Koronapandemian alussa sulkutoimet pudottivat yksityisen kulutuksen syvään kuoppaan. Kun rajoitukset poistuivat, patoutuneet kulutustarpeet ja talouden voimakas elvytys vauhdittivat kysyntää sellaisella tahdilla, ettei koronasta kohmeinen tuotantokoneisto pysynyt kyydissä. Rytmihäiriö johti kiihtyvään inflaatioon, jota Venäjän hyökkäys Ukrainaan entisestään pahensi.
Jälkiviisaasti voidaan sanoa, että keskuspankit reagoivat hintapaineisiin liian hitaasti. Yleensä korkoja nostetaan maltilla, kuin loivaprofiilista portaikkoa pitkin. Nyt alun reagointiviiveen vuoksi kirityksissä on kuitenkin jouduttu etenemään funikulaarilla ja kaasu pohjassa.
Inflaatioriskien aliarviointiin vaikuttivat epäilemättä 2010-luvun kokemukset, jolloin keskuspankit yrittivät torjua päinvastaista ongelmaa eli deflaatiota. Korkojen viestittiin pysyvän matalina pitkälle tulevaisuuteen. Inflaatioyllätyksen edessä rahapolitiikan U-käännös vei aikansa, koska keskuspankit joutuivat ikään kuin pettämään aiemman lupauksensa.
Kevään aikana virinnyt pankkikriisi on jatkumoa koronan jälkeiselle hoipertelulle. Yhdysvalloissa markkinakorkojen voimakas nousu on houkutellut etsimään rahamarkkinarahastoista pankkitalletuksia parempaa tuottoa. Tiukentuneet rahoitusolosuhteet taas ovat pakottaneet yritysasiakkaita käyttämään aiempaa enemmän talletuspuskureitaan. Silicon Valley Bankille kävi kylmät, kun se joutui talletusvuotojen katteeksi myymään kesken juoksuajan sinänsä hyvälaatuisia joukkovelkakirjasijoituksia, joiden markkina-arvot olivat korkotason nousun vuoksi laskeneet.
Pankkisektorin ongelmat ovat ruokkineet huolia keskuspankkien rahoitusvakaus- ja hintavakaustavoitteiden ajautumisesta törmäyskurssille. Toistaiseksi kyse on kuitenkin ollut pääosin USA:n pankkijärjestelmän sisäisestä, melko rajatusta kouristelusta – pankkien asiakkailla ei ole vielä alkanut laajamittaisesti mennä huonosti. Alisuojattu korkoriski ja keskittynyt talletuskanta ovat muutamien toimijoiden kohdalla johtaneet likviditeettiriskien toteutumiseen. Likviditeettiongelmia ja inflaatiota vastaan keskuspankit pystyvät taistelemaan samanaikaisesti.
Saaga kuitenkin jatkuu. Yhdysvalloissa myrskyn silmään joutuneet aluepankit vähentävät luotonantoaan, mikä kiristää rahoitusolosuhteita ja hidastaa talouskasvua. Sama ilmiö lienee edessä myös Euroopassa, joskin maltillisemmassa mittakaavassa. Rahoituskustannusten nousu tuntuu monissa yrityksissä ja kotitalouksissa jo nyt pahalta. Seuraavaksi kysytään, milloin luottotappiot kääntyvät nousuun ja kuinka jyrkästi.
Ennen pitkää jännite keskuspankkien eri vakaustavoitteiden välillä todennäköisesti kasvaa. Pankkien luotonannon supistuminen vähentää koronnostojen tarvetta, mutta on äärimmäisen vaikea tietää, kuinka paljon. Jos vaikutusta yliarvioidaan, inflaatio ei taltu. Jos taas aliarvioidaan, reaalitalous voi ajautua pahoihinkin vaikeuksiin.
Koronapandemian alkutärähdys on vaimentunut mutta jälkijäristykset tuntuvat yhä syvällä talouden rakenteissa. Kovasti yllätyn, jos ryskeestä ilmaan taantumaa selvitään.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 17.4.2023.