Kunnat muuttuvat yhä enemmän palvelujen järjestäjästä alueen kokonaisvaltaisen elinvoiman vahvistajaksi. Hyvinvoinnin edistäminen tätä kautta onkin mitä todennäköisemmin yksi jokaista kuntapäättäjää mietityttävistä asioista. Myös kuntaministerinä pohdin näitä kysymyksiä paljon – miten erilaisissa kunnissa elinvoiman haasteet ratkaistaan ja miten löydetään vaikuttavimmat keinot elinvoiman edistämiseksi? Entä miten jo nyt vaikeassa tilanteessa olevien kuntien talous kestää tarvittavat panostukset elinvoiman kasvattamiseen, kun samalla on huolehdittava peruspalveluista?
Hallituksen tavoitteena on huolehtia osaltaan elämisen ja yrittämisen edellytyksistä koko Suomessa alueiden tarpeet huomioiden, on sitten kyseessä metropolialue, harvaan asuttu maaseutu tai jotain siltä väliltä. Tavoitteessa onnistuminen edellyttää monimuotoista kunta- ja kaupunkipolitiikkaa. Sitä hallitus aikoo tehdä yhdessä kuntien ja kaupunkien kanssa. Hallitusohjelmaan on kirjattu erilaisten kuntien ja alueiden huomioiminen niin että tehdään erillinen kaupunkistrategia ja seutukaupunkiohjelma, laajennetaan MAL-sopimuksien käyttöä uusille alueille ja luodaan alueellisia kasvusopimuksia, sekä muodostetaan harvaan asutuille alueille oma toimenpideohjelma kokeiluineen elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittämiseksi.
Valtion tehtävänä on luoda puitteet kuntien elinvoiman vahvistamiseksi vakaalla ja ennustettavalla toimintaympäristöllä. Kunta kuitenkin kantaa vastuun paikallisista elinvoimatekijöistä, kuten yritystoiminnan kehittämisedellytyksistä, toimivasta elinympäristöstä ja vetovoimaisesta paikallisyhteisöstä.
Kuntien elinvoiman vahvistaminen vaatii myös investointeja. Kuntakonsernien nettoinvestointien määrä oli 6,24 miljardia euroa vuonna 2018. Määrä kasvoi seitsemän prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Samalla kuntakonsernien lainakanta kasvoi lähes 36 miljardiin euroon. Kuntien päätöksentekijät ovat vaikeassa ristipaineessa: toisaalta kunnan tulevaisuus edellyttäisi investointeja elinvoimaan, toisaalta kunnan talouden tasapainosta pitkällä aikavälillä tulisi pitää huolta.
Koko maan tasolla investointien määrää kasvattivat laajat sairaalainvestoinnit, infrahankkeet sekä lukuisat kouluinvestoinnit, jotka toki ovat palvelujen ja kuntalaisten kannalta tarpeellisia. Huolta kuntaministerinä kannan erityisesti siitä, selviytyvätkö väestöään menettävät kunnat tekemiensä investointiensa aiheuttamista pitkäaikaisista, jopa vuosikymmenien päähän ulottuvista velvoitteista. Tehdyille investoinneille tulisi löytyä myös maksajat pitkälle tulevaisuuteen.
Investointien ja laajemminkin kuntatalouden tilanteen seuranta on kaiken kaikkiaan muuttunut haastavammaksi. Palvelujen organisointi ja tuotantotavat vaihtelevat, esimerkiksi suuri osa investoinneista toteutetaan kuntien sijasta niiden omistamissa yhtiöissä. Kaikkia palvelutuotannossa tarvittavia rakennuksia ei välttämättä nykyisin omisteta, vaan ne vuokrataan. Näistä syistä pelkästä kunnan tilinpäätöksestä ei saa kuvaa kaikista kunnan velvoitteista. Kunnan talouden tasapaino saavutetaan reaalitalouden toimenpitein lisäämällä tuloja tai vähentämällä menoja. Kirjanpidon toimenpiteet, kuten poistojen pienentäminen, eivät tuo lainkaan rahaa kunnan kassaan.
Kunnan taloutta, kuten myös kunnan elinvoiman rakentamista, on syytä tarkastella aina pitkällä aikavälillä. Kunnan elinvoimaa kasvattavien toimenpiteiden vaikuttavuus vaatii strategista otetta, luottamusta ja kykyä sovittaa yhteen paikalliset elinvoimatekijät. Elinvoiman kasvattamisen pohjalla yksi perusta on oikea ja riittävä kuva kunnan taloudesta.
Sirpa Paatero
Kunta- ja omistajaohjausministeri
Kuva: Laura Kotila