Uudessa väestön trendilaskelmassa Tilastokeskus olettaa, että syntyvyys pysyy tulevaisuudessa kutakuinkin nykyisellään. Kokonaishedelmällisyysluku eli naisten elinaikanaan synnyttämä lasten määrä juuttuisi siis laskennallisesti noin 1,35 tasolle. Nettomaahanmuuton ennustetaan lisäävän väkilukua noin 15 000 henkilöllä vuodessa.
Vuoteen 2070 ulottuvassa koko maan väestöennusteessa keskeisiä ovat mm. seuraavat havainnot:
- Uuden trendilaskelman mukaan Suomen väkiluku saavuttaa huippunsa jo vuonna 2030 ja kääntyy 2031 laskuun. Edelliseen ennusteeseen nähden laskukäänne on aikaistumassa neljällä vuodella.
- Väestön väheneminen voimistuu vuosisadan puolivälin jälkeen. Ennustejakson lopulla vuonna 2070 Suomen väkiluku olisi enää alle 5,2 miljoonaa, mikä on lähes 350 tuhatta nykyistä vähemmän.
- Nettomaahanmuuton odotetaan lisäävän väkilukua 2020-2070 kumulatiivisesti 765 tuhatta. Ilman maahanmuuttoa Suomen väkiluku painuisi siis selvästi alle 4,5 miljoonan.
- Työikäisten (15-64v.) määrä laskee erityisen voimakkaasti. Vuonna 2070 työikäisiä suomalaisia on tuoreen ennusteen mukaan yli 560 tuhatta vähemmän kuin nyt.
Väestötrendien alueellinen vaihtelu suurta
Tilastokeskuksen ennustejulkaisua odotettiin erityisen kiinnostuneina nimenomaan alueellisten, vuoteen 2040 ulottuvien väestötrendien vuoksi. Edellinen alueellinen väestöennuste oli vuodelta 2015. Alhainen syntyvyys ja voimistuva kaupungistuminen näkyvät uudessa laskelmassa entistä voimakkaampana polarisaationa alueiden välillä.
- Vuonna 2040 väestöpohja on nykyistä suurempi vain neljässä maakunnassa (Ahvenanmaa, Uusimaa, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi) ja ainoastaan Uudellamaalla väestönkasvu odotetaan jatkuvan koko ennustejakson ajan.
- Voimakkainta väkiluvun väheneminen on Etelä-Savossa ja Kainuussa (yli 18 %).
- Keskivertokunnassa väestö supistuu 2019-2040 noin 15 prosentilla. Kolmasosassa kuntia väestön vähennys on vähintään 20 % ja 2/3 kuntia vähintään 10 %.
- Työikäisten määrä on vuonna 2040 nykyistä suurempi Uudellamaalla (+10 %), Ahvenmaalla (+9 %) ja Pirkanmaalla (+2 %). Muualla työikäisten määrä laskee, voimakkaimmin Kymenlaaksossa, Kainuussa ja Etelä-Savossa (-24 – -26 %).
- Huoltosuhde nousee 2019-2040 kaikissa maakunnissa selvästi. Vuonna 2040 huoltosuhde pysyy matalimpana Uudellamaalla (55 %) ja nousee korkeimmaksi Etelä-Savossa (93 %).
Väestön ikärakenne jo seuraavan 10 vuoden aikana kovassa myllerryksessä
Kokonaisväkiluvun ja työikäisten määrän muutostrendit voimistuvat vasta 2040-luvulla ja sen jälkeen. Väestön ikärakenteessa sen sijaan tapahtuu oleellisia muutoksia jo tulevan vuosikymmenen aikana. Syntyvyyden viime vuosien jyrkän laskun vuoksi päivähoito- ja peruskouluikäisten lasten määrät laskevat 2020-luvun aikana voimakkaasti. Koko Suomessa 0-6 –vuotiaiden määrä laskee seuraavan 10 vuoden aikana noin 15 prosentilla ja peruskouluikäisten 7-16 –vuotiaiden määräkin noin 13 prosentilla.
Nuorten ikäluokkien muutoksissa alueellinen vaihtelu on suurta. 2/3 kuntia päivähoitoikäisten määrä laskee vähintään 20 %. Joka kolmannessa kunnassa laskua on yli 30 %. Myös peruskouluikäisissä lähes 60 prosentissa kuntia vähenemistä on yli 20%.
Samaan aikaan vanhusten määrä kasvaa erittäin voimakkaasti. Nousu painottuu ensi vuosikymmenen lopulle. Viisivuotisjaksolla 2025-2029 yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa valtakunnallisesti noin 120 tuhannella. Huomionarvoista on, että vanhusväestön kasvu painottuu väkirikkaisiin kuntiin. Yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa seuraavan 10 vuoden aikana koko maassa noin 50 prosentilla mutta keskivertokunnassa ”vain” noin 36 prosentilla. Maakunnista yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa 2020-luvulla voimakkaimmin Uudellamaalla.
Yhteiskunnan palvelutarpeille 2020-luvun muutokset ovat merkittäviä: päivähoito- ja peruskoulutuspaikkojen tarve vähenee, kun taas vanhuspalveluiden kysyntä kasvaa voimakkaasti.
Synkässä ennusteessa myös valonpilkahduksia
Kansantalouden kasvupotentiaalin ja eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta merkittävimmät väestölliset muutokset painottuvat 2040-luvun jälkeiseen aikaan. Uusimmassa ennusteessa demografinen huoltosuhde itse asiassa nousee seuraavat 10-15 vuotta aiempaa ennustetta verkkaisemmin. Alhaisen syntyvyyden takia alle 15-vuotiaiden huollettavien määrä laskee, mikä osaltaan helpottaa yhteiskunnan lähitulevaisuuden kustannuspaineita.
Tuore ennuste ei myöskään ole juurikaan vaikuttanut aktiivisimmin työelämään osallistuvien ikäluokkien kehitysnäkymään seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. 20-59 –vuotiaiden määrässä on edelleen odotettavissa jopa hienoinen elpyvä jakso – eräänlainen työn tarjonnan suojasää – vuosina 2028-2034. Jyrkästi alentunut syntyvyys alkaa toden teolla tuntua työikäisten määrässä ja huoltosuhteessa vasta 2030-luvun loppupuolelta alkaen.
Hyvä uutinen siis on, että demografisen vastatuulen voimakkaimpaan puhuriin on vielä aikaa reagoida. Varautumista tulevaan on kuitenkin syytä viipymättä jatkaa. Mitä rivakammin kykenemme vahvistamaan työllisyyden ja tuottavuuden pitkän aikavälin kasvua sitä pienempi on julkisen talouden (ml. eläkejärjestelmä) sopeutustarve. Myös juurisyyhyn eli syntyvyyden laskuun voidaan ehkä vaikuttaa, kunhan ilmiön taustalla olevat tekijät ovat paremmin selvillä.
Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.
Tutustu Timon aiempiin blogikirjoituksiin:
- Talouden epävarmuus suurta – taantuma ei silti väistämätön
- Miten heikko Saksan talouden tila todella on?
- Rahapolitiikan uusi kevennysaalto kertoo maailmantalouden poikkeuksellisen suurista riskeistä
- Kasvuennusteita reivataan – myös julkisen talouden näkymä muuttunut haastavammaksi
- Talouden kaksi käännekohtaa