Idän ja lännen rajalla – Kuhmo ja Lappeenranta etsivät paikkaansa muuttuneessa maailmassa

Viime vuosikymmeninä Suomen idänpolitiikka on rakentunut käsitykselle erityissuhteesta naapurimaa-Venäjän kanssa. Suhdetta on vaalittu tiiviillä yhteistyöllä 1 300 kilometrin rajan molemmin puolin. Ulkoministeriön arvion mukaan vuosina 1992–2012 Suomi osoitti rajan ylittävään yhteistyöhön lähes 330 miljoonaa euroa. Hankkeita on tuettu myös EU:n rahoituksella sekä kuntien omilla investoinneilla.

Nyt yhteistyö on jäissä, ja itänaapurissa nähdään mahdollisuuksien sijaan uhkia. Mitä uusi todellisuus tarkoittaa rajaseudun kunnille ja kaupungeille?

Lappeenrannassa miljoonamenetykset

Kainuun rajakaupunki-Kuhmossa rajan ylittävä yhteistyö on ollut laajaa. Kaupungin yli 120 kilometrin Venäjän vastainen raja lukeutuu Euroopan vanhimpiin, ja vuonna 2019 Kuhmon Vartiuksessa kirjattiin 383 000 rajanylitystä. Kuten monella muulla kunnalla, myös Kuhmolla on ystävyyskaupunki Venäjällä. Noin 30 000 asukkaan Kostamus sijaitsee Kuhmosta satakunta kilometriä itään. Saman verran matkaa on Kainuun maakuntakeskukseen Kajaaniin, joka vastaa kokonsa puolesta Kostamusta.

– Kostamuksella ja Kuhmolla on paljon yhteistä historiaa, moni kuhmolainen osallistui kaupungin rakentamiseen 70- ja 80-luvuilla, kertoo Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Kuhmo käänsi katseensa itään. Rajan yli on solmittu tiiviitä suhteita, niin virallisissa yhteyksissä kuin henkilökohtaisesti.

– Kulttuuriyhteistyötä, yritysyhteistyötä, puistoparitoimintaa, ystävyyskaupunkisopimus, Määttä luettelee. – Monella kuhmolaisella on myös sukulaissuhteita rajan yli. Minunkin lapsillani on ystäviä, joiden isovanhemmat asuvat Karjalan tasavallan puolella.

Samaa kertoo Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva. Kaupungissa asuu noin 3 300 venäjänkielistä asukasta, ja idänmatkailun huippuaikoina Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa vieraili lähes kaksi miljoonaa venäläistä vuodessa. Lappeenranta on laskenut menettävänsä noin miljoonan euron turistitulot joka päivä.

– Olemme mainostaneet sijaintiamme kahden metropolin, Pietarin ja Helsingin, välissä. Elimme toivossa, että koronan jälkeen seuraa paluu entiseen, mutta toisin kävi, Jarva harmittelee.

Mitä Kuhmon ja Lappeenrannan yhteistyöhankkeille kuuluu nyt, kun sota Ukrainassa on jatkunut jo useita kuukausia?

– Käytännössä mitään ei ole voitu jatkaa, Määttä toteaa. – Luonnonsuojeluyhteistyö on selvinnyt aiemmista kriiseistä, mutta nyt sekin on tauolla. Raja-asema on auki, mutta käytännössä kaikki toiminta on jäissä.

Hyistä on myös Etelä-Karjalassa. Lappeenrannan kaupungin Pietarin-toimistossa työskenteli takavuosina jopa 20 ihmistä eri yhteistyöhankkeiden parissa. Toimiston ovet on laitettu säppiin ja loputkin hankkeet jäihin, kertoo kaupunginjohtaja Jarva.

– Näkyvimpänä on varmasti Saimaan kanavahankkeen alasajo. Se on alueelle suuri menetys, 90 miljoonan euron investointi olisi tuonut tänne kaksi tuhatta henkilötyövuotta.

Katseet käännetään länteen

Mistä rajakaupungit hakevat elinvoimaa nyt, kun sitä ei enää itänaapurista virtaa?

Kuhmon kaupunki uusi joulukuussa strategiansa. Silloin päämääränä oli panostaa yhteistyöhön ja elävään suhteeseen Kostamuksen ja Karjalan tasavallan kanssa. Nyt tavoitteita on jouduttu pohtimaan uudelleen. Vetoapua haetaan jatkossakin ulkomailta, mutta idän sijaan lännestä.

– Teemme vahvaa yhteistyötä kulttuuriverkostossa, muun muassa UNESCOn kirjallisuuskaupunkina. Tarjoamme jatkossakin lapsille ja nuorille kansainvälistymiskokemuksia, mutta työ suuntaa nyt muualle Pohjoismaihin ja Eurooppaan, Määttä kertoo kaupungin päivitetystä strategiasta.

Lappeenrannassa strategiatyö on vielä käynnissä. Epävarmuus on suurta, ja suunnitelmia uusitaan jatkuvasti. Varmaa kuitenkin on, että katseet käännetään Lappeenrannassakin länteen.

– Me olimme aiemmin portti idän ja lännen välissä. Nyt nuolet osoittavat pelkästään länteen. Kaupungilla on onneksi oma lentokenttä, josta on hyvät yhteydet Eurooppaan. Katukuvassa on näkynyt viime aikoina enemmän matkailijoita esimerkiksi Italian Bergamosta, kaupunginjohtaja Jarva kertoo. 

Rajakaupungit haluavat osansa myös kasvavan kotimaanmatkailun ja etätyön hedelmistä. Lappeenrannassa vetonaulana toimii kuvankaunis Saimaa, jonka alueella matkailuyhteistyö on tiivistä.

–  Suomalaiset ovat käyneet täällä paljon, pari viime kesää ovat olleet hyviä. Jää nähtäväksi, mihin taso asettuu koronan jälkeen.

Kuhmossa valonpilkahduksia näkyy myös muuttotilastoissa, ensi kertaa vuosikymmeniin.

– Mobiilidatasta käy ilmi, että Kuhmossa liikkuu entistä enemmän porukkaa. Rajaseudun korpiluonto vetää puoleensa, ja moni mökkiläinen on viettänyt täällä paljon aikaa. Viime vuonna Kuhmoon muutti ensimmäistä kertaa 30 vuoteen enemmän ihmisiä kuin täältä pois, kaupunginjohtaja Määttä kertoo.

Määttä uskoo, että Venäjän hyökkäyssota lisää suomalaisten kiinnostusta maan omasta sotahistoriasta. Talvi- ja jatkosodan jäljet, taistelupaikat ja puolustuslinjat näkyvät Kuhmossa selvästi.

– Matkailijoita varmasti kiinnostaa tänä kesänä rajaseudun historia kulttuurin ja luonnon lisäksi. Kuhmon talvisotamuseoon avautuu heinäkuussa näyttely, jossa esitellään uutta videomateriaalia Ylen Vaietut arktiset sodat -tv-tuotannosta. Sitä kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan.

Pussinperäksi ei haluta jäädä

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti hiljattain valtiosihteerityöryhmän kartoittamaan toimenpiteitä itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi. Määttä pitää avausta tärkeänä. Hän näkee, että rajakuntia yhdistää sama tavoite: pussinperäksi ei haluta jäädä.

– Täällä on paljon halua kehittyä ja pysyä ajassa kiinni. Nyt on varmasti hyvä tarkastella, mitä voimme tehdä yhteistyössä valtion kanssa.

Vaikka matkailuala joutuu keksimään itseään uudelleen, muilla talouden osa-alueilla vire on vahva. Tuoreessa tilinpäätöksessään Lappeenrannan kaupunki kirjasi 27 miljoonaa euroa ylijäämää. 2000-luvun ennätystulos ei selity valtion koronatuilla, vaan verotulojen kasvulla.

– Metsä- ja konepajateollisuudella menee todella hyvin. Verotulot kasvoivat 20 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä odotimme, kaupunginjohtaja Jarva kertoo.

Talouden tulevaisuus ei kuitenkaan näytä yhtä ruusuiselta. Hintojen ja korkojen kilpajuoksussa myötätuuli tuskin kantaa pitkään. Myös Jarva toivoo valtiolta tukea rajaseudun haasteisiin.

– Varmasti on kaikkien yhteinen intressi, että tälläkin alueella pärjätään.

Osa Lappeenrannan yrittäjistä näkee tilanteessa myös mahdollisuuksia. Rautaesirippu nousi itärajalle pyytämättä, mutta samalla se nostaa rajaseudun merkitystä – kansallisesti ja kansainvälisesti.

– Tuoko se jopa uusia mahdollisuuksia? Se jää nähtäväksi. Oli miten oli, itärajan kunnat ja kaupungit ovat paljon vartijoina.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: Kuhmon kaupunki, Lappeenrannan kaupunki

Mitä kuuluu Suomen matkailulle?

Miten alueen matkailu on palautunut koronakuopasta?

Nina Vesterinen, matkailupäällikkö, Helsingin kaupunki: ”Helsingin matkailu on palautumassa hyvää vauhtia kotimaisten ja eurooppalaisten matkailijoiden siivittämänä. Toukokuu 2022 oli jo lähes vuoden 2019 tasolla, ja kesän varaustilanne on hyvä. Geopoliittinen tilanne, kustannusten nousu ja työvoimapula kuitenkin hidastavat toipumista.”

Satu Hirvenoja, myynti- ja markkinointijohtaja, Visit Turku: ”Varsinais-Suomessa myönteinen käänne tapahtui kesällä 2021, jolloin alan liikevaihto alkoi kasvaa nopeasti. Loppuvuodesta oltiin jo lähellä koronaa edeltävää tasoa. Vaikka ulkomaisten matkailijoiden määrä putosi rajusti, suomalaisten myönteinen asennemuutos kotimaan matkailuun on näkynyt parhaimmillaan jopa ennätysvilkkaana niin saaristossa kuin kaupungissa.”

Jaana Komi, toimitusjohtaja, Savonlinnan Seudun Matkailu Oy: ”Savonlinnan seudulla koronavuodet ovat olleet matkailun näkökulmasta oikeita huippuvuosia, ja viime vuonna rekisteröityneiden yöpymisten kokonaismäärä oli jo suurempi kuin koronaa edeltävänä vuotena.”

Mats Lindfors, toimitusjohtaja, Ruka-Kuusamo Matkailu ry: ”Kokonaisuutena Kuusamon ­­matkailu ei ole ollut koronakuopassa. Kotimaan yöpymisiä on tullut niin paljon, että kasvu on jatkunut. Kansainvälisen matkailun kehitystä onkin sitten hankalampi ennakoida.”

Näkyykö sota Ukrainassa vierailijoiden määrässä?

Nina Vesterinen, Helsinki: ”Koronan ja Ukrainan sodan vaikutuksia on vaikea erottaa toisistaan. Majoitustilastoissa sodan alku ei aiheuttanut notkahdusta, mutta osalle yrityksistä se oli paha takaisku. Kansainvälisiä risteilyjä on peruttu, ja venäläisten ja aasialaisten matkailijoiden paluu on epävarmaa ajankohdan ja määrän suhteen. Suomen saavutettavuus Aasiasta on heikentynyt etenkin Venäjän ylilentokiellon johdosta.”

Satu Hirvenoja, Turku: ”Turun seudulla sota ei mielestäni näy vierailijoiden määrässä. Kansainväliseen matkailuun vaikuttaa nyt monta häiriötekijää samaan aikaan, ja siksi epävarmuuden tarkkaa syytä ja vaikutusta on vaikea sanoa.”

Jaana Komi, Savonlinna: ”Savonlinnan seudulla noin puolet ulkomaisista matkailijoista on tullut Venäjältä, joten sodalla on iso vaikutus. Myös kansainväliset matkanjärjestäjät ovat varovaisia varausten suhteen, koska sijaintimme on niin lähellä Venäjän rajaa.”

Mats Lindfors, Ruka-Kuusamo: ”Kokonaisuudessaan kansainvälinen matkailu on palautunut Ruka-Kuusamon alueella hyvin, mutta itänaapurin vieraita täällä ei enää paljon näy. Tiettyä epävarmuutta on ilmassa, mutta uskon että sekin hälvenee, kun Suomi toivottavasti pian pääsee Naton jäseneksi.”

Jääkö lisääntynyt kotimaanmatkailu ohimeneväksi buumiksi, vai näettekö siinä pysyvämpää trendiä?

Nina Vesterinen, Helsinki: ”Helsingissä kotimaisten ja ulkomaisten matkailijoiden yöpymiset ovat jakautuneet lähes tasan. Uskomme, että kasvu tulee ulkomailta, mutta toki toivomme myös lisää kotimaan matkailijoita pääkaupunkiin.”

Satu Hirvenoja, Turku: ”Pandemia-aikana suomalaiset todella havahtuivat siihen, kuinka paljon kotimaassa on koettavaa ja nähtävää. Luotamme innostuksen jäävän pysyväksi, mutta matkailutoimijoilta vaaditaan aktiivista viestintää ja markkinointia. Matkailijoiden odotukset ovat yhä korkeammalla, matkoilta halutaan arjen luksusta.”

Jaana Komi, Savonlinna: ”Yrittäjiltä tulleen palautteen mukaan tulevan kesän varaustilanne on hyvä. Viime kesien kaltaisiin huipputuloksiin tuskin kuitenkaan päästään. Meillä kotimaan matkailun kasvuodotukset kohdistuvat etenkin syksyyn ja kevääseen. Savonlinna on aina ollut matkailullisesti vahva kesäkaupunki.”

Mats Lindfors, Ruka-Kuusamo: ”Kyllä kotimaan matkailu on noussut pysyvästi uudelle tasolle. Korona on tukenut kasvua, mutta taustalta löytyy laajempia trendejä, kuten vastuullisuus ja ympäristön huomioiminen. Varsinkin luontomatkailu tulee varmasti kasvamaan.”

Mikä on mielestäsi suurin haaste matkailun kehittämiselle alueellasi?

Nina Vesterinen, Helsinki: ”Työvoimapula ja siihen liittyvä kohtaanto-ongelma.”

Satu Hirvenoja, Turku: ”Saavutettavuus, niin fyysinen kuin digitaalinen. Matkailijat ostavat nykyään enemmän verkon kautta ja silloin digitaalinen saavutettavuus pitää olla kunnossa. Turun seudulla on myös huolehdittava saariston saavutettavuudesta ympäri vuoden.”

Jaana Komi, Savonlinna: ”Ympärivuotisen matkailun kehittäminen. Kesäsesonki on lyhyt, mikä näkyy työvoimapulana matkailu- ja ravintola-alalla.”

Mats Lindfors, Ruka-Kuusamo: ”Työvoimapula tuntuu leviävän pitkin maata, pahin pula on keittiö- ja salihenkilöstöstä. Täällä Koillismaalla myös saavutettavuus on tärkeää. Matkaketju on pitkä, ja siitä pitäisi tehdä mahdollisimman sujuva niin kotimaan vierailijoille kuin ulkomaisille.”

kuvat: haastateltavilta

Näkökulma: Talous kyllä sopeutuu, mutta Euroopan umpiperäksi Suomen ei kannata jäädä

Viime viikkoina julkaistujen talousennusteiden perusviesti on varsin yhdenmukainen: Venäjän hyökkäys Ukrainaan on Suomen taloudellekin tuntuva kolaus, mutta taantumaa ei ole näköpiirissä. Viimeksi valtiovarainministeriö arvioi, että sota puolittaa kuluvan vuoden talouskasvun 1,5 prosenttiin.

Bkt-kehityksen osalta vauriot ovat siis jäämässä sangen pieniksi. Ainakin ne ovat aivan mitättömiä verrattuna hävitykseen, jota Ukrainassa joudutaan kokemaan. Maltillisiin kasvuvaikutuksiin lienee pari keskeistä selitystä: ensinnäkin, Venäjän vientimarkkinoiden merkitys Suomelle on vuoden 2014 jälkeen huomattavasti pienentynyt. Toiseksi suhdanteen perusvire on vahva ja työllisyystilanne parempi kuin vuosikymmeniin.

Vaikka lähiaikojen suhdannekuva ei Venäjän hyökkäyssodan seurauksena kovin pahasti järkkyisikään, voi kriisillä silti olla merkittäviä pitkän aikavälin vaikutuksia talouden suorituskykyyn. Maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden vahvistaminen sekä tarve auttaa sotaa pakenevia kiihdyttävät julkisten menojen kasvua. Lisäpanostukset vaikuttavat julkisen talouden rahoitusasemaan miljardiluokassa, mikä oleellisesti kaventaa talouspolitiikan muuta liikkumavaraa.

Samaan aikaan menoleikkauksia ja rakenneuudistuksia pelätään, koska ne vaativat jostain luopumista. Talouden sopeutumiskykyä kuitenkin helposti aliarvioidaan. Koronakriisissäkin saimme huomata, että yritykset ja kuluttajat löytävät nopeasti vaihtoehtoisia toimintatapoja. Bkt:n koronakuoppa jäi lopulta huomattavasti pelättyä matalammaksi. Sama lienee totta rakenneuudistusten osalta. Ehkä kriisien karaisemina opimme hiljalleen luottamaan siihen, että sopeutumiskykyä kyllä tarvittaessa löytyy.

”Vaikka Suomi on kauan sitten integroitunut länteen, olemme silti hyötyneet solmukohtana idän ja lännen markkinoiden välissä. Tämä sillanrakennus on nyt käynyt mahdottomaksi.”

Julkisen talouden haasteitakin merkittävämpää voi olla muutos maamme talousmaantieteellisessä asemassa. Vaikka Suomi on kauan sitten integroitunut länteen, olemme silti hyötyneet solmukohtana idän ja lännen markkinoiden välissä. Venäjän julman sotapolitiikan seurauksena tämä sillanrakennus on käynyt mahdottomaksi. Solmukohta on muuttumassa umpiperäksi.

Huoltosuhteen nousun ja ohenevien osaamisresurssien vuoksi hyvinvointimme nojaa tulevaisuudessa entistä enemmän kykyymme houkutella ulkomaista työvoimaa ja investointeja. Ukrainan kriisi seurannaisvaikutuksineen tuskin ainakaan parantaa Suomen kilpailuasemaa. Emme sitä paitsi ole tarpeinemme yksin. Demografinen vastatuuli pyyhkäisee tulevina vuosikymmeninä lähes kaikkien kehittyneiden maiden yli ja kansainvälinen kilpailu osaajista kiristyy.

Suurvaltapolitiikan muutoksille emme mitään mahda, mutta niiden vaikutuksia voimme yrittää lievittää. On hyväksyttävä, että myös turvallisuuspolitiikasta on tulossa talouteenkin vaikuttava argumentti. Kansalaisten turvallisuus ja mielenrauha ovat tietysti tärkeintä, mutta eipä meillä taida taloudenkaan näkökulmasta olla muuta vaihtoehtoa kuin hakea Naton jäsenyyttä. Muuten yritykset ja koulutettu työvoima voivat alkaa sopeutua kohonneeseen maariskiin sijoittumalla toisaalle.

P.S. Globalisaation ottaessa taka-askelia Euroopan unioni on Suomelle entistäkin tärkeämpi viiteryhmä. Parikymmentä vuotta sitten oli tapana sanoa, että vahva EU on pienen maan etu. Ehkäpä moinen ajattelu tulee vielä joskus uudelleen muotiin?

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä: @TimoVesala!


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 25.4.2022.