Bussi numero yksi ajaa Eerikinkatua eteenpäin ja kääntyy sitten Aninkaistenkadulle. On aikainen kesäkuun iltapäivä, auto on puolillaan matkustajia. Bussin keskiosassa vauva huutaa kyllästyneenä vaunuissa. Lapsen äiti yrittää rauhoitella.
Vaikuttaa aivan tavalliselta bussilta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Dieselin sijaan auto kulkee sähköllä.
Tällä hetkellä Turussa on käytössä kuusi sähköbussia. Joukkoliikennejohtaja Sirpa Kortteen mukaan reilun 20 vuoden päästä niitä on määrä olla yli sata, puolet 250 linja-autosta.
Taustalla on kunnianhimoinen tavoite ja toive hiljaisuudesta, edessä rutkasti lisää töitä ja parempi Turku.
Kantapään kautta
Aloitetaan tavoitteesta: Turku aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä. Käytännössä kasvihuonekaasupäästöjen on siis tuolloin oltava pienemmät kuin vuotuiset hiilinielut.
Liikenne tuottaa viidenneksen Turun hiilidioksidipäästöistä, ja sähköbussit ovat uusimpia dieselbussejakin vähäpäästöisempiä.
Oikeastaan idea Turun sähköbusseista syntyi kuitenkin metelistä. Turun seudun joukkoliikenteen Fölin reitit rakentuvat pitkälti Kauppatorin ympärille, ja etenkin ruuhka-aikoina keskusta täyttyy dieselmoottorien murinasta. Sähköbussi on liikenteessä lähes äänetön.
Vuonna 2014 Turun kaupunki päätti sähköistää koko ykköslinjan, joka kulkee Turun lentoaseman ja sataman väliä. Liikennöitsijäksi valittiin Turun Kaupunkiliikenne Oy. Kaupungin omistamana yhtiönä se oli looginen valinta vetämään hanketta, joka sisälsi taloudellisia riskejä.
Sähköllä kulkevia busseja oli kyllä kokeiltu Suomessa aiemminkin, mutta kukaan ei ollut rakentanut pelkästään sähköbussijärjestelmään nojaavaa joukkoliikennelinjaa. Etenkin akut ja latauslaitteet kehittyvät koko ajan, joten riski oli, että valitut tekniset ratkaisut olisivat äkkiä vanhentuneita. Käytännön asiat, kuten latauslaitteiden pakkaskestävyys ja bussien lämmityslaitteiden säätäminen, piti opetella kantapään kautta.
Turun Kaupunkiliikenteen toimitusjohtaja Juha Parkkonen muistutti kuljettajille, että he eivät vain aja bussia vaan kehittävät globaalisti uutta liikennöintitapaa.
– Täällä on mahdollista oppia sellaisia asioita, joita ei muissa bussiyhtiöissä ole tällä hetkellä tarjolla, hän sanoo.
Vaikka aluksi tulikin myöhästymisiä, Parkkosen mukaan asiakkaat olivat uudesta menopelistä innoissaan. Kun ensimmäiset sähköbussit alkoivat liikennöidä ykköslinjalla syksyllä 2016, jotkut eivät enää halunneet dieselbussien kyytiin lainkaan, hän kertoo.
– Ihmiset soittivat liikennetoimistoon ja kysyivät, että milloin se sähköbussi tulee, he haluavat tulla kyytiin.
Miljoonien eurojen investointi
Turun ykköslinjan sähköbussit tuottavat laskelmien mukaan 370 tonnia vähemmän hiilidioksidia vuodessa kuin korvaamansa dieselbussit*. Vertailun vuoksi: keskivertosuomalaisen kulutuksen hiilijalanjälki on Suomen ympäristökeskuksen mukaan arviolta kymmenen tonnia.
Parkkosen mukaan sähköbussien symbolinen merkitys on suuri.
– Tämä luo mielestäni uuteen, puhtaampaan tekniikkaan positiivisesti suhtautuvaa mielikuvaa tästä alueesta, Parkkonen sanoo.
Kaupunkiliikenteessä uusi tekniikka vaatii vanhaa enemmän ennakointia. Turun sähköbussit pystyvät ajamaan yhdellä latauksella 40 kilometriä. Pikalatausasemia on kaksi, yksi kummallakin päätepysäkillä. Jos lataus ei syystä tai toisesta onnistukaan, bussi pystyy ajamaan välin kolme kertaa. Huollon täytyy toimia saumattomasti.
– Ei voi ajatella, että tullaan huomenna korjaamaan, vaan se pitää tehdä saman tien, Parkkonen sanoo.
Akun kestävyys on myös yksi syy siihen, että Turku ei aio korvata kaikkia dieselbussejaan sähköbusseilla. Nykyinen akkuteknologia ei riitä esimerkiksi Pohjois-Turkuun ja Turun saaristoon ajavilla pidemmillä linjoilla, Sirpa Korte sanoo.
– Niitä liikennöivät ilman muuta jatkossakin dieselbussit, ja niihin haetaan uusiutuvan biodieselin ratkaisuja.
Vielä isompi haaste on raha. Turun sähköbussit on toimittanut suomalainen Linkker, ja yhden hinta on noin puoli miljoonaa euroa plus verot. Parkkosen mukaan tämä on kaksi kertaa dieselbussin hinnan verran. Latausjärjestelmineen kaikkineen Turun sähköbussijärjestelmä on tähän mennessä syönyt noin 3,8 miljoonaa euroa, josta merkittävä osa on rahoitettu erilaisilla julkisilla tuilla.
Parkkosen mukaan kustannusten arvioidaan tasoittuvan pidemmällä tähtäimellä, sillä sähköauton ajokustannukset ovat pienemmät kuin dieselbussien.
– Kymmenessä vuodessa saa rahansa takaisin.
Älyvaloilla nopeammin perille
Lentokentän päätepysäkkiruudussa on pieni töyssy. Kun kuljettaja Al-Rammahi Raed tuntee sen renkaiden alla, hän tietää olevansa täsmälleen latauslaitteen kohdalla. Hän pysäyttää auton ja painaa ratin vieressä olevaa nappia. Kolmen minuutin päästä auton akku on latautunut.
Tulevaisuudessa napin painallustakaan ei välttämättä tarvita, sillä osa Turun bussikyydeistä on tarkoitus ajaa täysin ilman kuljettajia.
– Kyllä minä toivon, että meillä on vuonna 2040 jo hyvinkin vakiintunutta liityntäliikennettä, jota hoidetaan automaattibusseilla, Korte sanoo.
Hieman lähempänä tulevaisuudessa Turkua odottaa joko raitiovaunu tai sähköinen, yli 20-metrinen ”superbussi”. Kaupunginvaltuuston on määrä päättää asiasta tällä valtuustokaudella.
Bussilinjojen uudistuksesta on jo päätös: kolmen vuoden päästä Kauppatorin kautta ajaa seitsemän päälinjaa, joita suosii älykäs liikennevalojärjestelmä. Liikennevalo esimerkiksi tunnistaa, jos risteykseen saapuva bussi on myöhässä aikataulusta, ja päästää sen kulkemaan ensin. Älykkäitä liikennevaloja testataan Turussa paraikaa.
Kaiken taustalla on se, että päästöt pienenevät vain, jos ihmiset todella käyttävät vähäpäästöisempää joukkoliikennettä. Eivätkä he Kortteen mukaan käytä, jos joukkoliikenne ei ole aidosti houkutteleva tapa liikkua. Markkinoinnilla on suuri merkitys, mutta tärkeintä on, että joukkoliikenne on tulevaisuudessa nykyistä nopeampaa ja sujuvampaa, hän jatkaa.
– Oikeastaan mikään ei ole ihmiselle nykyään niin arvokasta kuin aika, ja sen takia matkan pitäisi sujua nopeasti. Siinä meillä on tekemistä.
Juha Parkkonen uskoo, että reilun kahdenkymmenen vuoden päästä Turun liikenne on nykyistä monipuolisempaa. Että ihmiset yhdistelevät joustavammin erilaisia liikkumisvaihtoehtoja, kuten sähköbusseja, takseja, yhteiskäyttöautoja ja kaupunkipyöriä. Hän visioi jo sovellusta, joka tarjoaisi kuluttajalle erilaisia liikkumisvaihtoehtoja ja näyttäisi yhdellä painalluksella näiden hinnan, keston ja päästöt.
Jotta tämä olisi mahdollista, palveluntarjoajien täytyy tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä tai antaa yhteisratkaisujen kehittäminen ulkopuoliselle taholle.
– Ihmiset odottavat sitä.
*Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, Janne Lankila: Sähkö- ja dieselbussin TCO- ja hiilijalanjälkivertailu Fölin linjalla 1.