Helmikuun lopussa julkaistu Risto Murron johtaman Kasvuriihi-työryhmän loppuraportti tunnistaa hyvin Suomen kasvupotentiaalia kahlitsevia rajoitteita ja ehdottaa kiitettävän joukon konkreettisia toimia talouden suorituskyvyn vahvistamiseksi. Kilpailun edistäminen olisi kuitenkin ansainnut enemmän huomiota, ja verotuksen muutosehdotusten painotus on erikoinen.
Työryhmän perusanalyysi ei sisältänyt suuria yllätyksiä, mutta kasvutrendin tasohyppäykseen tuskin olisi ollut löydettävissäkään uusia oikoteitä.
Tuottavuuskasvun pysyvä kiihdyttäminen edellyttää osaamispohjan vahvistamista, enemmän kasvuorientoituneita yrityksiä ja tuotantorakenteen nopeampaa uudistumista – erityisesti silloin, kun käynnissä on isoja teknologiamurroksia. Lähivuosien kasvun tukemisen osalta työryhmä nostaa esiin vihreään siirtymään ja puolustusteollisuuteen liittyvät mahdollisuudet.
Osaamisen parantamiseen ei ole kovin nopeavaikutteisia reittejä. Sitäkin suuremmalla syyllä työryhmän ehdottamat toimet keskimääräisen koulutustason nostamiseksi, kansainvälisten opiskelijoiden ja asiantuntijoiden houkuttelemiseksi ja tekoälyn käyttöönoton vauhdittamiseksi on syytä käynnistää viivytyksettä.
Kasvuyrityksiä työryhmä tukisi T&K-investointivähennyksellä, Tesin sijoituspääomaa vahvistamalla sekä suomalaisen pääomasijoitustoiminnan kilpailukykyä edistämällä. Vihreiden investointien kiihdyttämiseksi työryhmä ehdottaa T&K-investointivähennyksen kaltaista huojennusta yhteisöveroon. Puolustusteollisuuden kasvun tukemiseksi työryhmä puolestaan kasvattaisi valtiojohdon roolia puolustustuotteiden kansainvälisissä myyntiponnisteluissa.
Kilpailun edistäminen vauhdittaisi innovaatioiden leviämistä
Raportissa kasvuyritysten toimintaedellytysten parantamiseen tähtäävät toimet pyrkivät ensisijaisesti lievittämään erilaisia rahoitusrajoitteita. Näiden lisäksi huomiota olisi voinut kiinnittää enemmän myös markkinoiden toimintaan.
Innovaatiot kasvattavat henkistä pääomaa, joka lähtee innovaatioyritysten alkuperäisten omistajien, työntekijöiden ja tuotteiden kautta leviämään muuhun talouteen. Tätä leviämisprosessia kannattaa yrittää voidella. Keskeisessä asemassa on kilpailun edistäminen, sillä markkinahaastajat tuovat usein mukanaan tehokkaampia tuotantotapoja. Myös liiallinen sääntely ja normitus voivat estää ideoiden leviämistä.
Sitäkin kannattaa miettiä, onko markkinoille omaehtoisesti muodostunut talouden dynamiikkaa jäykistäviä rakenteita. Onko esimerkiksi huippuosaajien tiukoista kilpailukieltosopimuksista kansantaloudelle lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä?
Hieman yllättäen veroratkaisuissa perintö- ja lahjaveron korvaaminen luovutusvoittoverolla nousee keskeiseksi kasvutoimeksi, vaikka muutoksen pysyvistä kasvuvaikutuksista ei ole oikeastaan mitään tutkimusnäyttöä. Jonkinlainen alkusykäys aktiviteettiin voi toki tulla, jos suurten ikäluokkien omaisuutta alkaa kerralla mittavassa määrin liikkua nuoremmille polville. Toisaalta luovutusvoittoveroon siirtyminen voi pidemmän päälle lukita omistuksia ja jäykistää sekä yritys- että asuntovarallisuuden kiertoa.
Perintö- ja lahjaverouudistuksen rinnalla yhtä yllättävää on, että työryhmä ei esitä ansiotuloverotuksen progression loiventamista, vaikka nimenomaan sillä voisi tutkitusti olla pitkällä aikavälillä suotuisia vaikutuksia kouluttautumisen ja innovaatiotoiminnan kannustimiin. Ulkomaisten osaajien silmissä korkeat marginaaliverot myös vähentävät Suomen työmarkkinoiden houkuttelevuutta.
