Venäjän hyökkäys Ukrainaan sysäsi geopolitiikan mannerlaatat liikkeeseen voimalla, jollaista ei ole toisen maailmansodan jälkeen nähty. Humanitaarisen ja turvallisuuspoliittisen katastrofin liitännäissairautena myös talous sai vakavia oireita. Inflaatio kiihtyi merkittävästi, mihin keskuspankit reagoivat kovilla koronnostoilla. Elinkustannusten nousu leikkasi ikävästi ihmisten ostovoimaa.
Viime vuoden turbulenssi huomioiden on oikeastaan aika yllättävää, että euroalue on toistaiseksi välttynyt bkt:n supistumiselta, ja Suomessakin on koettu vasta pieni tekninen taantuma. Talouden tunnelmien synkin hetki osui viime syksyyn. Tätä kirjoittaessa euroalueen osakemarkkinoiden kokonaistuottoindekseissä on syyskuun pohjien jälkeen kertynyt nousua kolmisenkymmentä prosenttia. Yhdysvalloissa ja Suomessa kurssinousu on ollut puolet pienempää, mutta tuntuvaa sekin.
Osakemarkkinat ennakoivat talouden syklejä, mutta ei niiden sentään pitäisi kääntyä nousuun ennen kuin taantuma on edes alkanut. Yrittääkö pörssi siis viestiä, ettei taantumaa lopulta tule lainkaan, vai elämmekö vain väliaikaista ”sucker rallya” ennen uutta laskumarkkinaa?
Ostovoiman laskun ja korkojen nousun erirytmisesti vaikuttava tuplashokki on saattanut harhauttaa sekä ekonomistit että markkinat. Elinkustannuskriisi iski nopeasti. Varsinkin energiakustannukset kohosivat vauhdilla. Sen sijaan korkotason nousun vaikutukset välittyvät talouteen asteittain ja osin pitkälläkin viiveellä.
Euroopan energiashokista odotettiin lähtölaukausta taantumalle, mutta yritysten ja kotitalouksien kykyä sopeutua energian niukkuuteen aliarvioitiin. Samalla lauha talvi vähensi lämmityksen tarvetta. Valtioiden mittavat tuet ja kotitalouksien koronavuosina kertyneet säästöt myös puskuroivat elinkustannuskriisin vaikutuksia. Talous vaipui sivuttaisliikkeeseen muttei laskuun.
Torjuntavoiton hehkussa on voinut vähän unohtua, että rahoitusolosuhteiden kiristyminen potkii yhä kipeämmin yritysten ja kotitalouksien nilkoille. Lainaraha on kuin markkinatalouden verenkierto – sen pitää virrata. USA:n pankkikriisi on oma lukunsa, mutta kyllä Euroopassakin pankkien luotonanto on selvästi heikkenemään päin. Talouden korkoherkät sektorit, kuten rakentaminen ja asuntomarkkinat, niiaavat jo. Seuraavaksi jännitetään, miten teollisuuden käy.
Keskuspankitkin myöntävät, että suhdannekuvaan on ilmaantunut ilkeännäköisiä säröjä. Valitettavasti inflaatio ei anna yhtään armoa. Muutaman kuukauden maltillisemman vaiheen jälkeen euroalueen hintaindeksit ovat helmi–huhtikuun aikana olleet jälleen varsin jyrkässä nousussa. Inflaatioluvut ovat sen verran kauheita, että rahapolitiikan kiristyksiä on vaikea lopettaa, saati kääntää korkopolitiikka laskuun.
Akuutti energiakriisi selätettiin*, mutta se oli vasta ensipuraisu. Korkoshokki on vaikeampi sulattaa. En oikein jaksa uskoa, että taantuma on enää kovin pitkään vältettävissä, mutta toivottavasti matalasuhdanne jää lieväksi ja lyhytkestoiseksi. Geopoliittisten uhkien torjunta, irtautuminen fossiilienergiasta ja muut vihreän siirtymän investointitarpeet vaativat vahvan talouden.
* Kaasuvarastot ovat nyt täynnä, mutta ei Keski-Euroopan energiahuollon ongelmia ole pysyvästi ratkaistu. Varsinkin, kun Saksa todella sulki loputkin ydinvoimalansa.
Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä!
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 15.5.2023.