Työllisyysaste mittaa, kuinka suuri osa työikäisistä eli 15–64-vuotiaista on töissä. Hyvinvoinnin rahoituspohjan kannalta oleellista kuitenkin on, miten työllisten suhde koko väestöön kehittyy. Mikäli väestön ikärakenteessa ei tapahtuisi merkittäviä muutoksia, työllisyysaste ja työllisten väestösuhde kulkisivat käsi kädessä. Suomessa väestön ikärakenne on kuitenkin voimakkaassa murroksessa. Jo viime vuosikymmenellä siirryimme vaiheeseen, jossa työikäisten määrä kääntyi laskuun, vaikka koko populaatio edelleen kasvaa. Erityisesti vanhusten suhteellinen osuus väestöstä nousee voimakkaasti.
Ikääntyminen on jo viimeisen kymmenen vuoden aikana näkynyt työllisyysasteen ja työllisten väestösuhteen eriytymisenä: työllisyysaste on noussut lähelle 1990-luvun lamaa edeltäneitä huipputasoja, mutta työllisten väestösuhde ei ole historiallisessa vertailussa mitenkään erityisen korkea. 15–74-vuotiaiden työllisten osuus koko väestöstä on tällä hetkellä alle 47 %, joka on edelleen noin prosenttiyksikön alempi kuin juuri ennen finanssikriisiä vuonna 2008.
Sama eriytyminen näkyy vielä voimakkaammin maakuntien tasolla. Vuosina 2011–2019 laskennallinen työllisyysaste nousi kaikissa maakunnissa varsin reippaasti, mutta samalla tarkastelujaksolla työllisten väestösuhde laski kahdeksassa maakunnassa ja nousi maltillisesti kymmenessä maakunnassa. Eräänlainen ääriesimerkki on Keski-Pohjanmaa, jossa työllisyysaste nousi 2011–2019 peräti 6,7 %, mutta samana ajanjaksona työllisten väestösuhde laski 1,3 %.
Työllisten väestösuhde vääjäämättä laskee, ellei työllisyysaste merkittävästi nouse
Jatkossa riittävän korkean työllisten väestösuhteen ylläpito vaikeutuu entisestään. 15–64-vuotiaiden laskennallisen työllisyysasteen (nyt 73,4 %) on jatkettava merkittävää nousuaan, mikäli työllisten väestösuhde aiotaan pitää edes kutakuinkin nykyisellä tasollaan. Tilannetta hieman helpottaa se, että aiempaa useampi yli 65-vuotias jatkaa työelämässä. 65–74-vuotiaiden työllisyysaste on 2000-luvulla noussut varsin mukavasti, ja on parin viime vuoden aikana asettunut noin 11 %:n tuntumaan. Suomessa 65–74-vuotiaita työllisiä on tällä hetkellä noin 75 000.
Tulevaisuuden haastavuutta kuvaa Tilastokeskuksen väestöennusteeseen perustuva laskelma, jonka mukaan työllisten väestösuhde laskee 2070 mennessä alle 42 %:iin, mikäli 15–64- ja 65–74-vuotiaiden työllisyysasteet pysyvät nykyisillä, historiallisesti katsottuna varsin korkeilla tasoillaan. Työllisyydessä on siis juostava hirvittävän paljon lujempaa, jotta pysyisimme edes paikallamme.
Oikeastaan nykyinen työllisten väestösuhde on matalahko siihen nähden, että vanhusten määrä kasvaa erittäin voimakkaasti ja hoivamenojen nousupaineet ovat kovat. Työllisten väestösuhde olisi hyvä nostaa ainakin edelliselle, vuoden 2008 huipputasolle noin 48 %:iin. Tämä tavoite toteutuu esimerkiksi niin, että 15–64-vuotiaiden työllisyysaste yltää vuoteen 2040 mennessä 78 %:iin ja 65–74-vuotiaista jatkaa työelämässä suunnilleen yhtä moni kuin nykyisin. Vuoteen 2070 mennessä 15–64-vuotiaiden työllisyysasteessa pitäisikin sitten päästä jo selvästi yli 80 %:n.
Onko työllisyyden jatkuva nousuvaade mahdoton tehtävä?
On aivan selvää, että työllisyysaste(id)en nousutarve on valtava haaste taloudelle ja koko yhteiskuntamallillemme. Pitkävaikutteisia uudistuksia tarvitaan monella rintamalla. Kirjoitin näistä uudistustarpeista laajemmin edellisessä työllisyysaiheisessa blogikirjoituksessani, joten en nyt mene niihin tarkemmin. Sen sijaan tarkastelen seuraavaksi lyhyesti, millaiset lähtökohdat ikärakenteen muutokset työikäisten ryhmän sisällä antavat tulevaisuuden työllisyystavoitteille.
Väestöennusteiden mukaan työikäisten (15–64-vuotiaat) kokonaismäärä jatkaa jo 2010-luvulla alkanutta laskuaan, ja lasku jyrkkenee 2040-luvulla suoranaiseksi luisuksi. Työikäisten väheneminen johtuu yhtäältä nuorten ja nuorten aikuisten (alle 35-vuotiaat) ja toisaalta seniorityöikäisten (55–64-vuotiaat) määrän supistumisesta. Myös 65–74-vuotiaiden määrä laskee, kun suuret ikäluokat pikkuhiljaa poistuvat tästä ikäryhmästä. Aktiivi-ikäisissä on kuitenkin myös ikäryhmiä, joiden koko kasvaa vielä hyvän aikaa: 35–44-vuotiaiden määrä kasvaa seuraavan kymmenen vuoden aikana lähes neljällä prosentilla. 45–54-vuotiaiden määrä puolestaan laskee ensin muutaman vuoden, mutta kääntyy varsin reippaaseen nousuun vuonna 2024. Sitä seuraavan vajaan parinkymmenen vuoden aikana 45–54-vuotiaiden määrän odotetaan kasvavan peräti yli kymmenellä prosentilla.
Kaikeksi onneksi 35–54-vuotiaiden keskuudessa työllisyysaste on yleensä korkeimmillaan. 45–54-vuotiaiden työllisyysaste on tällä hetkellä peräti 87,6 % ja 35–44-vuotiaillakin 86,0 %. Ne ovat huomattavasti korkeampi lukemia kuin nuorten aikuisten (25–34-vuotaat) ikäryhmässä (78,9 %), 15–24- (44 %) ja 55–64-vuotiaista (67,4 %) puhumattakaan.
Työikäisyyden sisällä tapahtuva eri ikäryhmien suhteellisten osuuksien muutos siis tukee kokonaistyöllisyyden kasvua, koska keski-ikäisissä väestöryhmissä (35–54-vuotiaat) työllisyysaste on tyypillisesti muita ikäryhmiä korkeampi. Viime vuosina nuorten aikuisten (25–34-vuotiaat) työllisyyskehitys on jossain määrin jäänyt keski-ikäisten ikäryhmien jalkoihin. Tähän on ehkä syytä alkaa kiinnittää enemmän huomiota, ettei työllistymisen mahdolliset ongelmat kroonistu ja seuraa iän karttuessa mukana vanhempiin ikäryhmiin.
Työllisyyskasvun kannalta erityisen tärkeäksi on usein mainittu, että 55–64-vuotiaiden työllisyysastetta saataisiin edelleen nostetuksi ja yli 65-vuotiata lykkäämään eläkkeelle jäämistä. Nämä ovat sinänsä kannatettavia pyrkimyksiä. On kuitenkin hyvä huomata, että 55–74-vuotiaiden absoluuttinen määrä laskee seuraavan 10–20 vuoden aikana varsin tuntuvasti, eikä näiden ikäryhmien korkeampi työllisyysaste voi yksin kokonaistyöllisyyden nousutarvetta ratkaista.
Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.
Lue muita Timon blogikirjoituksia:
- Koronaviruksen vaikutusmekanismit talouteen
- Näyttävä on vaikuttavan pahin vihollinen
- Työllisyysasteen kestävän nousun varmistaminen on Suomen elinehto
- Talouden vuosi 2020
- Syksyn toteutuneet talousluvut kuin nousukaudelta – valitettavasti odotusten synkkeneminen jatkuu
- Uusi väestöennuste on karu, mutta antaa aikaa reagoida
- Talouden epävarmuus suurta – taantuma ei silti väistämätön
- Miten heikko Saksan talouden tila todella on?
- Rahapolitiikan uusi kevennysaalto kertoo maailmantalouden poikkeuksellisen suurista riskeistä
- Kasvuennusteita reivataan – myös julkisen talouden näkymä muuttunut haastavammaksi
- Talouden kaksi käännekohtaa