Talous sinnittelee viime vuosien kriisien jälkimainingeissa, ja markkinat odottavat jo koronlaskuja. EKP ei vielä näytä vihreää valoa, mutta suunta saattaa muuttua yllättävänkin nopeasti.
Tänä vuonna on puhuttu paljon talouden resilienssistä. Edes euroalue ei ole vielä vajonnut taantumaan, vaikka on pitänyt selvitä Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta sokista, energiakriisistä ja korkeasta inflaatiosta, jota Euroopan keskuspankki on yrittänyt tainnuttaa rajuilla koronnostoilla. Yhdysvalloissa korot ovat nousseet vieläkin enemmän, mutta siellä talouskasvu on toistaiseksi vain kiihtynyt.
Positiiviset yllätykset eivät silti merkitse, etteikö rahapolitiikan kiristämisellä olisi ollut tehoa. Talouden käänteiden ennakointia ovat vaikeuttaneet koronaelpymisen pitkät ”jälkihöyryt” sekä nousevien korkojen eritahtinen välittyminen tuotannon eri sektoreille. Rakentaminen ja teollisuus alkoivat ottaa siipeensä jo viime vuonna. Sen sijaan palvelualat, joiden harteilla on suurin osa bruttokansantuotteesta ja työllisyydestä, olivat vielä kuluvan vuoden alkupuoliskolla hyvässä vedossa. Palveluiden suhdannenäkymä on vasta aivan viime kuukausina alkanut heikentyä. Tänä vuonna taloutta on tukenut myös elvyttävä finanssipolitiikka – euroalueella tosin vain lievästi mutta Yhdysvalloissa sitäkin roimemmin.
Vuosi 2024 käynnistyy hyvin epävarmoissa merkeissä. Kasvun lähteet ovat vähissä ja finanssipolitiikkakin alkaa kiristyä, kun valtioilla on paineita suitsia velanottoa. Hyvässä lykyssä teollisuuden ja rakentamisen pohjakosketus ohitetaan pian ja palveluissa selvitään hetkellisellä suvantovaiheella. Vallitsevat kasvuennusteet eivät kuitenkaan lisäpettymyksiä kestä. EKP:n tuoreimman näkemyksen mukaan euroalueen kasvu yltää ensi vuonna 1,0 prosenttiin. En ihmettelisi, jos lukuun tulisi alasuuntaista tarkistusta jo joulukuun ennustekierroksella.
Talouden jäähtyminen vaimentaa myös hintapaineita. Ensi kesään mennessä inflaatio painunee jo riittävän lähelle 2 %:n tavoitetta, jotta EKP voi aloittaa rahapolitiikan keventämisen. Vaikutusviiveiden vuoksi ei koronlaskujen kanssa kannata tarpeettomasti viivytellä. Näin myös markkinat toivovat – tätä kirjoittaessa ensi vuodelle hinnoitellaan jo vähintään kolmea koronalaskua.
EKP ei silti halua, että markkinat vielä liikaa hersyttelevät tulevilla koronlaskuilla. Inflaation viimeaikaista nopeaa hidastumista on osaltaan selittänyt suosiollinen vertailujakso. Seuraavan kolmen kuukauden aikana tämä niin sanottu base effect muuttuu toisen suuntaiseksi ja inflaatio voi väliaikaisesti jopa kiihtyä. EKP:ta huolettaa myös Lähi-idän konfliktin mahdolliset vaikutukset energian hintaan sekä palkkojen nousu.
Lokakuun korkokokouksen lehdistötilaisuudessa pääjohtaja Christine Lagarde tuhahtikin, että vielä ei ole aika edes aloittaa keskustelua siitä, milloin olisi aika aloittaa keskustelu koronlaskuista. Näin hän sulki korkopolitiikan suunnanmuutoksen vielä kahden munalukon taakse. EKP ei halua vahvistaa markkinoiden koronalaskuodotuksia, jotta rahapolitiikan liikkeitä ennakoivat markkinakorot eivät laskisi liian paljon liian aikaisin ja siten vaarantaisi inflaatiotavoitteen toteutumista. Lagarden retoriikka kuuluu koreografiaan – haukansulkia pitää vielä jonkin aikaa pörhistellä. Lausunto ei tarkoita, etteivätkö ohjauskorot voisi ensi vuonna laskea tarvittaessa melko nopeallakin aikataululla.
