Kuinka ollakaan, maailmantalouden suhdanneodotukset ovat alkuvuoden aikana selvästi parantuneet. Cheerleaderina toimii jälleen USA:n talous, jossa työllisyyskasvu on suorastaan nousukauden lukemissa. Euroalueellakin voidaan puhua eräänlaisesta torjuntavoitosta: varsinaiseen taantumaan ei olla ajauduttu, vaan suhdannekuopan pohjalla on menty suunnilleen nollakasvussa. Tuoreimmat ostopäällikköindeksit lupailevat myös euroalueelle jo heiveröistä elpymistä.
Varsinkin Yhdysvalloissa vahvan talouskasvun kääntöpuolena on hintapaineiden sitkistyminen. Vaikka USA:n kuluttajahintaindeksistä karsisi miten paljon ”poikkeuksellisia” hintaeriä pois, leikkuulaudalle jäävä fakta on kylmä kuin vastapyydetty hauki: inflaatio on jälleen kiihtymään päin.
Vielä alkuvuodesta markkinat ennakoivat USA:n keskuspankin laskevan tänä vuonna korkoa yli puolellatoista prosenttiyksiköllä. Nyt Fediltä odotetaan enää hikisesti kahta 0,25 prosenttiyksikön koronlaskua. Mahdoton ei ole sellainenkaan skenaario, jossa Fed ei pysty vielä tänä vuonna laskemaan korkoja lainkaan.
Euroalueella inflaation hidastuminen on jatkunut ennakoidusti eikä koronlaskuille ole enää kotikutoisia esteitä. Yhdysvaltain kiharainen inflaatiotilanne kuitenkin hämmentää myös EKP:n rahapolitiikkanäkymää. Mikäli EKP laskisi korkoja huomattavasti Fediä nopeammin ja enemmän, euron oletettava heikkeneminen suhteessa dollariin nostaisi muun muassa raaka-aineiden ja energian tuontihintoja, mikä voisi osaltaan vaarantaa inflaatiotavoitteen toteutumisen.
Fedin koronlaskujen mahdollinen viivästyminen tuskin tykkänään peruuttaa EKP:n korkopolitiikan käännettä mutta ohjauskorkojen alentamistahtia se kyllä voi jarruttaa. Oireellisesti euroalueenkin kuluvan vuoden koronlaskuodotukset ovat vuoden vaihteen jälkeen lähes puoliintuneet.
Maailmantalouden kasvunäkymien paraneminen on Suomen vientiteollisuuden kannalta luonnollisesti hyvä uutinen. Valitettavasti tästä sinänsä positiivisesta suhdanneyllätyksestä on seurannut myös koronlaskuodotusten merkittävä loiveneminen, mikä voi hidastaa kotimaan korkoherkkien sektoreiden, erityisesti asuntomarkkinoiden ja rakentamisen, toipumista.
Rakentamisen syväkyykky onkin ollut suurin syypää Suomen muuta euroaluetta heikommille kasvuluvuille. Ensitietojen mukaan rakennusalan lama leikkasi viime vuoden bkt-kasvusta noin 1,1 prosenttiyksikköä. Negatiiviset bkt-vaikutukset voivat yhä voimistua, kun viimeisetkin buumin aikana aloitetut rakennushankkeet päättyvät eikä uusia projekteja vielä käynnisty.
Rakentamisen mahalasku peittää alleen myös orastavat hyvät asiat. Rakennusalan ulkopuolinen talous oli viime vuonna suunnilleen nollakasvussa. Eihän sekään tyydyttävä suoritus ole mutta sentään paremmin linjassa yleiseurooppalaisen kehityksen kanssa. Rohkaisevasti kone- ja laiteinvestoinnit kasvoivat viime vuonna yli 4 prosenttia – yrityksillä siis on yhä luottamusta tulevaan.
Mikäli korkoihin saadaan kaivattu laskukäänne, talouden elpymisnopeus voi ensi vuonna yllättää. Moni kysyntätekijä on jo lähtötelineissä. Jos yksityinen kulutus, teolliset investoinnit sekä vienti alkavat samanaikaisesti toipua, ja myös rakennusalan syvin alho jää vihdon taakse, vuoden 2025 kasvuennusteita voidaan päästä korjaamaan tuntuvasti ylöspäin.
