Toimiva vesihuolto tukee elinvoimaa
Vesihuoltoverkoston kuntoon on alettu kiinnittää viime vuosina entistä enemmän huomiota ja hiljattain valmistui myös maa- ja metsätalousministeriön teettämä selvitys vesihuoltoverkostojen tilasta.
Selvityksen mukaan vesihuollon toimintavarmuuden turvaaminen edellyttää nykyistä parempaa tietoa vesi- ja viemäriverkostojen kunnosta sekä verkostojen suunnitelmallista kunnossapitoa ja korjaamista. Erityisesti haja-asutusalueilla sijaitsevilla sadoilla pienillä laitoksilla on selvityksen mukaan usein epäselvä kuva vesihuoltoverkostonsa kunnosta ja riittämättömät resurssit tarpeellisten korjaustoimien toteuttamiseen.
– Pieniä vesiosuuskuntia on perustettu haja-asutusalueille aikanaan myös talkooperusteella. Uusi sukupolvi ei välttämättä ole kiinnostunut talkootöistä, ja osuuskuntien tehtävien hoitoon joudutaan pohtimaan uusia ratkaisuja, Inspiran toimitusjohtaja Anssi Wright pohtii.
Puhtaan veden saatavuudesta ja jäteveden viemäröinnistä vastaa Suomessa noin 1 500 vesihuoltolaitosta. Laitoksista noin 1 000 on vesiosuuskuntia ja loput kunnan omistamia vesilaitoksia. Vesilaitostoiminnan järjestämisessä on suuria kuntakohtaisia eroja.
Korjausvelka kasvussa
Vesihuoltoverkostojen korjausvelka kasvaa kovaa vauhtia. Vuosittain vesijohto- ja viemäriverkostoa saneerataan noin 900 kilometriä vuodessa. Tarve olisi kuitenkin jopa kolminkertainen. SYKEn ylläpitämään vesihuollon VEETI-tietojärjestelmään tallennettujen tietojen perusteella arviolta noin kuusi prosenttia (6 000 km) vesijohtoverkostosta on jo erittäin huonossa kunnossa.
– Korjausvelan kasvun syy on selvä – investointeja ei ole syystä tai toisesta tehty tarvittavaan tahtiin, Inspiran apulaisjohtaja Tutta Pentinmikko sanoo.
Yksi syy investointihaluttomuuteen saattaa olla käyttömaksujen alhaisuus.
– Erityisesti vesiosuuskunnissa verkoston rakentamiskuluilla saattaa olla pitkä poistoaika ja pääomakulut on ehkä alimitoitettu. Käyttömaksuilla pystytään kattamaan vain puhtaan veden osto ja jäteveden puhdistus. Lain mukaan vesihuollon ja huleveden viemäröinnin maksujen pitäisi kuitenkin olla sellaisella tasolla, että niillä voidaan pitkällä aikavälillä kattaa vesihuoltolaitoksen jatkuvien kustannuksen lisäksi uus- ja korjausinvestoinnit, Pentinmikko jatkaa.
Talous ja riskit haltuun
Vesihuoltolaitoksessa saatetaan tunnistaa korjausinvestointien tarve, mutta investointien toteuttamiseen ei aina tahdo löytyä riittäviä resursseja. Toiminnan rakenteellisilla uudistuksilla voidaan luoda paremmat edellytykset investointien toteuttamiselle.
Kunnan olisi hyvä tarkastella vesilaitoksen organisointimuotoa – palvelisiko osakeyhtiömuoto paremmin sen toimintaa? Osakeyhtiössä tulot ja kulut ovat läpinäkyvämpiä kuin liikelaitoksessa, ja tällöin taloudellista tilaa on helpompi seurata. Lisäksi osakeyhtiöllä on oma investointibudjetti, mikä helpottaa saneerausten suunnittelua. Inspira onkin tehnyt kunnille selvityksiä vesilaitosten yhtiöittämisestä sekä vesiosuuskuntien uudelleenorganisoinneista.
Lisäksi kunnille on tehty kartoituksia vesiosuuskuntien tilanteesta takausvastuiden näkökulmasta. Näissä selvityksissä on tarkasteltu, kuinka todennäköistä vastuiden realisoituminen olisi.
– Pelkästään tilinpäätöksiä tutkimalla vesiosuuskunnan taloudellisesta tilanteesta voi olla vaikea saada oikeaa kuvaa. Osuuskuntien käytännöt ovat hyvin kirjavia, esimerkiksi saamiset liittymän haltijoilta voivat puuttua kokonaan taseesta. Tämä saattaa antaa kuvan, että osuuskunta on velkainen, Pentinmikko kertoo.
Sen lisäksi että Inspira on selvityksissä ottanut kantaa osuuskunnan tulokseen ja taseeseen, se on selvittänyt jatkuvuutta ja riskienhallintaa. Kunnille on myös tehty toimialuerajojen selkiyttämiseen tähtääviä selvityksiä. Vesihuoltoverkosto on saattanut vuosikymmenten saatossa muuttua runsaastikin.
– Olemme tarkastelleet, mikä vesihuoltolain näkökulmasta on mahdollista. Lain mukaanhan asiakkaita ei voida liittää toiseen vesiosuuskuntaan tai laitokseen ilman, että luovuttava osapuoli eli toinen vesihuoltolaitos tähän suostuu. Lisäksi olemme selvittäneet, mitä taloudellisia vaikutuksia ja kompensaatiovaihtoehtoja aluerajojen siistimisellä voisi olla.
Vesiosuuskunnat toimivat usein hyvin itsenäisesti ja yhteydet kuntaan saattavat olla vähäiset. Wright ja Pentinmikko suosittelevatkin kuntia selvittämään alueidensa vesihuoltolaitosten toimintaedellytyksiä.
– On tärkeää kartoittaa oman alueen vesihuoltolaitosten tilanne. Vasta tämän jälkeen voi miettiä tarvetta ja vaihtoehtoja esimerkiksi uudelleenorganisoitumiselle ja saneerauksille. Toimiva vesihuolto on elintärkeä osa kunnan infranstruktuuria ja sen kunnosta huolehtimisella ylläpidetään osaltaan kunnan elinvoimaa.
Lisätietoa:
Maa- ja metsätalousministeriö mmm.fi/vesi/vesihuolto
Vesilaitosyhdistys: vvy.fi/