Työllisyyden kehitys on lähiaikojen ratkaisevin tekijä niin Suomen kuin USA:n taloudelle
Viime aikoina on käyty paljon julkista keskustelua siitä, kuinka vakava Suomen työttömyystilanne on. Tilastokeskuksen elokuun työvoimatutkimuksessa työttömyysasteen trendiluku nousi 10,0 prosenttiin, mikä on EU-maiden toiseksi korkein. Todennäköisesti se on myös Suomen korkein työttömyysaste sitten 1990-luvun lopun.
– Kokonaisuutena työllisyyttä kuvaavat tunnusluvut eivät piirrä aivan yhtä synkkää kuvaa. Työllisten määrä ja työllisyysaste ovat toki selvästi laskeneet, mutta työllisyys on silti huomattavasti korkeammalla kuin 2010-luvulla keskimäärin. Myöskään työttömyysetuuksia saavien määrä ei ole noussut yhtä rajusti kuin työttömyysasteen trendiluku voisi antaa olettaa, Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala sanoo.
Eri työllisyysmittarit mittaavat hieman eri asioita ja oikean kokonaiskuvan kannalta on tärkeää seurata useita tunnuslukuja.
– Tällä hetkellä työvoimatutkimuksen perusteella laskettavaa työttömyysastetta jonkin verran nostaa aiemmin työvoiman ulkopuolella olleiden siirtyminen tilastoissa aktiivisiksi työnhakijoiksi. Tulevan noususuhdanteen kannalta tämä voi olla hyväkin uutinen, sillä työn kysynnän piristyessä työvoimaa on paremmin saatavilla ja taloudella on enemmän tilaa kasvaa, Vesala taustoittaa.
Suomen työllisyystilanne on kuitenkin myös Vesalan mukaan heikko ja varsinkin kuluvan vuoden kehitys on ollut huolestuttava. Vuosien 2022–23 pohjilta työvoimatutkimuksen menetelmin laskettu työttömien määrä on noussut noin sadalla tuhannella ja työttömyysetuuksia saavien määrä noin 70–80 tuhannella. Vastaavasti työllisten määrä on edelliseltä huipulta laskenut noin 70 tuhannella.
Korkea työttömyys pitää kuluttajien tunnelmat ja ostohalut matalalla, mikä näkyy yksityisen kulutuksen supistumisena ja asuntokaupan vaisuutena.
– Asuntomarkkinoiden käännettä viivästyttää kuluttajien ostovoimakuoppa ja korkoshokki, joista toipuminen on yhä kesken. Asuntoluottojen korkorasitus kotitalouksille on edelleen noin kolminkertainen vuosien 2021–22 tasoon verrattuna. Myös pankkien tiukentuneet luotonmyöntökriteerit voivat osaltaan jarruttaa asuntokauppaa, Vesala sanoo.
Myös Yhdysvalloissa suurin talouden huolenaihe liittyy työmarkkinoihin. Yritysten rekrytointitahti on selvästi hidastunut, mutta toisaalta irtisanomisten määrä ei ole oleellisesti noussut. USA:ssa kuitenkin kotitalouksien kulutus on säilynyt vahvana epävarmuudesta huolimatta.
USA:n keskuspankin kannalta tilanne on haastava, Vesala arvioi.
– Yhtäältä suhdannekuvaan liittyy selviä alasuuntaisia riskejä, jotka voisivat puoltaa nopeampaa korkojen laskua. Toisaalta inflaatio on viime kuukausina ollut uudelleen nousussa ja pääosa tullien vaikutuksista kuluttajahintoihin on vasta tulossa. Markkinat odottavat Fediltä seuravavan kahden vuoden aikana asteittaisia koronlaskuja nykyiseltä 4,00–4,25 prosentin tavoitehaarukasta noin kolmen prosentin tuntumaan.
Yhdysvaltain liittovaltion hallinnon sulun vuoksi monia keskeisiä taloustilastoja ei tällä hetkellä kyetä tuottamaan normaalisti, mikä entisestään lisää talouden suuntaan ja rahapolitiikkaan liittyvää epävarmuutta.
– Hallinnon sulkujen vaikutukset talouteen ja markkinoihin ovat yleensä jääneet melko vähäisiksi. Jos sulku kuitenkin pitkittyy, yksityiselle sektorille koituvat haitat alkavat kumuloitua ja vaikutukset voivat näkyä kasvussa sekä työllisyydessä.
Euroopassa kuluvan vuoden talouskehitys on ollut odotuksia vahvempaa, vaikka Donald Trumpin tullipolitiikan pelättiin jopa syöksevän euroalueen uudelleen taantumaan. EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde selitti myönteisiä yllätyksiä Suomen Pankin rahapolitiikkakonferenssissa syyskuun lopulla kolmella tekijällä: EU:n vastatoimet Trumpin tulleille jäivät vähäisiksi, euron vahvistuminen on hillinnyt inflaatiopaineita ja elokuun kauppasopimuksen myötä pahin epävarmuus väistyi verrattain nopeasti eikä varsinaiseen kauppasotaan ajauduttu.
– EKP:lta ei enää ole odotettavissa merkittäviä lisäkoronlaskuja. EKP on ilmaissut olevansa tyytyväinen korkojen nykytasoon, mutta toisaalta muistuttaa, että rahapolitiikkaa tarvittaessa säädetään, mikäli talouden näkymissä tapahtuu muutoksia. Riskejä on paljon – myös politiikassa, kuten Ranskan sisäpoliittinen umpikuja osoittaa, Timo Vesala sanoo.