Aluevaalit lähestyvät, ja lähes kaksi vuosikymmentä kaavailtu sote-uudistus viedään vihdoin käytäntöön. Pitkän linjan kuntavaikuttajana tunnelmani ovat ristiriitaiset. Yhtäältä on hienoa, että turhautumiseen asti työstetty uudistus näkee päivänvalon. Toisaalta kunnissa on jo pitkään murehdittu, miltä kunta näyttää jatkossa.
Sote on kunnille peiliin katsomisen paikka. Kustannukset ja tulot puolittuvat, ja kuntien rahoitusasema muuttuu kertaheitolla. Huoli palveluiden säilymisestä ja tulevaisuuden investointikyvystä on todellinen. Silti muutoksessa piilee myös mahdollisuus. Kun verokertymä supistuu, on kuntien omilla valinnoilla entistä suurempi vaikutus siihen, miltä niiden tulevaisuus näyttää. Jäljelle jäävät äyrit pitää käyttää fiksusti, kunnan omiin vahvuuksiin.
Kunnilla on ollut tapana syleillä strategioissaan koko maailmaa. Yrittäjille on tarjottu Suomen parasta tonttimaata, asukkaille maan joustavinta arkea ja matkailijoille maailman puhtainta luontoa. Taloudellisesti vaikena aikoina ’jokaiselle jotakin’ -ajattelu tarkoittaa valitettavasti yleensä sitä, että todellisia panostuksia uuden luomiseen ei ole mahdollista tehdä. Jatkossakin kuntien velkaantuminen jatkuu ja sopeutuspainetta on kaikkialla, kunnan koosta huolimatta. Sote ei kuntataloutta pelasta.
Jos uhkakuvista haluaa selviytyä, pitää päättäjien tehdä tiukkoja valintoja. Kunnan tärkein rooli on jatkossakin olla hyvä paikka asua, elää ja yrittää, mutta kaikessa ei kannata tavoitella Suomen mestaruutta. Onko kilpailuvalttimme kunnan ainutlaatuinen luonto? Vai kenties virtaviivaistettu asiointi, jossa asukasta ei pompoteta luukulta toiselle? Voimmeko järjestää toimintoja tehokkaammin, uusien kumppanuuksien avulla?
On tosiasia, etteivät pienet ja keskisuuret kunnat voi pistää kampoihin isommille naapureilleen, ainakaan joka lajissa. Silti jokaisella on omat avaimensa elinvoiman edistämiseen. Hangossa on satsattu etätyöhön, Pyhtäällä kumppanuuksilla tehostettu palvelutuotantoa. Närpiö panostaa työperäiseen maahanmuuttoon, Kärsämäki kunnanvaltuuston ja elinkeinoelämän yhteispeliin.
Kivoja kesäkaupunkeja on Suomessa paljon. Mistä löytyisi ensimmäinen syyskaupunki? Sote-uudistus on kunnille suuri mahdollisuus keksiä itsensä uudelleen.
Joona Räsänen
Kirjoittaja on Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja, Lohjan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja sekä yksi Pienten ja keskisuurten kuntien uudet tiet -tapahtuman panelisteista.
Mitä yhteistä on Närpiöllä, Kärsämäellä, Hangolla ja Pyhtäällä? – Kuntarahoituksen tapahtumassa jaettiin vinkkejä kunnan elinvoiman kehittämiseen
Miten elinvoimaa on kehitetty lisäämällä työperäistä maahanmuuttoa? Mikä on valtuustojen rooli elinkeinopolitiikassa? Entä mitä mahdollisuuksia etätyö ja ennakkoluulottomat ulkoistukset tuovat kunnille?
Pienten ja keskisuurten kuntien uudet tiet -tapahtumassa pureuduttiin kuntien eriytymiskehitykseen ja tulevaisuuden pelimerkkeihin.
Katso tapahtuman tallenne ja ota neuvot talteen! (linkki)