Euroalueen inflaatio on viime kesän jälkeen hidastunut ripeämmin kuin juuri kukaan uskalsi odottaa. Kehityksen on täytynyt olla hyvin myönteinen yllätys myös Euroopan keskuspankille.
Omassa retoriikassaan EKP on kuitenkin edelleen pyrkinyt hillitsemään markkinoiden koronlaskuodotuksia alleviivaamalla riskejä, jotka voisivat saada inflaation uudelleen roihahtamaan. Lähi-idän levottomuus luo pysyvää epävarmuutta energian hintakehitykseen, ja tällä hetkellä erityisesti Punaisenmeren selkkaukset nostavat rahtihintoja. Näille geopolitiikan riskeille keskuspankki ei kuitenkaan oikein voi mitään.
Pykälän verran hankalampi ongelma on rivakka palkkojen nousu. EKP on ahkerasti muistutellut, että vaikka heikon kysynnän vuoksi yritykset eivät nyt kykene täysimääräisesti vyöryttämään palkkakustannusten nousua kuluttajahintoihin, tilanne voi muuttua, jos suhdannetilanne elpyy. Argumentissa on hieman laarin pohjan kaivelun maku. Euroalueen tunnelmapuolen mittareissa on kyllä nähty viimeisen parin kuukauden aikana pientä piristymistä, mutta eivät ne vieläkään mitään merkittävää kysynnän kasvua povaa.
Syyt EKP:n varovaisuuteen ovat toki ymmärrettävät. Hintavakauden palauttaminen on keskuspankin tärkein tehtävä, ja markkinoiden korko-odotusten liian etupainotteinen aleneminen voisi vaarantaa tavoitteen saavuttamisen. Esteet rahapolitiikan keventämiselle ovat joka tapauksessa hyvää vauhtia poistumassa.
Jälkikäteen tarkasteltuna merkittävä taite inflaatiossa näyttäisi tapahtuneen jo viime keväänä: huhtikuun 2023 jälkeen euroalueen kuluttajahinnat ovat nousseet vain 0,4 % ja pohjahinnat 0,2 %. Puhtaasti eurotalouden perustekijöitä arvioimalla tuntuisi realistiselta odottaa, että EKP aloittaisi koronlaskut viimeistään kesäkuussa, ja vuoden lopulla ohjauskorot olisivat suunnilleen prosenttiyksikön nykyistä matalammalla.
Kantona kaskessa voi kuitenkin vielä olla hämmentävän vahva USA:n talous, jossa kasvu ja työllisyys ovat ylittäneet odotukset. Yleensä Yhdysvaltain keskuspankki Fed ehtii ensimmäisenä rahapolitiikan käänteisiin, joita EKP seuraa pienellä viiveellä. Tällä kertaa vastaavaa tuulensuojaa ei välttämättä ole tarjolla.
Fed on kyllä jo ehtinyt väläytellä koronlaskuja EKP:ta selväsanaisemmin, mutta USA:n inflaatiotilanne on euroaluetta kiharaisempi, eikä kuluttajahintojen nousukulmassa ole vielä yhtä selväpiirteistä taitetta nähty. Fed ei yksinkertaisesti välttämättä pysty laskemaan korkoja ennen kuin vasta vuoden jälkipuoliskolla, jos silloinkaan.
EKP joutuu kevään mittaan puntaroimaan, missä määrin USA:n vetoapu nopeuttaa euroalueenkin elpymistä ja lisää kysyntäperäisiä inflaatioriskejä. Tai jos koronlaskujen myötä korkoero Yhdysvaltoihin lähtee kasvamaan, mitä se tarkoittaa euron arvolle ja tuonti-inflaatiolle.
Koronlaskujen aloittamista ei toisaalta ole myöskään syytä tarpeettomasti lykätä, sillä rahapolitiikan muutokset vaikuttavat talouteen viiveellä. Nykyinen korkotaso on euroalueen kasvukyvyn ja suurten investointitarpeiden näkökulmista liian korkea. Lisäksi tunnetut haavoittuvuudet talouden korkoherkillä sektoreilla, erityisesti kiinteistömarkkinoilla, voivat kärjistyä ja uhata rahoitusmarkkinoiden vakautta. Ensimmäisiä oireita tästä on jo Yhdysvalloissa nähty.
