Asiantuntijat varoittivat: kohtuuhintaisen asumisen alasajo voi murentaa vakaan yhteiskunnan kivijalkaa

Mitä tulee tilalle, jos ara-järjestelmä purkautuu – ja rakennetaanko korvaavat ratkaisut hallitusti vai syntyvätkö ne vasta paineen alla? Tätä pohdittiin Kuntarahoituksen ja Helsingin yliopiston järjestämässä Kuka pelkää ARA-asuntoja? -keskustelutilaisuudessa maanantaina 12. lokakuuta.

Sateisesta aamusta huolimatta Tiedekulmaan oli saapunut runsas yleisö kuulemaan näkökulmia valtion tukemaan asuntotuotantoon, kohtuuhintaiseen asumiseen ja segregaatioon. Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara pohti alkusanoissaan tällaisten tilaisuuksien tärkeyttä aiheesta käytävälle keskustelulle.

– Tuntuu, että keskustelu on kiivastunut ja kaventunut eikä ole aina selvää mistä puhutaan, kun puhutaan asuntopolitiikasta tai ara-asunnoista: kohtuuhintaisuudesta, asunnottomuudesta, segregaatiokehityksestä, kaupunkikuvan vai peräti hyvinvointivaltion kehityksestä. Siksi halusimme tuoda yhteen erilaisia näkökulmia.

Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio muistutti, että suomalaista asumisen mallia arvostetaan maailmalla. Ulkomaisille sijoittajille se on osa ennustettavaa yhteiskuntaa, jonka ansiosta Suomi saa rahoitusta edullisin ehdoin, hän korosti.

– Järjestelmä on toimiva ja siihen kannattaisi etsiä korjaussarjoja, ei purkaa sitä. Velkajarrun täytyy pitää, mutten ole lainkaan varma, onko järkevää säästää juuri asuntojärjestelmästä, Kallio sanoi.

Ojankoski: Asuntopolitiikka on aina ollut vakauspolitiikkaa

Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski avasi tilaisuuden asiantuntija-annin. Hän palasi puheenvuorossaan suomalaisen asuntopolitiikan juurille eli sodanjälkeiseen tarpeeseen löytää koti siirtokarjalaisille. Työ oli paitsi jälleenrakentamista myös yhteiskunnan vakauden turvaamista.

– Suomessa jokaisella on koti. Emme ole ongelmattomia, mutta vuoteen 2024 asti olimme maailman parhaita.

Suomen onnistuminen näkyy selkeämmin, kun tilannetta vertaa muuhun Eurooppaan. Joka kymmenes eurooppalainen ei pysty maksamaan vuokraansa tai asuntolainaansa ajallaan. Uusia asuntoja tarvittaisiin 2,3 miljoonaa vuodessa, mutta niitä valmistuu vain 1,6 miljoonaa. Asunnottomia on 1,4 miljoonaa, heistä 400 000 lapsia.

Ojankoski muistuttikin, että Euroopassa muhii asumisen kriisi ja EU on joutunut nostamaan asumisen agendalleen, vaikkei se kuulu unionin perustehtäviin. Taustalla on sama syy kuin Suomessa sotien jälkeen: yhteiskunnallinen vakaus ja sen yllä häilyvät varjot.

Katso Teija Ojankosken koko puheenvuoro (alk. 11:28)

Markkinaehtoinen ja tuettu asuminen täydentävät toisiaan

Ojankosken jälkeen esiintynyt Raklin asumisen ja lakiasioiden johtaja Aija Tasa puhui markkinaehtoisen asuntotarjonnan ja julkisesti tuetun tuotannon yhteiselosta. Ratkaisut eivät ole joko-tai vaan sekä-että, hän korosti monella osa-alueella.

Tasa korosti monipuolisen asuntokannan tärkeyttä. Jotta ihmiset voivat vaihtaa kotia, markkinalta on löydyttävä vaihtoehtoja eri elämäntilanteisiin, olipa kyse asunnon koosta, sijainnista, hallinta- tai rahoitusmuodosta. Kohtuuhintaisuutta Tasa edistäisi keventämällä verotusta ja karsimalla liiallista sääntelyä.

Rakli on tutkinut laadukasta asumista myös asuinalueiden kehittämis- ja turvallisuusklinikkansa kautta. Sen tulokset kertovat, että alueet pysyvät viihtyisinä monen tekijän summana: asuntokannan ja asukasrakenteen monipuolisuus, tyhjien tilojen ennaltaehkäisy, riittävät julkiset ja yksityiset palvelut, Tasa luetteli. Lopulta keskiössä eivät kuitenkaan ole tilat, vaan ihmiset.

– Vaikka alue nähtäisiin segregaatiouhan alaisena, siellä asuvat voivat olla tyytyväisiä, Tasa muistutti. – Asukkaat itse ovat parhaita kertomaan, mistä alueen maine rakentuu.

Katso Aija Tasan koko puheenvuoro (alk. 30:06)

Valtio ei saa karata rahoitusvastuusta ilman uskottavaa vaihtoehtoa, korosti kunnallisen asumisen edustaja

TVT Asuntojen toimitusjohtaja Teppo Forss Turusta toi keskusteluun kaupunkien elinvoiman näkökulman. Turvattu koti mahdollistaa kaupunkilaisten osallistumisen yhteiskuntaan ja sitä kautta elinvoimaa, Forss tiivisti.

Kohtuuhintaisuudelle on kysyntää monissa ryhmissä. Forss mainitsi esimerkkeinä opiskelijat, kotia palvelujen ääreltä etsivät eläkeläiset, maahanmuuttajat sekä matalapalkka-aloilla työskentelevät.

– Valtion tukema asuminen voi olla ensimmäinen kiintopiste siirryttäessä uuteen elämänvaiheeseen. Asettuminen paikkakunnalle voi olla ilman tätä mahdollisuutta vaikea. Valtion tukema asuminen onkin kaupungin näkökulmasta kilpailutekijä, hän korosti.

Valtio ei saa vetäytyä kohtuuhintaisen tuotannon rahoituksesta, Forss vaati: olisi kestämätöntä luopua nykyjärjestelmästä ilman mietittyjä vaihtoehtoja.

– Ratkaisuja kohtuuhintaisen asumisen rahoitukseen on onneksi jo pohdittu. Tällä työllä onkin jo kiire, jos nykytilanteen romahdus halutaan estää, hän varoitti.

Katso Teppo Forssin koko puheenvuoro (alk. 41:43)

Segregaation vaikutukset hiipivät salakavalasti, tutkija muistutti

Kaupunkitutkimuksen apulaisprofessori Aleksi Karhula tarkasteli puheenvuorossaan tuetun tuotannon ja eriarvoistumisen välisiä kysymyksiä. Segregaatio on kasvanut Euroopassa viimeisten 20 vuoden aikana. Helsinkikään ei ole enää lintukoto ja matalan segregaation kaupunki; olemme valuneet ylempään keskikastiin, Karhula tulkitsi tuoretta eurooppalaista kaupunkivertailua.

Karhula myönsi, että tutkimus alueiden eriytymisestä tulee myöhässä suhteessa reaalimaailman tarpeisiin. Hän antoi esimerkin: jos nyt aletaan tutkia asuinalueen vaikutusta 2010-luvun lapsiin, nähdään lopulliset tulokset vasta 2040-luvulla noiden lasten siirtyessä työelämään.

– Kun segregaatio ja maahanmuuttajataustaisten määrä lisääntyvät, asiaan kannattaa kiinnittää huomiota nyt eikä 20 vuoden päästä todeta, että olisi kannattanut tehdä jotain.

Eurooppalainen asumisen kriisi on Suomessa toistaiseksi onnistuttu väistämään. Karhula korosti, ettei Suomi kuitenkaan ole immuuni, jos tuetun vuokra-asumisen alasajo jatkuu. Esimerkkejä löytyy läheltä: Berliinissä gallupeja johtava puolue ajaa jopa asuntokannan kansallistamista.

– Vuokrat ovat Berliinissä nousseet enemmän kuin Helsingissä, mutta se ei ole niin kaukainen maailma. Jaan ajatuksen, että nykymallia olisi parempi uudistaa kuin purkaa; muuten on riski päätyä huonompaan järjestelmään.

Katso Aleksi Karhulan koko puheenvuoro (alk. 52:22)

Katso koko tilaisuuden tallenne, asiantuntijoiden puheenvuorot ja keskustelu YouTubessa:

Poliitikot penäävät pitkäjänteisyyttä, mutta katsovat eri suuntiin

Keskustelutilaisuuden jälkipuolisko oli varattu kansanedustajien paneelille. Kutsu paneeliin lähetettiin kaikille eduskuntapuolueille. Paikalle keskustelemaan oli saatu hallituksen edustajana Henrik Vuornos (kok.) sekä oppositiosta Eveliina Heinäluoma (sd.), Hanna Kosonen (kesk.), Mai Kivelä (vas.) ja Mari Holopainen (vihr.).

Asunnottomuuden kasvua ei kiistänyt eikä puolustellut kukaan edustajista. Vuornos näki taustalla heikon suhdanteen, mutta Kivelän mukaan syytä on myös hallituksen politiikassa. Asunnottomuuden parissa työskentelevien asiantuntijoiden mukaan tuloköyhyydestä johtuva asunnottomuus on tehnyt paluun, Kivelä totesi.

– Mitä teemme ihmisten kanssa, jotka eivät tarvitse sosiaalipalveluita, vaan joilla ei yksinkertaisesti ole varaa asuntoon? Jos nykyistä asumisen mallia ei haluta ylläpitää, mitä halutaan tilalle? Hintasääntelyä ja kansallistamistako? Vähän epäilen.

Valtion asuntorahasto VAR lakkautettiin vuoden alusta ja sulautettiin osaksi budjettitaloutta. Keskustan Kosonen piti epätodennäköisenä, että velkajarrun painaessa päälle asuntotuotantoa rahoitettaisiin budjetista muille kuin harvoille erityisryhmille. Kysymys painaa myös kasvukeskusten ulkopuolella, hän korosti.

– Muualla Suomessa mietitään, miten rahoittaa asumista, kun pankki ei myönnä lainaa peruskorjauksiin. Tähän pitäisi ensi kaudella – ehkä jo tälläkin – miettiä ratkaisuja.

Vuornos kiisti, että hallitus olisi tehnyt erityisen brutaalia asuntopolitiikkaa ja luetteli esimerkkejä. Korkotukivaltuudet olivat hallituskauden alussa korkealla ja laskevat vasta ensi vuonna. Lähes kaikki viime vuosien kerrostalorakentaminen on ollut tuettua. Erityisryhmien käynnistysavustus poistui, mutta tilalle tuli sataprosenttinen lainatakaus erityisryhmäasuntojen uudistuotannolle.

– Hallituksen fokus on, että tuki kohdistuu erityisryhmille. Se on tarkkarajaista ja opiskelijoiden osalta myös aikarajaista tukea, ja järkevämpää kuin pitkäaikainen vuokratuki, paneelin ainoa hallituspuolueen edustaja argumentoi.

SDP:n Heinäluoma toivoi pitkäjänteisyyttä. Hän moitti hallituksen linjaa poukkoilevaksi:

– Investointiavustuksia on ensin laskettu, sitten nostettu, aso-tuotanto lakkautettu, sitten annettu lisäaikaa. Nämä ovat asuntopolitiikan etenemiselle myrkkyä; eivät hankkeet voi lähteä käyntiin puolen vuoden suunnittelulla.

Vihreiden Holopainen näki, että asuntotuotantoa olisi ollut syytä käyttää suhdannepolitiikan välineenä tilanteessa, jossa rakennusmarkkina on ollut lähes kuollut.

– Pitäisi myös muistaa sen merkitys, miten paljon ihmiselle jää tuloja asumiskulujen jälkeen. Se vaikuttaa talouteen, elämänlaatuun, palveluiden käyttämiseen, työvoiman liikkuvuuteen. Tämä tuntuu hallitukselta unohtuneen.

Katso koko paneelikeskustelu tilaisuuden tallenteelta