Donald Trump on arvaamaton, mutta se ei silti tarkoita, ettemmekö suunnilleen tietäisi, mitä tuleman pitää.
Myöskään markkinareaktiot USA:n vaalitulokseen eivät ole olleet kaoottisia. Päinvastoin, ne ovat melko loogisia ja heijastelevat selkeitä talouden perusnarratiiveja:
- Yritysverotuksen lasku ja sääntelyn purkaminen kiihdyttävät tuloskasvua: amerikkalaisille osakkeille 👍
- Protektionismi iskee USA:n kauppakumppaneihin: globaaleille osakkeille 👎
- Kauppasodassa häviävät kaikki, mutta USA vähiten: dollarille 👍
- Tuontitullit, työvoiman saatavuutta vähentävä siirtolaispolitiikka sekä veronalennukset lisäävät inflaatiota: korko-odotuksille ☝️
Suurten linjojen sijaan Trumpin arvaamattomuus liittyy sanojen ja tekojen syliväliin, joka on leveä kuin NBA-tähdellä. On vaikea tietää, mitkä kampanjapuheet pitää ottaa tosissaan, mikä vaatimus on vain neuvottelujen lähtökohta ja mikä taas kompromissiton tavoite, josta tullaan pitämään kynsin hampain kiinni.
Jokseenkin kaikki taloustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että Trumpin kärkiteemat voimistavat inflaatiota. Mutta kuinka paljon inflaatio kiihtyy, riippuu oleellisesti politiikkaparametreista: miten korkeita ja kattavia tulleja asetetaan, kuinka paljon paperittomia siirtolaisia lopulta todella karkotetaan ja miten ruhtinaallisia veronalennuksia kansalle tarjotaan.
Siksi tässä vaiheessa on vielä hyvin vaikea arvioida, miten esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin korkopolku tulee muuttumaan. Koronlaskuja lienee joka tapauksessa luvassa vähemmän, mutta voisiko Fed joutua ensi vuonna tekemään jopa U-käännöksen ja alkaa uudelleen nostamaan ohjauskorkoa? Mene ja tiedä.
Entä mitä pitäisi ajatella euroalueen korkonäkymistä? Jos Trumpin kauppapolitiikan vuoksi euroalueen kasvu uhkaa tyssätä, Euroopan keskuspankki voi nopeuttaa koronlaskuja ja siten piristää kotimarkkinoita. Toisaalta korkoeron kasvaminen suhteessa Yhdysvaltoihin saattaa voimistaa euron heikkenemistä, mikä puolestaan voi nostaa energian ja raaka-aineiden tuontihintoja ja kiihdyttää kustannusinflaatiota. Aiempia arvioita korkeammat korot Yhdysvalloissa voivat siis epäsuorasti rajoittaa EKP:n kykyä laskea omia ohjauskorkojaan.
Toisaalta spekulaatiot Trumpin politiikan nettovaikutuksista euroalueen korkoihin ovat keskustelua ornamenteista: koko talohan tässä tärisee. USA:n huomion painopiste siirtyy voimakkaasti Kiinaan ja globaalissa teknologiakilpailussa Eurooppa on jäämässä kahden jättiläisen jalkoihin. Kyydissä mukana pysyminen vaatisi suuria t&k-investointeja ja eurotalouden rakenteiden uudistamista.
Valitettavasti tuottavuutta parantavien investointien kanssa samoista rahoista kilpailee iso liuta muita välttämättömiä menolisäyksiä. Huoltovarmuutta pitäisi vahvistaa sekä viedä läpi valtavat energiajärjestelmän korvausinvestoinnit. Kokonaan oma lukunsa on ilmeinen tarve vahvistaa Euroopan puolustuskykyä. Jos Yhdysvallat alkaa Trumpin aikana vetäytyä kansainvälisen turvallisuusjärjestelmän takaajan roolista, geopoliittiset riskit entisestään kasvavat.
Voiko Trumpin presidenttiydestä seurata Euroopalle mitään hyvää? Riippuu siitä, sysäävätkö Trump-realiteetit liikkeelle riittävästi poliittista tahtoa, jotta rakenneuudistuksia saadaan vietyä käytäntöön, sääntelyä kevennettyä sekä sisämarkkinoita tiivistettyä.
Pahinta itsepetosta olisi vain kääntää kylkeä, sulkea silmät neljäksi vuodeksi ja odottaa vallan vaihtumista Washingtonissa. Francis Fukuyama totesi Financial Timesin kolumnissaan kuivasti, että vuonna 2016 kaikki olettivat Donald Trumpin vaalivoiton olleen historian oikku, mutta nyt näyttää siltä, että poikkeus olikin Joe Bidenin valinta vuonna 2020.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen yhteistyöblogissa Kauppalehdessä 19.11.2024.