Samaan aikaan Helsingin Punavuoressa pieni tyttö on piirtänyt kuvaan hengenahdistuksessa yskivän maapallon ja kertoo kuvatekstissä, minkälaisia keinoja meillä on käytettävissä, jotta voimme toimia ympäristön hyväksi. Tyttö käy liimaamassa viestinsä taloyhtiön rappukäytävän ulko-oveen, jotta mahdollisimman moni näkee tärkeän kannanoton.
Ensin mainittu henkilö on 93-vuotias maailmankuulu luonnontieteilijä ja luonnontieteiden popularisoija Sir David Attenborough ja jälkimmäinen on sisareni yhdeksänvuotias tytär Eeva, pienen ihmisen arkea elävä koululainen, jonka ajatuksia valitettavasti värittää huoli oman elinympäristön tilasta. Sir David on uskoakseni meille kaikille tuttu naturalisti, jonka ansiokkaat luontodokumentit ovat jättäneet jälkensä ainakin allekirjoittaneen tv-muistiin jo 70-luvun mustavalkokaudelta lähtien. Luonnollisista syistä Sir David ei enää kiipeile liaaneissa orankien kanssa safarihattu päässä, mutta edelleenkin hänen tunnistettava kertojan äänensä kuuluu myös uusimmissa BBC:n luontodokumenteissa. Maailmankuulun ja arvostetun antropologin puheenvuoro luonnollisesti kantaa laajalle ja kauas, ja toivottavasti resonoi kuulijoissa ja aikaansaa poliittisia päätöksiä sekä edistää toimenpiteitä, joilla taistellaan yhä tehokkaammin kiistämätöntä uhkaa vastaan. Yhtään sen vähempiarvoisempia eivät silti ole Eevan ja meidän kaikkien aikeet ja teot.
Samalla tavalla kuin kolmasluokkalainen luettelee keinoja – sammuta valot, älä heitä ruokaa roskiin, pidä maa siistinä, osta vähemmän – niin jokainen meistä voi miettiä ratkaisuja omassa elinympäristössään ja vaikutuspiirissään. Mielestäni Eevan piirustuksen olennaisin ja myös lohdullinen viesti oli kuitenkin toteamus ”on paljon lisää keinoja, mutta aloitetaan näillä”. Meidän aikuisten maailmassa vaikuttavimmat keinot ovat useimmiten käytettävissä oman työn ja tekemisen kautta. Esimerkiksi kunnan luottamushenkilöllä on laajat mahdollisuudet tuoda keskusteluun ajatuksia ja tavoitteita, jotka toteutuessaan ohjaavat kunnan strategiaa entistä ilmastoystävällisempään suuntaan ja vaikuttavat myös asukkaiden arkeen ja toimintatapoihin. Kunnan työntekijöillä on taas omat mahdollisuudet kehittää ja luoda totutusta poikkeavia toimintatapoja, jotka parhaimmillaan parantavat ja edesauttavat kuntaa pääsemään lähemmäs asetettuja hiilineutraliteettitavoitteita. Keinovalikoima on laaja, vanhoja kiinteistöjä voidaan saneerata ja sen jälkeen käyttää ja ohjata energiatehokkaammin ja ilman fossiilisia polttoaineita samalla, kun käyttäjäolosuhteet paranevat. Uutta voidaan rakentaa pienemmällä hiilijalanjäljellä ja elinkaarenaikaisella energiankäytöllä ilman merkittäviä lisäinvestointeja. Yhä useampaa ajoneuvoa voidaan käyttää sähköllä tai biokaasulla eri käyttötarkoituksiin, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Kehittyneet maat ovat teollistuessaan ja vaurastuessaan samalla myös saattaneet yhteisen ja ainutkertaisen planeettamme tilaan, jonka parantaminen vaatii nopeita toimenpiteitä. Tavoite on haastava, mutta varmasti saavutettavissa yhteisillä päätöksillä ja konkreettisella tekemisellä. Meillä kehittyneillä mailla on myös vastuumme, resurssit ja osaaminen korjata se mitä olemme vahingoittaneet vuosikymmenten aikana. Ennen kaikkea meillä on vastuumme myös aikuisina, jotta eevojemme ei tarvitsisi kantaa huolta maailman tilasta ja omasta tulevaisuudestaan, vaan voisivat iloita luonnosta ja sen monimuotoisuudesta edeltävien lapsisukupolvien tavoin. Saman soisi myös valtavan elämäntyön ympäristön hyväksi tehneelle Sir Davidille nyt jo oman elinkaarensa loppupäässä.
Rami Erkkilä
Kirjoittaja vastaa vihreän rahoituksen tuotekehityksestä Kuntarahoituksessa