Näkökulma: Rahapolitiikan suunta muuttuu nyt nopeasti

Keskuspankkiirien sanat, sanomatta jättämiset sekä kaikki muu tahallinen tai tahaton viestintä ovat rahapoliittisia tekoja. Tämä on viimeisen parin viikon aikana näkynyt poikkeuksellisen selvästi, kun Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankit pitivät vuoden ensimmäiset rahapolitiikkakokouksensa.

Vaikka kumpikaan ei tehnyt merkittäviä uusia päätöksiä, markkinat ovat puheista ja muista eleistä tulkinneet, että rahapolitiikan näkymä on oleellisesti muuttumassa. Rahatalouden arvellaan nyt kiristyvän huomattavasti nopeammin kuin vielä pari kuukautta sitten näytti.

Rahoitusmarkkinoiden itseohjautuvuus jäähdyttää jo taloutta

Viime aikoina rahapolitiikkanäkymän muutos on nostanut markkinakorkoja selvästi. Tämä markkinoiden itseohjautuvuus jäähdyttää taloutta jo ennen kuin keskuspankit ovat varsinaisesti puuttuneet peliin. Rahoitusolosuhteiden omaehtoinen kiristyminen tarjoaa keskuspankeille tärkeää palautetta siitä, miten reaalitalous reagoi korkotason nousuun. Mikäli markkinakorkojen nousu puree vahvasta kysynnästä johtuvaan inflaatioon, keskuspankit saattavat välttyä rajuilta kiristystoimilta.

Markkinoiden reaktiot ja niiden takaisinkytkentä keskuspankkien päätöksiin tekee koronnostojen nopeuden ennakoinnista hyvin vaikeaa. Tämä on erityisen totta nyt, kun keskuspankkien viestinnässä on lyhyessä ajassa tapahtunut huomattavan suuria muutoksia ja markkinaliikkeet ovat olleet voimakkaita.


Graafi valtioiden 10-vuotisten lainakorkojen kehityksestä.


Keskuspankkien hapuilu hermostuttaa markkinoita

Koronapandemia on aiheuttanut voimakkaan häiriön talouden toimitusketjuihin, kuluttajien käyttäytymiseen sekä työmarkkinoiden toimintaan. On vielä hankala arvioida, mitkä muutokset ovat pysyviä ja mitkä ohimeneviä. Inflaation voimakas kiihtyminen nähtiin pitkään luonnollisena ja jopa odotettuna seurauksena koronan aiheuttamista häiriöistä. Nyt keskuspankkien sisällä on selvästi kasvanut pelko, että itseään ruokkiva hintojen nousu voi olla käynnistymässä ja rahapolitiikka jo pahasti myöhässä inflaation taltuttamisessa.

Huoli on erityisen suuri Yhdysvalloissa, jossa työvoimapula on pahentunut ja palkkojen nousu kiihtynyt. Euroopassa inflaation tasohyppäys on yhä selittynyt pääosin energian kallistumisella. Palkkojen ja palvelujen hintojen kehitys on toistaiseksi pysynyt suhteellisen maltillisena. Aiemmin vallinneen käsityksen mukaan euroalueen inflaation olisi kuitenkin pitänyt ohittaa huippunsa jo loppusyksystä. Näin ei ole tapahtunut, vaan vuosi-inflaation kiihtyminen jatkui myös tammikuussa.

EKP:n torstaisessa lehdistötilaisuudessa kävi selväksi, että myös keskuspankki on nyt hintadynamiikan luonteesta ymmällään. Oletettavasti EKP:n ja muiden keskuspankkien sisällä on myös tavallista enemmän erimielisyyttä inflaatioriskien vakavuudesta. Keskuspankkien hapuileva punninta inflaationäkymään vaikuttavista tekijöistä lienee yksi keskeinen syy markkinoiden hermoiluun: politiikkavirheiden mahdollisuus on nyt poikkeuksellisen suuri.

Inflaation torjunnan nousu ykkösprioriteetiksi on suhdanneriski

Riskimarkkinoiden kannalta huolestuttavinta lienee, että inflaatiokierteen torjunta on noussut selvästi keskuspankkien ykkösprioriteetiksi. Rahapolitiikka viritetään nyt hintavakauden ehdoilla, vaikka suhdannenäkymä ottaisikin siipeensä. Markkinat odottavat Yhdysvaltain keskuspankin nostavan tänä vuonna korkoja vähintään viisi–kuusi kertaa eli yhteensä 1,25–1,50 prosenttiyksiköllä. EKP:n puolestaan arvellaan aikaistavan arvopaperien netto-ostojen lopettamista ja aloittavan koronnostot jo kuluvan vuoden lopulla. Keskuspankit joutuvat aiemman viivyttelynsä vuoksi kiiruhtamaan tekemättä jääneitä säätötoimia. Terävän aloituksen jälkeen keskuspankkien viestintä saattaa vuoden edetessä uudelleen pehmetä, mikäli talousluottamus ja kasvu heikkenevät liikaa. Korkomarkkinoiden tilannekuva voi tänä vuonna muuttua vielä moneen kertaan.


Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä: @TimoVesala!