Kuulen otsikon kysymyksen tasaisin väliajoin ja vastauksen sijaan joudun esittämään vastakysymyksiä. Ihan ensimmäiseksi on tarkasteltava muutamaa muuttujaa yksittäisen suojauspäätöksen ympäriltä.
Ennen kuin yksittäisen lainan suojaamista ja sen kustannusvaikutuksia voidaan pohtia, on tarkasteltava kokonaisuutta: millainen on rahoitussalkun kustannusrakenne ja millaisia riskejä korkoriskiasemaan sisältyy? Korkoriskin hallinta vaatii pitkäjännitteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, ja se kannattaa aloittaa pohtimalla vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
- Mihin pyrimme korkoriskin hallinnalla?
- Kuinka suurta korkoriskiä kestämme ja kuinka paljon korkokustannukset saavat vaihdella?
- Mitä instrumentteja käytämme korkosuojaamisessa?
- Haluammeko lisää ennustettavuutta vai pyrimmekö edullisimpaan ratkaisuun?
Korkoriskipoliitikka lisää suunnitelmallisuutta
Korkoriskien hallinnan suunnitelmallisuutta voi lisätä varainhankinta- ja korkoriskipolitiikan avulla. Politiikan käyttöönotto on suositeltavaa jo siitäkin syystä, että nykyään sellaisen olemassaoloa edellytetään, ainakin jossain muodossa. Yllä olevat kysymykset auttavat hahmottamaan korkoriskipolitiikan perusrakennetta.
Politiikan avulla korkosuojaamisen horisonttia voidaan siirtää pidemmälle tulevaisuuteen ja sen antamat raamit lisäävät toiminnan suunnitelmallisuutta. Korkosuojaamista ei voidakaan tehdä tehokkaasti vain parin vuoden aikajaksoa seuraamalla.
Varainhankinta- ja korkoriskipolitiikka voi myös auttaa delegoimaan päätöksentekoa selkeämmin. Tällöin tarvittavia toimenpiteitä pystytään tekemään joustavasti aina markkinatilanteen mukaan. Korkomarkkinan muutos on tänä vuonna ollut erittäin nopeaa, joten kyvystä nopeaan päätöksentekoon on ollut varmasti hyötyä. Pidemmän aikavälin politiikan toteuttaminen auttaa myös tehtyjen päätösten perustelua, mikäli niihin on tarve palata myöhemmin.
Vaikka suojausasteen muutokset toteutetaankin yksittäisillä toimenpiteillä, täytyy taustalla olla ymmärrys rahoitussalkun nykytilanteesta sekä sen suunnasta tulevina vuosina. Jos esimerkiksi talousarviossa on paljon investointeja lähivuosille, on perusteltua alkaa nostamaan suojausastetta etupainotteisesti. Investointien toteutumisaikataulu voi elää, mutta se antaa silti suuntaa rahoitussalkun kehityssuunnasta. Vai pitäisikö jo nykyisten sopimusten suojausastetta nostaa paremman taloudellisen liikkumavaran takaamiseksi?
”Myös se, että ei tehdä mitään, on kannanotto tulevasta”
Otsikon sanonnan opin vuosikymmen sitten silloiselta kollegaltani, nykyiseltä esimieheltäni Jukka Leppäseltä. En tiedä onko sanonta Jukan keksimä, mutta mieleeni se on jäänyt. Jos korkosuojaus jätetään tekemättä, se on syytä tehdä riskit tiedostaen eikä sokeasti ilman suunnitelmaa. Suojautumista korkoriskeiltä voidaan tehdä myös varautumalla mahdollisiin muutoksiin budjetoinnin keinoin, mutta ilman ymmärrystä rahoitussalkun korkoriskeistä osumatarkkuus voi osoittautua heikoksi.
Korkosuojaamisen osalta tärkeintä on tehdä määrätietoisesti päätöksiä, jotka edistävät korkoriskin hallinnalle asetettuja tavoitteita. Päätökset joudutaan aina tekemään parhaan nykytiedon valossa eivätkä markkinakorot koskaan tule käyttäytymään juuri sillä tavalla kuin ennustekäyrillä tänään hinnoitellaan. Korkomarkkinan kehitystä kalliimmiksikin osoittautuvat korkosuojaukset tuovat silti korkokustannuksiin ennustettavuutta, mikä varmasti on suojauksen tekohetkellä tavoitteena.
Menneitä päätöksiä ei siis kannata jäädä murehtimaan. Katse kannattaa nyt suunnata tuleviin vuosiin.
Blogisarjani seuraavassa osassa pohdin käytännön lähestymistapoja korkosuojausten tarpeellisuuden tarkasteluun ja niiden varsinaiseen toteuttamiseen.
Okko Rostedt
Kirjoittaja työskentelee Kuntarahoituksessa digitaalisten palveluiden ja johdannaisten senior asiantuntijana.
Apua varainhankinta- ja korkoriskipolitiikan laatimiseen?
Kuva: Sami Lamberg