Näkökulma: Kuntaverojen sote-leikkauksen kohdistaminen efektiivisiin veroasteisiin olisi tuonut kolme merkittävää etua
Kuntaverojen sote-leikkausten pohjaaminen bruttoveroasteelle muuttaa merkittävästi kuntien rahoitusrakennetta, heikentää niiden taloudenpidon ennustettavuutta sekä vaikeuttaa maakuntaveron käyttöönottoa.
Sote-uudistuksessa kaikkien kuntien bruttoveroasteita leikataan noin 12,4 prosenttiyksiköllä. Leikkaus johtaa varsin suuriin muutoksiin kuntien rahoitusrakenteessa ja hieman kummalliseen lopputulokseen, arvioi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.
Kasvavan väestön ja vahvan veropohjan kunnat, jotka voisivat luottaa omien verotulojensa kasvuun, tulevat aiempaa riippuvaisemmiksi valtion tulonsiirroista. Heikkenevän veropohjan alueilla puolestaan valtionosuuksien merkitys vähenee ja epävarmojen omien verotulojen painoarvo kasvaa, Vesala analysoi.
– Bruttoveroasteiden tasaleikkauksen sijaan vastaavat tulot olisi sote-uudistuksessa voitu kerätä kuntien efektiivisen veroasteen tasasuuruisella alentamisella. Tällöin bruttoveroasteet olisivat alentuneet heikon veropohjan kunnissa enemmän ja vahvan veropohjan kunnissa vähemmän. Maksuunpannut asukaskohtaiset verotulot olisivat kuitenkin vähentyneet kaikkialla yhtä paljon, Vesala kirjoittaa.
Näillä kolmella tavalla efektiiviseen veroasteeseen perustuva leikkaus olisi muuttanut kuntien asemaa:
1. Sote-uudistuksen vaikutukset kuntien rahoitusrakenteeseen olisivat jääneet huomattavasti pienemmiksi.
Kasvavissa ja suhteellisen vahvan veropohjan kunnissa omien verotulojen merkitys rahoituksessa olisi säilynyt korkeana ja toiminnan rahoitus pysynyt vahvemmin kunnan omassa kontrollissa. Toisaalta kunnat, joiden oma veropohja on heikkenevällä trendillä, olisivat jatkossakin saaneet enemmän tukea valtion tulonsiirroista.
2. Kuntien bruttoveroasteiden vaihteluväli olisi merkittävästi kaventunut.
Tämä olisi edistänyt eri puolilla Suomea asuvien veronmaksajien yhdenvertaisuutta.
3. Myös maakuntaveron käyttöönotto olisi helpottunut.
Yksi keskeisimpiä argumentteja maakuntaveroa vastaan on ollut pelko verotuksen alueellisen eriarvoisuuden kasvusta. Mikäli kuntaverojen eroja olisi sote-uudistuksen yhteydessä kavennettu, kynnys maakuntaveron käyttöönotolle olisi samalla madaltunut.