Yksintyöstä yhteistyöhön

Luulen, ettei kovin moni palannut muisteloissaan matikan tiistaitunnille.

Yhteistyöstä ja sen tärkeydestä puhutaan paljon työelämässä. On kuitenkin olemassa aliarvostettu yhteistyömuoto, jota sallisi hyödynnettävän laajemminkin – nimittäin yhteistyö koulujen ja oppilaitosten kanssa.

Jokainen meistä on kuluttanut koulunpenkkiä ja varmasti jossain vaiheessa tuskaillut sitä, mitä tosielämän hyötyä opituilla asioilla on. Ja varmasti moni on myös työelämässä tuskaillut, kun uusien näkökulmien, kokeilujen tai työn merkityksellisyys puuttuu. Samaan aikaan kun työelämässä puuhaillaan neljän seinän sisällä, koulumaailmassa puuhaillaan neljän seinän sisällä. Tästä yksintyöskentelyn asetelmasta on rationaalista pyrkiä pois.

Koulumaailman ja työelämän yhteistyöllä saavutetaan hyötyjä, joita ei yksin saataisi. Tapoja toteutukseen on lukemattomia: työpajasta innovointikilpailuun tai teemapäivästä yritysvierailuun.

Työelämässä hyödytään tuoreista ajatuksista, näkemyksellisyydestä ja innokkaista tekijöistä. Koulu- ja oppilaitosyhteistyön kautta voi saavuttaa jopa mainetta ja kunniaa ja lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan. Koululaiset ja opiskelijat hyötyvät saadessaan konkretiaa oppikirjasisältöihin, työelämäkontakteja ja -kokemusta. Arvokas hyöty on myös tunne oman aherruksen merkityksellisyydestä.

Toinen asia, jonka puolesta liputan, ovat vierailijaluennot. Nämä voivat olla suunnattuja mille tahansa koulutusasteelle aina ala-asteesta yliopistoon ja korkeakouluun. Käytännön toteutus voi olla esimerkiksi oppiainekohtainen luento tai vierailu opotunnilla. Kolmas mielenkiintoinen mahdollisuus yhteistyöhön on mentorina toimiminen opiskelijoille.

Näistä kaikista yhteistyön keinoista on arvokasta hyötyä ja oppimisen iloa niin opiskelijoille kuin mukaan ryhtyvälle ammattilaiselle tai yritykselle. Vai kuinka monta kertaa on jälkikäteen todettu, ettei yhdessä tekeminen ja keskustelu kannattanutkaan?

Käytännössä yhteistyö voi olla esimerkiksi tällaista: Kuntarahoitus on mukana Yrityskylä-toiminnassa sekä tekee aktiivisesti yhteistyötä yliopistojen kanssa. Uutukaisena esiin voi nostaa Helsingin yliopiston kanssa toteutettavan kokonaisuuden, johon kuuluu tutkijatyöpajoja, opiskelijoiden kanssa järjestetty monitieteinen hackathon ja lukuvuoden kestävä yhteiskehittämisohjelma, jossa opiskelijat ratkovat tulevaisuuden Suomen hyvinvoinnin elementtejä.

Haluan myös antaa kontribuutioni. Ajatuksenani on mennä joskus puhumaan ja vierailemaan omiin opinahjoihini, esimerkiksi pikkuiseen kyläkouluun Kautialan ala-asteelle ja Kangasalan lukioon – siellä ei tosin vielä tiedetä aikeistani vierailla. Myös yliopiston alumnitoiminta kiinnostaa.

Mitä työelämän ja koulumaailman yhteistyö voi siis parhaimmillaan ja eri muodoissa toteutettuna antaa? Uusia ajatuksia, arvokasta kokemusta, näkyvyyttä, konkretiaa, positiivista mielikuvaa, tulevia työntekijöitä ja paljon muuta. Tiivistettynä: yhdessä tekeminen koululaisten ja opiskelijoiden kanssa kannattaa – ovathan juuri he huomisen tekijöitä. Mahdollisuuksia on runsaasti, kunhan kääntää kiviä, käyttää mielikuvitusta ja uskaltaa uskaltaa. Mikä voisi olla sinun tai työpaikkasi tapa yhteistyöhön?

Eeva Toivonen

Kirjoittaja työskentelee analyytikkona Kuntarahoituksen yhteiskuntavastuutiimissä.