Timo Vesala: Syksyn toteutuneet talousluvut kuin nousukaudelta – valitettavasti odotusten synkkeneminen jatkuu

Kansainvälinen toimintaympäristö heikkeni kesän aikana vauhdilla ja kasvun pysähtyminen alkoi myös Suomessa näyttää väistämättömältä. Toisin on kuitenkin käynyt. Suomen talous on syksyn mittaan ollut yllättävän raikkaalla jalalla liikkeellä ja moni mittari on kääntynyt uudelleen paranevaan suuntaan. Pienen suvantovaiheen jälkeen nousukausi näyttäisi tehneen paluun.

Kuluvan vuoden kehitys odottamattoman vahvaa monella rintamalla

Oireita talouden paranevasta vedosta saatiin jo toisen vuosineljänneksen BKT-luvuista. Talous kasvoi huhti–kesäkuussa ensimmäisten arvioiden mukaan 0,8 prosenttia vuoden ensimmäisestä neljänneksestä.  Suomen Pankin ”nowcasting”-ennustemalli lupailee mukavaa kasvua myös kolmannelle neljännekselle, vaikka maailmantalouden alamäen arveltiin heijastuvan Suomeen viimeistään vuoden 2019 jälkipuoliskolla. Tilastokeskuksen kuukausittain julkaistava tuotannon suhdannekuvaaja kertoo samaa tarinaa: talous on jälleen saanut kasvuvaihteen päälle ja vuositason kasvutrendi on palannut yli 2 prosentin vauhtiin.

Maailmantaloutta vaivannut teollinen taantuma ei toistaiseksi ole Suomeen tarttunut. Teollisuustuotannon kasvutrendi on viime kuukausina kiihtynyt lähelle 3,5 prosenttia. Kehitystä voi pitää jopa merkillisenä, sillä Suomelle tärkeän Saksan teollinen sykli alkoi hapantua jo noin puolitoista vuotta sitten. Kenties erikoisinta on, että tuotelajeista investointitavaroiden valmistus on kasvanut kaikkein rivakimmin, vaikka kauppasodan ja muun poliittisen epävarmuuden on sanottu vaikuttavan nimenomaan yritysten investointihaluihin.

Kuluttajien luottamus on trendinomaisesti heikentynyt jo pidemmän aikaa, mutta käyttäytymiseen tunnelmapuolen alavire ei ole toistaiseksi juuri vaikuttanut. Kesäkauden aikana vähittäiskauppa kääntyi entistä voimakkaampaan kasvuun ja asuntokaupastakin on kuultu positiivista viestiä.

Parhaimmat uutiset saatiin kuitenkin Tilastokeskuksen viimeisimmästä työvoimatutkimuksesta. Reilun puolen vuoden ”terassivaiheen” jälkeen työllisten määrä jälleen kasvaa ja työllisyysaste nousee. Pitkään näytti, että työmarkkinoilla kolkutellaan kasvun rajoja eikä ohentunut työvoimareservi enää riitä lisäämään työsuhteiden määrää. Viimeisten tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että uusia työnhakijoita virtaa sittenkin taas työmarkkinoille ja yritysten käytössä oleva rekrytointipotentiaali kasvaa.

Ennusteita ei silti kannata vielä korjata ylöspäin

Suomen taipumus reagoida viiveellä maailmantalouden käänteisiin kirvoittaa aina spekulointia siitä, josko matalasuhdanne ei tällä kertaa koskettaisi meitä lainkaan. Aivan vuoden 2008 lopulle saakka monet pitivät täysin mahdollisena, että Suomi selviää finanssikriisistä suhteellisen vähin vaurioin. Vuonna 2009 BKT kuitenkin supistui yli 8 prosenttia.

Historiallisen kokemuksen valossa talouden yllättävään virkoamiseen kannattaakin suhtautua uteliaasti mutta varovaisesti. Kyse voi olla puhtaasti satunnaisvaihtelun piikkiin menevästä heilahduksesta tai vain poikkeuksellisen pitkäksi venähtäneestä viiveestä, jolla kansainvälinen matalapaine Suomeen rantautuu. EK:n johtava ekonomisti Sami Pakarinen onkin toistuvasti muistuttanut maailmantalouden heikkouden näkyvän jo vientiteollisuutemme tilauksissa ja olevan vain ajan kysymys, milloin hidastuva kasvu alkaa laajemmin tarttua Suomen talouteen.

Varautunutta tulkintaa puoltavat myös viimeaikaiset luottamuskyselyt. Kuluttajien luottamus Suomen talousnäkymiin on selvästi heikentynyt. Vaikka luottamus omaan talouteen onkin vielä kohtuullinen, tunnelmien yleinen synkkeneminen koettelee jo uskoa hyvän työllisyystilanteen säilymiseen.  Elinkeinoelämän tunnelmamittareissa varsinkin teollisuuden luottamuksen heikentyminen jatkuu.

Toisaalta historiallisen kokemuksen tuomaan skeptisyyteen ei kannata liikaa juuttua. Taloutemme vahva vire voi sisältää myös positiivisia signaaleja. Voisiko osaselitys olla Suomen parantuneessa kilpailukyvyssä? Olemmeko tällä kertaa onnistuneet puolustamaan markkinaosuuksiamme aiempaa paremmin? Vai onko maailmantalouden heikkoutta yksinkertaisesti yliarvioitu? Varsinkin euroalueella talouden alavire on ollut hyvin Saksa-vetoista ja voimakkain stressi liittynyt vieläpä melko pistemäisesti Saksan autoteollisuuden ongelmiin. Olisiko mahdollista, että Suomen ulkopuolelta tuleva paine ei olekaan kyllin laaja-alaista, jotta se riittäisi suistamaan kasvun tyystin raiteiltaan?

Näitäkin kysymyksiä on kannattaa pohtia, vaikkei talousennusteita vielä olekaan syytä ylöspäin korjata.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Tutustu Timon aiempiin blogikirjoituksiin: