Ministeri Ohisalo: Kuntien on kiritettävä myös alueensa muita tahoja päästövähennyksiin – Kuntarahoituksen tapahtumassa keskusteltiin ilmastolain vaikutuksista kuntiin

Kuntarahoituksen ilmastotapahtumasarjan kolmannessa osassa käsiteltiin uutta ilmastolakia ja erityisesti sen vaikutuksia kuntiin. Tilaisuuden puhujat olivat yhtä mieltä siitä, että tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan konkreettisia toimia ja eri sektoreiden yhteistyötä, pelkkä ilmastolain vaatima suunnitelma ei riitä.

Uusi ilmastolaki astui voimaan heinäkuussa. Sen keskeisenä tavoitteena on, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Syksyllä 2022 hallituksen on tarkoitus antaa eduskunnalle ilmastolakia täydentävä esitys, joka sisältää velvoitteen laatia ilmastosuunnitelmat kunta-, seutu-, tai maakuntatasolla.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo kiitti puheenvuorossaan suomalaisia kuntia ilmastotyön edelläkävijyydestä ja valtiotason tavoitteiden kirittämisestä.

– Suomalaisista jo lähes kaksi kolmasosaa asuu kunnassa, jolla on valtiota varhaisempi hiilineutraaliustavoite. Vapaaehtoisesti verkostoituneet ilmastokunnat ovat näyttäneet mallia, miten verkostoitumisella, tavoitteilla, suunnitelmilla ja yhteisillä toimilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja samalla lisätä alueen elinvoimaisuutta kestävästi, Ohisalo sanoi.

Viimeistään Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut energia- ja turvallisuuspolitiikan kietoutumisen yhteen.

– Mitä nopeammin irtaudumme fossiiliriippuvuudesta, sitä parempi ilmastolle sekä Suomen ja koko Euroopan turvallisuudelle. Paikalliset lämpöyhtiöiden investoinnit ovat avainasemassa tuontipolttoaineista luopumisessa ja kunnat voivat nopeastikin luopua vaikkapa öljylämmityksestä kiinteistöissään, Ohisalo painotti.

Ministeri Ohisalo korosti kuntien roolia ilmastotyön alustana ja mahdollistajana.

– Kuntakonsernin suorassa vaikutuspiirissä on usein ehkäpä vain 10 prosenttia alueen kasvihuonekaasupäästöistä. Onkin siis selvää, että kuntakonsernin kannattaa kirittää alueensa muiden tahojen ja toimijoiden päästövähennyksiä, Ohisalo sanoi.

Ympäristöministeriön Kuntien ilmastoratkaisut -ohjelma on vauhdittanut kuntien ja alueiden ilmastotyötä. Ilmastolain täydentävässä esityksessä kunnille lisätään velvoite tehdä ilmastosuunnitelma. Pienet kunnat voisivat laatia suunnitelman yhdessä alueen muiden kuntien kanssa. Valtio tulee tukemaan kuntia suunnitelmien laatimisessa.

– Suunnitelmassa kunta asettaisi itselleen päästövähennystavoitteen, esittäisi tiedot päästöjen kehityksestä sekä tiedot suunnitelman toteutumisen seurannasta. Ilmastolaissa asetettaisiin ainoastaan vähimmäisvaatimukset ilmastosuunnitelman sisällölle. Kunta voi halutessaan tehdä kunnianhimoisemman ja kattavamman suunnitelman, Ohisalo kertoi.

Sanoista tekoihin – Helsinki tavoittelee hiilineutraaliutta jo 2030

Helsingin kaupungin ilmastoyksikön päällikkö Kaisa-Reeta Koskinen peräänkuulutti lainsäätäjiltä johdonmukaisuutta ja ilmastotyötä tekeviltä konkreettisia toimia.

– Helsinki on menossa hyvään suuntaan, mutta tehtävää on paljon. Johdonmukainen ja konsistentti apu on tarpeen, Koskinen kommentoi.

Koskisen mukaan nyt pitäisi suunnitelmien ja raportoinnin sijaan keskittyä päästöjä vähentäviin tekoihin.

– Helsingin hiilineutraaliustavoitetta kiristettiin viidellä vuodella, se on nyt 2030. Monet toimet vievät oikeaan suuntaan, mutta liian hitaasti. Nopeasti vaikuttavista toimista on puute. Rahoitusta tarvitaan hankkeille, joilla saadaan suuria päästövähennyksiä, Koskinen painotti.

Koskinen myös toivoi valtiolle vahvempaa roolia yhteisten käytäntöjen luomisessa sekä liikenteen päästöjen vähentämisessä.

– Lainsäädännön pitäisi olla linjakasta ja konkreettisiin tekoihin ohjaavaa.

Rohkeutta ja tekoja tarvitaan

Myös Kuntarahoituksen vastuullisuuspäällikkö Kalle Kinnunen painotti yhteisten puitteiden luomista ja valtion ohjauksen tärkeyttä ilmastotyössä. Ilmastolakiin sisältyvä vaatimus kuntien ilmastosuunnitelmille on Kuntarahoituksen kannalta erityisen keskeinen muutos laissa.

– Rahoitussektorille on tulossa paljon tiedonantovaatimuksia, joita varten tarvitsemme tietoa rahoitetuilta kohteilta. Ilmastolaki ohjaa kuntia raportointiin, Kinnunen sanoi.

Rahoitusala sekä tukee vihreää siirtymää että huomioi siirtymästä ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvat riskit.

– Rahoitusalan vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset: rahoittamamme tahot voivat vaikuttaa päästöihin enemmän, ja siksi yhteistyö on tärkeää. Rahoitusala voi ohjata investointeja kestäviin kohteisiin, mutta varsinaiset toimenpiteet tapahtuvat reaalitalouden puolella, Kinnunen jatkoi.

Lopuksi osallistujilta kysyttiin, miten ilmastotyön esteitä voisi purkaa. Ministeri Ohisalo korosti ilmaston huomioimista kaikessa toiminnassa sen sijaan, että sitä ajatellaan yhtenä politiikan lohkona. Koskinen painotti rohkeutta tehdä myös vaikeita päätöksiä.

– Jos Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035, on pystyttävä tekemään myös vaikeita päätöksiä, joita kaikki eivät kannata. Keinot ja teknologiat on olemassa, teot ja rohkeus ovat tällä hetkellä pahin pullonkaula, Koskinen sanoi.



Ilmasto & kunnat: ilmastostrategiasta käytäntöön 30.9.2022 – osallistu tapahtumaan verkossa!

Ilmastotapahtumasarjamme päätösosassa pohditaan parhaita keinoja kunnan ilmastostrategian jalkauttamiseksi. Miten varmistetaan ilmastotavoitteiden toteutuminen käytännössä? Kuinka ilmastostrategian pitäisi näkyä hankkeiden kilpailutuksessa?

Ilmoittaudu tapahtumaan täällä!