Kunnat ja kaupungit tarvitsevat erilaisia tiloja tuottaakseen palveluita kuntalaisille. Kasvatuksen ja sivistyksen toimialan tarvitsemat tilat, kuten päiväkodit ja koulut, ovat eniten tilaa tarvitseva palveluntuotanto. Toinen merkittävästi tilaa tarvitseva on tietenkin sote. Parhaillaan meneillään on näiden tilojen uudistamiseen liittyvä suurin investointiaalto, mitä kunnissa ja julkisella sektorilla on koettu.
Monelle pienehkölle kunnalle, joka sijaitsee etäämpänä suurista kasvukeskuksista, suunnitteilla oleva koulukeskus tai monitoimitalo on suurin kunnan koskaan toteuttama hanke. Lisäksi tilaan kohdistuvat vaatimukset edellyttävät lähes poikkeuksetta uudisrakentamista, koska harvasta paikasta löytyy sopivan kokoista olemassa olevaa tilaa, joka soveltuisi kaavailtuun toimintaan.
Tarvittavat uudet tilat voidaan lähtökohtaisesti hankkia kahdella eri vaihtoehdolla, vuokraamalla tai rakennuttamalla – samaan tapaan kuin asunnon voi joko vuokrata tai ostaa. Se, kumpi on taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto kuntien tarvitsemien tilojen osalta, riippuu muun muassa käyttötarpeen pysyvyydestä. Mikäli hankittavia uusia tiloja tarvitaan pitkäksi aikaa, on omistaminen usein edullisempi vaihtoehto.
Mutta kuinka edullista tai kallista se tila sitten on? Yleensä vastauksen mihin tahansa kysymykseen löytää nykyään Googlesta. Mutta ei tässä tapauksessa. Kuntien ja kaupunkien tekemien kaikkien hankintojen kilpailutusten lopputulokset, erityisesti hintatiedot ja niihin keskeisesti vaikuttava tekijät, pitäisi julkaista avoimesti. Vielä pidemmälle vietynä, tiedot voisi koota yhteiseen tietopankkiin, josta niin virkamiehet, luottamusmiehet kuin hankkeiden maksajat (kuntalaiset) voisivat hakea tietoja. Vertailutietoa voisi käyttää esimerkiksi hankesuunnittelun ja päätöksenteon tukena, kun oma kunta on tekemässä ainutkertaista suurta hankettaan. Vastaavien hankkeiden todelliset toteutuneet vuokratasot olisivat parempi lähtökohta hankkeen valmistelulle ja päätöksenteolle kuin arvaukset ja arviot, tai – vielä pahempaa – myyntimiesten lupaukset.
Julkisen sektorin tilaajilla ei pitäisi olla mitään syytä piilotella hankintojensa tuloksia. Toiminnasta, päätöksenteosta, kilpailutuksista ja niiden lopputuloksista pitäisi tehdä niin läpinäkyvää ja vertailukelpoista kuin mahdollista. Myöskään tarjoajille ei saa antaa sen suhteen köyttä, että kilpailutusten lopputulokset pitää salata – heidän tavoitteensa asiassa on liian ilmeinen. Valitettavasti toimijat pääsevät liian usein tekemään liian hyvää liiketoimintaa kuntien ja kaupunkien kanssa, mikä näin veronmaksajan näkökulmasta harmittaa ja turhauttaa.
Ville Riihinen
Kirjoittaja on Inspiran johtaja, joka on paininut julkisen sektorin investointihankkeiden ja niiden rahoittamisen kanssa finanssikriisistä asti.