Minulla oli lokakuun puolivälissä mahdollisuus osallistua Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Maailmanpankin vuosikokouksiin Washingtonissa. Niiden rinnalla seurasin myös kansainvälisille sijoittajille suunnattua seminaaria. Muistiinpanoja kertyi sivukaupalla, mutta yritän seuraavassa tiivistää matkani keskeisen annin.
Angstia, mutta myös yllättävää resilienssiä
Kenties nasevimmin maailmantalouden näkymän kiteytti IMF:n pääjohtaja Kristalina Georgieva, joka totesi tilannekuvan olevan sekoitus huojennusta ja angstia. Suurin helpotus on ollut, ettei Trumpin tullipolitiikka näyttäisi sittenkään aiheuttaneen maailmantalouteen pelätyn kaltaista sekasortoa. Yritykset ovat sopeutuneet ulkomaankaupan muuttuneisiin pelisääntöihin hämmästyttävän nopeasti. Erityisesti kiinalaiset ovat osoittaneet notkeutta reitittäessään vientituotteidensa lopullista kokoonpanoa matalampien tullien maihin sekä etsiessään USA:lle korvaavia vientimarkkinoita.
Maailmantalouden yllättävän hyvän resilienssin ansiosta IMF nosti vuosien 2025–26 kasvuennusteitaan. Silti IMF arvioi, että talouden pidemmän aikavälin riskit ovat jopa kasvussa. Vuosikymmenten saatossa valuuttarahasto on ollut aitiopaikalla todistamassa, miten globalisaatio ja kauppavirtojen vapautuminen ovat nostaneet satoja miljoonia ihmisiä ylös köyhyydestä. Tullit ja muut kaupankäynnin rajoitukset sekä voimistuva valtiokapitalismi ovat nyt kääntämässä kehitystä tyystin eri suuntaan.
Syvempi alueellinen integraatio voi kompensoida globaalia hajaannusta
Valuuttarahaston toimenpidesuositukset poliittisille päättäjille olivat selvät. Ensinnäkin maiden on tasapainotettava omaa taloudenpitoaan ja hillittävä velkaantumistaan. Valtiot tarvitsevat taloudellisia puskureita mahdollisten maailmantalouden häiriöiden ja markkinakuplien puhkeamisen varalle.
Toiseksi: jos vapaakauppa todellakin tekee globaalilla tasolla kuolemaa, integraatiota on syytä alueellisella tasolla syventää. Tämä viesti lienee suunnattu erityisesti EU:lle, jonka omilla sisämarkkinoilla on edelleen merkittäviä kaupanesteitä ja jonka rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen on pahasti kesken.
Tekoäly hallitsevin teema
Tekoäly nousi esiin jokseenkin kaikissa seuraamissani luennoissa ja paneelikeskusteluissa.
Maailmanpankin teemaseminaareissa korostuivat yhtäältä tekoälyn ihmisten osaamista laajentavat vaikutukset, mutta toisaalta myös työn murrokseen liittyvät riskit. Useammassakin paneelissa siteerattiin Stanfordin yliopiston tuoretta tutkimusta, jossa tekoälyn osoitettiin jo vähentäneen työurien alkuvaiheeseen tyypillisesti liittyviä tehtäviä. Aiheellisesti kysyttiin, miten vaativampiin tehtäviin jatkossa kasvetaan, jos uraansa aloittavien nuorten työllistyminen vaikeutuu.
Toinen Maailmanpankin tekoälykeskusteluja läpileikkaava aihe oli taloudellisen eriarvoisuuden kasvu. Tekoälyyn liittyvässä tuotannossa pääomatuottojen osuus arvonlisäyksestä näyttäisi olevan perinteisiä aloja suurempi, mikä on omiaan kasvattamaan tulo- ja varallisuuseroja yhteiskuntien sisällä.
Tekoälymurroksen epäiltiin myös lisäävän kehittyneiden ja kehittyvien maiden välisiä elintasoeroja. Länsimaissa ensisijainen haaste on opettaa ihmiset hyödyntämään tekoälyä. Kehittyvissä maissa keskeisin pullonkaula puolestaan on, miten erilaisia AI-sovelluksia ylipäätään saadaan ihmisten ulottuville. Erityisesti Afrikka on vaarassa jäädä jälkeen, koska sähkön ja tietoliikenneyhteyksien heikko saatavuus ei tue nopeaa tekoälyloikkaa.
IMF:n puheenvuoroissa painottui myös huoli tekoälybuumin ylikuumenemisesta. Pelkona on, että AI-kapasiteettia rakennetaan nopeammin kuin yhteiskuntien valmiudet hyödyntää tekoälyä kehittyvät.
Lyhyen aikavälin kuplariskeistä huolimatta IMF odottaa tekoälyltä huomattavia tuottavuushyötyjä. Laskelmat ovat vielä karkeita, mutta tekoälysovellusten arvioidaan nostavan globaalia tuottavuutta 0,1–0,8 prosenttiyksiköllä vuodessa.
Sijoittajaseminaarissa uhkien sijaan painottuivat tekoälyn mahdollisuudet. Varallisuuskuplan riski kyllä tunnistettiin, mutta riittävän AI-infrastruktuurin nopea rakentaminen nähtiin joka tapauksessa välttämättömäksi, jotta Yhdysvallat pysyy teknologiakilpailussa Kiinan edellä – tai edes sen kintereillä.
Geopoliittisessa mittelössä Eurooppa on tukalassa asemassa
Vaikka Donald Trump on viime kevään jälkeen solminut tukun kauppasopimuksia, harva uskalsi vielä povata protektionismin lientymistä. Trumpin hallinto on kokenut saavuttaneensa tulliuhkailuilla merkittäviä voittoja, ja samojen konstien käyttämiseen voi olla iso kiusaus myös jatkossa. Kiinakin on viime aikoina näyttänyt hauista, kun se on uhannut asettavansa harvinaisille maamineraaleille tiukkoja vientirajoituksia.
Eurooppa on joutunut idän ja lännen välissä eräänlaiseen ristiriipuntaan, jossa iskuja satelee molempiin kylkiin. Lännessä Trump käyttää USA:n houkuttelevia markkinoita ja sotilaallisia turvatakuita kiristysruuvina Eurooppaa vastaan. Kiina puolestaan on vuosikausia rakentanut erilaisia taloudellisia riippuvuussuhteita – myös Euroopan suuntaan – joita se voi tarvittaessa hyödyntää geopoliittisten päämääriensä edistämiseksi.
Mikä yllätti?
Sijoittajaseminaarissa ehkä eniten yllätti asiantuntijoiden – jotka olivat lähes poikkeuksetta amerikkalaisia – varsin positiivinen suhtautuminen Trumpin talouspolitiikkaan.
Tulleja tai työvoiman saatavuutta heikentävää maahanmuuttopolitiikkaa ei kiitelty, mutta verohuojennusten ja sääntelyn purkamisen vaikutukset nähtiin niin myönteisinä, että Trumpin talouslinjausten kokonaissaldo näytti monien mielestä jäävän plussan puolelle.
Merkillepantavaa oli myös se, mistä ei puhuttu.Trumpin demokratian perusperiaatteita uhmaavan presidenttiyden luulisi huolettavan myös sijoittajia, mutta USA:n sisäistä kehitystä ei esitelmöitsijöillä ollut juurikaan pokkaa kommentoida. Muita vaiettuja aiheita olivat ilmastonmuutos, vihreä siirtymä ja vastuullinen sijoittaminen.
Sellainen on nyt ajan henki Amerikassa.
