”Palaako maailma koronan jälkeen ennalleen vai siirrymmekö uuteen normaaliin?” Tältä kysymykseltä ei ole voinut vuoden mittaan välttyä.
Tulevaisuudentutkija ja yritysvalmentaja Ilkka Halava tyrmää ajatuksen heti kättelyssä: Entiseen ei ole paluuta, koska mitään vanhaa normaalia ei koskaan ollutkaan.
– Meillä oli vain kestämättömiä järjestelmiä, niin yhteiskuntien kuin planeetan kannalta. Tuleville sukupolville nämä näyttävät yhtä vanhentuneilta kuin telefaksit nyt.
Halavan mukaan uusi normaali on koko ajan tehnyt tuloaan, koronan myötä matkanteko vain nopeutuu. Pandemia on katalyytti, joka saa vuosien saatossa muhineet kehityssuunnat turbovaihteelle.
Suuren muutoksen sijaan Halava puhuu mieluummin murrosvuosikymmenistä: 20–30 vuoden mittaisesta ajanjaksosta, jonka varrella koronakriisi on ensimmäinen merkittävä epäjatkuvuuskohta. Tästä edespäin on syytä varautua mutkiin matkassa.
– Jos kuvittelee, että koronan jälkeen kehitys rullaa taas mukavasti eteenpäin, tulee pettymään. Yksinkertaista etenemistä ei ole luvassa.
Politiikasta puuttuu tulevaisuus
Halavan mukaan moni koronan kaltainen epäjatkuvuuskohta todellisuudessa kiihdyttää muutosta, eikä käännä laivan suuntaa. Esimerkkinä hän nostaa globalisaation: Pandemian myötä kansallisvaltiot nauttivat uudenlaista arvostusta, mutta niiden rooli on ollut kasvussa jo pitkään.
– Ensin Brexit, sitten Kiinan ja Yhdysvaltain kauppasota ja nyt vielä korona. Muutos on tehnyt koko ajan tuloaan, nyt otettiin vain harppaus eteenpäin kohti kansallista omavaraisuutta.
Onko edunvalvonnasta enemmän haittaa kuin hyötyä, jos se ylläpitää kestämättömiä rakenteita?
Haasteeksi ei Halavan mukaan niinkään nouse tulevaisuuden ennakointi vaan siihen varautuminen. Tässä suhteessa on paljon petrattavaa.
– WHO varoitti seitsemän vuotta sitten SARSin kaltaisesta uudesta viruksesta, ja pandemiasta on puhuttu tulevaisuudentutkijoidenkin keskuudessa jo kymmenen vuotta. Silti, kun kriisi iski päälle, oli liikkeellelähtö todella tahmeaa.
Osasyyllisenä puutteelliseen ennakointiin Halava pitää politiikan muuttunutta luonnetta. Tulevaisuudentutkijan mukaan puolueista on tullut reaktiivisia koneita, jotka siirtyvät vaalista toiseen kannatusmittaus kerrallaan.
– Mietitään esimerkiksi SDP:n juuria Forssan puoluekokouksessa: siellähän visioitiin tulevaisuuden yhteiskuntaa! Kahdeksantuntinen työpäivä, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja kirkon ja valtion erottaminen toisistaan – kaikki radikaaleja ajatuksia siihen maailmanaikaan. Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana tällainen tavoiteyhteiskunta-ajattelu on jäänyt taka-alalle.
Halava uskoo, että ennakoinnin ja varautumisen haasteet juontuvat myös osin yhteiskunnan rakenteista. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on pullollaan tahoja, joiden olemassaolo perustuu vallitsevan tilanteen jäädyttämiseen ja saavutettujen etujen pönkittämiseen.
– Otetaan esimerkiksi Posti: Onko todella järkeä pitää postinkantajia töissä viisi päivää viikossa, kun jaettavaa postia riittää ehkä yhdelle päivälle? Onko edunvalvonnasta enemmän haittaa kuin hyötyä, jos se ylläpitää kestämättömiä rakenteita ja estää ihmisiä siirtymästä uusiin työn muotoihin?
Syökö talouden syöksykierre luovan tuhon hyödyt?
Taloustieteilijät uskovat, että koronapandemian kaltaiset kriisit kiihdyttävät luovaa tuhoa – ilmiötä, jossa yritykset ja jopa kokonaiset ammattikunnat häviävät ja tekevät tilaa uusille, entistä tehokkaammille työnteon muodoille. Konsulttiyhtiö Deloitten kyselyssä 14 prosenttia yritysjohtajista uskoo, ettei yrityksen työntekijöiden määrä enää palaa pandemiaa edeltävälle tasolle.
Lasku yhtäällä voi kuitenkin johtaa nousuun toisaalla. Finanssialan mukaan korona-aika on lisännyt sähköisten pankkipalveluiden käyttöä jopa kymmenillä prosenteilla.
Kriisin keskellä tuhosta voi kuitenkin puuttua luovuus, ja talouden syöksykierre voi viedä mukanaan myös vankalla pohjalla seisovia yrityksiä. Yhteiskunnan kannalta haasteeksi nousee kestävän toiminnan tunnistaminen. Erotammeko nousevat alat laskevista, kun koko maailmantalous sakkaa?
Jonain päivänä ihminen ei ole enää osa tavaran-tuotantoa.
Halavan mukaan on turha kuvitella, että konkursseilta ja yritysten kaatumisilta voitaisiin välttyä. Nyt pitäisi huolehtia siitä, että uusi järjestelmä on pystyssä, kun vanhat rakenteet romahtavat.
– Kun agraaritaloudesta siirryttiin tehtaisiin, työ odotti tekijäänsä. Tehtaat olivat jo pystyssä, ja maanviljelijät pääsivät suoraan tuotantolinjastoille töihin. Nyt yritetään roikkua vanhoissa rakenteissa kiinni, eikä kehitetä korvaavaa järjestelmää tilalle. Todellisuudessa vain pidennämme luovan tuhon aikaansaamia työttömyysjaksoja.
Lisäkierteen luovan tuhon pyörteeseen antaa kiihtyvä automaatio, jonka ennustetaan etenevän pandemian myötä harppauksittain. Jos tulevaisuuden työ on robottien käsissä, onko Halavan peräänkuuluttamassa seuraavassa järjestelmässä enää sijaa ihmiselle?
–On totta, että jonain päivänä ihminen ei ole enää osa tavarantuotantoa. Robotisaation vaikutukset alkavat kuitenkin näkyä toden teolla vasta muutaman vuosikymmenen päästä. Uusien rakenteiden pystyttäminen vaatii aina enemmän työtä kuin niiden ylläpito, joten lyhyellä aikavälillä työn määrä tulee lisääntymään.
Halavan mukaan siirtymä tulevaisuuden työntekoon ei tapahdu ilman kasvukipuja. Onnistuminen riippuu pitkälti siitä, miten yhteiskunta sopeutuu järjestelmään, jossa ihminen ei olekaan enää työnteon keskiössä. Tarvitaan uusia tapoja tasata varallisuutta ja hyvinvointia.
– Poliittisen suunnittelutyön pitäisi olla jo käynnissä.
Uutta arkea luomassa
Pandemian pitkittyessä sen hopeareunukset käyvät ohuemmiksi. Inhimillinen hinta on kova, ja myös talouden elpyminen kärsii, kun toinen tautiaalto nostaa päätään.
Tästä huolimatta poikkeusaika on johtanut myös positiivisiin oivalluksiin. Lisääntyneen etätyön myötä työnteko on joustavampaa ja työn ja arjen yhteensovittaminen helpompaa. Tarpeeton matkustaminen on vähentynyt, ja digitaaliset palvelut järkeistäneet työntekoa. Kaikki, mikä lisää työn tuottavuutta, on pitkässä juoksussa hyväksi.
Halavan mukaan pysähdys on tuonut myös inhimillisiä hyötyjä: vanhan maailman arkikäytänteet hellittävät ja antavat tilaa etsiä uudenlaista merkitystä.
– Asioita on laitettu uuteen tärkeysjärjestykseen. Perheet eivät enää eroa aamulla ja liiku ruuhkissa eri suuntiin päätyäkseen ikävämpiin ympäristöihin tekemään vähemmän mielekkäitä asioita.
Tulevaisuudentutkijat ovat pyrkineet arvioimaan, jääkö muutos pysyväksi vai tekeekö vanha arki vielä paluun. Eri näkemysten mukaan vain noin 15 % työpaikoista saattaa palata takaisin vanhaan normaaliin. Muut äänestävät uuden huomisen puolesta.
Kun ihmiset saavat päättää, miltä uusi normaali näyttää, tulee siitä Halavan mukaan entistä ehompi.
– Lockdownin lahja ihmiskunnalle, tulevaisuudentutkija kiteyttää.
Halava vieraili syyskuussa Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa. Kuuntele jakso!
Teksti: Roope Huotari
Kuva: Ilkka Halava