Viime viikkoina julkaistujen talousennusteiden perusviesti on varsin yhdenmukainen: Venäjän hyökkäys Ukrainaan on Suomen taloudellekin tuntuva kolaus, mutta taantumaa ei ole näköpiirissä. Viimeksi valtiovarainministeriö arvioi, että sota puolittaa kuluvan vuoden talouskasvun 1,5 prosenttiin.
Bkt-kehityksen osalta vauriot ovat siis jäämässä sangen pieniksi. Ainakin ne ovat aivan mitättömiä verrattuna hävitykseen, jota Ukrainassa joudutaan kokemaan. Maltillisiin kasvuvaikutuksiin lienee pari keskeistä selitystä: ensinnäkin, Venäjän vientimarkkinoiden merkitys Suomelle on vuoden 2014 jälkeen huomattavasti pienentynyt. Toiseksi suhdanteen perusvire on vahva ja työllisyystilanne parempi kuin vuosikymmeniin.
Vaikka lähiaikojen suhdannekuva ei Venäjän hyökkäyssodan seurauksena kovin pahasti järkkyisikään, voi kriisillä silti olla merkittäviä pitkän aikavälin vaikutuksia talouden suorituskykyyn. Maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden vahvistaminen sekä tarve auttaa sotaa pakenevia kiihdyttävät julkisten menojen kasvua. Lisäpanostukset vaikuttavat julkisen talouden rahoitusasemaan miljardiluokassa, mikä oleellisesti kaventaa talouspolitiikan muuta liikkumavaraa.
Samaan aikaan menoleikkauksia ja rakenneuudistuksia pelätään, koska ne vaativat jostain luopumista. Talouden sopeutumiskykyä kuitenkin helposti aliarvioidaan. Koronakriisissäkin saimme huomata, että yritykset ja kuluttajat löytävät nopeasti vaihtoehtoisia toimintatapoja. Bkt:n koronakuoppa jäi lopulta huomattavasti pelättyä matalammaksi. Sama lienee totta rakenneuudistusten osalta. Ehkä kriisien karaisemina opimme hiljalleen luottamaan siihen, että sopeutumiskykyä kyllä tarvittaessa löytyy.
”Vaikka Suomi on kauan sitten integroitunut länteen, olemme silti hyötyneet solmukohtana idän ja lännen markkinoiden välissä. Tämä sillanrakennus on nyt käynyt mahdottomaksi.”
Julkisen talouden haasteitakin merkittävämpää voi olla muutos maamme talousmaantieteellisessä asemassa. Vaikka Suomi on kauan sitten integroitunut länteen, olemme silti hyötyneet solmukohtana idän ja lännen markkinoiden välissä. Venäjän julman sotapolitiikan seurauksena tämä sillanrakennus on käynyt mahdottomaksi. Solmukohta on muuttumassa umpiperäksi.
Huoltosuhteen nousun ja ohenevien osaamisresurssien vuoksi hyvinvointimme nojaa tulevaisuudessa entistä enemmän kykyymme houkutella ulkomaista työvoimaa ja investointeja. Ukrainan kriisi seurannaisvaikutuksineen tuskin ainakaan parantaa Suomen kilpailuasemaa. Emme sitä paitsi ole tarpeinemme yksin. Demografinen vastatuuli pyyhkäisee tulevina vuosikymmeninä lähes kaikkien kehittyneiden maiden yli ja kansainvälinen kilpailu osaajista kiristyy.
Suurvaltapolitiikan muutoksille emme mitään mahda, mutta niiden vaikutuksia voimme yrittää lievittää. On hyväksyttävä, että myös turvallisuuspolitiikasta on tulossa talouteenkin vaikuttava argumentti. Kansalaisten turvallisuus ja mielenrauha ovat tietysti tärkeintä, mutta eipä meillä taida taloudenkaan näkökulmasta olla muuta vaihtoehtoa kuin hakea Naton jäsenyyttä. Muuten yritykset ja koulutettu työvoima voivat alkaa sopeutua kohonneeseen maariskiin sijoittumalla toisaalle.
P.S. Globalisaation ottaessa taka-askelia Euroopan unioni on Suomelle entistäkin tärkeämpi viiteryhmä. Parikymmentä vuotta sitten oli tapana sanoa, että vahva EU on pienen maan etu. Ehkäpä moinen ajattelu tulee vielä joskus uudelleen muotiin?
Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä: @TimoVesala!
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 25.4.2022.