Yhtiön brändi ja tuotteet pääsivät osaksi pienen paikkakunnan tarinaa, kun taas yhtiö toi Isoonkyröön työpaikkoja, vierailijoita ja rohkeutta yrittää.
Kyrö Distillery Companyn tislaamojohtaja Miko Heinilä on kertonut tarinan niin monta kertaa, että hän muistaa päivämääränkin ulkoa: 10.5.2012.
Sinä päivänä he olivat kaveriporukalla saunomassa vuokramökillä Karjalohjalla, kun Miika Lipiäinen, sittemmin Kyrö Distillery Companyn toimitusjohtaja, laittoi heidät maistelemaan viskejä. Tuli ruisviskin vuoro, ja miehet ihmettelivät ääneen erinomaista makua – ja sitä, miksei kukaan Suomessa tee ruisviskiä.
– Sanoin että no, mä tiedän, mitä ruistonni maksaa, mä olen maatilalta. Ja tiedän tislaamolle paikankin, Heinilä muistelee.
Paikka sijaitsi Heinilän kotipaikkakunnalla Isossakyrössä, Vaasan ja Seinäjoen välissä. Aluksi tislaamon perustaminen 4 600 asukkaan kuntaan Pohjanmaalle oli vain hullunkurinen ajatus. Hullunkurinen erityisesti siksi, että Heinilää lukuun ottamatta muut perustajajoukon jäsenet asuivat puolen tuhannen kilometrin päässä pääkaupunkiseudulla.
Sitten selvisi, että Isonkyrön vanha meijeri, joka tunnetaan Oltermanni-juuston alkuperäisenä kotina, olisi kunnostettavissa tislaamoksi. Heinilä kutsui muut käymään ja kertoi heille Isonkyrön historiasta.
Miehet tiesivät hyvin, että monet etenkin maailman tunnetuimman viskimaan Skotlannin tislaamoista ovat satoja vuosia vanhoja. Näiden viskeillä on valmiiksi kiinnostava historia ja omaleimainen tarina. Kyrö Distillery Companylla ei ollut kuin saunassa syntynyt idea, mutta pienen Isonkyrön historiaan mahtui kaikenlaista Leväluhdan lähteestä löytyneistä salaperäisistä luurangoista Pohjan sodan viimeiseksi jääneeseen Napuen taisteluun.
Ajatus ei tuntunut enää lainkaan niin hullunkuriselta.
– Me voimme kertoa Isonkyrön historian ja sen, miten me voimme jatkaa paikan historiaa eteenpäin, Heinilä sanoo.
– Tavallaan voimme olla osa isompaa tarinaa.
Oli vain yksi ongelma: viskin kypsytys vie Euroopassa vähintään kolme vuotta. Se tietäisi huonoa kassavirralle, joten odotellessa piti keksiä jotain muuta.
Giniä suomalaisesta rukiista ja yrteistä? Miksei.
Paukkuja koulutukseen
Heinilä myöntää, että etäisyys mietitytti.
– Monet trendit lähtevät Helsingistä, ja me emme ole fyysisesti lähellä Helsinkiä. Kun perustimme vierailukeskusta ja muuta, mietimme, saammeko tänne väkeä käymään.
Huoli osoittautui turhaksi. Tunnettuus ja tuotantopaineet kasvoivat kirjaimellisesti kertaheitolla, kun Kyrö Distillery Companyn Napue-ginistä valmistettu gin & tonic valittiin maailman parhaaksi arvostetussa International Wine and Spirit Competition -kilpailussa vuonna 2015, vain vuosi tuotannon käynnistymisen jälkeen.
Viime vuonna tislaamon yhteydessä toimivassa, Kyrön Matkailun Edistämiskeskukseksi nimetyssä vierailukeskuksessa kävi Heinilän mukaan kaikkiaan 14 000 henkilöä, siis yli kolme kertaa Isonkyrön asukasluvun verran. Kyrö Distillery Company järjestää tislaamolla elokuisin jopa omaa festivaalia, Kyröfestiä. Yhtiön tavoite on, että vuoteen 2022 mennessä vierailukeskus on Suomen arvostetuin nähtävyys.
Sama deadline on myös yhtiön päätavoitteella eli sillä, että Kyrö Distillery Companysta tulee maailman tunnetuin ruistislaamo. Käytännössä tavoite tarkoittaa suuria panostuksia kasvuun: tänä vuonna rakennettava uusi tislaamo nostaa yhtiön kapasiteetin jo 500 000 litraan vuodessa.
Kyrö Distillery Company työllistää kaikkiaan viitisenkymmentä henkilöä, joista kymmenen työskentelee yhtiön Helsingin-toimistolla. Heinilän mukaan kaksipaikkaisuus helpottaa osaajien löytämistä, mutta toisaalta yhtiö on myös panostanut tosissaan Isonkyrön tislaamolle töihin tulevien koulutukseen ja perehdytykseen.
– Varmaan yhdellä, joka on tullut töihin tuotantoon, on ollut kokemusta ennestään. Muuten etsimme ensisijaisesti firmaan hyviä ihmisiä kaikkinensa, hän sanoo.
– Taidot voidaan aina oppia, jos asenne ja ihminen on oikea.
”Ei tässä yksin pärjätä”
Heinilä on myös Isonkyrön kunnanvaltuuston puheenjohtaja, joten totta kai hänen uudet touhunsa kiinnostivat paikallisia alusta asti. Oman hupinsa kuvioon toi se, että yrityksen virallinen nimi on Rye Rye Oy – suomalaisittain lausuttuna rai rai – ja Isonkyrön alkoholinvalmistushistoria painottui lähinnä pontikan keittämiseen.
– Kyllähän ensimmäisenä kylällä juoruttiin, että mitä, onko valtuuston puheenjohtajasta tullut viinatrokari, Heinilä sanoo ja nauraa.
Sittemmin paikalliset ovat ottaneet yhtiön omakseen. Heinilä kehuu vuolaasti kyröläisten ”kökkähenkeä” eli talkookulttuuria, tukea ja avoimuutta. Paikkakunnan valttikortiksi hän nostaa myös sijoittumisen Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan suurimpien taajamien väliin. Vaasasta löytyy lentokenttäkin.
Isokyrö on kytkeytynyt lujasti Kyrö Distillery Companyn brändiin. Heinilän mukaan Isokyrö on yhtiön pysyvä koti: suunnitelmissa ei ole muuttaa saati myydä yhtiötä.
Kyrö Distillery Companyn tuotteita viedään tällä hetkellä kaikkiaan 33 maahan. Heinilä korostaa, että maailmalla kilpailu on kovaa. Se, että kokonainen pieni kunta seisoo yhtiön takana ja on siitä ylpeä, on valtava voimavara.
– Tämä ei ole viiden pojan onnistumisesta kiinni, eikä tämä ole edes 50 meidän firman työntekijän onnistumisesta kiinni, vaan kyllä tämä on yhteinen ponnistus jos tämä on onnistuakseen. Ei tässä yksin pärjätä.
Heinilä kannustaa pienellä paikkakunnalla yrittäjyydestä haaveilevia pohtimaan alueensa vahvuuksia ja miettimään, mikä omassa ideassa ja alueessa resonoi yhteen. Parasta palautetta ovat Heinilän mukaan olleet ne kerrat, kun hänelle on tultu sanomaan, että jos joku on pystynyt tekemään noin hullun jutun Isossakyrössä, kyllä tämä itsekin uskaltaa ryhtyä yrittäjäksi.
–Mielestäni mitään sen parempaa asiaa ei yksittäinen, muutaman pojan konklaavi voi saada aikaan kuin että joku uskaltaa toteuttaa unelmiaan.
Pieni on ketterä
Ei tarvitse kärjistää paljonkaan todetakseen, että Kyrö Distillery Company on nostanut Isonkyrön maailmankartalle. Isokyröläisestä tislaamosta on puhuttu niin BBC:llä kuin Monoclessa, ja Vicen toimittaja on käynyt ihmettelemässä jäätynyttä Kyrönjokea.
Missä päin Suomea Isonkyrön kunnanjohtaja Tero Kankaanpää liikkuukin, puhe kääntyy nopeasti tislaamoon.
– Kunnan tunnettavuus on kasvanut valtavasti Kyrö Distillery Companyn myötä, hän sanoo.
Vierailijoiden määrä on Kankaanpään mukaan kasvanut myös Isonkyrön perinteisissä nähtävyyskohteissa, kuten keskiaikaisessa kirkossa.
Isonkyrön kunta on tukenut Kyrö Distillery Companya parhaansa mukaan. Tärkein konkreettinen toimi on ollut lisätonttien kaavoittaminen ja maan myynti kasvavan yhtiön tarpeisiin. Tässä paikkakunnan pieni koko on etu: se tuo nopeutta.
– Meillä on ihan strategisena palvelulupauksena, että rakennuslupa myönnetään kahdessa viikossa siitä kun paperit on meille toimitettu, ja siinä on pysytty, kun meille on lupahakemuksia tullut, Kankaanpää sanoo.
Kyrö Distillery Company on myös hakenut ja saanut luvan rakennuttaa paikkakunnalle biokaasun tankkaus- ja jakeluaseman. Yhtiö aikoo käyttää biokaasua höyrynkehittimensä polttoaineena, mutta asemasta hyötyvät tulevaisuudessa toki myös esimerkiksi biokaasukäyttöisillä autoilla ajavat.
– Palvelutaso sillä tavalla heidän kauttaan myöskin tankkauksessa paranee, Kankaanpää sanoo.
Jos Isokyrö on täydentänyt Kyrö Distillery Companyn brändiä, kuvio on toiminut myös toisinpäin. Yhtiön tarina sopii täydellisesti Isoonkyröön, joka strategiansa mukaisesti kannustaa yrittäjyyteen jo peruskoulusta lähtien.
– Kyllä kunnan elinvoima syntyy yrityksistä. Ehkä kunnat kilpailevat vähän liikaakin tällä hetkellä asukkaista, koska eihän niitä asukkaita tule jos ei ole ensin työtä.
Isokyrö pyrkii myös profiloitumaan juuri kökkähengellä ja – no, positiivisella ”hulluudella”. Kunta on jopa teettänyt auton takalasitarroja, joissa lukee: ”Ei tarvitse olla hullu tullakseen Isoonkyröön, mutta kyllä se huomattavasti helpottaa.”
Ja nykyään siitä ollaan Kankaanpään mukaan entistä ylpeämpiä.
– Kyllä minä näkisin, että perus kyröläinen on nykyään positiivisella tavalla ylpiämpi kotipaikastaan ja isokyröläisten saavutuksista nimenomaan Distilleryn saavutusten kautta, Kankaanpää sanoo.
– Sitä uskalletaan nykyään rohkiammin kertoa, että ollaan Kyrööstä.
Teksti: Kaisa Saario
Kuvat: Samuli Salo