Suomessa talouden taaperrus on jatkunut, mutta Euroopassa loppuvuosi on sujunut odotettua myönteisemmissä tunnelmissa. Osakekurssit porhaltavat hyvässä vireessä. Korkomarkkinat eivät odota keskuspankilta lisäelvytystä, koska euroalueen ei katsota sitä enää tarvitsevan. Rivien väleistä huokuu usko vanhan mantereen ryhdistäytymineen: Eurooppa investoi infraan ja puolustukseen, tiivistää sisämarkkinoita, purkaa sääntelyä ja solmii uusia vapaakauppasopimuksia.
Vuodesta 2025 onkin selvitty verrattain kuivin jaloin. Geopolitiikassa on turbulenssia, mutta taloudella menee odotettua paremmin. Silti herää kysymys, onko markkinoiden huojentuneisuus ennenaikaista. Kauppapolitiikan näkyvin riitely on toistaiseksi ohi, mutta transatlanttiset jännitteet eivät ole lientymään päin.
Trumpin hallinto julkaisi vastikään uuden kansallisen turvallisuuden strategian (NSS). Dokumentti alkaa Donald Trumpille ominaisella kaunaisella kampanjapuheella ja omien saavutusten hehkutuksella. Itse strategiatekstissä tyyli muuttuu asiallisemmaksi, mutta sisältö ei ole yhtään vähemmän kylmäävää. Eurooppaa käsittelevässä osassa kenties eniten tyrmistyttää vain vaivoin verhottu tuki EU:ta sisältäpäin hajottaville voimille. Moista toimintaa on totuttu odottamaan Venäjältä, ei läheisimmältä liittolaiselta.
Muutoinkin viesti on Euroopalle karu, joskaan ei kovin yllättävä. Eurooppa vastatkoon itse Venäjän patoamisesta ja Ukrainan tuesta sekä hyväksyköön vahvemman oikeuden kauppasuhteissa. USA:n markkinoille pääsystä pitää maksaa, mutta amerikkalaisten yritysten liiketoimintamahdollisuuksia Euroopassa on parannettava.
Liittolaisuussuhteiden väheksyminen kertoo, ettei Trumpia oikeastaan kiinnosta Yhdysvaltain pitkän aikavälin hegemonian säilyttäminen. Tärkeintä on suurvalta-aseman hyödyntäminen taloudellisten pikavoittojen saamiseksi transaktionaaliseksi muuttuneessa maailmanjärjestyksessä. Yhdysvalloilla voi olla eniten varaa itsekkyyteen, mutta tuskinpa siinä mitassa kuin Trump kuvittelee.
Tähän asti eurooppalaiset johtajat ovat turvallisuuspoliittisista syistä yrittäneet käsitellä Valkoisen talon isäntää niin myötäsukaisesti kuin vain ovat kehdanneet. Saksan liittokanslerin muutamista viimeaikaisista lausunnoista voi kuitenkin päätellä, että sukkasillaan hipsuttelu alkaa riittää. Jos Yhdysvallat pakottaa Ukrainan huonoon rauhaan ja vetää joukkojaan pois Euroopasta, mikä intressi EU:lla on enää mielistellä Trumpia?
Markkinat hinnoittelevat Euroopan terhakoitumista, mutta eivät välttämättä tavalla, joka voi olla edessä.
EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasuhteissa on yhä paljon avoimia kysymyksiä, eikä EU välttämättä enää suostu ainoaksi ottavaksi osapuoleksi, vaan pitää Kanadan tapaan tiukemmin kiinni omista neuvottelutavoitteistaan.
Kauppapoliittisten kiistojen uusi kärjistyminen saattaisi merkitä takapakkia kasvuodotuksille ja myös koronlaskut palaisivat EKP:n agendalle. Markkinoille tällaisen näköalan toteutuminen olisi aluksi ehkä pettymys, mutta pidemmän päälle sääntöjä ja kansainvälistä oikeutta kunnioittava Eurooppa voi olla monille maille houkutteleva talouden kumppani. Kukaan ei halua tulla liian riippuvaiseksi Kiinasta tai Yhdysvalloista, Venäjästä puhumattakaan.
Voikin käydä niin, että terhakoituminen Trumpin ”Amerikka ensin” -politiikan edessä lopulta korostaa Euroopan relevanssia. Kyse on sitä paitsi eurooppalaisten perusarvojen puolustamisesta.
Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta. Toivon kaikille rauhallista joulunaikaa ja menestystä vuodelle 2026.
