Ministeriö määrittää ensimmäisen lainanottovaltuuden sairaanhoito- ja erityishuoltopiirien tilinpäätös- ja talousarviotietojen perusteella. Lainanottovaltuus raamittaa hyvinvointialueiden investointimahdollisuudet.
Lain mukaan lainanottovaltuus on ”hyvinvointialueen laskennalliseen lainanhoitokatteeseen perustuvan enimmäislainamäärän ja tilikauden alun ennakoidun lainamäärän erotus”. Lainanottovaltuuden laskenta perustuu lainojen kymmenen vuoden laskennalliseen takaisinmaksuaikaan. Mitä tämä tarkoittaa, Inspiran senior konsultti Juho Paananen?
– Vuosikate kerrotaan kymmenellä ja tämä määrittää vuotuisen maksimimäärän lainoille, jota hyvinvointialueella ei tulisi ylittää. Kun puhutaan suurista kiinteistöinvestoinneista, joiden käyttöaika on 30 vuotta, kymmenen vuoden laskennallinen takaisinmaksuaika on todella lyhyt, Paananen sanoo.
Realiteetit esiin
Inspira on jo tehnyt usealle hyvinvointialueelle selvityksen kestävästä investointitasosta ja laskelmat lainanottovaltuuksista vuoteen 2030 asti. Parhaillaan on käynnissä ja käynnistymässä uusia vastaavia toimeksiantoja. Skenaariot ovat tuottaneet melko karujakin näkymiä.
– Joillain hyvinvointialueilla lainanottovaltuus kääntyy negatiiviseksi jo vuonna 2024. Tämä johtuu negatiivisesta vuosikatteesta. Tällöin ainoa vaihtoehto lainanottovaltuuden nostamiseksi ja investointien toteuttamiseksi on säästöt toiminnassa, Paananen kertoo.
Lainanottovaltuus määritellään yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Hyvinvointialueiden vuosittainen investointisuunnitelma ei saa olla ristiriidassa valtuuden kanssa. Ensimmäinen esitys investointisuunnitelmasta vuosille 2023–2026 on tehtävä ministeriölle lokakuun alkuun mennessä.
– Julkisiin palveluihin jaettava rahamäärä ei sote-uudistuksen myötä tule valtakunnan tasolla kasvamaan. Lainanottovaltuus on tietoinen investointien ja kustannusten ohjaamisen työkalu. Laskentatapa voi kuitenkin johtaa siihen, että merkityksellisiä ja tarpeellisia investointeja jää toteuttamatta, Paananen harmittelee.
Investointisuunnitelmassa täytyy ilmoittaa myös vuokrahankkeet, niiden kustannukset sekä vaikutukset talouteen ja rahoitustapa.
– Tämänhetkinen lainanottovaltuuden laskentamalli suosii lyhyellä tarkasteluvälillä pitkiä vuokrasopimuksia, koska laskennassa huomioidaan vain näiden hankkeiden vuosikatevaikutus. Vuokrahanke heikentää lainanottovaltuutta pitkällä tarkasteluvälillä kuitenkin lainarahoitusta enemmän ja on lisäksi lainalla rahoitettua hanketta kalliimpi, eikä siksi ole taloudellisesti kannattava vaihtoehto, Paananen muistuttaa.
Edessä leikkauksia ja priorisointia
Hyvinvointialueiden talouteen ja palveluiden järjestämiseen liittyviä edellytyksiä seurataan kriisikuntakriteeristöä muistuttavalla arviointimenettelyllä. Mikäli hyvinvointialueen täytyy anoa lisää lainanottovaltuutta välttämättömän investoinnin toteuttamiseksi, se voi päätyä arviointimenettelyyn. Sama tapahtuu, mikäli hyvinvointialue ei pysty toimimaan valtiovarainministeriön määrittämällä summalla ja joutuu hakemaan toimintaansa lisärahoitusta kaksi kertaa kolmen peräkkäisen tilikauden aikana. Arviointimenettely voi johtaa hyvinvointialueen muuttamiseen ja esimerkiksi hyvinvointialueiden yhdistymiseen.
– Hyvinvointialueiden talous täytyy saada pyörimään todella tiukassa raamissa. Investointitarpeita on paljon ja tiukkaa on jo ilman uusia investointejakin, Paananen kertoo.
Tähän asti sairaanhoitopiirit ovat voineet itsenäisesti tehdä taloutta koskevia päätöksiä. Maaliskuun alusta alkaen päätökset täytyy hyväksyttää hyvinvointialueen valtuustolla. Paananen painottaa, että hyvinvointialueiden olisi nyt tärkeää tunnistaa oma tilanteensa ja ryhtyä tarvittaviin toimiin.
– Keskustelu kustannusten leikkaamisesta on avattava heti ja investointeja on pakko priorisoida. Selvitystyöllämme pyrimme tuomaan esiin talouden realiteetit päätöksenteon tueksi.
Kunnat ovat pyrkineet helpottamaan omaa talouttaan myymällä kiinteistöjään. Suuriakin kauppoja on viime aikoina nähty. Mitä Paananen tästä tuumaa?
– Sote-uudistuksen yhteydessä kuntien kiinteistöjen omistamiselle on tarjottu vähän vaihtoehtoja. Kukin kunta pyrkii edistämään omaa etuaan annetuissa raameissa. Se on aivan ymmärrettävää. Kiinteistöjen myyminen sijoittajille voi olla kuitenkin pidemmällä tähtäimellä oman nilkan sahaamista. Jos hyvinvointialueen ainoa vaihtoehto on vuokrata kiinteistöjä sijoittajalta, vaikuttaa se ikävästi talouteen. Kun julkisen talouden tasapainoa tavoitellaan, hyvinvointialueiden kasvaneiden kulujen rahoitus tingitään jostain toisaalta. Arvelisin, että kuntien rahoitus on tällöin vaarassa. Sen sijaan, jos sairaanhoitopiirit tai muu julkinen taho kykenisi ostamaan kuntien kiinteistöjä, se helpottaisi hyvinvointialueiden taloutta. Tässä toivoisin sote-uudistusta valmistelevilta ministeriöiltä kauaskatseisuutta.