Kuntaliiton mukaan kuntajohtajan työ on muuttunut raskaammaksi. Johtajiin kohdistuu ristiriitaisia odotuksia ja virheistä saa kuulla kunniansa – välillä värikkäin sanankääntein. Viime vuosina kuntajohtajat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin, usein luottamuspulan vuoksi.
Kouluttaja ja ”kuntamentori” Tiina Heikka irtisanoutui Lapinjärven kunnanjohtajan virasta elokuussa 2021. Syitä oli kaksi, sanoo Heikka Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.
– Halusin jakaa osaamistani laajemmin kuin vain yhteen kuntaan. Mutta toisaalta halusin myös oman elämäni takaisin. Kunnan johtaminen on tosi työlästä, siinä jäi usein minä itse ja perhe kakkoseksi. Aina tuli joku kriisi tai tulipalo, joka piti sammuttaa.
Ennen irtisanoutumistaan Heikka totesi Kuntalehden haastattelussa, että hänellä on ”maailman paras ja kamalin työ”. Mikä tekee kuntajohtamisesta niin kaksijakoista?
– Työ on äärettömän mielenkiintoista, merkityksellistä ja vaihtelevaa – ja sen voi aina palauttaa ihmiseen, kuntalaisiin. Mutta tänä päivänä kuntajohtajilta vaaditaan paljon: odotetaan, että kuntajohtaja on jonkinlainen sateentekijä. Palaute voi olla armotonta, vaikka yrittää parhaansa.
Heikka ei ole kokemuksissaan yksin, sanoo kunta- ja aluejohtamisen tutkija, yliopistonlehtori Jenni Airaksinen podcast-jaksossa: kuntajohtajan työ on rankempaa kuin ennen.
– Kaiken voi palauttaa ihmiseen, kuten Tiina sanoi, mutta usein mukana on myös se pettynyt ihminen. Jokainen, joka on ollut mukana vaikkapa kouluverkkouudistuksessa, tietää, miten voimakkaasti ihmiset päätöksiin reagoivat. Kuntajohtajat ovat tätä nykyä helposti saavutettavissa, eli varmaa on, että palautetta tulee – välillä kirjavassa muodossa.
Uudistajan on annettava uudistaa
Muutos ei ole yksiselitteinen, sanoo Airaksinen. Kuntajohtajan työtä mutkistaa moni yhteiskunnallinen trendi: urapolut poukkoilevat, politiikka pirstoutuu. Myös kuntalaiset ovat muuttuneet.
– Nykyään käytetään helposti ”asiakaskorttia”, sanotaan, että minä muutan ja vien veroni muualle, Airaksinen selittää.
Osansa on myös sosiaalisella medialla, jossa keskustelu kärjistyy helposti.
– Verkossa on paljon helpompi olla ilkeä, laittaa kirpeää kommenttia. Käynnissä oleva valtuustokausikin tuntuu jännitteisemmältä. Valtuustot eivät ole koronan takia päässeet niin paljon tapaamaan ja hitsautumaan yhteen, Airaksinen pohtii.
Vaikeinta kuntajohtaminen on silloin, kun yhteispeli päättäjien kanssa ei suju. Duaalijohtaminen on taitolaji, joka vaatii poliittista pelisilmää ja yhteisiä pelisääntöjä.
– Ennen mentoroitiin enemmän, otettiin puolueen kokouksiin, ryhmään tai toimielimeen mukaan. Poliittinen puoli opetti kuntajohtoa poliittiseen johtamiseen. Monessa tapauksessa tämä on nykyään hukassa, Heikka pohtii.
Aina tehtävässä ei voi onnistua, sanoo Airaksinen. Johtajan tulee sopia kunnan tai kaupungin kulttuuriin.
– Vaikka toimisi täydellisenä johtajana kunnassa A, saattaa kunnassa B törmätä seinään ensimmäisen viikon aikana.
Ajoittain valinnoissa on ristiriitaa.
– Valitaan uudistaja, muttei olla valmiita uudistumaan, Airaksinen selittää. – Olen haastanut tästä kuntapäättäjiä: jos haluatte johtajan, joka tekee asioita uudella tavalla, älkää sitten pöyristykö, jos hän tekee jotain uutta.
Ilmiö on Heikalle tuttu.
– Minullekin on joskus sanottu, että hillitse nyt itseäsi, tee vähemmän, Heikka muistelee. – Ja kun vertaa sitä siihen, mihin minut palkattiin, mitä ylin poliittinen johto on sanonut, on ristiriita aika suuri.
Yksin ei pidä jäädä
Moni kuntajohtaja on viime aikoina jättänyt virkansa. Vuonna 2021 täytettiin yli viisikymmentä kuntajohtajan paikkaa, viidenkymmenen raja on mennyt rikki tänäkin vuonna. Kuntien huipuilla tuulee, eikä Airaksinen näe, että pian tyyntyisi.
– Urat ovat erilaisia kuin ennen. Kuntajohtaja, joka on pari valtuustokautta hoitanut virkaa, alkaa jo miettiä, onko hän jämähtänyt siihen. Osa liikkuvuudesta on tätä, uutta urakehitystä, hän pohtii. – Osa johtuu myös pirstoutuneesta ja jännitteisestä toimintaympäristöstä, se tuskin tulee helpottamaan.
Moni kuntajohtaja kuitenkin viihtyy työssään, osa vuosikymmeniä. Mikä erottaa pitkän linjan kuntajohtajat muista?
– Kyllä se on se yhteispeli, sanoo Heikka. – Kun poliittinen puoli osaa hommansa ja kuntajohtaja hoitaa oman tonttinsa, kokonaisuus toimii todella hyvin.
Airaksinen sanoo samaa: johtajan on hyvä johtaa, kun politiikan rakenteet ovat kunnossa. Tärkeää on myös tuntea itsensä ja oma roolinsa.
– Hyvillä kuntajohtajilla on pelisilmää: he ymmärtävät, mitä heiltä odotetaan ja milloin. He osaavat myös asettaa rajat omalle tekemiselle.
Yksin ei pidä jäädä, neuvoo Heikka.
– Hommaa hyvä työnohjaaja, mentori tai vähintään toinen kuntajohtaja, jonka kanssa puida asioita. Ja muista, että kaikki aina jotenkin järjestyy. Vaikka tulisi välillä niin paljon lunta tupaan, että tukka on takana, niin siitä vaan pää pystyyn.
Onko kuntajohtajan työ maailman paras vai kamalin? Kuuntele Heikan ja Airaksisen keskustelu Huomisen talous -podcastissa. Haastattelijana Mika Korhonen. Voit kuunnella Huomisen talous -podcastia Spotifyssa, SoundCloudissa sekä Applen ja Googlen Podcastit -sovelluksissa.