Suomen talouden seuraajille on saattanut viime vuosina tulla mieleen Samuel Beckettin klassikkonäytelmä ”Huomenna hän tulee”. Salaperäisen herra Godotin sijaan viipyilee nousukausi, jota vain ei näy eikä kuulu.
Viime vuonna toiveikasta odottelua ylläpiti usko kotimaisen kulutuksen elpymiseen. Olivathan markkinakorot kääntyneet laskuun ja kuluttajien ostovoima nousuun jo edellisen vuoden puolella. Tänä vuonna vetoapua piti saada maailmantalouden imusta ja investointien käynnistymisestä. Myös rakennusalalle odotettiin jo kasvua.
Vielä ei ole lykästänyt.
Vuonna 2024 elpymisen tahmeus liittyi vientimarkkinoiden yskimisen ohella paljolti myös kotimaisiin tekijöihin. Ensin oli laajoja ja pitkiä työtaisteluita. Niiden päälle saatiin liuta tuntuvia julkisen talouden sopeutuspäätöksiä, kuten etuusleikkauksia ja yleisen arvonlisäverokannan korotus. Kaikilla näillä tapahtumilla ja toimilla oli omat pidemmän aikavälin perustelunsa, mutta ei siitä mihinkään pääse, että kyllä ne hetkellisesti söivät kasvun eväitä.
Kuluvana vuonna talouden esteradan piti jo helpottaa. Puoli vuotta sitten vuoden 2025 kasvuennusteiden keskiarvo pyöri 1,6 prosentin paikkeilla. Kevään mittaan bkt-odotukset ovat kuitenkin jälleen nyykähtäneet ja ennustekeskiarvo alentunut noin prosentin tuntumaan.
Näkymien heikkenemisen jäljet johtavat Valkoisen talon sylttytehtaaseen. Kansainvälinen toimintaympäristö on Trumpin presidenttiyden myötä muuttunut entistä arvaamattomammaksi. Eikä kyse ole pelkästään ulkomaankauppaa kurittavasta tullipolitiikasta, vaan epävarmuus on kasvanut monessa ulottuvuudessa. Ei voi tietää, tulevatko seuraavat shokit tulleista, turvallisuuspolitiikasta vai USA:n demokratian kriisistä – vai kaikista näistä. Ja mitä kaikkea muut maailman voimamiehet keksivätkään Trump-kaaoksen varjossa tehdä?
Talouden nousukäänne näyttää ajautuneen poliittisen epävarmuuden panttivangiksi. Euroopan vinkkelistä kuluva kesä on ratkaisevaa aikaa. Kauppaneuvottelut USA:n kanssa ovat kesken ja sopimukseen pitäisi päästä viimeistään heinäkuun alkupuolella tai muuten jopa 50 prosentin tullit uhkaavat Yhdysvaltoihin tavaraa vieviä eurooppalaisyrityksiä. Panokset ovat suuret ja pelitilanteen ollessa auki monia investointipäätöksiä joudutaan lykkäämään. Myös Euroopan keskuspankin tuleva korkopolitiikka riippuu oleellisesti kauppaneuvottelujen tuloksista.
Maailmanpolitiikan sumu on nyt sakeaa ja peittää alleen faktan, että Suomenkin talouden perusvire voisi jo olla vahvistumassa. Teollisuustuotanto on kasvanut mukavasti koko alkuvuoden. Turun telakan saama risteilijätilaus ja monet muut isot investointihankkeet puolestaan luovat yrityskenttään myönteistä pöhinää. Koossa on monia samankaltaisia elementtejä kuin 2015–16, jolloin edellisen kerran pitkän taantuman selkä taittui ja Suomen bkt kasvoi muutaman vuoden lähes kolmen prosentin vauhdilla.
Korkea työttömyys on yhä talouden suurimpia murheita, mutta silläkin rintamalla vihreitä versoja näkyy jo. Yksityisten alojen työllisyys on kääntynyt hienoiseen nousuun ja lomautettuina olevien määrä kulkee viime vuoden vastaavaa ajanjaksoa matalammalla. Pienellä viiveellä myös työttömyyden voi odottaa lähtevän laskuun.
Kun pahimmat ulkoiset pidäkkeet murtuvat, nousukausi rantautuu vihdoin myös Suomeen. Ensi vuonna se tulee?
