Donald Trumpin poliittiset mieltymykset ovat olleet hyvin tiedossa ja epävarmuutta on ollut lähinnä siitä, miten pidäkkeettä hän niitä kykenee toteuttamaan. Tuoreet tullijulistukset olivat viimeisin todiste siitä, että pidäkkeitä on nyt paljon vähemmän kuin Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella.
”Vapautuksen päivänä” Trump julkisti linjauksensa maakohtaisten tuontitullien tasosta. Ne ovat useiden USA:n keskeisten kauppakumppanien ja liittolaisten osalta hävyttömän korkeat. Tullien peruste on tuulesta temmattu laskentakaava, joka tuottaa positiivisen korrelaation USA:n suhteellisen kauppa-alijäämän ja maakohtaisen tariffin välille.
Maat, joiden suhteen USA:n tavarakaupan alijäämä on pieni tai jopa ylijäämäinen, selviävät 10 prosentin tariffilla. Sen sijaan maat, joista USA tuo tavaraa, mutta jonne se ei juurikaan vie mitään, kärsivät pahimmillaan lähes 50 prosentin rangaistustulleista. Tällaisia ovat esimerkiksi Laos, Madagascar ja Vietnam.
Talousvaikutusten mittaluokka riippuu kauppasodan tulevista askelmerkeistä ja yleisön psykologisesta reaktiosta
Tullit leikkaavat kasvua kaikkialla ja kiihdyttävät inflaatiota ainakin Yhdysvalloissa. Vaikutukset euroalueen inflaatioon ovat vielä hyvin epäselviä. EU:n asettamat vastatullit ja arvoketjujen häiriöt voivat nostaa hintapaineita, mutta kokonaiskysynnän heikkeneminen ja mahdollinen Aasian halpatuonnin lisääntyminen vaikuttavat toiseen suuntaan.
Talousvaikutusten lopullinen mittaluokka riippuu siitä, eskaloituuko kauppasota vai voidaanko tariffeja neuvotella alhaisemmiksi. Tullipolitiikan tulevia askelmerkkejäkin tärkeämpi kysymys kuitenkin on, miten vakavasti sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen mureneminen tyrehdyttää yritysten investointirohkeuden ja kotitalouksien kulutushalut. Tästä psykologisesta dynamiikasta on toistaiseksi vaikea saada otetta. Talousennusteissa nähtäneen tänä vuonna isoja muutoksia.
Mikä Trumpia motivoi?
Markkinareaktioista voi päätellä, että sijoittajat ovat alkaneet pelätä trumpilaista maailmankuvaa. Trumpin ensimmäistä hallintoa leimasi tarve miellyttää markkinoita, mutta nyt hänen motiivinsa näyttävät paljon ideologisemmilta.
MAGA:n vankkumattomimmat kannattajat löytyvät tulojakauman ääripäistä. Suurituloiset antoivat Trumpille mandaatin purkaa liiketoimintaa kahlitsevaa sääntelyä, alentaa veroja ja karsia liittovaltion menoja. Vähänkoulutettu työväestö puolestaan odottaa Trumpilta tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, lisää perusteollisuuden työpaikkoja sekä helpotusta kuluttajahintoihin.
Olisi tietysti räikeän harhaista kuvitella, että Trump voisi saavuttaa nämä kaikki. Tuskin hän siihen itsekään uskoo. Siksi agendaa on priorisoitava. Laittomien siirtolaisten karkotukset ja maahanmuuttopolitiikan kiristykset ovat elintärkeä elementti magalaisessa kulttuurivallankumouksessa. Myös veronalennukset ovat republikaanien dna:ssa, mutta ne eivät saisi kiihdyttää velkaantumista. Vastapunnuksena tarvitaan rajuja menoleikkauksia – ja tullimaksuina kerättäviä kulutusveroja.
Aggressiivisessa tullipolitiikassa Trump saattaakin nähdä ainutlaatuisen win-win-mahdollisuuden. Jos tullit palauttavat teollista tuotantoa Yhdysvaltoihin, parempaa lahjaa ruostevyöhykkeen peruskannattajille presidentti tuskin voisi antaa. Siltä osin kuin tuotantoa ei siirry, tuonnista perittävät tullit kilisevät liittovaltion kassaan ja rahoittavat varakkaiden veronalennuksia.
Trumpin virhearviot tulevat USA:lle kalliiksi
Donald Trumpista ja hänen hallinnostaan huokuu häkellyttävä itsevarmuus. Trump todennäköisesti yliarvioi USA:n mahtia ja nopeutta, jolla teollista tuotantoa voi siirtyä Yhdysvaltoihin. Hän liioittelee myös uusteollistumisen työllisyysvaikutuksia. Modernit tehtaat ovat pitkälle automatisoituja ja vähäistä osaamista vaativia työtehtäviä on niukasti. Toisaalta Trump aliarvioi vapaakaupan tehokkuushyötyjä, luottamuksen merkitystä kansainvälisissä suhteissa sekä muiden maiden kykyä ryhmittyä uudenlaisiksi koalitioiksi vastavetona Yhdysvaltojen julkeudelle.
Trumpin pahin virhe on kuitenkin hänen kyvyttömyytensä nähdä oman politiikkansa kokonaisvaikutuksia. Hän haluaa Yhdysvaltoihin lisää työtä, mutta karkottaa tekijöitä. Hän haluaa suitsia inflaatiota, mutta lietsoo sitä veronalennuksilla ja tullien kaapuun puetuilla kulutusveroilla. Hän haluaa Yhdysvaltoihin enemmän investointeja, mutta torpedoi talousluottamusta politisoimalla kansainväliset kauppasuhteet ja horjuttamalla demokraattisten instituutioiden uskottavuutta.
Yhdysvallat on Donald Trumpin johdolla kovaa vauhtia menettämässä entisen loistonsa.
