– Tämän näköistä se on ollut joskus aikoinaan, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn kehittämisjohtaja Vesa Ijäs sanoo ja ojentaa kirjaa. Otsikko on Asumisen tulevaisuus: Asuntopolitiikan ja rakentamisen vaihtoehdot, julkaisuvuosi 1993. Kansikuvassa komeilee aurinkoinen lähiö ilman asukkaita.
Juuri tällainen, hivenen jämähtänyt ja kankea mielikuva monella on ympäristöministeriön alaisesta ARAsta, vaikka kehittäminen ja kehittyminen ovat nimensä mukaisesti viraston ytimessä.
– Mitä tahansa uutta asuntorakentamiseen tuodaan, se on valtion tukemassa asuntotuotannossa lähes poikkeuksetta ensimmäisenä kokeilussa, Ijäs tiivistää.
Esimerkiksi lähes kaikki vuonna 2010 ja sen jälkeen aloitetut puukerrostalokohteet on toteutettu ARA-hankkeina. Niin myös Joensuuhun paraikaa rakenteilla oleva 14-kerroksinen talo, josta tulee valmistuessaan Suomen korkein puukerrostalo. ARA on mukana myös VAV Asuntojen kanssa Vantaan Hakunilaan valmistuvassa Suomen suurimmassa Joutsenmerkki-talossa ja Vantaan Koivuhakaan suunnitellussa kohteessa, jossa kehitetään ensimmäisten joukossa geotermisen lämmön hyödyntämistä asuinkorttelin energiaratkaisuna.
Oikeastaan jokainen ARA-hanke on kehittämishanke, Ijäs sanoo.
– Tämä tarkoittaa sitä, että rakentamishankkeeseen sisältyy kehittämiselementti.
Hiilijalanjälkilaskenta ujuttautuu arkeen
Viimeisen vuosikymmenen ajan ARA-hankkeiden kehittämiselementti on yhä useammin liittynyt energiatehokkuuteen tai vähähiilisyyteen. Ijäksen mukaan kestävän rakentamisen ajattelu lähtee ARAssa siitä, että kustannusvaikutukset otetaan huomioon arvioitaessa hankkeen katsottua kustannustasoa.
– Ymmärretään se, että rakentamishetkellä pitää hyväksyä jonkin verran korkeammat kustannukset, jos ne sitten taas käyttöaikana maksavat itsensä takaisin.
Tässä vaiheessa mukaan tulee rahoittaja, joka usein on Kuntarahoitus.
Kuntarahoituksen osuus ARAn tukemasta asuntotuotannosta on lähes 80 prosenttia. Muutamassa vuodessa 13 ARA-hankkeelle on myönnetty Kuntarahoituksen vihreää rahoitusta.
Uudisrakennusten osalta tähän vaaditaan A-energialuokkaa tai esimerkiksi uusiutuvan energian käytöllä täydennettyä B- tai C-energialuokkaa. Peruskorjaushankkeiden tulee syödä vähintään neljännes rakennuksen vuosittaisesta energiankulutuksesta.
Kuntarahoituksen rahoitusasiantuntija Päivi Petäjäniemi korostaa, että vähähiilisyyden ja energiatehokkuuden kannalta paras tulos löytyy yleensä silloin, kun Kuntarahoitus, ARA ja rakennuttaja pääsevät saman pöydän ääreen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
– Silloin voidaan vielä katsoa, mihin kaikkeen voidaan vaikuttaa.
Vaikka ARAn tukema hanke ei hakisi tai saisi vihreää rahoitusta, asumisen kestävyyden arviointi kuuluu ARAn normaaliin hanketarkasteluun.
– Katsotaan hankkeen sijaintia, elinkaarta ja käyttöastetta, Ijäs kuvaa.
Arviointia myös kehitetään jatkuvasti kokonaisvaltaisemmaksi. Jos perinteisesti on pohdittu etupäässä rakennuksen energiatehokkuutta, nyt rakentamismääräyksiin ollaan tuomassa hiilijalanjälkilaskentaa, joka huomioi myös rakentamisajan, käyttöajan ja purkamisen vaikutukset.
– Meillä on nyt mallilaskentojen kautta tarkastelussa, millä tavalla me tuomme hiilijalanjälkilaskennan osaksi ARA-tarkastelua. Se ei saa olla kovin monimutkainen eikä teettää hirveästi töitä, ei hakijalla eikä aralla, Ijäs sanoo.
Komission kriteerit testissä
ARA kehittää hiilijalanjälkilaskennan kriteerejä paraikaa myös pilottihankkeissa, joissa testataan EU-komission julkaisemia uusia resurssitehokkuusmittareita. Tämän kaltaisiin isompiin kehittämishankkeisiin varataan ARAn budjetista vuosittain noin 700 000 euron siemenrahoitus.
Pilottihankkeita on kuusi. Esimerkiksi Helsingin Kuninkaanrantaan on toteutettu verrokkitalopari, kaksi samanlaista rakennusta, joista toinen on betonia ja toinen puuta. Tarkoitus on vertailla hiilijalanjälkiä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja samalla kehittää hankkeiden vertailumenetelmiä.
– Pystymme yhdenmukaistamaan vertailun niin, että saamme eri hakijoiden hankkeet vertailukelpoisiksi. Pystymme näkemään esimerkiksi sen, mikä on laskennallinen hiilikuorma materiaaleista tai käytetyistä energiamuodosta, Ijäs selittää.
Laskennat ovat vasta valmistumassa, joten tuloksia Ijäksellä ei ole vielä kertoa.
Toisessa kehityshankkeessa taas tarkasteltiin ARA-kohteiden energiatehokkuuden toteutumista. Ijäksen mukaan jälkiseuranta on vielä vähäistä, vaikka alkuvaiheessa arvioidut tehokkuusvaikutukset ovat aina laskennallisia. Kaikki oppi on arvokasta, oli hanke sitten ylittänyt tai alittanut odotukset.
Ijäs innostuu visioimaan myös ARAn ja Kuntarahoituksen yhteistä hanketta, jossa pohdittaisiin konkreettisemmin vähähiilisyyden edistämisen keinoja projektoidummin kuin mihin hankerahoituksen arjessa on mahdollisuus.
– Se hyvä puolihan tällaisissa kehittämishankkeissa ja projekteissa on, että niissä on alku ja loppu ja siinä ajassa sitten tehdään jotain, katsotaan tulokset ja tehdään seuranta siitä, miten ne toteutuvat, Ijäs sanoo.
– Tokihan se olisi hienoa, että meillä olisi yhtenäinen käsitys vähähiilisyydestä Kuntarahoituksen kanssa: että ARAn kriteerit ja Kuntarahoituksen kriteerit olisivat synkassa keskenään.
Korjausrakentaminen jäänyt paitsioon
ARAn ja Kuntarahoituksen 13 vihreän rahoituksen asuntorakennuskohdetta ovat sattumoisin myös ainoat asuntorakentamisen hankkeet, joita vihreällä rahoituksella on tähän mennessä rahoitettu.
Suurin osa vihreän rahoituksen hankkeista on kouluja, päiväkoteja ja sairaaloita, Petäjäniemi kertoo.
Yhteistyö ARAn kanssa on myös Kuntarahoitukselle arvokasta, sillä asuntorakentamishankkeiden osuutta vihreästä rahoituksesta haluttaisiin nostaa. Petäjäniemen mukaan kuntien aktiivisuus ilmastotyössä näkyy koulujen ja muiden julkisten rakennusten kohdalla, mutta asuinrakentamisessa muutos on selvästi hitaampaa.
– Asuinrakentamisessa ongelma on omasta mielestäni se, että tehdään aika samalla tavalla kuin on tehty aiemminkin, Petäjäniemi sanoo.
Petäjäniemi ja Ijäs ovat samaa mieltä myös siitä, että korjaushankkeiden merkitys kestävän rakentamisen edistämisessä on jäänyt uudisrakentamisen varjoon. 13:sta vihreää rahoitusta saaneesta asuinrakentamishankkeesta vain yksi oli peruskorjaushanke. Petäjäniemi korostaa, että peruskorjauksella on valtava vaikutus kestävämmän asumisen edistämisessä, koska hankkeissa on mahdollisuus saada suuriakin energiasäästöjä ja toisaalta korjaustarvetta on paljon. Korjaus on myös siinä mielessä win-win-hanke, että se myös nostaa asunnon arvoa ja parantaa asumismukavuutta, Petäjäniemi sanoo.
ARAn näkökulmasta korjausrakentaminen ei ole ongelma pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa, joissa korjaushankkeet ovat yleensä kustannuksiltaan kannattavia. Muualla täytyy Ijäksen mukaan usein pohtia tarkkaan, paljonko korjausvelkaa vielä jää korjauksen jälkeen ja nousevatko kokonaiskustannukset korkeammiksi kuin purkaminen ja uusi rakennus.
Ijäksen mukaan raha on usein myös syy siihen, että taloyhtiöt hidastelevat peruskorjausten kanssa, ja siksi ARA-kohteet ovat paremmassa kunnossa kuin vapaarahoitteinen kerrostaloasuntokanta.
– Vapaarahoitteisessa asuntokannassa asunto-osakeyhtiöiden hallitukset ovat kyvyttömiä tekemään päätöksiä, säästävät rahaa, laiminlyövät ylläpidot ja vaihtavat isännöintiä mahdollisesti vuosittain.
Pienissä kunnissa pienet ohjausresurssit
Ijäs ja Petäjäniemi ovat yhtä mieltä siitä, että kunnilla on iso merkitys kestävän asuntorakentamisen edistämisessä.
– Oikeastaan valtavakin merkitys, koska kunnat ovat mukana ilmastotyössä, ja sitten ne toimet valuvat asuntotuottajille ja vuokrataloyhtiöihin. Kunnat voivat olla todella suunnannäyttäjiä, Petäjäniemi sanoo.
Kuvio toimii myös toiseen suuntaan, sillä ARAlla on myös suuri merkitys kestävän asuntorakentamisen edistämisessä ja valvonnassa etenkin pienissä kunnissa.
– Mitä pienempi kunta, sitä pienemmät resurssit sillä on hankkeiden ohjaamiseen, Ijäs sanoo.
Mitä taas tulee ARAn imagoon, sitä edistetään jatkuvasti muun muassa ARAn blogissa, Twitter-tilillä ja erilaisten suunnittelukilpailujen kautta.
Ijäs nostaa mielikuvien muuttamisen keskeisimmäksi tekijäksi kuitenkin asioinnin digitalisoimisen.
Ison osan tuki- ja avustushakemuksista voi jo tehdä ARAn nettisivuilla, ja tarkoitus on kehittää verkkoasiointia edelleen myös rahoittajien suuntaan, Ijäs sanoo.
– Tietojärjestelmien digitalisoinnin kehittäminen on iso haaste ja mahdollisuus samalla.