Yhdysvaltain keskuspankki Fedin avomarkkinakomitean viime viikkoinen kokous tarjosi odotuksia vahvemman signaalin rahapolitiikan tulevasta kurssimuutoksesta. Vielä maaliskuussa Fed ei nähnyt koronnostoille tarvetta ennen vuotta 2024, eikä keskustelua arvopaperiostojen vähentämisen aikataulusta pidetty ajankohtaisena. Fedin uuden ennusteen mukaan korkopolitiikan kiristykset aloitettaisiin vuonna 2023 kahdella koronnostolla. Lisäksi ennustepaneelin 18 jäsenestä seitsemän oli sitä mieltä, että korkoja voitaisiin nostaa jo ensi vuonna.
Myös määrällisen elvytyksen oikeaa mitoitusta on alettu puntaroida. Rahapolitiikan kiristyminen todennäköisesti käynnistyykin juuri arvopaperiostojen vähentämisellä – jos ei vielä tänä vuonna niin mahdollisesti ensi vuoden alkupuolella.
Muutokset Fedin linjauksissa kertovat Yhdysvaltain kasvunäkymän vahvistumisesta: omassa ennustepäivityksessään Fed nosti arvionsa kuluvan vuoden bkt-kasvusta peräti 7 prosenttiin. Inflaation Fed odottaa kiihtyvän tänä vuonna 3,4 prosenttiin. Fed siis lienee herännyt myös talouden ylikuumenemisriskeihin, joita Bidenin hallinnon voimakas kysyntäelvytys on ruokkinut.
Tuoreeltaan Fedin melko jyrkkä suunnanmuutos säikäytti markkinoita – varsinkin osakemarkkinoita, joilla keskuspankkien ultrakevyt rahapolitiikka on tukenut vahvaa kurssinousua. Omalla tavallaan Fedin viesti markkinoille on kuitenkin myös huojentava: kun data muuttuu, keskuspankki reagoi ja toimii loogisesti uuden tiedon mukaisesti.
Tasapainoisen kehityksen kannalta on oleellista, että keskuspankin reaktiot ovat ennakoitavia. Tällöin markkinahinnoittelu sopeutuu jo ennen varsinaisia ilmoituksia uusista rahapolitiikkatoimista ja äkkinäisiltä korkotason heilahteluilta vältytään. Ennakoitavuuden vahvistamisessa Fedillä on edelleen tehtävää. Esimerkiksi se, mitä tuore strateginen muutos inflaatiotavoitteessa (tavoitellaan tiettyä yli ajan laskettua keskimääräistä inflaatiovauhtia) käytännössä tarkoittaa, on vielä osittain epäselvää.
Talouden luotsaaminen kovan alkukiihdytyksen jälkeen tasapainoiselle kasvu-uralle on joka tapauksessa Fedille erittäin vaativa tehtävä: Yhtäältä rahapolitiikkaa ei saa kiristää liian nopeasti, etteivät yritysten ja kotitalouksien tulevaisuuden odotukset jäähdy ennen aikojaan. Toisaalta, jos talous pääsee ylikuumenemaan, käsissä voi olla inflaatio-ongelma, jonka tainnuttamiseen tarvitaan niin kovia kiristystoimia, että niiden seurauksena myös reaalitalous vaipuu uuteen taantumaan.
Fed on aloittanut nuorallatanssin, jonka ensimmäinen askel taisi lopulta sujua kohtalaisen hyvin. Korkokokouksen jälkeen keskipitkät korot nousivat eli viesti tulevista ohjauskoron nostoista meni perille. Toisaalta korkokäyrän pitkä pää kääntyi ensipompun jälkeen laskuun – pisimmät korot jopa varsin tuntuvasti. Positiivisesti tulkittuna markkinat uskovat Fedin pitävän inflaation kurissa. Mikäli pisimpien korkojen lasku jatkuu, se voi kertoa huolesta, että oraalla oleva nousukausi jää kiristyvän rahapolitiikan vuoksi odotettua lyhyemmäksi. USA:n talouden lähivuosien veto näyttää kyllä kuitenkin niin vahvalta, että hieman pidemmässä katsannossa koko korkokäyrälle on jäljellä selvää nousupotentiaalia.
Mitä tapahtuu rahapolitiikalle Euroopassa? Timo Vesalan blogisarjan jatko-osa euroalueen talouden ja korkomarkkinoiden näkymistä julkaistaan viikolla 26.