Kohtuuhintaisen asumisen varmistaminen kasvukeskuksissa on kriittisen tärkeää

Kohtuuhintaisten asuntojen puute Suomen kasvukeskuksissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla jarruttaa näiden alueiden talouskasvua ja on iso inhimillinen ongelma. Kohtuuhintaisia asuntoja on pystyttävä tarjoamaan myös siellä, missä kysyntä on suurta.

Asuntorakentamisen ongelmat Suomessa ovat nousseet keskusteluun eduskunnan tarkastusvaliokunnan 9.10.2018 julkaiseman mietinnön sekä 12.10. julkaistun Nordean pääekonomistin Aki Kangasharjun Rakentaminen remonttiin -raportin myötä.

– Molemmissa keskustelunavauksissa nostetaan esiin aivan oikeita kipupisteitä. Asuntojen kysynnässä ja tarjonnassa on valtava kohtaanto-ongelma: kasvukeskuksissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla asuntojen puute heikentää työvoiman saatavuutta ja hidastaa siksi talouskasvua. Taantuvan väestökehityksen alueella kaikille asunnoille sen sijaan ei ole ottajia. Tämä on iso yhteiskunnallinen ja taloudellinen haaste, sanoo Kuntarahoituksen rahoituksesta vastaava johtaja Jukka Helminen.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnössä peräänkuulutetaan asuntopolitiikan pitkäjänteisyyden lisäämistä. Pitkäjänteisyyden puute on osasyy sille, että osa rakennuttajista on siirtynyt vapaarahoitteisille asuntomarkkinoille. Myöskään korkotukilain uudistus ei ole riittävästi lisännyt rakennuttajien kannusteita sosiaaliseen asuntotuotantoon.

Valtaosa Suomen uusista vuokra-asunnoista tuotetaan tällä hetkellä vapaarahoitteisesti. Kun 1970–1990-luvuilla valtion tukeman tavallisen – eli ei erityisryhmille suunnatun – vuokra-asuntotuotannon osuus oli keskimäärin 21 prosenttia, 2010-luvulla osuus on ollut vain seitsemän prosenttia.

– Vuokra-asuntotoimijoiden on ollut vaikea ennakoida muutoksia ARA-rahoituksen ehdoissa. Avoimuus, pitkäjänteisyys ja läpinäkyvyys uudistusten valmistelussa ja mahdollisimman hyvä ennakoitavuus tulevien muutosten sisällöstä on keskeistä asuntotoimijoiden, rahoittajien ja koko asuntopolitiikan kannalta, Helminen sanoo.

Pitäisikö tukea asuntojen tarjontaa vai kysyntää?

Keskeinen syy asumisen hintaan liittyvien ongelmien esiinnousuun on asumistukimenojen räjähdysmäinen kasvu. Asumistuki on lähes kaksinkertaistunut vuoden 2000 tasosta, minkä lisäksi myös toimeentulotukea ohjautuu asumisen kustannuksiin.

– Tarkastusvaliokunnan lausunnon mukaan alueilla, joilla asunnoista on vähän tarjontaa, asumiseen maksetut tuet saattavat nostaa vapaarahoitteisten asuntokohteiden vuokria. Valtion tukemien asuntojen osalta tämä riski on pienempi, koska niiden vuokrataso määräytyy omakustannusperiaatteen mukaisesti. Kannattavampaa olisi siis suunnata asumisen tukea tarjontaan kuin kysyntään, Jukka Helminen sanoo.    

Kuntarahoitus rahoittaa vuosittain sosiaalista asuntotuotantoa noin miljardilla eurolla ja on Suomen merkittävin sosiaalisen asuntotuotannon rahoittaja. Yhtiön asuntolainakanta jakautuu kuntien vuokrataloyhtiöiden ja yleishyödyllisiksi nimettyjen asuntoyhteisöjen tai -kohteiden kesken. Kuntarahoituksen asuntokohteissa on vuokra-asuntojen ja asumisoikeusasuntojen lisäksi myös erityisryhmien kuten seniorien, opiskelijoiden ja vammaisten asuntoja.

Lisää ketteryyttä peliin – mutta myös ohjausta tarvitaan

Asuntokaavoituksen kankeus ja rakentamiseen liittyvä sääntely nähdään usein keskeiseksi rakentamisen hidasteeksi kasvukeskuksissa. Myös Aki Kangasharjun raportissa perätään uudistuksia kaavoitukseen ja tonttien saatavuuteen sekä valtion osallistumista infrastruktuurin rakentamiseen.

– Normien joustavoittaminen on hyvä tavoite ja sen kautta voidaan synnyttää myös uusia innovaatioita. Se ei kuitenkaan saa merkitä joustoa energiatehokkuuden ja rakentamisen elinkaarikestävyyden vaatimuksissa. Asuntopolitiikan kehittämisessä on huomioitava rakentamisen valtavat ilmastovaikutukset: rakennukset ja rakentaminen aiheuttavat noin kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia energiankulutuksesta, Helminen muistuttaa.

Kuntarahoitus tekee yhteistyötä muun muassa ympäristöministeriön ja ARAn kanssa kannustaakseen kuntien asuntoyhtiöitä ja muita yleishyödyllisiä asuntotoimijoita huomioimaan rakennusinvestoinneissaan kohteiden elinkaaren kustannukset sekä energiankulutuksen ja pyrkimään materiaali-, energiatuotanto- ja teknologiavalinnoillaan mahdollisimman vähähiiliseen lopputulokseen. Valtion ja kuntien on ohjattava vahvasti rakentamisen ympäristövaikutuksia kaavoituksella, tontinluovutuksella ja rakennusvalvonnalla, Jukka Helminen sanoo.

Lisätietoja:

Sari Sistonen, osastonjohtaja, asuntorahoitus, puh. 050 3380 35