Pandemian alle hautautuneet rakenteelliset ongelmat odottavat yhä ratkaisemistaan ja huomiota on vaatimassa myös tiukasti aikataulutettu sote-uudistus, mikäli eduskunta ehtii sen ennen kesälomia hyväksyä.
Maailmanlaajuiset trendit, kuten teknologinen murros, kaupungistuminen ja väestörakenteen muutos, kohtelevat kuntia hyvin eri tavoin ja vauhdittavat kuntien keskinäistä erilaistumista. Ihmisten ja taloudellisen elinvoiman keskittyminen asutuskeskuksiin vaikuttaa joka ikiseen kuntaan.
Toukokuussa julkaistussa keskustelupaperissamme pohdimme kuntien vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Julkaisussa jaoimme kunnat kasvun mahdollisuuksien näkökulmasta kolmeen kategoriaan: ilmiselviin kasvajiin, työvoittajiin ja uuden tien tavoittelijoihin. Kasvavat kaupunkiseudut kilpailevat myös kansainvälisten verrokkien kanssa, ja erityisesti kahden muun ryhmän pitäisi löytää se kunnan omaleimainen asia tai vahvuus, jolla asukkaat saataisiin pidettyä ja luotua tai houkuteltua uutta liiketoimintaa.
Kasvu ei ole itseisarvo tai taloudellisen vakauden mittari, eikä kutistuva talous tarkoita ikuista alamäkeä. Suomessa on nähty tuhkasta yhä uudelleen nousevia feenikslintuja, joiden vuosikausia rakentama hyvinvointi on toimintaympäristön muutosten vuoksi lyhyessä ajassa romahtanut. Nämä paikkakunnat, esimerkiksi Oulu ja Salo, ovat kuitenkin aina tehneet uuden tulemisen, eikä se ole sattumaa. Onnistuneen käännöksen taustalla saattaa olla kaupungin- ja poliittisen johdon hyvä paikallinen keskusteluyhteys sekä yhdessä määritetty pitkäjänteinen maali. Pitkälle aikavälille laadittua strategiaa myös toteutetaan määrätietoisesti. Kaupungeissa ymmärretään yritysten tarpeita, ja päätöksenteko on loogista ja läpinäkyvää. Nämä periaatteet kannattaa uusien kuntapäättäjienkin painaa mieleensä.
Joissain kunnissa positiivista näkyvyyttä on pystytty luomaan kunnanjohtajan persoonan peliin laittamisella ja seutukunnan vahvalla yhteistyöllä. Kroonistuneen taloustilanteen ratkaisu vaatii myös valtiotasoisia uudistuksia, mutta osin sen ja monen muunkin ratkaisun avaimet voivat löytyä kunnan omasta yhteisöstä ja verkostoista. Yhteistyö kantaa hedelmää kaikille, mikäli se on avointa, tavoite on yhteinen ja osaoptimointi ja politikointi unohdetaan.
Kaikissa kunnissa uusien asukkaiden tai uuden yritystoiminnan houkuttelu ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Sekin on tärkeää myöntää. Tällöin katseen kääntäminen kunnan omiin vahvuuksiin voi olla ratkaiseva tekijä ja jopa ainoa vaihtoehto elinkelpoisuuden säilyttämiseksi. Mitkä ovat niitä asioita, jotka sitouttavat asukkaat kuntaan? Mitkä asiat ovat heille merkityksellisiä? Mikä paikkakunnan erityisominaisuus lisää heidän elämänlaatuaan? Mistä syntyy se kotiseuturakkaus ja mikä saa heidät palaamaan muualla vietettyjen vuosien jälkeen?
Tosiasioiden tunnustaminen voi olla kipeää, mutta kestävää tulevaisuutta ei synny ilman sitä. Keskittyminen huonosti oleviin asioihin harvoin kannustaa luovuuteen tai uudistumiseen. Siksi kannattaa keskittyä vaalimaan ja kasvattamaan olemassa olevaa hyvää. Näin vähenevän väkimäärän kunnalla voi tulevaisuudessakin olla edellytykset toteuttaa päätehtävänsä erinomaisesti – olla hyvä paikka asua.
Esa Kallio
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja