Näkökulma: Talouden kasvuluvut saattavat näyttää liiankin hyviltä

Talouden kehitys on aina epävarmaa ja usein ikävimmät yllätykset tulevat suunnista, joita ei ole osannut ajatellakaan. Silti on todettava, että vuodelle 2022 tiedossa olevien riskitekijöiden kavalkadi on poikkeuksellisen vaikuttava: Inflaatio on korkeampi kuin vuosikymmeniin, korona kuormittaa yhä sairaaloita ja Kiina kamppailee pahasti ylikuumentuneen kiinteistösektorinsa kanssa. Samaan aikaan rahapolitiikan elvytyksessä kalkkiviivat pölisevät. Ultramatalien korkojen aika voi olla päättymässä tilanteessa, jossa omaisuuserien arvostukset ovat pilvissä ja velkasuhteet korkeita.

Vuodessa 2022 on seikkailun tuntua. Vähän kuin oltaisiin Himalajalle lähdössä – ilman lisähappea. Kaiken epävarmuuden keskellä odotukset ovat kuitenkin yhä varsin selväpiirteiset: bkt-kasvu säilyy perusuraa nopeampana, inflaatiopaineet voimakkaina ja keskuspankit kiristävät rahahanoja kiihtyvään tahtiin. Tämä konsensusnäkemys suorastaan kutsuu pientä ravistelua. Pöyhäisy on hyvä aloittaa pohtimalla, mitä viime vuonna oikeastaan tapahtui.

”Vuodessa 2022 on seikkailun tuntua. Vähän kuin oltaisiin himalajalle lähdössä – ilman lisähappea.”


Talousvuoden 2021 tarinan voi tiivistää kutakuinkin näin: Kysyntä elpyi paljon nopeammin kuin tuotanto- ja toimituskyky. Erirytmisyys kohotti energian, raaka-aineiden ja erilaisten komponenttien hintoja sekä nosti kuljetuskustannuksia. Energian hintoihin vaikuttivat myös epäsuotuisat sääolosuhteet ja muut tuotantovaikeudet. Lyhytkestoiset mutta toistuvat koronasulut siirsivät kulutuksen painopistettä palveluista tavaroihin, jolloin ”aineellisessa” taloudessa hinnat nousivat entisestään. Toimitusketjujen häiriöt pistivät firmat kasvattamaan omia varmuusvarastojaan, mikä osaltaan pahensi komponenttipulaa ja kiihdytti inflaatiota. Just-in-time -ajattelun muuttuminen just-in-case -toiminnaksi lihotti varastoja – ja samalla bruttokansantuotetta.

Koska suuressa osassa länsimaita sekä bkt että työllisyys ovat jo suunnilleen pandemiaa edeltäneellä tasolla, kysynnän elpymisvauhti jäänee tänä vuonna selvästi viime vuotta hitaammaksi. Ehkäpä tuotantokapeikotkin alkavat siten hiljalleen helpottaa. Mikäli näin on, vähenee myös motiivi tilailla välituotteita tai valmistavaroita varastoon. Yritykset saattavat pikemminkin alkaa purkaa ylimääräisiä varastojaan. Samalla tarjontakitkoista johtuvat kustannuspaineet helpottaisivat, mikä osaltaan hillitsisi inflaatiota.

Tällaisilla teknisiltä kuulostavilla käyttäytymismuutoksilla voi lyhyellä aikavälillä olla yllättävän suuria vaikutuksia bkt-kehitykseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viime vuoden kolmannella neljänneksellä varastojen kerryttäminen selitti bkt:n 2,3 prosentin kasvuvauhdista jopa 2,2 prosenttiyksikköä. Pinnalta katsottuna syksyn bkt-luvut näyttivät siis Yhdysvalloissa ehkä vähän liiankin hyviltä. Ylimääräinen kerma arvatenkin myös vahvisti hyvää fiilistä ja nosti odotuksia.

Tänä vuonna saatamme nähdä liikettä toiseen suuntaan: varastojen purkaminen voi hidastaa bkt-kasvua. Toki on katsottava varastosyklin läpi ja arvioitava aidon loppukysynnän kehitystä. Otsikkotason tekniset kasvupettymykset voivat kuitenkin olla haitallisia, mikäli ne vaikuttavat laajan yleisön talousluottamukseen.

Edellä kuvattu teoria toimitusketjujen pullonkaulojen oikenemisesta on kieltämättä altis monenlaisille epävarmuuksille. Ei vähiten siksi, että koronan omikronmuunnos vaikeuttaa edelleen talouden normaalia toimintaa.

Joka tapauksessa odotukset rahapolitiikan kiristystahdista ovat viime viikkoina nousseet ehkä vähän turhankin nopeasti. Talouden kasvuodotukset voivat olla viritetty liian koviksi. Euroalueen inflaatiossa avainkysymys on jo pitkään ollut, meneekö energian hintapiikki talven aikana ohi. Jos menee, euroalueen inflaatiovauhti voi jo loppuvuodesta palata EKP:n kahden prosentin tavoitetason alapuolelle.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 31.1.2022.

Näkökulma: Avaako talouden noususuhdanne EKP:lle ikkunan päästä eroon negatiivisista koroista?

Yhdysvallat nousee koronataantumasta sen verran kovalla voimalla, että maan keskuspankki Fed on jo joutunut vihjaamaan tulevista rahapolitiikan kiristyksistä. Tällä hetkellä Fed näkee nostavansa ohjauskorkoja vuonna 2023, mutta talouden kasvu- ja inflaatioennusteista päätellen näkemys tulee vielä siirtymään aikaisemmaksi. Määrällistä elvytystä eli keskuspankin arvopaperiostoja voidaan hyvinkin alkaa vähentää jo reilun puolen vuoden päästä. Ruodin Fedin haastavaa tasapainoilua elvytyksen ja talouden ylikuumenemisen torjumisen välillä viime viikkoisessa blogikirjoituksessani Rahapolitiikan nuorallatanssi on alkanut.

Euroalueella talous toipuu huomattavasti Yhdysvaltoja hitaammin. Inflaatio on väliaikaisten kitkatekijöiden vuoksi meilläkin kiihtymässä, mutta riski talouden ylikuumenemisesta on huomattavasti vähäisempi kuin USA:ssa. Euroalueen rahapolitiikassa ei olekaan vielä näköpiirissä nopeaa suunnanmuutosta.

Silti myös Euroopan keskuspankin viestintä on jo muuttunut aiempaa optimistisemmaksi: talouden elpyminen nähdään odotuksia voimakkaampana ja kasvuennusteita on selvästi nostettu. EKP arvioi euroalueen bkt:n kasvavan sekä tänä että ensi vuonna yli 4,5 prosentin vauhdilla. EKP:n johtokunnan jäsen Isabel Schnabel totesi jokin aika sitten valoisasti, että euroalue on saavuttanut merkittävän ”käännekohdan”.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta pandemia ei ole vielä ohi. Vaikka Eurooppa on lähes kirinyt rokotekattavuudessa USA:n kiinni, koronaviruksen delta-muunnoksen leviäminen on ainakin lyhyellä aikavälillä merkittävä riskitekijä ja taloudessa on yhä varauduttava takapakkeihin. Sitä mukaa kun molemmat rokoteannokset saaneiden osuus väestöstä kasvaa, yhteiskunnan normaalia toimintaa pitkäkestoisesti rajoittavien sulkutilojen riski kuitenkin pienenee. Siksi talouden perusvirityksen voidaan sanoa osoittavan jo kohti parempia aikoja.

Alkava noususuhdanne voi avata Euroopan keskuspankille ikkunan päästä eroon negatiivisista koroista, jotka pitkäkestoisena ilmiönä voivat aiheuttaa talouteen haitallisia sivuvaikutuksia. Viimeisimpien ennusteiden mukaan euroalueen bruttokansantuote lähestyy vuonna 2023 kehitysuraa, jolla oltiin ennen pandemiaa. Koronakriisistä jää eittämättä yhteiskuntaan monenlaisia arpia, mutta tuotannon volyymiin ei pysyvää pudotusta ole näillä näkymin syntymässä. Vuosi 2023 saattaa lopulta olla EKP:lle sopiva ajankohta aloittaa korkopolitiikan asteittainen normalisointi.

Viimeisen viiden–kuuden vuoden aikana euroalueen riskittömien pitkien korkojen (Saksan lainakorot) suhdanneluontoinen vaihtelu on tapahtunut suunnilleen -0,80 ja +1,00 prosentin haarukassa. Näin alhainen pitkien korkojen taso on ollut oire ”sekulaarisesta stagnaatiosta”, jossa säästetään enemmän kuin investoidaan, deflaatio uhkaa ja tuottavuuskasvu on kituliasta.

Seuraavan parin vuoden aikana koronakriisistä toipuminen ja varovaiset muutokset EKP:n rahapolitiikassa nostanevat euroalueen pitkät korot edellä mainitun vaihteluvälin ylälaitaan. Merkittävästi ylemmälle tasolle murtautuminen edellyttäisi kuitenkin uutta tasapainoa, jossa tuottavuuskasvun voimistuminen nostaisi talouden pitkän aikavälin kasvupotentiaalia.

EKP:n rahapolitiikan ja EU:n elvytysrahaston yhteispelillä tällaista siirtymää nyt yritetään. Saavutettujen tulosten kestävyyttä tosin voitaneen arvioida kunnolla vasta kuluvan vuosikymmenen jälkipuoliskolla.

Lue Timo Vesalan blogisarjan ensimmäinen osa Yhdysvaltojen korkonäkymistä täällä.

Näkökulma: Rahapolitiikan nuorallatanssi on alkanut – mitä Fedin tuoreesta korkoennusteesta pitäisi ajatella?

Yhdysvaltain keskuspankki Fedin avomarkkinakomitean viime viikkoinen kokous tarjosi odotuksia vahvemman signaalin rahapolitiikan tulevasta kurssimuutoksesta. Vielä maaliskuussa Fed ei nähnyt koronnostoille tarvetta ennen vuotta 2024, eikä keskustelua arvopaperiostojen vähentämisen aikataulusta pidetty ajankohtaisena. Fedin uuden ennusteen mukaan korkopolitiikan kiristykset aloitettaisiin vuonna 2023 kahdella koronnostolla. Lisäksi ennustepaneelin 18 jäsenestä seitsemän oli sitä mieltä, että korkoja voitaisiin nostaa jo ensi vuonna.

Myös määrällisen elvytyksen oikeaa mitoitusta on alettu puntaroida. Rahapolitiikan kiristyminen todennäköisesti käynnistyykin juuri arvopaperiostojen vähentämisellä – jos ei vielä tänä vuonna niin mahdollisesti ensi vuoden alkupuolella.

Muutokset Fedin linjauksissa kertovat Yhdysvaltain kasvunäkymän vahvistumisesta: omassa ennustepäivityksessään Fed nosti arvionsa kuluvan vuoden bkt-kasvusta peräti 7 prosenttiin. Inflaation Fed odottaa kiihtyvän tänä vuonna 3,4 prosenttiin. Fed siis lienee herännyt myös talouden ylikuumenemisriskeihin, joita Bidenin hallinnon voimakas kysyntäelvytys on ruokkinut.

Tuoreeltaan Fedin melko jyrkkä suunnanmuutos säikäytti markkinoita – varsinkin osakemarkkinoita, joilla keskuspankkien ultrakevyt rahapolitiikka on tukenut vahvaa kurssinousua. Omalla tavallaan Fedin viesti markkinoille on kuitenkin myös huojentava: kun data muuttuu, keskuspankki reagoi ja toimii loogisesti uuden tiedon mukaisesti.

Tasapainoisen kehityksen kannalta on oleellista, että keskuspankin reaktiot ovat ennakoitavia. Tällöin markkinahinnoittelu sopeutuu jo ennen varsinaisia ilmoituksia uusista rahapolitiikkatoimista ja äkkinäisiltä korkotason heilahteluilta vältytään. Ennakoitavuuden vahvistamisessa Fedillä on edelleen tehtävää. Esimerkiksi se, mitä tuore strateginen muutos inflaatiotavoitteessa (tavoitellaan tiettyä yli ajan laskettua keskimääräistä inflaatiovauhtia) käytännössä tarkoittaa, on vielä osittain epäselvää.

Talouden luotsaaminen kovan alkukiihdytyksen jälkeen tasapainoiselle kasvu-uralle on joka tapauksessa Fedille erittäin vaativa tehtävä: Yhtäältä rahapolitiikkaa ei saa kiristää liian nopeasti, etteivät yritysten ja kotitalouksien tulevaisuuden odotukset jäähdy ennen aikojaan. Toisaalta, jos talous pääsee ylikuumenemaan, käsissä voi olla inflaatio-ongelma, jonka tainnuttamiseen tarvitaan niin kovia kiristystoimia, että niiden seurauksena myös reaalitalous vaipuu uuteen taantumaan.

Fed on aloittanut nuorallatanssin, jonka ensimmäinen askel taisi lopulta sujua kohtalaisen hyvin. Korkokokouksen jälkeen keskipitkät korot nousivat eli viesti tulevista ohjauskoron nostoista meni perille. Toisaalta korkokäyrän pitkä pää kääntyi ensipompun jälkeen laskuun – pisimmät korot jopa varsin tuntuvasti. Positiivisesti tulkittuna markkinat uskovat Fedin pitävän inflaation kurissa. Mikäli pisimpien korkojen lasku jatkuu, se voi kertoa huolesta, että oraalla oleva nousukausi jää kiristyvän rahapolitiikan vuoksi odotettua lyhyemmäksi. USA:n talouden lähivuosien veto näyttää kyllä kuitenkin niin vahvalta, että hieman pidemmässä katsannossa koko korkokäyrälle on jäljellä selvää nousupotentiaalia.

Mitä tapahtuu rahapolitiikalle Euroopassa? Timo Vesalan blogisarjan jatko-osa euroalueen talouden ja korkomarkkinoiden näkymistä julkaistaan viikolla 26.