Tampereen Nekalaan uusia koteja mielenterveyskuntoutujille – monipuolinen tuki saattelee asukkaat itsenäiseen elämään

Pirkanmaalainen Mielen ry rakennuttaa Tampereen Nekalaan kevyen tuen uudiskohdetta. Kerrostaloon rakentuu 34 uutta kotia mielenterveyskuntoutujille. Kohteen ehdoton valtti on sen sijainti. Samalla tontilla on entuudestaan Mielen ry:n luhtitalo, jossa on 16 tukiasuntoa sekä erillinen Iideshovin päivätoimintakeskus.

– Uusi talo sijaitsee Iidesjärven rannassa, joten osalle asukkaista on tarjolla jopa järvinäköala. Sijainti on siinäkin mielessä erinomainen, että matkaa Tampereen keskustaan on ainoastaan kolme kilometriä, Mielen ry:n toiminnanjohtaja Maarit Hirvonen kertoo.

Kuntarahoituksen yhteiskunnallisella rahoituksella rakennettavat uudet asunnot edustavat mielenterveyden tukiasumista. Asukkaille on tarjolla päivittäistä tukea kuten kohtaamisia työntekijöiden kanssa, keskusteluapua tai ihan konkreettista tukea arkeen.

– Asiakkaiden tarpeet ovat hyvin erilaisia. Joku voi tarvita apua yksittäiseen asiaan, osa taas tarvitsee monipuolisempaa tukea elämäänsä. Yhden luona voidaan käydä keskustelemassa, toisen kanssa tehdään yhdessä kotitöitä. Erilaisen elämänhallinnan ja lääkehoidon tuen lisäksi apu voi olla esimerkiksi sosiaaliohjausta tai tukea Kela-asioiden hoidossa, Hirvonen selventää.


Mielen ry:n toiminnanjohtaja Maarit Hirvonen istuu tietokoneen ääressä valoisassa toimistohuoneessa ja katsoo kameraan.
Tuettu asuminen on väliaikainen ratkaisu, jonka tulokset ovat hyviä, kertoo Mielen ry:n toiminnanjohtaja Maarit Hirvonen.


Kohti itsenäistä asumista

Uuden talon asukkaat ovat kaikki mielenterveyskuntoutujia. Monella on taustalla laitosjakso, jonka jälkeen siirrytään tukiasumisen piiriin. Osalla asukkaista taas on voinut kotona ilmetä ongelmia ja siksi uusi koti löytyy tuetun asumisen parista. Asukkaita saapuu myös sosiaalitoimen kautta.

– Täällä asuminen on väliaikainen ratkaisu. Suurin osa asukkaista asuu asunnoissamme parin vuoden ajan ja siirtyy sopivana hetkenä itsenäiseen asumiseen. Tämä on kunnille edullista palvelua, sillä tuetun asumisen tulokset ovat hyviä, Hirvonen kertoo.

Rinnalla kulkeminen ja toipumisen tukeminen ovat Mielen ry:n kaiken toiminnan ytimessä. Asukkaat pääsevät vaikuttamaan monenlaisiin asioihin aina avun laadusta ryhmien ja toiminnan muotoihin.

– Toipuminen on Mielen ry:n toiminnan keskiössä. Uskomme, että jokainen ihminen toipuu myös mielenterveyden sairauksista. Henkilön vaikeat kokemukset tuovat uudenlaista tietoa, joka auttaa löytämään itselleen mielekkään ja hyvän elämän. Meillä asiakas kertoo, mitä toivoo ja miten toivoo. Työntekijät eivät siis määräile asiakasta, vaan aina mennään yhdessä keskustellen eteenpäin.

Asukkaiden kuntoutumisella on pitkäaikaisia vaikutuksia. Saatu ohjaus ja tuki voivat vähentää mielenterveyshaittoja, parantaa elämänhallintaa ja sosioekonomista tilannetta sekä voimaannuttaa itsenäiseen elämään.

Mielen ry:n Nekalan kohteen työmaata joulukuussa 2021. Betonielementtejä neljässä kerroksessa, etualalla sininen työmaakontti.
Rakentaminen on edennyt aikataulussa Nekalan työmaalla. Kuva joulukuulta 2021.

Omaa tilaa ja osallistumisen mahdollisuuksia

Mielenterveyden ongelmat ja päihteiden käyttö ovat lisääntyneet runsaasti viime vuosina. Koronapandemian oletetaan kasvattavan ongelmia entisestään. Tuetulle asumiselle on Tampereella ja koko Pirkanmaalla kova tarve. Kotien lisäksi uudiskohde tuo uusia työpaikkoja ja parantaa olemassa olevien tilojen hyödyntämistä.

– Tarvetta todellakin on! Kun yksi asukas muuttaa pois, aina on uusi tulossa. Saamme säännöllisesti kyselyjä vapaista paikkoista. Tämä uusi talo tuo mukanaan myös työtä ja tehoa nykyisiin palveluihin. Talon myötä työntekijöiden määrä tuplaantuu ja toimintakeskuksessa voidaan pyörittää aiempaa enemmän ryhmätoimintaa ja tehdä enemmän asukastyötä, Hirvonen pohtii.

Nekalan työmaalla rakentaminen on sujunut toistaiseksi onnellisten tähtien alla. Työ on edennyt suunnitellusti ja aikataulussa, eikä edes korona ole lyönyt kapuloita rattaisiin.

– Rakentaminen alkoi elokuun lopussa ja nyt talo on jo harjakorkeudessa. Seuraavaksi päästään aloittamaan talon sisätöitä, kun elementit ovat kuivuneet. Hyvällä mallilla siis ollaan ja valmistuminen häämöttää tämän vuoden loka-marraskuussa, Hirvonen myhäilee.

Uusien asuntojen naapurissa sijaitseva päivätoimintakeskus tarjoaa asukkaille monenlaista toimintaa ja aktiviteettia. Siksi suurin osa uuden talon pinta-alasta on voitu pyhittää asunnoille yhteisten tilojen sijaan.

– Asuntojen lisäksi taloon tulee yksi yhteistila sekä pesutupa. Naapurissa sijaitsevassa päivätoimintakeskuksessa voi käydä tapaamassa muita, kahvilla, lukemassa päivän lehdet, nauttia lounasta tai osallistua ryhmätoimintoihin. Myös saunat löytyvät naapurista, Hirvonen luettelee.

Rakentamisen edetessä myös asunnot alkavat hahmottua. Tulevista kodeista Hirvonen on mielissään. Uudisrakennus on mahdollistanut monia asumisen laatuun vaikuttavia valintoja ja myös nykyaikaisia ratkaisuja.

– Kodit tulevat olemaan kaikki kivan kokoisia, jokaisessa on runsaat 30 neliötä tilaa. Kaikissa asunnoissa on tupakeittiö astianpesukoneineen sekä alkovi tai pieni makuuhuone. Isot ikkunat tekevät kodeista valoisat. Järven puoleisissa asunnoissa järvinäköala on tietysti mukava asia. Talosta tulee kauttaaltaan esteetön, joten pyörätuolilla tai rollaattorillakin on mahdollista liikkua.  Myös nykyaikaiset sähkölukitukset helpottavat elämää, Hirvonen tarkentaa.


Yhteiskunnallinen rahoitus
Kuntarahoituksen yhteiskunnallista rahoitusta myönnetään investoinneille, jotka tuottavat laaja-alaista yhteiskunnallista hyötyä. Rahoitettavilla hankkeilla on positiivisia vaikutuksia ympäristöönsä ja sen yhteisöön: ne edistävät yhdenvertaisuuden, yhteisöllisen hyvinvoinnin tai alueen elinvoiman toteutumista.


Teksti: Joonas Holste
Havainnekuva ja työmaakuva: Mielen ry

Maarit Hirvosen kuva: Anna-Stiina Saarinen

Kielikylpykoulussa portaikkokin on opetustila

Pietarsaaren Kielikylpykoulu muutti syksyllä 2020 uusiin tiloihin kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen. Vanhasta koulurakennuksesta luovuttiin sisäilmaongelmien takia, väistötilatkin kärsivät huonosta sisäilmasta. Evakkoaika oli pitkä, mutta uusissa tiloissa Paul Hallvarin kadulla odotus palkitaan. Kahdeksassa vuodessa opetus on kehittynyt harppauksin, ja tilat ovat sen mukaiset. Uusi Kielikylpykoulu tarjoaa esimakua opetuksen tulevaisuudesta.

– Ilmanvaihtoon, akustiikkaan ja tilasuunnitteluun on kiinnitetty erityistä huomiota. Uusi koulu on todella kaunis ja kodikas, Kielikylpykoulun rehtori Kristiina Hellstrand kehuu.

Kielikylpykoulua käydään toisella kotimaisella

Pietarsaaren Kielikylpykoulun rehtori Kristiina Hellstrand. Hymyilevä, tummahiuksinen nainen vaaleaa taustaa vasten.
Kristiina Hellstrand on toiminut Kielikylpykoulun sen perustamisesta asti.

Noin 400 oppilaan Kielikylpykoulu – Språkbadsskolan on Pietarsaaren suurin alakoulu. Kielikylpyopetuksessa koulua käydään toisella kotimaisella: ruotsia äidinkielenään puhuvat lapset saavat opetusta suomeksi, suomea puhuvat ruotsiksi. Koulussa opetus aloitetaan kokonaan kielikylpykielellä, ja myöhemmillä luokilla oman äidinkielen osuutta lisätään. Opetuksen sisältö ei poikkea yleisestä opetussuunnitelmasta, vain kieli vaihtuu.

Pietarsaari on tarjonnut kielikylpyopetusta vuodesta 1993. Teoria rantautui Suomeen muutamaa vuotta aiemmin Kanadasta. Hellstrand innostui ajatuksesta heti.

– Lähdin saman tien mukaan, kun kaupunki etsi ensimmäisiä luokanopettajia. Kohta 30 vuotta myöhemmin olen yhä sitä mieltä, että kannatti nostaa kätensä.

Vuonna 2003 kaupunki perusti kielikylpyopetukselle oman koulunsa. Pietarsaaren Kielikylpykoulu on edelleen ainut laatuaan Suomessa, ja Hellstrand on toiminut sen rehtorina alusta asti.

– Ensi alkuun ruotsinkieliset lapset olivat omassa koulussaan ja suomenkieliset omassaan. Minä pyöräilin koulujen väliä, koin olevani sellainen kiertävä kielikylpykoulu, hän naurahtaa.

Myöhemmin yleisopetuksen oppilaat sijoitettiin muihin alakouluihin, ja kielikylpyryhmät yhdistettiin saman katon alle. Sen jälkeen Kielikylpykoulu on toiminut satavuotiaassa koulurakennuksessa, vanhassa yläkoulussa ja kauppakoulussa ennen muuttoa omiin, varta vasten rakennettuihin tiloihin syksyllä 2020.

Ei pulpetteja, ei luokkahuoneita

Pietarsaaren sivistysjohtaja Jan Levander. Vaaleahiuksinen mies kuvattuna punaista tiiliseinää vasten.
”Materiaalivalinnoilla on suuri merkitys avoimessa koulutilassa”, sanoo Pietarsaaren sivistysjohtaja Jan Levander.

Uusi Kielikylpykoulu on näyttävä rakennus. Suuret ikkunat tuovat ilmaviin aulatiloihin valoa, käytäviä hallitsevat maanläheiset värit, pehmeät pinnat ja viherelementit. Ulkoapäin Kielikylpykoulun silmäänpistävin piirre on sen seinämateriaali, joka näyttää ruostuvan. Ruostetta ei pidä hätkähtää, vakuuttaa Pietarsaaren kaupungin sivistysjohtaja Jan Levander.

– Ulkokuori saavuttaa lopullisen värinsä vasta parin vuoden kuluttua. Minusta se on hieno jo nyt, vaikka keskeneräistä ei toki pitäisi arvostella.

Kaksikerroksinen, epäsäännöllisen muotoinen koulurakennus on suunniteltu huolella. Levander ja Hellstrand osallistuivat koulun suunnitteluun osana FCG:n Nova Schola -koulutusta, jossa osallistujat tutustuivat uudenlaisiin oppimisympäristöihin ympäri Suomea. Mukana olivat myös kaupungin rakennuspäällikkö ja hankkeen vastuuarkkitehti.

– Taisimme vierailla viidessä tai kuudessa kohteessa kahden vuoden aikana, rehtori Hellstrand muistelee.

– Vierailuilla huomasi, kuinka suuri merkitys akustiikalla on. Moni ajattelee, että avoin koulutila on rauhaton ja meluisa, mutta oikeilla materiaaleilla ja hyvällä suunnittelulla näin ei ole, Levander lisää.

Inspiraatiokierros näkyy uudessa Kielikylpykoulussa, joka on Pietarsaaren ensimmäinen avoin oppimisympäristö. Koulussa ei ole perinteisiä luokkahuoneita, vaan oppimistiloja käytetään tarpeen mukaan. Joissain huoneissa on siirtoseiniä ja verhoja tilan jakamiseen. Rakennuksen kaikki osat on suunniteltu opetuskäyttöön, portaikkokin toimii tarvittaessa auditoriona.

– Siihen mahtuu iso määrä oppilaita istumaan. Edessä on suuri näyttö ja ympärillä hyvä äänentoisto, sivistysjohtaja Levander kuvaa.

Lapset ovat omaksuneet avoimen ympäristön nopeasti, opettajilta muutos ottaa aikansa, sanoo rehtori Hellstrand. Pulpetteja koulussa ei ole, vaan oppilaat istuvat sohvilla, pöytäryhmissä tai tuoleissa, joskus lattialla.

– Opettajalle se, että oppilas pyörii tuolissa tai istuu lattialla, vaatii totuttelua. Koetaan, ettei tilanne ole hallinnassa, Hellstrand kertoo.

– Opetin itsekin pientä ryhmää, jossa eräs lapsi pyöri koko ajan. Jos tuoli ei pyörinyt niin sitten pyöri pää. Hän sanoi, että näin on helpompi keskittyä. Saattavat aikuisetkin liikkua, kun kuuntelevat luentoa tai esitelmää. Miksi lapsen pitäisi olla täysin liikahtamatta paikallaan?


Pietarsaaren Kielikylpykoulun käytävää: kaksikerroksinen, avoin ja valoisa tila, jossa oikealla viherseinä
Kielikylpykoulun käytäviä hallitsevat maanläheiset sävyt.


Pietarsaaren Kielikylpykoulun modernia opetustilaa.
Rauhalliseen työskentelyyn löytyy omia nurkkauksiaan.


Suurhankkeiden sarja rahoitetaan kiinteistöleasingilla

Pietarsaaren kouluverkko on suuressa muutoksessa. Kielikylpykoulun jälkeen uudet tilat saa ruotsinkielinen Oxhamnin yläkoulu. Suunnitteilla on myös uusi alakoulu, josta odotetaan kunnanvaltuuston päätöstä.

– Hankkeiden jälkeen kouluverkon pitäisi olla kunnossa ainakin seuraavat 10 vuotta, sivistysjohtaja Levander kertoo.

Kielikylpykoulu – Språkbadsskolan on rahoitettu Kuntarahoituksen kiinteistöleasingilla, kuin myös rakenteilla oleva Oxhamnin yläkoulu sekä 2020 valmistunut lähes 200 lapsen päiväkoti Alma.

– Leasing on joustava vaihtoehto isoihin hankkeisiin. Pietarsaaressakin väki vähenee, ja on vaikea ennustaa kiinteistöjen arvoa 15 tai 20 vuoden päähän. Leasing luo turvaa, Levander jatkaa.

Vuoden lopussa valmistuvaan Oxhamnin kouluun tulee myös paljon avointa tilaa. Täysin avoimeen oppimisympäristöön yläkoulu ei kuitenkaan siirry.

– Se on eräänlainen Kielikylpykoulun ja perinteisen yläkoulun välimalli. Aineopetustiloja halutaan enemmän, Levander kertoo opettajien toiveista.

Luokkahuone on pitkään näyttänyt Suomessa samalta. Koulun on kuitenkin pysyttävä ajassa kiinni, sanoo Kielikylpykoulun rehtori Hellstrand. Uudenlainen oppiminen vaatii uudenlaiset puitteet.

– Mehän koulutamme ja kasvatamme lapsia tulevaisuuteen, emme menneisyyteen.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: haastateltavilta

Ainutlaatuista arkkitehtuuria kohtuuhintaan – Helsingin asuntotuotannon ja Hekan palkittu kohde kirittää Mellunmäen kehitystä

Pyhätunturintien suunnittelun lähtökohdat eivät olleet helpoimmasta päästä. Kaava oli vaativa, eikä tonttia ollut alun perin tarkoitettu vuokra-asuntorakentamiseen. Lopputulosta Ara kuvaa palkintoperusteissaan ”kehittämisotteeltaan esimerkilliseksi”. Mitä kaikkea tämä esimerkillinen kehittämisote pitää sisällään?

– Hankesuunnitelmavaiheessa teimme paljon kehitystyötä. Kaava sisälsi monenlaisia kommervenkkejä, joihin haimme poikkeamaa. Esimerkiksi julkisivumateriaali vaihdettiin rappauksesta tiiliverhoiluun ja sisäpihan puolella alumiiniin, projektipäällikkö Sari Koukku Helsingin kaupungin asuntotuotannosta kuvailee.

Kaavan vaatimusten taustalla oli tavoite laadukkaan asumisen tuomisesta kehittyvälle alueelle. Ympäristöstään erottuvan kohteen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy, pääsuunnittelijana toimi Rainer Mahlamäki.

– Meille Ara-rakennuttajana laatuvaatimukset toivat melkoisia haasteita. Jouduimme jumppaamaan suunnitelmia aika lailla, jotta hinta ja laatu saatiin kohtaamaan. Tässä taitava arkkitehti on pystynyt puhaltamaan kohteeseen ainutlaatuista henkeä, vaikka kustannusraami oli tiukka, Helsingin kaupungin asuntotuotannon johtaja Seidi Kivisyrjä kiittelee.



Yksityiskohdat sävellettiin paikan päällä

Kesällä 2021 valmistuneeseen Pyhätunturintie 2 -kokonaisuuteen kuuluu seitsemän- ja kolmikerroksinen talo. Asuntojen keskipinta-ala on 53,6 m2, mikä on Helsingin asuntotuotannon uudistuotannon keskivertoa, mutta moniin kovan rahan kohteisiin verrattuna suuri.

– Emme tee taloja, joissa on vain yhdenkokoisia asuntoja. Kaikissa kohteissamme asuntojakauma on monipuolinen, seniorikohteita lukuun ottamatta. Eri kokoisilla asunnoilla pyritään saaman taloon mahdollisimman heterogeeninen asukaskunta, Hekan toimitusjohtaja Jaana Närö kertoo.

Kaikissa asunnoissa on lasitetut parvekkeet, pienkerrostalon huoneistoista lähes kaikki ovat kaksikerroksisia. Talojen asuntopohjat ovat monimuotoisia ja osittain jopa erikoisia huoneiden vinoine kulmineen. Erilaisia perhe- ja elämäntilanteita on ajateltu – osassa asunnoista on alkovisoppi, johon voi sijoittaa vaikka työpisteen tai sängyn.

– Yksi tärkeä suunnittelun perusasia on huomioitu joka asunnossa – kun huoneistoon astuu sisään, on suora näkymä ulos. Tämä luo kotiin heti hyvän ja avaran tunnelman, Koukku sanoo.

– Asunnot on hyvin suunniteltu ja ne voi kalustaa monella eri tavalla, tämä ei aina toteudu nykypäivän asuntotuotannossa, Närö jatkaa.

Rakennuksissa oli niin runsaasti yksityiskohtia, että suunnittelua tehtiin poikkeuksellisen paljon vielä työmaavaiheessa.

– Jouduttiin niin sanotusti säveltämään paikan päällä. Oli onni, että suunnittelijaporukka pystyi tähän. Iso kiitos siitä heille! Yleensähän suunnitelmat ovat toteutusvalmiita, kun hanke siirtyy urakkavaiheeseen, Koukku jatkaa.


Hekan ja Helsingin kaupungin Pyhätunturintien kohteen julkisivua. Vaaleanharmaa kerrostalo, jossa paljon lasipintaa ja epäsäännöllisiä muotoja.


Hekan ja Helsingin kaupungin Pyhätunturintien kohteen piha-aluetta. Edessä leikkiteline nurmipäällysteisellä pihalla, taustalla vaaleanharmaa, moderni kerrostalo.


Muutakin kuin kaunis ulkokuori

Ara kiitteli palkinnon perusteluissaan myös vähimmäistasoa korkeampaa laatua. Se näkyy asuntojen lisäksi yhteisissä tiloissa.

Maan alle sijoitetusta pysäköintihallista on yhteys sisäkautta taloihin, myös polkupyörille ja ulkoiluvälineille on varattu runsaasti turvallista tilaa. Asukkailla on käytössään kahteen osaan jaettava kerhohuone, pesula, kuivaushuone ja kaksi saunaa, joista molemmista pääsee suoraan ulos vilvoittelemaan. Kokonaisuus pihapiireineen on erittäin viihtyisä.

Uudenkarheat seinät kätkevät sisäänsä laatua, joka ei näy asukkaille, mutta on tärkeää omistajalle. Helsingin asuntotuotannon ohjeistus rakennusteknisissä ratkaisuissa on tiukka. Esimerkiksi kantaville rakenteille ja teräksen laadulle on tarkat vaatimukset, julkisivuissa ei käytetä rapattua eristeseinää vaan seinä muurataan ja sen päälle tehdään rappaus.

Palkittu kohde on rahoitettu Kuntarahoituksen vihreällä rahoituksella.

– Talojen energiatehokkuus yltää jopa parempaan lukuun kuin vihreän rahoituksen hakuvaiheessa. A-talon E-luku on 74 kWh/m2 vuodessa, B-talon 86 kWh/m2, Koukku kertoo.

Talo lämpenee kaukolämmöllä, lisäksi korkeamman talon katolle on asennettu aurinkopaneelit ja ilmanvaihdosta otetaan lämpö talteen.

Naiset ovat selvästi ylpeitä palkitusta kohteesta. Yhtälö tuntuu mahdottomalta: mielenkiintoista arkkitehtuuria Suomen kalleimpaan kaupunkiin Ara-hintaan. Miten tämä on mahdollista?

– Olemme hyvässä asemassa, suunnittelukilpailuihimme osallistuu hyviä toimistoja ja kokeneita arkkitehteja. Hankkeitamme pidetään kiinnostavina, Kivisyrjä iloitsee.

– Mellunmäen kehittämistä käynnistellään parhaillaan. Olimme vähän etunojassa, kun meillä on siellä jo näin upea uusi kohde, Närö myhäilee.


Teksti: Hannele Borra
Kuvat: kohde: Arno de la Chapelle
Sari Koukku ja Seidi Kivisyrjä: haastateltavat
Jaana Närö: Heka / Aleksi Poutanen

Rahoitusta hyvinvoinnin rakentajille

Kuntarahoitus myöntää yhteiskunnallista rahoitusta hankkeisiin, jotka tuottavat laaja-alaista yhteiskunnallista hyötyä. Tavallista lainaa tai leasingia edullisempaa yhteiskunnallista rahoitusta on tarjottu vuodesta 2020. Kuntarahoitus on ensimmäinen yhteiskunnallista rahoitusta tarjoava rahoituslaitos Pohjoismaissa. Myös yhteiskunnallisten joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijana yhtiö on ensimmäisten eurooppalaisten rahoituslaitosten joukossa.

Yhteiskunnallisen rahoituksen hankkeet jaetaan kolmeen osa-alueeseen, joita ovat asuminen, hyvinvointi ja koulutus. Rahoitettavien hankkeiden joukossa on niin kouluja ja päiväkoteja kuin erityisryhmien asuntoja, kohtuuhintaista vuokra-asumista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tiloja. Yhteistä hankkeissa on, että ne edistävät yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja alueiden elinvoimaa.

– Yhteiskunnallisilla investoinneilla on paljon laajempia vaikutuksia kuin usein ajatellaan. Esimerkiksi kirjasto tai uimahalli vaikuttaa monin eri tavoin ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja alueensa yhteisöön, kertoo Kuntarahoituksen rahoituksesta vastaava johtaja Aku Dunderfelt.

Videolla Sairaala Novan johtajaylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine, MVH-Kiinteistöhallinnointi Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Vanhala ja Setlementtiasunnot Oy:n kehityspäällikkö Marja Mesimäki esittelevät yhteiskunnallisen rahoituksen kohteita ja kertovat niiden merkityksestä alueella.

Katso video ja tutustu hankkeisiin Kuntarahoituksen Ratkaisupankissa:



Lue lisää Kuntarahoituksen yhteiskunnallisesta rahoituksesta:

Tutustu myös:

Sukupolvien talo – Jyväskylän Kankaalla opiskelijat ja varttuneempi väki asuvat saman katon alla

Koasin toimitusjohtaja Matti Tanskanen hymyilee kuulokkeet päässä.
Koasin toimitusjohtaja Matti Tanskanen

Jyväskylän Kankaalle, keskustan koillislaidalle, valmistui keväällä kahdeksankerroksinen talo, jossa kokeillaan uudenlaista asumista. L-kirjaimen muotoinen rakennus on Keski-Suomen Opiskelija-asuntosäätiö Koasin ja yli 55-vuotiaille asumisoikeusasuntoja tarjoavan Jason yhteishanke, jossa opiskelijat ja ikäihmiset asuvat saman katon alla.

Kankaan ”monisukupolvitalon” erikoisuus ovat sen yhteiset tilat, jotka ovat molempien asukasryhmien käytössä. Jaetusta sisääntuloaulasta on käynti oleskelutilaan, yhteiselle kuntosalille ja talopesulaan. Sauna- ja lounge-tilat sijaitsevat ullakkokerroksessa, josta avautuu näkymä kattojen yli Jyväskylän keskustaan ja pitkälle Jyväsjärvelle.

Puitteet ovat hulppeat, ja siitä on kiittäminen yhteistyötä, kertoo Koasin toimitusjohtaja Matti Tanskanen.

– Kun kustannukset jaetaan kahden toimijan välillä, voidaan tehdä suurempaa ja paremmin. Se palvelee kaikkia.

Ohjenuorana yhteisöllisyys, joka ei jää sanahelinäksi

Jason toiminnanjohtaja Anna Maunula kuvattuna monisukupolvitalon parvekkeella. Taustalla ruskan värittämä syysmaisema.
Jason toiminnanjohtaja Anna Maunula

Hienot tilat ovat plussaa, mutta yksin niiden takia yhteiskohdetta ei rakennettu. Ajatus monisukupolvitalosta sai alkunsa jaetuista arvoista. Yhteisöllinen asuminen on Koasille ja Jasolle tärkeä teema, joka sanelee kohteiden suunnittelua.

– Kaikissa Jason kohteissa on nimetty toiminnanohjaaja, joka neuvoo ja auttaa asukkaita. Ohjaajat eivät järjestä taloissa jatkuvaa ohjelmaa, vaan asukkaita kannustetaan kehittämään toimintaa itse. Ohjaaja toimii tarvittaessa apuna käytännön järjestelyissä, Jason toiminnanjohtaja Anna Maunula kertoo.

Maunulan mukaan tekemistä riittää, eikä Jason kohteissa yhteisöllisyys jää paperille.

– Joka päivä kokoonnutaan yhteisille kahvihetkille. On käsityöpiiriä ja erilaisia peliporukoita. Joissain taloissa asukkailla on yhteisiä remonttiryhmiä, jotka auttavat arjen askareissa, Maunula luettelee.

Koasilla yhteisöllisyys näkyy jaetuissa tiloissa ja asuntokohteiden palveluissa. Opiskelijoilla on käytössään yhteiskäyttöauto ja sähköpyörä. Uusiin ja remontoituihin kohteisiin on tuotu lisää yhteistä työskentelytilaa opiskelua ja ryhmätöitä varten. Etäaikana on panostettu myös virtuaaliseen yhteisöllisyyteen.

– Meillä on oma Naapuriapu-sovellus. Siellä opiskelijat voivat ilmoittautua vaikka hoitamaan toisen lemmikkiä tai pyytää apua pyöränkumin korjaukseen. Nämä ovat pieniä asioita, joilla on iso merkitys, Tanskanen kertoo.

Ensimmäisiä monisukupolvitaloja Suomessa

Koas ja Jaso aloittivat yhteiskohteen suunnittelun pari vuotta sitten. Kaupunki oli toivonut Kankaan alueelle uudenlaisia, kokeilevia asumisratkaisuja, ja monisukupolvitalo istui tähän ajatusmaailmaan hyvin. Tilasuunnittelun tueksi järjestettiin luovia työpajoja, joissa opiskelijat ja ikäihmiset pääsivät esittämään ideoitaan ja toiveitaan. Huolellinen suunnittelu oli paikallaan, sillä vastaavia kohteita ei ole Suomeen juuri rakennettu.

– Tietääkseni vain Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö on ollut rakentamassa tällaista monisukupolvikohdetta. Se valmistui pari vuotta sitten, Koasin Tanskanen muistelee.

Kankaan monisukupolvitalo on jaettu kahteen siipeen. Koas Kankaan asunnot sijoittuvat Ailakinkadulta katsottuna talon vasempaan päätyyn ja Jason Kankaan Ilonan asunnot oikeanpuoleiseen päätyyn.

Molemmat kohteet täyttivät Kuntarahoituksen vihreän rahoituksen kriteerit, ja ne rahoitettiin pitkällä korkotukilainalla. Rahoituksen neuvotteluvaiheessa 2019 Kuntarahoitus ei ollut vielä tuonut yhteiskunnallista rahoitusta markkinoille. Tätä nykyä monisukupolvitalo vastaisi yhteiskunnallisen rahoituksen vaatimuksiin erinomaisesti, kertoo Kuntarahoituksen asiakkuuspäällikkö Sari Sistonen.

– Tämä on hieno kohde, jossa yhdistyvät sekä ympäristöasiat että yhteiskunnalliset arvot. Näitä ei Suomessa montaa ole, Sistonen kehuu.

Seuraavaksi työn alla on suuri yhteinen sisäpiha, jota kaikki Kankaan alueen asukkaat voivat vapaasti käyttää. Monisukupolvisuus jatkuu naapuritontilla, jossa toimii kieli- ja taidepainotteinen päiväkoti Touhula Fabriikki.


Monisukupolvitalon pohjakerroksen oleskelutiloja. Etualalla nojatuoliryhmä, taustalla TV ja pöytä.
Monisukupolvitalon pohjakerroksen oleskelutiloja.


Ullakkokerroksen yhteiset saunatilat. Ikkunoista avautuu maisema Jyväskylän keskustaan ja Jyväsjärvelle.
Ullakkokerroksen yhteisistä saunatiloista näkee pitkälle.


IT-tukea, villasukkia ja aamuun asti juhlimista

Kankaan monisukupolvitalon 168 asuntoa menivät kuumille kiville, ja talon molemmat siivet täyttyivät päivissä. Korona on varjostanut yhteiskohteen käyttöönottoa, mutta askel kerrallaan suunta on kohti normaalia. Seuraavaksi suunnitellaan yhteistä tekemistä, kun asukastoimikuntaelimet pääsevät vauhtiin.

– Meillä on yhteinen biljardipöytä ja kovia bilispelaajia Jason puolella. Ehkä saamme turnauksen pystyyn, Maunula pohtii.

Ideoita tulee talon molemmista siivistä.

– Eräs opiskelija oli jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi IT-tueksi vanhemmalle väelle. Myös villasukankutomiskurssia on toivottu, Maunula iloitsee.

Poikkipuolista palautetta ei Maunulan tai Tanskasenkaan korviin ei ole kantautunut. Asumisjärjestelyyn ollaan tyytyväisiä kautta linjan. Koasin opiskelijat ovat saaneet Jason Kankaan Ilonan asukkailta suitsutusta reippaasta asenteestaan ja huolellisuudestaan. Siisteys on tuonut lisäpisteitä.

– Jason hississä on kuulemma välillä roskia lattialla, mutta Koasin hissi on aina tip top -kunnossa. Näin minulle kerrotaan, Maunula naurahtaa.

Opiskelijoille monisukupolvitalo on turvallinen ja rauhallinen asuinympäristö. Yhteiskohteen tavoitteena oli törmäyttää eri sukupolvia ja siinä on Koasin Tanskasen mukaan onnistuttu.

– Ehkä se osaltaan laajentaa opiskelijoiden maailmankuvaa. Kun asutaan vierekkäin, ymmärretään, että tämä on yhteinen talo ja yhteinen kaupunki. On tärkeää, ettei mikään ryhmä asu omassa kuplassaan, Tanskanen pohtii.

Hankkeen alkuvaiheissa pohdittiin, sopivatko ikäihmiset ja railakas opiskelijaelämä saman katon alle. Jo ensimmäisissä työpajoissa kävi ilmi, että huoli on turha.

– Siellä vanhempi väki totesi, että ei huolta. Aiemmissa seniorikohteissa on kuulemma juhlittu ihan aamuun asti, Tanskanen naurahtaa.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Koas & Jaso

Valkealan monitoimitalo on uuden ajan kyläkeskus

Kouvolan kaupungin suunnittelupäällikkö Risto Mikkola kuvattuna vaaleaa taustaa vasten.
Suunnittelupäällikkö Risto Mikkolan mukaan monitoimitalon kilpailutuksessa on korostettu ympäristöarvoja järjestelmällisesti.

”Odotettu”, kuvaa Kouvolan kaupungin suunnittelupäällikkö Risto Mikkola kaupungin kolmanneksi suurimman taajaman uutta monitoimitaloa, jonka rakentaminen alkaa loppukesästä. Kuvaus lienee paikallaan, pantiinhan hanke alulle jo 2017. Seuraavana vuonna tehtiin päätös kouluverkon uudistamisesta, ja suunnittelu otti aikalisän.

Uudistuksen myötä kuuden kunnan liitoksena syntyneen Kouvolan kouluverkko supistuu 34:stä kahteenkymmeneen. Vanhat kyläkoulut tekevät tilaa uusille monitoimitaloille, jotka taipuvat myös päiväkodeiksi, nuorisopalvelun tiloiksi sekä kuntalaisille yhdistys- ja harrastuskäyttöön. Valkealan monitoimitalo on näistä uuden ajan kyläkeskuksista ensimmäinen.

– Talo tulee pääkadun varrelle, Valkealan vanhan kunnantalon paikalle. Se on monin tavoin Valkealan uusi keskus, Mikkola kertoo.

Kouluverkkopäätöksen jälkeen työ on edennyt ajallaan, mutta kuntalaisille näkymättömissä. 30 miljoonan euron monitoimitalo on Kouvolan kaupungin ensimmäinen elinkaarihanke. Suunnittelu ottaa oman aikansa, ja kuntalaisille etenemistahti voi tuntua verkkaiselta.

– Töitä on tehty paljon, mutta tähän asti se ei ole juuri näkynyt ulospäin. Nyt kun edetään rakennusvaiheeseen, alkaa myös kuntalaisten silmissä tapahtua, kertoo Kouvolan kaupungin talousjohtaja Hellevi Kunnas.

Hankkeen elinkaarikumppaniksi valikoitui YIT-konserni. Sopimukset allekirjoitetaan 4. kesäkuuta, ja maatyöt on määrä aloittaa loppukesästä.

Suitsutusta vihreän rahoituksen arviointiryhmältä

Valkealan monitoimitalo rahoitetaan Kuntarahoituksen vihreällä leasing-rahoituksella, ja kohde sai vihreän rahoituksen arviointiryhmältä ennätyspisteet kestävän rakentamisen kategoriassa. Suunnittelupäällikkö Mikkolan mukaan palkintopallille ei ylletty yksittäisillä tempuilla, vaan järjestelmällisellä työllä.

– Kilpailutusvaiheessa pyrittiin laatupisteiden kautta tukemaan ympäristöystävällisyyttä mahdollisimman paljon, ja siinä selvästi onnistuttiin. Olemme kyllä erittäin yllättyneitä ja iloisia tästä tunnustuksesta.

Monitoimitalo sai arviointiryhmältä suitsutusta sen materiaalivalinnoista, energiatehokkuudesta, uusiutuvien energialähteiden käytöstä, palveluiden korkeasta käyttöasteesta sekä hulevesien esimerkillisestä käsittelystä. Kohde lämpiää pääsääntöisesti kaukolämmöllä, joka tuotetaan Kouvolassa poikkeuksellisen vähäpäästöisesti.

Ympäristövaikutusten lisäksi vihreät arvot painavat myös rakennuksen suunnittelussa. Kaupunki asetti kilpailutuksessa selvät kriteerit sille, miten luontoyhteyden tulisi toteutua monitoimitalon toiminnassa: kaikissa suunnitelmissa haluttiin nähdä esimerkiksi mahdollisuus pihaviljelyyn.

– Käsien työntäminen multaan lapsena parantaa allergiaterveyttä läpi elämän. Näitä asioita haluttiin tuoda alusta asti mukaan, Mikkola kertoo.

Uutta puhtia vanhaan kuntaan

Kouvolan kaupungin talousjohtaja Hellevi Kunnas kuvattuna vaaleaa taustaa vasten.
Valkealan monitoimitalo on Kouvolan tähän asti suurin kiinteistöleasing-hanke, kertoo talousjohtaja Hellevi Kunnas.

Valkealan monitoimitalo on Kouvolan kaupungin ensimmäinen elinkaarihanke ja selvästi suurin leasing-rahoitteinen hanke. Perinteisesti kaupunki on rakentanut omaan taseeseen, omalla ylläpidolla. Nyt haluttiin kokeilla uutta.

– Tänä päivänä, kun erilaisia vaihtoehtoja on paljon, halutaan niitä myös käyttää. Kaupunki on rahoittanut muutamia päiväkoteja leasingilla ja nyt nähdään, miten elinkaarimalli toimii käytännössä. Tärkeää on, ettei lukkiuduta aina siihen yhteen ja samaan tapaan tehdä, talousjohtaja Kunnas taustoittaa.

Oppeja on haettu myös kunnan rajojen ulkopuolelta.

– Olemme opettajaryhmien kanssa käyneet kouluvierailuilla esimerkiksi Hollolan Heinsuon koulussa. Siellä elinkaarimalli on koettu oikein hyväksi. Imatralla pienemmällä porukalla tutustuimme rakenteilla olevaan Mansikkalan kouluun, suunnittelupäällikkö Mikkola kertoo.

Paitsi kokemuksia elinkaarimallista, vierailuilla on myös kartoitettu hollolalaisten ja imatralaisten ajatuksia siitä, miltä uuden ajan oppimisympäristö näyttää. Monikäyttöisyydessä on haasteensa.

– Kun opetussuunnitelma vuonna 2016 uudistui, heilahdettiin aika voimakkaasti avomallin suuntaan. Sen jälkeen tajuttiin, että kovin monta ryhmää ei voi samassa tilassa toimia häiritsemättä toisiaan. Nyt on otettu vähän takapakkia, menty enemmän takaisin siihen ”koppimaailmaan” – kuitenkin tilojen yhdistämistarpeet huomioiden, Mikkola kertoo.

Parhaillaan kaupunki ja palveluntuottaja pohtivat monitoimitalon isoja linjoja yhdessä opettajien kanssa. Elinkaarikumppani YIT saa Mikkolalta kiitosta mallista, jonka kautta osallistava suunnittelu järjestetään.

– Ennen kesälomia toukokuussa pohditaan suuria linjoja, jotka vaikuttavat rakennuksen muotoon ja pihatoimintoihin. Syksyllä jatketaan yksityiskohtien parissa, katsotaan esimerkiksi hyllyjä ja kaappeja. YIT:ltä tuli todella hyvä aihio tähän prosessiin.

Kesällä monitoimitalon tieltä puretaan pieni pätkä vanhaa yläkoulua, jotta 10 000 neliön rakennus mahtuu paikalleen. Kaivuu ja paalutus alkavat näillä näkymin loppukesästä, ja perustuksia päästään valamaan syksyllä.

Valkealan monitoimitalo avaa Kouvolassa suurien kouluhankkeiden putken: seuraavaksi monitoimitaloa kaavaillaan Inkeroisen taajamaan, ja uudistuksia on luvassa myös Kuusankoskella ja Kouvolan keskustassa. Hankkeilla kaupunki panostaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin, strategiaansa mukaillen.

Monelle kouvolalaiselle kouluhankkeet valavat uskoa vanhan kotikunnan elinvoimaan.

­– Monilla on kova huoli oman taajaman tulevaisuudesta. Monitoimitalo on osoitus siitä, että Valkealaan panostetaan jatkossakin. Vanha kunta saa uutta puhtia, talousjohtaja Kunnas tiivistää.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: YIT Oyj & Linja Arkkitehdit Oy, haastateltavat

Ratikka kurvaa Tampereelle – aikataulussa ja alle budjetin

Tampereen Raitiotie Oy:n toimitusjohtaja Pekka Sirviö. Hymyilevä, silmälasipäinen mies pikkutakissa kuvattuna Tampereen Ratikan punaista kylkeä vasten.
Pekka Sirviön mukaan Tampereen Ratikka ei ole pelkkä joukkoliikenneuudistus vaan koko seudun kehityshanke.

”Liikennöinti alkaa 9. elokuuta 2021”, lupasi Tampereen pormestari Lauri Lyly, kun Ratikkaa ensi kerran esiteltiin kaupunkilaisille Maketti-näyttelyssä helmikuussa 2019. Ennen tapahtumaa Lyly oli varmistanut Tampereen Raitiotie Oy:n toimitusjohtajalta Pekka Sirviöltä, uskaltaako näin luvata.

– Minä sitten sanoin, että lupaa vaan.

Ja niin näyttää käyvän. Edes maailmanlaajuinen pandemia ei hidastanut Ratikan matkaa Tampereelle, vaikka se sitä hieman mutkistikin.

Ratikan avoin koeliikenne piti aloittaa huhtikuussa. Vaunuilla olisi silloin ajettu tasaista vuoroväliä Pyynikintorilta Hervantaan, ja kaupunkilaiset olisivat päässeet Nysse-lipulla Ratikan kyytiin. Tartuntamäärien kiihtyessä koeliikenne käynnistettiin tyhjillä vaunuilla. Kyytiin pääsee 10.5. alkaen, ennakkoon ilmoittautumalla.

– Tautiturvallisuuden puolesta tehtiin tämä päätös. Ajateltiin vähän ylpeästi, että vaunut olisivat varmaan tulleet täyteen, Sirviö kertoo.

Huoli ei liene turha, sillä Ratikasta on tullut nopeasti Tampereen ykkösvetonaula. Kuusipäiväisen Maketti-näyttelyn aikana Ratikkaa ihmetteli 15 000 tamperelaista, eikä innostus ole laantunut sen ilmestyttyä katukuvaan. Ratikkahankkeen kansansuosiota on mitattu säännöllisillä kyselyillä, joista jokainen on ollut edeltäjäänsä myönteisempi.

Katujuna ei kelloa tai hintalappua katso

Mutta palataan hetkeksi aikatauluun. Viivästykset ja budjettiylilyönnit värittävät monen suomalaisen kuvaa suurista julkishankkeista. Kuntarahoituksen vihreää rahoitusta saanut Ratikka kuitenkin valmistuu ajoissa – ja vielä alihintaan. Raitiotieallianssi tiedotti hiljattain, että hankkeen ensimmäinen vaihe alittaa sille asetetun tavoitekustannuksen jopa 30 miljoonalla eurolla. Miten tässä näin hyvin kävi?

Sirviön mukaan edullisesta ja rivakasta tahdista on ainakin osin kiittäminen hankkeessa käytettyä allianssimallia. Kaupungin ja raitiotieyhtiön lisäksi ratikkahankkeen parissa ovat puurtaneet rakennus- ja suunnitteluyhtiöt NRC, Sweco, YIT ja AFRY. Suuren suosion Ratikka on sen tekijöille ylpeydenaihe.

– Kyllä tämä on sellainen lippulaiva ihmisille ja yrityksille. Tuleehan siitä väkisinkin lisäpuhtia etenemiseen. Kaikki ovat sitoutuneet suurella sydämellä siihen, että saadaan hanke maaliin ajoissa ja budjetissa.

Hankkeen alkuaikoina moni luuli toisin. Ratikan vastustajat pitivät sen hintalappua ja aikataulua epärealistisina. Kriitikot arvioivat, että hanke vie kaksin verroin pidempään. Töiden edetessä soraäänet ovat vaimenneet.

– Itse olen sitä koulukuntaa, että tehdään työt hyvin ja osoitetaan, että ollaan luottamuksen arvoisia. Mitä pidemmälle on menty, sitä positiivisemmin on hankkeeseen suhtauduttu.

Sirviön mukaan Ratikka ei ole pelkkä joukkoliikenneuudistus vaan koko seudun yhteinen kehityshanke. Alueen toimijoille raitiotie merkitsee pysyvyyttä: lupausta siitä, että väylä kulkee tässä – vähintään seuraavat puoli vuosisataa.

Sirviö viittaa hankkeen toisen osan vaikutusarvioon, jonka mukaan Ratikan hyödyt ovat toteutuneet ennakoitua nopeammin. Raitiotien varrella olevat tontit kiinnostavat sijoittajia huomattavasti enemmän, ja maan arvo nousee vauhdilla.

Tamperelaisille Ratikka edustaa joukkoliikenteen uutta aikaa, jossa ei kelloja katsota.

– Ei siinä tarvitse aikataulua, kun seitsemän ja puolen minuutin vuoroväliä ajetaan.


Tampereen Ratikan protovaunun koeajo Sammonkadulla syyskuussa. Punainen katujuna nurmipäällysteisillä kiskoilla aurinkoisessa syysmaisemassa.
Ratikan protovaunua koeajettiin Sammonkadulla syyskuussa.
Kuva Tampereen Ratikan vaunun sisätiloista. Etualalla vaneripäällysteisiä penkkejä, joissa punainen, kuvioitu pehmuste.
37 metrin vaunuja voidaan pidentää kymmenen metrin lisämoduulilla.


Kasvun varaa ja suuria suunnitelmia

Elokuussa Ratikka sahaa kahta linjaa Pyynikintorilta Hervantaan ja Sorin aukiolta Kaupin kampukselle. Sen jälkeen suunnataan länteen. Ratikkahankkeen kakkosvaiheessa kiskot vedetään keskustasta Lentävänniemeen, osan matkaa aiotaan kulkea täyttömaalla Näsijärven päällä.

Vaikkei korona ole vauhtia juuri hidastanut, pistää pandemia Sirviön pohtimaan joukkoliikenteen tulevaisuutta. Kun kriisi iski, julkisen liikenteen käyttöaste putosi Helsingissä kymmenesosaan tavallisesta. Viime aikoina pääkaupungissa on pyöritty 50 prosentin kieppeillä.

– Tampereella on paremmat luvut, mutta on se täälläkin tippunut. Jää nähtäväksi, miten liikkuminen palautuu ja muuttaako se muotoaan. Kun etätyö lisääntyy, niin lähtevätkö ihmiset sitten työpäivän jälkeen liikenteeseen? Ja liikutaanko silloin julkisella vai omalla autolla? Paljon on erilaisia skenaarioita pyöritelty.

Sirviö itse muutti Tampereelle vajaat neljä vuotta sitten, raitiotieyhtiön johtopestin myötä. Tuore tamperelainen ihmettelee yhä tahtia, jolla kaupunki kehittyy.

– Kyllä täällä on jonkinlainen draivi saatu päälle. Mahtavaa nähdä, miten yhteisten asioiden eteen tehdään töitä ja pusketaan eteenpäin.

Ja eteenpäin mennään: Tampereen jälkeen Ratikka suuntaa Kangasalle, Pirkkalaan ja Ylöjärvelle. ”Koko seudun kehityshanke” siirtyy siis pian sanoista tekoihin. Ja onpa katujunaan jätetty kasvun varaakin: 37 metrin mittaisia vaunuja voidaan tarvittaessa pidentää 10 metrin lisämoduulilla. Valmistuneista pysäkeistä kahta lukuun ottamatta kaikki venyvät pidemmän Ratikan tarpeisiin.

Kysyttäessä ratikkahankkeen oppeja Sirviö mainitsee allianssimallin toistamiseen.

– Kannattaa sitä vähintään pohtia tällaisissa monimutkaisissa hankkeissa. Mutta ei sekään yksin autuaaksi tee. Täytyy olla sitoutuneet tekijät ja eteenpäin menevä ilmapiiri.

Entä ne kaksi pysäkkiä, joihin pidempi, 47 metrin vaunu ei mahdu?

– Kyllä niihin ratkaisu löydetään.

Kuten Tampereella on tapana.


Tampereen Ratikkaa on rahoitettu Kuntarahoituksen vihreällä rahoituksella. Lue lisää vihreästä rahoituksesta täältä (linkki).


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Pasi Tiitola, Samu Rytkönen, Tampereen Raitiotie Oy

Rahoitusta vihreille edelläkävijöille

Kuntarahoitus myöntää vihreää rahoitusta hankkeisiin, joissa syntyy selkeitä ja mitattavia positiivisia ympäristövaikutuksia. Tavallista lainaa tai leasingia edullisempaa vihreää rahoitusta on myönnetty vuodesta 2016, ja tänä päivänä rahoituksen piirissä on jo lähes 200 hanketta Helsingistä Inariin.

Vihreällä rahoituksella rahoitetaan ympäristöystävällisiä hankkeita kestävästä rakentamisesta joukkoliikenteeseen – vesi- ja jätevesihuollosta ympäristönhoitoon.

Videolla Lahden Euroopan ympäristöpääkaupunkihankkeen ohjelmajohtaja Saara Vauramo, VAV Yhtymän toimitusjohtaja Teija Ojankoski, Tampereen kaupungin rahoituspäällikkö Janne Salonen ja Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Timo Kenakkala esittelevät vihreän rahoituksen hankkeita ja kuntien ja kaupunkien kunnianhimoista ilmastotyötä.

Katso video!



Lue lisää Kuntarahoituksen vihreästä rahoituksesta (linkki)

Tutustu Vastuullisen rahoituksen vaikutusraporttiin 2020 (linkki, aukeaa uuteen ikkunaan)

Siirtokelpoinen koulu on vastaus epävarmoihin ennusteisiin

Monen kunnan kouluverkko kaipaa päivitystä, mutta uudistustarve osuu poikkeuksellisen hankalaan aikaan. Väki vanhenee, mutta syntyvyys on kääntynyt pieneen nousuun. Kaupungit kasvavat, mutta korona horjuttaa niiden vetovoimaa.

Kun vanha koulu on tiensä päässä, tilalle tarvitaan usein uusi. Mutta riittääkö siihen enää oppilaita kymmenen vuoden päästä? Entä kahdenkymmenen?

Vaikka tulevaisuutta on vaikea ennustaa, voi siihen silti varautua – ja minimoida riskejä. Kaikkien rakennusten ei nimittäin tarvitse olla pysyviä.

Pitkässä juoksussa ennuste-erot kertautuvat

Porvoon kaupunki rakentaa kolme uutta koulua Jokilaaksoon, Sannaiseen ja Ilolaan. Erityisen rakennuksista tekee niiden siirtokelpoisuus sekä rahoitus- ja sopimusjärjestelyt: kaupungilla on kouluista myyntioptio, eli se voi halutessaan myydä rakennukset takaisin urakoitsijalle.

Järjestely takaa oppilaille laadukkaat opetustilat ja antaa kaupungille pelivaraa epävarmojen ja osin ristiriitaisten väestöennusteiden edessä.

– Lasten määrä tulee todennäköisesti vähenemään, mutta kuinka paljon ja millä alueilla? Esimerkiksi MDI:n ennuste on huomattavasti positiivisempi kuin Tilastokeskuksen, kertoo Porvoon kaupungin rahoitusjohtaja Henrik Rainio.

Rainion siteeraamista julkaisuista molemmat povaavat Porvoon lapsimäärän vähenemistä, mutta eri tahtiin. Pitkässä juoksussa pienet erot kertautuvat merkittävästi.

– Sitäkään emme tiedä, miten korona vaikuttaa ennusteisiin. Muutaman vuoden kehityksen pystyy näkemään kohtuullisen järkevästi, mutta esimerkiksi 2030-lukua on jo todella vaikea ennakoida.

Kaikki kolme kouluhanketta on rahoitettu Kuntarahoituksen leasing-rahoituksella. Sopimuskokonaisuuteen on kirjattu takaisinostovelvoite, jonka mukaan urakoitsija sitoutuu ostamaan kohteen sen jäännösarvon hinnalla joko kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua – mikäli kaupunki näin haluaa. Kaupunki voi myös pitää koulut itsellään tai myydä ne ulkopuoliselle taholle.

Järjestely antaa Porvoolle mahdollisuuden reagoida lapsimäärän muutoksiin.

– Jos lapsia on riittävästi, näille kouluille on tulevaisuudessakin tarvetta. Jos taas lapsimäärät alenevat ja tilat käyvät tarpeettomiksi, niistä päästään helposti eroon. Juoksevat kulut loppuvat kuin seinään, Rainio jatkaa.


Havainnekuva Porvoon Jokilaakson uudesta siirtokelpoisesta koulusta. Kaksikerroksinen, harmaa koulurakennus, jonka katolla on aurinkopaneeleja. Etualalla leikkiviä lapsia asfaltoidulla pihalla, ympärillä puita ja peltomaisemaa.
Arkkitehtitoimiston havainnekuva Porvoon Jokilaakson siirtokelpoisesta koulusta. Jokilaakson koulu kuuluu A-energialuokkaan, ja se rahoitetaan Kuntarahoituksen vihreällä leasing-rahoituksella.


Parakkikouluista on tultu pitkälle

Miten koulujen siirtokelpoisuus sitten näkyy rakennuksissa ja koululaisten arjessa? Siirtokelpoisten rakennusten juuret ovat parakkikouluissa, joihin ne vielä tänäkin päivänä välillä rinnastetaan. Toisin kuin väliaikainen parakki, siirtokelpoinen koulu on kuitenkin varta vasten käyttötarkoitukseensa suunniteltu. Porvoossa rima pidetään korkealla.

– Käytettävyyden kannalta ne ovat ihan normaaleja, ei niitä erota ulkoa tai sisältäpäin pysyvistä rakennuksista. Kilpailutusvaiheessa halvimmat vaihtoehdot eivät täyttäneet kaupungin laatukriteerejä. Esimerkiksi huonekorkeuden vaatimus oli niin iso, ettei ”bulkkitavara” siihen yltänyt, Rainio kertoo.

Ympäristöasioistakaan ei ole tingitty. Koulujen suunnittelussa panostetaan energiatehokkuuteen, ja A-energialuokkaan kuuluva Jokilaakson koulu täytti Kuntarahoituksen vihreän rahoituksen kriteerit. Tämä on siirtokelpoiselle rakennukselle harvinaista.

– Kaupungin linjaus on, että pyritään mahdollisimman vihreään rakentamiseen. Ei tästä lipsuta, vaikka kyseessä onkin siirtokelpoiset kohteet.



Arkkitehtitoimiston tarjousvaiheessa toimittama havainnekuva Ilolan siirtokelpoisen koulun julkisivusta. Kuvassa yksikerroksinen, vaalea ja harjakattoinen koulurakennus, jossa koko kerroksen korkuiset ikkunat. Etualalla nurmea, taustalla puita.
Arkkitehtitoimiston tarjousvaiheessa toimittama havainnekuva Sannaisen siirtokelpoisen koulun sisätiloista. Kuvassa käytävä, jonka varrella vaaleita naulakkoja, taustalla pöytiä ja tuoleja.
Ero siirtokelpoisten ja pysyvien rakennusten välillä kapenee vuosi vuodelta. Yllä arkkitehtitoimiston tarjousvaiheen näkemys Ilolan koulun julkisivusta, alla havainnekuva sisätiloista Sannaisen koulussa.


Huokea hintalappu houkuttaa

Entä näkyykö siirtokelpoisuus koulujen hinnassa? Yllättävän vähän, sanoo rahoitusjohtaja Rainio.

– Aluksi pohdittiin rakennusten vuokraamista, mutta se oli selvästi tyyriimpää. Leasing-rahoituksella tämä tuli vain hieman taseeseen rakentamista kalliimmaksi. 

Kustannustehokasta siirtokelpoisten koulujen rakentamisesta tekee rakennusten lyhyt kuoletusaika ensimmäisinä käyttövuosina. Kymmenessä vuodessa koulurakennuksista kuoletetaan 80 prosenttia, viidessätoista vuodessa 98. Jos kaupunki käyttää myyntioptionsa, urakoitsija saa rakennuksen takaisin verrattain edullisesti. Jos taas kaupunki haluaa 10 tai 15 vuoden jälkeen pitää koulut itsellään, kustannus on huokea.

– Kaupungille jousto ja mahdollisuus päästä eroon juoksevista kuluista on isompi juttu kuin pitkä kuoletusaika, Rainio selittää.

Leasing-rahoituksessa yhdistyvät omaan taseeseen rakentamisen edullisuus ja vuokramallin jousto.

– Molempien parhaat puolet, Rainio tiivistää.

Ei sokeaa uskoa, vaan aitoa varautumista

Porvoon Jokilaaksossa siirtokelpoisen koulun rakennustyöt ovat jo käynnissä, Sannaisessa ja Ilolassa työt on määrä aloittaa pian. Kaikki kolme koulua valmistuvat alkusyksystä.

Tässä laajuudessa Porvoo ei ole aiemmin siirtokelpoisia hankkeita toteuttanut, mutta Jokilaakson, Sannaisen ja Ilolan koulut tuskin jäävät viimeisiksi. Pitkään Kuntaliitossa työskennellyt Rainio on pistänyt merkille, että väestöennusteet painavat kuntien ja kaupunkien vaakakupeissa vuosi vuodelta enemmän.

– Keskusteluun on tullut sellainen tietty realismi mukaan. Moni päättäjä haluaa tietysti uskoa oman kunnan vetovoimaan, mutta jos koko maan tasolla väki vähenee, niin pakkohan sen on jossain näkyä.

Rainio toivoo, että kuntapäättäjät ympäri Suomen katsoisivat asioita vaalikautta pidemmällä tähtäimellä. Optimismi on hyvästä, mutta se ei saisi tulla tulevaisuuteen varautumisen kustannuksella.

– Totta kai kaikki toivovat kunnan elinvoiman kasvua, mutta tarvitaan myös strategia siitä, miten kunta skaalautuu alaspäin. Ei se ole kurjuutta kaikille, vaan kyllä pienenevissä kunnissakin voidaan elää hyvää elämää.

Siirtokelpoiset koulut tarjoavat kunnille mahdollisuuden varautua eri tilanteisiin – etenkin alueilla, joissa väestönkehitys on aidosti epävarmaa. Myyntioption ansiosta kristallipalloa ei tarvita investointivaiheessa vaan päätökset voidaan tehdä myöhemmin, kun näkymä selkenee.

– Kunhan joku sitten kymmenen vuoden päästä muistaa, että tällainen optio on olemassa, Rainio keventää.


Teksti: Roope Huotari
Haastateltavan kuva: Porvoon kaupunki
Havainnekuvat: Arkkitehtitoimisto Rauhalammi Oy

Pelkkää A-luokkaa

Y-Säätiön rakennuttamisjohtaja Pekka Kampman.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ohjaavat Y-Säätiön strategiaa. Kuvassa Y-Säätiön rakennuttamisjohtaja Pekka Kampman.

Kesän alussa joukko onnekkaita esiintyviä taiteilijoita ja muita alan ammattilaisia pääsee muuttamaan heille suunniteltuun taloon Tampereen Kalevaan. Uuden ratikkareitin varrella sijaitsevan rakennuksen toteuttavat yhteistyössä Elävän Musiikin Säätiö Elmu sr ja Y-Säätiö-konserniin kuuluva M2-Kodit.

Yhteisen arvomaailman jakavat säätiöt löysivät toisensa vuonna 2015, ensimmäinen yhteistyöprojekti Helsingin Jallukka valmistui 2017. Helsingissä osa Jallukka-talon asunnoista on tarkoitettu muusikoille ja osa on M2-Kotien vuokra-asuntoja. Tampereella koko talo on omistettu musiikkialan ja esiintyvän taiteen ammattilaisille.

– Tampere on merkittävä musiikki- ja teatterikaupunki, mutta siellä ei ole ollenkaan taiteilijataloa. Siksi se oli luonteva valinta, Elmu-säätiön puheenjohtaja Juha Tynkkynen kertoo.

Uuden Jallukan sijoittumista Tampereelle vauhditti kaupungin yhdyskuntarakenteen tiivistyminen tänä vuonna liikennöintinsä aloittavan ratikan myötä. Myös onnea oli matkassa.

– Tampereen maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimus edellyttää, että asuntotuotannosta 30 % on yhteiskunnan tukemaa. Saimme tonttikilpailussa tontin hyvältä sijainnilta ja hanke eteni nopeasti, Y-Säätiö-konsernin rakennuttamisjohtaja Pekka Kampman kiittelee.

Sijainti hyvien yhteyksien varrella on usein yömyöhään työskenteleville taiteilijoille tärkeä.

– Tullikamari on konttausmatkan päässä, Tynkkynen vitsailee.

Treenitiloihin aamutossuissa

Y-Säätiön talousjohtaja Kari Komu.
Vihreällä rahoituksella saavutetaan satojen tuhansien eurojen säästöt, sanoo Y-Säätiön talousjohtaja Kari Komu.

Tampereen Jallukan 39 asunnosta 17 on suunnattu musiikkialalla työskenteleville. Näihin vuokralaiset valitsee Elmu-säätiö. Loppuja 22 esittäville taiteilijoille suunnattua asuntoa hallinnoi Y-Säätiön M2-Kodit, joka myös tekee näiden asuntojen asukasvalinnat. Kysyntää riittää.

–Saimme M2-Kotien vuokra-asuntoihin noin 250 asuntohakemusta, Y-Säätiön talousjohtaja Kari Komu kertoo.

Helsingin kokemuksia hyödyntäen myös Tampereen Jallukkaan rakennetaan äänieristettyjä bändihuoneita sekä kerho- ja saunatilat asukkaiden yhteiskäyttöön. Huoneistokohtaisten varastojen lisäksi asukkailla on mahdollisuus vuokrata soittimille tarkoitettuja varastoja. Vaikka erityistilat tuovat lisäkustannuksia, niitä pidetään tärkeinä.

– Esiintyvät taiteilijat arvostavat sitä, että voivat työskennellä kodin ulkopuolella, mutta mennä tilaan hissillä vaikka aamutossut jalassa. Siksi bänditilat haluttiin tehdä, vaikka jouduimme rahoittamaan ne itse, Kampman ja Tynkkynen sanovat.

Asunnot itsessään ovat kohtalaisen pieniä, eivätkä poikkea tavallisista vuokra-asunnoista. Parvet tuovat lisätilaa ylimmän kerroksen asuntoihin. Ne ovat haluttuja etenkin perheellisten taiteilijoiden keskuudessa.

Strategia ohjaa valintoja

Y-Säätiön strategia kiinnittyy YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Säätiön kolmen kärkitavoitteen joukkoon kuuluu asunnottomuuden vähentämisen sekä asukkaiden taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin lisäksi reilu siirtymä kohti hiilineutraalia elämää. Säätiön tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035.

– Strategiaamme on kirjattu, että uudisrakennukset rakennetaan materiaalitehokkaasti ja ne ovat A-energialuokan taloja, Kampman kertoo.

A-energialuokkaa on myös Tampereen Jallukka, joka on rahoitettu Kuntarahoituksen vihreällä rahoituksella.

– Vihreällä rahoituksella saadaan muutaman pisteen korkohyöty. Vuositasolla alennus ei välttämättä tunnu merkittävältä, mutta pitkillä laina-ajoilla vihreällä rahoituksella saavutetaan satojen tuhansien eurojen säästö, talousjohtaja Komu sanoo.

Säästöä saavutetaan myös tekoälyn ohjaamalla lämmönsäädöllä, joka ennakoi lämmityspiikkejä ja pitää asuntojen sisäilman optimaalisena.

– Asuntoihin on asennettu olosuhteita mittaavat sensorit, joiden lukujen perusteella tekoäly oppii energiatehokkaimman lämmitystavan. Tämän ratkaisun avulla olemme jo aiemmin konsernin muissa kiinteistöissä säästäneet lämmityskuluissa 5–10 prosenttia vuodessa, Komu iloitsee.

Tämäkin on tuntuva summa, sillä Y-Säätiö omistaa yli 17 300 vuokra-asuntoa yli 50 paikkakunnalla ympäri Suomen.

Y-Säätiö on myös sitoutunut parantamaan vanhojen kiinteistöjen energiatehokkuutta energiaremonteilla ja lisäämään uusiutuvan energian käyttöä lämmityksessä.

– Panostamme jatkossa vahvasti rakennusmateriaalien kierrätykseen. Tavoitteenamme on nostaa vaarattoman rakennus- ja purkujätteestä hyödynnettävän materiaalin osuutta kierrätyksessä, Kampman kertoo.

Ympäristöystävällinen ideologia näkyy myös vähäpäästöiseen liikkumiseen kannustamisena. Autopaikkaa ei Tampereen Jallukassa ole tarjolla kaikille, mutta asukkailla on mahdollisuus vuokrata yhteiskäyttöön tarkoitettu henkilö- tai pakettiauto. Lisäksi Helsingin Jallukan tapaan polkupyörien huoltoon on oma tila.

– Tampereen Jallukka on ensimmäinen kohde, jossa tarjoamme asukkaille yhteiskäyttöautoja, mutta jatkossa tämä mahdollisuus tulee muihinkin uudiskohteisiimme, Kampman kertoo.


Havainnekuva Jallukan ylimmän kerroksen kulmahuoneistosta. Runsas huonekorkeus ja parvi lisäävät tilan tuntua.


Kohtaamispaikkoja kaivataan

Helsingin Jallukassa kiitosta on kerännyt myös pohjakerroksessa toimiva ravintola, joka tarjoaa asukkaille helpon tapaamispaikan. Tampereen rakennuksessa vastaavaa tehtävää toimittaa ykköskerroksen avara kerhotila.

– Yhteisöllisyyttä arvostetaan. Helsingin jallukkalaiset ovat järjestäneet yhteisiä pihajuhlia myös muiden korttelin asukkaiden kanssa. Toisaalta kerrostalossa on myös mahdollisuus olla omissa oloissaan, mikäli niin haluaa, Tynkkynen pohtii.

Jallukoiden inspiroimana aula- tai kerhotiloja on tulossa Y-Säätiö-konsernin muihinkin kohteisiin. Kampmanin mukaan yhteisten saunatilojen käyttö on vähentymässä, asukkaiden toiveet ja tarpeet ovat muualla.

– Meidän tehtävämme on tarjota puitteet yhteiselle tekemiselle. Kohteisiimme on suunnitteilla myös aivan uudenlaisia jaettavia tiloja, kuten etätyöskentelypisteitä ja asukkaiden lyhytaikaisille vieraille vuokrattava Mummola-työnimeä kantava yksiö, Kampman avaa Y-Säätiön suunnitelmia.

Entä Elmu-säätiön suunnitelmat, onko Jallukoita tulossa lisää?

– Kysyntää etenkin pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan. Olemme pieni toimija ja meillä on rajalliset resurssit. Katsotaan yksi Jallukka kerrallaan, Tynkkynen myhäilee.


Teksti: Hannele Borra
Henkilökuvat: Lasse Lecklin
Havainnekuvat rakennuksesta: Arkkitehtitoimisto Q-Ark Oy