Olemme kuluneella vuosikymmenellä kohdanneet sekä inhimillistä että taloudellista resilienssiä ravistelleita kriisejä yksi toisensa perään. Ensin korona moninaisine vaikutuksineen, tuoreimpana Venäjän hyökkäyssota ja energiapulan uhka. Kriisien aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen lisäksi hintojen, etenkin energian hinnan nousu, aiheuttaa huolta niin kansalaisten kuin päättäjienkin keskuudessa. Samaan aikaan kunnat ja hyvinvointialueet tekevät hartiavoimin töitä julkisen sektorin historian suurimman uudistuksen parissa.
Kuntien talous näyttää todennäköisesti kolmatta vuotta peräkkäin kohtuullisen hyvältä johtuen muun muassa valtion koronatuista ja verokorttiuudistuksesta. Pelkästään viime vuosien numeroiden tarkastelu ei näytä todellista kuvaa. Rakenteelliset ongelmat eivät ole kadonneet. Investointitarve on etenkin kasvukeskuksissa edelleen suuri, ja sote-uudistus mullistaa rahoitusrakenteen. Osa kunnista tulee aiempaa riippuvaisemmiksi valtiosta. Samaan aikaan monella paikkakunnalla jo entisestään heikko huoltosuhde huononee entisestään. Yli viidennes kuntien menoista tullaan ensi vuoden alusta alkaen kattamaan markkinatyyppisillä tuotoilla, kuten myynti-, maksu- ja osinkotuloilla. Kunnat ovat taloudenpidossa aivan uudenlaisessa tilanteessa. Laki säätelee menot, mutta tulopuolella kuntien vaikutusvalta vähenee.
Kuntien tiet ovat jo muun muassa väestörakenteen muutoksen vuoksi eriytyneet, viimeaikaiset kriisit ja sote-uudistus erilaistavat niitä entisestään. Toimintaympäristön muutokset kohdistuvat alueisiin eri tavoin. Itä-Suomessa näkyy ja tuntuu yhteyksien katkeaminen Venäjään, vaikka rajat ovatkin osittain olleet auki. Turisteja, investointeja ja vapaa-ajan asukkaita täytyy nyt tavoitella muualta.
Muuttuneessa maailmantilanteessa Suomi joutuu luomaan itsensä uudestaan. Maa kaipaa kipeästi uusia investointeja, sekä kotimaasta että maailmalta. Mikä on vetovoimatekijämme nyt, kun tänne ei enää hakeuduta vieressä sijaitsevan suuren Venäjän-markkinan vuoksi? Mistä vetovoima löytyykin, se tehdään todeksi kunnissa. Kuntien asema hyvinvointiyhteiskunnan perusyksikkönä – elämisen, asumisen ja yritysten toimimisen alustana ei ole muuttumassa. Niillä on edelleen keskeinen rooli investointeja houkuttelevien olosuhteiden luojana. Tähän kuntien pitäisi myös entistä enemmän suunnata resursseja.
Uusi tilanne vaatii kuntien johdolta uudenlaista osaamista. Myös kuntajohtajan tehtäväkenttä on viime vuosina kehittynyt. Usein kunnanjohtaja toimii paikkakuntansa kasvoina ja keulakuvana, markkinoijana ja äänitorvena, on kyse sitten elinvoimasta tai koulutuksesta. Uudenlaisessa maailmantilanteessa meillä onkin monella tasolla uusien ulottuvuuksien etsimisen paikka.
Me Kuntarahoituksessa pyrimme tarjoamaan mahdollisimman paljon tietoa ja tukea kunnille ja hyvinvointialueille myllerryksen keskellä. Haluamme myös auttaa kuntaomistajia ratkaisemaan energiayhtiöiden ongelmat itsenäisesti. Olemme varautuneet talouden kriiseihin ja pystymme rahoittamaan kuntia myös, mikäli ne tarvitsevat apua energiayhtiöidensä toiminnan jatkumisen varmistamiseen.
Toivotan kaikille voimia ja avoimuutta monin tavoin historialliseen syksyyn!
Viime vuosikymmeninä Suomen idänpolitiikka on rakentunut käsitykselle erityissuhteesta naapurimaa-Venäjän kanssa. Suhdetta on vaalittu tiiviillä yhteistyöllä 1 300 kilometrin rajan molemmin puolin. Ulkoministeriön arvion mukaan vuosina 1992–2012 Suomi osoitti rajan ylittävään yhteistyöhön lähes 330 miljoonaa euroa. Hankkeita on tuettu myös EU:n rahoituksella sekä kuntien omilla investoinneilla.
Nyt yhteistyö on jäissä, ja itänaapurissa nähdään mahdollisuuksien sijaan uhkia. Mitä uusi todellisuus tarkoittaa rajaseudun kunnille ja kaupungeille?
Lappeenrannassa miljoonamenetykset
Kainuun rajakaupunki-Kuhmossa rajan ylittävä yhteistyö on ollut laajaa. Kaupungin yli 120 kilometrin Venäjän vastainen raja lukeutuu Euroopan vanhimpiin, ja vuonna 2019 Kuhmon Vartiuksessa kirjattiin 383 000 rajanylitystä. Kuten monella muulla kunnalla, myös Kuhmolla on ystävyyskaupunki Venäjällä. Noin 30 000 asukkaan Kostamus sijaitsee Kuhmosta satakunta kilometriä itään. Saman verran matkaa on Kainuun maakuntakeskukseen Kajaaniin, joka vastaa kokonsa puolesta Kostamusta.
– Kostamuksella ja Kuhmolla on paljon yhteistä historiaa, moni kuhmolainen osallistui kaupungin rakentamiseen 70- ja 80-luvuilla, kertoo Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Kuhmo käänsi katseensa itään. Rajan yli on solmittu tiiviitä suhteita, niin virallisissa yhteyksissä kuin henkilökohtaisesti.
– Kulttuuriyhteistyötä, yritysyhteistyötä, puistoparitoimintaa, ystävyyskaupunkisopimus, Määttä luettelee. – Monella kuhmolaisella on myös sukulaissuhteita rajan yli. Minunkin lapsillani on ystäviä, joiden isovanhemmat asuvat Karjalan tasavallan puolella.
Samaa kertoo Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva. Kaupungissa asuu noin 3 300 venäjänkielistä asukasta, ja idänmatkailun huippuaikoina Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa vieraili lähes kaksi miljoonaa venäläistä vuodessa. Lappeenranta on laskenut menettävänsä noin miljoonan euron turistitulot joka päivä.
– Olemme mainostaneet sijaintiamme kahden metropolin, Pietarin ja Helsingin, välissä. Elimme toivossa, että koronan jälkeen seuraa paluu entiseen, mutta toisin kävi, Jarva harmittelee.
Mitä Kuhmon ja Lappeenrannan yhteistyöhankkeille kuuluu nyt, kun sota Ukrainassa on jatkunut jo useita kuukausia?
– Käytännössä mitään ei ole voitu jatkaa, Määttä toteaa. – Luonnonsuojeluyhteistyö on selvinnyt aiemmista kriiseistä, mutta nyt sekin on tauolla. Raja-asema on auki, mutta käytännössä kaikki toiminta on jäissä.
Hyistä on myös Etelä-Karjalassa. Lappeenrannan kaupungin Pietarin-toimistossa työskenteli takavuosina jopa 20 ihmistä eri yhteistyöhankkeiden parissa. Toimiston ovet on laitettu säppiin ja loputkin hankkeet jäihin, kertoo kaupunginjohtaja Jarva.
– Näkyvimpänä on varmasti Saimaan kanavahankkeen alasajo. Se on alueelle suuri menetys, 90 miljoonan euron investointi olisi tuonut tänne kaksi tuhatta henkilötyövuotta.
Katseet käännetään länteen
Mistä rajakaupungit hakevat elinvoimaa nyt, kun sitä ei enää itänaapurista virtaa?
Kuhmon kaupunki uusi joulukuussa strategiansa. Silloin päämääränä oli panostaa yhteistyöhön ja elävään suhteeseen Kostamuksen ja Karjalan tasavallan kanssa. Nyt tavoitteita on jouduttu pohtimaan uudelleen. Vetoapua haetaan jatkossakin ulkomailta, mutta idän sijaan lännestä.
– Teemme vahvaa yhteistyötä kulttuuriverkostossa, muun muassa UNESCOn kirjallisuuskaupunkina. Tarjoamme jatkossakin lapsille ja nuorille kansainvälistymiskokemuksia, mutta työ suuntaa nyt muualle Pohjoismaihin ja Eurooppaan, Määttä kertoo kaupungin päivitetystä strategiasta.
Lappeenrannassa strategiatyö on vielä käynnissä. Epävarmuus on suurta, ja suunnitelmia uusitaan jatkuvasti. Varmaa kuitenkin on, että katseet käännetään Lappeenrannassakin länteen.
– Me olimme aiemmin portti idän ja lännen välissä. Nyt nuolet osoittavat pelkästään länteen. Kaupungilla on onneksi oma lentokenttä, josta on hyvät yhteydet Eurooppaan. Katukuvassa on näkynyt viime aikoina enemmän matkailijoita esimerkiksi Italian Bergamosta, kaupunginjohtaja Jarva kertoo.
Rajakaupungit haluavat osansa myös kasvavan kotimaanmatkailun ja etätyön hedelmistä. Lappeenrannassa vetonaulana toimii kuvankaunis Saimaa, jonka alueella matkailuyhteistyö on tiivistä.
– Suomalaiset ovat käyneet täällä paljon, pari viime kesää ovat olleet hyviä. Jää nähtäväksi, mihin taso asettuu koronan jälkeen.
Kuhmossa valonpilkahduksia näkyy myös muuttotilastoissa, ensi kertaa vuosikymmeniin.
– Mobiilidatasta käy ilmi, että Kuhmossa liikkuu entistä enemmän porukkaa. Rajaseudun korpiluonto vetää puoleensa, ja moni mökkiläinen on viettänyt täällä paljon aikaa. Viime vuonna Kuhmoon muutti ensimmäistä kertaa 30 vuoteen enemmän ihmisiä kuin täältä pois, kaupunginjohtaja Määttä kertoo.
Määttä uskoo, että Venäjän hyökkäyssota lisää suomalaisten kiinnostusta maan omasta sotahistoriasta. Talvi- ja jatkosodan jäljet, taistelupaikat ja puolustuslinjat näkyvät Kuhmossa selvästi.
– Matkailijoita varmasti kiinnostaa tänä kesänä rajaseudun historia kulttuurin ja luonnon lisäksi. Kuhmon talvisotamuseoon avautuu heinäkuussa näyttely, jossa esitellään uutta videomateriaalia Ylen Vaietut arktiset sodat -tv-tuotannosta. Sitä kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan.
Pussinperäksi ei haluta jäädä
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti hiljattain valtiosihteerityöryhmän kartoittamaan toimenpiteitä itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi. Määttä pitää avausta tärkeänä. Hän näkee, että rajakuntia yhdistää sama tavoite: pussinperäksi ei haluta jäädä.
– Täällä on paljon halua kehittyä ja pysyä ajassa kiinni. Nyt on varmasti hyvä tarkastella, mitä voimme tehdä yhteistyössä valtion kanssa.
Vaikka matkailuala joutuu keksimään itseään uudelleen, muilla talouden osa-alueilla vire on vahva. Tuoreessa tilinpäätöksessään Lappeenrannan kaupunki kirjasi 27 miljoonaa euroa ylijäämää. 2000-luvun ennätystulos ei selity valtion koronatuilla, vaan verotulojen kasvulla.
– Metsä- ja konepajateollisuudella menee todella hyvin. Verotulot kasvoivat 20 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä odotimme, kaupunginjohtaja Jarva kertoo.
Talouden tulevaisuus ei kuitenkaan näytä yhtä ruusuiselta. Hintojen ja korkojen kilpajuoksussa myötätuuli tuskin kantaa pitkään. Myös Jarva toivoo valtiolta tukea rajaseudun haasteisiin.
– Varmasti on kaikkien yhteinen intressi, että tälläkin alueella pärjätään.
Osa Lappeenrannan yrittäjistä näkee tilanteessa myös mahdollisuuksia. Rautaesirippu nousi itärajalle pyytämättä, mutta samalla se nostaa rajaseudun merkitystä – kansallisesti ja kansainvälisesti.
– Tuoko se jopa uusia mahdollisuuksia? Se jää nähtäväksi. Oli miten oli, itärajan kunnat ja kaupungit ovat paljon vartijoina.
Teksti: Roope Huotari Kuvat: Kuhmon kaupunki, Lappeenrannan kaupunki
Eriytymiskehitys on ollut jo pitkään laajalti tunnistettu ilmiö suomalaisessa kuntakentässä, ja tulevaisuudessa kunnat muistuttavat yhä vähemmän toisiaan. Kuntien menestymiseen vaikuttavat paitsi ulkoiset tekijät, kuten sääntelyn tuomat vaatimukset ja taloudellinen kehitys, myös kuntien omat valinnat.
Miten Suomen pienissä ja keskisuurissa kunnissa on onnistuttu sitouttamaan kunnanvaltuusto elinkeinopolitiikkaan, kehitetty työllisyyttä ja turvattu laadukkaat palvelut? Muun muassa näihin kysymyksiin vastasivat Närpiön henkilöstöpäällikkö Marjo Österdahl, Kärsämäen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Esko Ristinen, Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio, Pyhtään kunnanjohtaja Jouni Eho, Hangon kaupunginjohtaja Denis Strandell ja Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja Joona Räsänen Kuntarahoituksen keskustelutilaisuudessa 21.10.2021.
Katso tapahtuman tallenne ja ota ideat talteen!
Lisää asiantuntijanäkemyksiä siitä, miltä tulevaisuuden kunta näyttää, voit lukea Kuntarahoituksen ja Demos Helsingin keskustelupaperista. Lataa julkaisu käyttöösi täällä.
Hanko lukeutuu koronavuoden voittajiin: terveyskriisi ei ole kaupunkiimme toden teolla rantautunut, mutta etätyöläiset ovat. Kun pääkaupunkiseutu oli säpissä ja lapset siirtyivät kotikouluun, alkoi Hangon katukuvassa kuhista. Paljon on kiittäminen kaupunkimme suotuisaa sijaintia, mutta myös menneiden vuosien fiksuja valintoja.
Hanko oli pitkään Etelä-Suomen teollistunein kaupunki ennen kuin globalisaatio ulkoisti työt maailmalle. Ensin lähti tekstiiliteollisuus Portugaliin ja Viroon, sitten Kaukoitään. Sen jälkeen taantui terästeollisuus, kun suomalainen työvoima koitui maailmanmarkkinoille liian kalliiksi. Työpaikkojen myötä kaupungin väkiluku kääntyi laskuun, ja Hanko on ollut muuttotappiokunta viimeiset kolme vuosikymmentä.
Kymmenen vuotta sitten kaupungissa alettiin puhua etätyöstä. Voisiko Hankoon tulla tekemään työtä, joka ei katso aikaa eikä paikkaa? Ehkä rantakaupunki voisi toimia kakkoskotina luoville aloille, taiteilijoille ja muusikoille. Ja ehkä sen seurauksena joku tänne muuttaisikin.
Kaupungin strategiaan kirjattiin tavoite houkutella luovan työn tekijöitä Hankoon. Kaupunki järjesti etätyöpajoja yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa, ja taiteilijat veivät sanomaa omille verkostoilleen. Sovittiin yhteisiä etätyöpäiviä ja -viikonloppuja. Toiminta oli aluksi hajanaista, mutta se kirvoitti isoja ajatuksia. Näitä ajatuksia tulin itse kaupunginjohtajana jatkamaan kuusi vuotta sitten.
Tietoliikenneyhteydet kehittyivät ja työnantajat alkoivat suhtautua etätyöhön suopeammin. Taiteilijoiden lisäksi Hankoon alkoi hakeutua tietotyöläisiä, ensin muutama päivä kerrallaan, pitkä viikonloppu siellä täällä. Vapaa-ajan asuntojen kysyntä kasvoi. Väki väheni, mutta asuntojen hinnat eivät enää laskeneet.
Sitten tuli korona, ja laittoi muutoksen turbovaihteelle. Pääkaupunkiseudun tietotyöläiset siirsivät kotikonttorinsa kertaheitolla silloin koronavapaaseen Hankoon. Yhtäkkiä kaupunki oli täynnä ihmisiä. Vaikka rajoituksia on nyt höllennetty, ei työpaikoilla palata takaisin vanhaan. Etätyö on tullut jäädäkseen, ja niin myös Hangon etätyöläiset. Olemme alkaneet puhua heistä ”kakkoshankolaisina”.
”Kakkoshankolaiset” ovat tuoneet kaupunkiin paljon. Hangossa eletään nyt kiivainta rakennusbuumia sitten 80-luvun: kaupunkiin kohoaa noin 300 asuntoa, joista 80–90 prosenttia on suunniteltu käytettäväksi vapaa-ajan asuntoina. Mitä useammin kakkoskoti toimii kotikonttorina, sitä enemmän kaupunkiin jää ostovoimaa. Tämä tarkoittaa lisää palveluja, ravintoloita ja kauppoja, niin ”kakkoshankolaisille” kuin kaupungin vakituisille asukkaille.
Tänä vuonna Hangon väkimäärä on kääntynyt kasvuun. Moni on ehkä tajunnut, että arki rullaa hyvin myös kakkoskodista käsin. Eikä pääkaupunkiseudulle pendelöinti ole paha rasti, jos sen tekee kerran viikossa. Oli muutos pysyvä tai ei, on selvää, että kasvun varaan emme kaupungin tulevaisuutta rakenna. Hangossa on paraikaa käynnissä strategiatyö, joka lähtee siitä oletuksesta, että hyvän elämän edellytyksiä voidaan ylläpitää, vaikka väki vähenisi.
Ajatus kuntien ja kaupunkien elinvoimasta typistyy liian usein väkimäärään. Ajatellaan, että jos veronmaksajien määrä kasvaa, kunnalla menee hyvin. Jos ei, asiat ovat huonosti. Mielestäni aika on ajanut tämän yksinkertaistuksen ohi. Olisiko ikääntyvässä Suomessa syytä katsoa jo muita mittareita, kuten ostovoimaa?
Denis Strandell Kirjoittaja on Hangon kaupunginjohtaja ja Kuntarahoituksen hallituksen jäsen sekä yksi Pienten ja keskisuurten kuntien uudet tiet -keskustelutilaisuuden panelisteista.
Mitä yhteistä on Närpiöllä, Kärsämäellä, Hangolla ja Pyhtäällä? – Kuntarahoituksen tapahtumassa jaettiin vinkkejä kunnan elinvoiman kehittämiseen
Miten elinvoimaa on kehitetty lisäämällä työperäistä maahanmuuttoa? Mikä on valtuustojen rooli elinkeinopolitiikassa? Entä mitä mahdollisuuksia etätyö ja ennakkoluulottomat ulkoistukset tuovat kunnille?
Pienten ja keskisuurten kuntien uudet tiet -tapahtumassa pureuduttiin kuntien eriytymiskehitykseen ja tulevaisuuden pelimerkkeihin.
’Närpiön mallista’ puhutaan paljon, välillä mitä sattuu. Yhtäällä kaupunkimme esimerkkiä pidetään ratkaisuna harvaan asutun maaseudun ongelmiin, toisaalla varoittavana uhkakuvana. Olemme itsekin pohtineet, mikä on ’Närpiön malli’. Ei nimittäin ole yhtä dokumenttia tai tapaa toimia, joka sen tiivistäisi.
Närpiön maahanmuuttobuumi alkoi 80-luvulla, kun otimme vastaan pakolaisia Vietnamista ja Bosniasta. Tätä nykyä lähes joka viides närpiöläinen on maahanmuuttajataustainen, ja vielä 2020-luvulla valtaosa tulee näistä kahdesta maasta. Nyt Närpiöön tullaan lähes yksinomaan työn perässä, usein kasvihuoneille tai valmistavaan teollisuuteen.
Työperäinen maahanmuutto on tuonut Närpiöön paljon. Muutaman prosentin työttömyysaste on Manner-Suomen matalimpia, elinkeinoelämä kukoistaa ja talot käyvät kaupaksi. Kyläkouluihin riittää oppilaita, ja kaupungilla on kova paine laajentaa varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen tiloja. Moni kuulee Närpiön hyvästä vireestä ja pohtii, olisiko työperäinen maahanmuutto vastaus harvenevien ja harmaantuvien maaseutukuntien ongelmiin. ’Närpiön mallin’ monistaminen on silti helpommin sanottu kuin tehty.
Ensiksi on syytä muistaa, ettei yksikään kunta tai kaupunki voi omalla päätöksellään lähteä tälle tielle. Emme mekään ole niin Närpiössä tehneet. Työperäisessä maahanmuutossa kaikki on kiinni yrityksistä ja heidän tarpeistaan. Yritykset rekrytoivat työntekijöitä ulkomailta, ja me kaupunkina huolehdimme siitä, että he saavat tarvitsemansa palvelut ja kotoutuvat Närpiöön.
Toiseksi: työperäinen maahanmuutto ei ole pikavoitto, se vaatii pitkäjänteisiä ponnistuksia koko kaupunkiorganisaatiolta. Yhden kuukauden aikana Närpiöön tulijoita voi olla kolme tai kolmekymmentä. Jokainen heistä tarvitsee katon päänsä päälle, kieliopetusta ja koulu- tai päiväkotipaikan lapsilleen. Koska tulijoita tulee yritysten tarpeen mukaan, ei kaupungin budjetista voi korvamerkitä tarkkaa euromäärää heidän kotouttamiseensa. Tärkeintä on ylläpitää vuoropuhelua yritysten kanssa ja sopeutua jatkuvaan muutokseen.
Kolmantena on kotouttamiskysymys, joka maahanmuuttokeskustelussa nostaa helposti tunteet pintaan. Totuus on, että kun maahanmuuttajien osuus kunnan väestöstä kasvaa näin suureksi, näyttää myös heidän kotouttamisensa erilaiselta. Emme voi enää ajatella, että Närpiöön tulijoiden pitäisi ahtautua tiettyyn muottiin, vaan meidän täytyy lisätä ymmärrystä molemmin puolin.
Saimme alkukeväästä valmiiksi kaupungin kaksisuuntaisen kotouttamisprosessin toimintasuunnitelman, joka kertoo, miten jokainen kaupungin työntekijä voi huomioida maahanmuuton omassa työssään. Kyse on lopulta pienistä asioista, joilla on suuri merkitys: esimerkiksi siitä, että kouluissa tarjoillaan juhlaruokaa myös muiden kulttuurien pyhien aikaan. Oppilaiden erilaiset taustat tuodaan osaksi kaikkien yhteistä arkea.
Myös kieliopetusta on syytä ajatella uudelleen. On paljon vaadittu, että kolmen lapsen äiti vielä päivän töiden, lasten- ja kodinhoidon jälkeen raahautuisi ruotsin tunnille – etenkään kun hän ei kieltä päivittäisessä työssään juuri tarvitse. Olemme esimerkiksi tuoneet opetusta paikan päälle ja sopineet yhdessä yritysten kanssa, että työntekijät voivat käyttää pari tuntia viikosta kielen opiskeluun.
Luvut puhuvat puolestaan: on selvää, että työperäinen maahanmuutto on tuonut Närpiön talouteen tuntuvan piristysruiskeen. Puhtaasti rahavirtoina sen hyötyä ei silti voi laskea. Mikä on se vaihtoehtoinen todellisuus, johon maahanmuuton kustannuksia verrattaisiin? Kuka voi sanoa, miltä Närpiön elinkeinoelämä näyttäisi, jos työvoimapulaan ei olisi löytynyt ratkaisua maan rajojen ulkopuolelta? Lopulta on vain valittava suunta ja mentävä sitä kohti. Paikallaan kun ei auta pysyä.
Ehkä ’Närpiön mallissa’ on lopulta kyse tästä: eteenpäin katsovasta, ajassa elävästä ja pitkäjänteisestä työstä, jonka todellinen vaikutus mitataan vasta vuosikymmenien päästä. Mallia meistä voi ottaa, mutta lopulta jokaisen kunnan ja kaupungin on löydettävä oma tiensä.
Marjo Österdahl Kirjoittaja on Närpiön kaupungin henkilöstöpäällikkö ja yksi Pienten ja keskisuurten kuntien uudet tiet -keskustelutilaisuuden panelisteista.
Mitä yhteistä on Närpiöllä, Kärsämäellä, Hangolla ja Pyhtäällä? – Kuntarahoituksen tapahtumassa jaettiin vinkkejä kunnan elinvoiman kehittämiseen
Miten elinvoimaa on kehitetty lisäämällä työperäistä maahanmuuttoa? Mikä on valtuustojen rooli elinkeinopolitiikassa? Entä mitä mahdollisuuksia etätyö ja ennakkoluulottomat ulkoistukset tuovat kunnille?
Pienten ja keskisuurten kuntien uudet tiet -tapahtumassa pureuduttiin kuntien eriytymiskehitykseen ja tulevaisuuden pelimerkkeihin.
Vuokatti Areenalla piti järjestää helmikuussa 2021 Euroopan nuorten talviolympialaiset. Kisat siirtyivät maaliskuulle 2022, mutta odotukset Vuokatissa ovat korkealla.
– Areenassa on jääkiekkokaukalot sekä eurooppalaisella että NHL-mitoituksella. Molemmat kaukalot ovat joustokaukaloita eli ne sopivat turvallisuusluokitukseltaan sekä Liigan että kansainvälisiin peleihin. Puitteet ovat kaikin puolin huippuluokkaa ja odotammekin jääkiekkoilijoita harjoittelemaan Vuokattiin, Sotkamon kunnanjohtaja Mika Kilpeläinen hehkuttaa.
Vuokatti Areenassa on jääkiekkokaukalo sekä eurooppalaisella että NHL-mitoituksella.
Teemu Selänteen jääkiekkoleiri järjestettiin uudessa Vuokatti Areenassa kesäkuussa 2021.
– Leiri onnistui hienosti! Jatkossa tapahtuman merkitys varmasti korostuu entisestään, kun puitteet ovat nyt erinomaiset, Kilpeläinen jatkaa.
Uudessa Areenassa on huippuolosuhteet myös kaukalopikaluistelun eli erityisesti Aasiassa suositun short track -luistelun harrastamiseen. Lisäksi tiloista löytyy kuntosali ja ravintola.
Energiatehokkuus luo kannattavuutta
Vuokatti Areena muodostaa yhdessä Vuokattihallin ja vasta remontoidun uimahallin kanssa kokonaisuuden, jonka lyhyitä välimatkoja nuorienkin urheilijoiden on turvallista liikkua. Rakennusten läheinen sijainti tuo synergiaa myös energiatalouteen.
– Jäähallikokonaisuus tuottaa paljon lauhde-energiaa, jota voidaan hyödyntää uimahallin veden lämmittämiseen aina, kun sitä ei tarvita Areena-kiinteistön lämmitykseen. Kokonaisuus on äärimäisen energiatehokas. Areena-kiinteistö voi päästä jopa nollaenergiatasoon, Sotkamon kunnan tekninen johtaja Harri Helenius iloitsee.
Uimahallin veden lämmityksessä hyödynnetään lauhde-energiaa.
Energiaratkaisuun on haettu mallia vastaavista Suomessa toteutetuista kohteista. Perusenergiaratkaisu on kaukolämpö, maalämpökaivoja ei pohjavesialueelle voi porata.
– Kannattavuudesta iso osa muodostuu energiatehokkuudesta. Asiaa on ajateltu myös rakennuksen värejä suunniteltaessa, Helenius kertoo.
Vuokatti Areenan ja vanhan Vuokattihallin yhdistelmällä Sotkamoon tavoitellaan myös isoja, yli 1 000 hengen tapahtumia, kokouksia ja konsertteja.
– Tällaisia varauksia oli jo kalenterissa, mutta koronan takia ne peruuntuivat. Uskon, että varauskalenteri alkaa täyttyä, kun korona hellittää otettaan, Kilpeläinen sanoo.
Tyhjillään Vuokatti ei korona-aikanakaan ole ollut. Sotkamossa oli vuoden 2021 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana Suomen toiseksi eniten yöpymisiä, yli 360 000. Ulkomaalaisten yöpymisiä oli Vuokatin alueella samalla jaksolla yli kymmenen tuhatta.
– Vuokatissa järjestettiin viime talvena nuorten MM-hiihdot ja paraurheilijoiden maailmancupin kilpailut koronaturvallisesti. Kisoja varten tänne luotiin urheilukupla tiukkoine testausmenettelyineen, Kilpeläinen iloitsee.
Uudenlaista yhteistyötä ja alueellista vaikuttavuutta
Kuntalaiset ovat ottaneet Areenan positiivisesti vastaan. Paikalliset jalkapallo- ja jääkiekkoseura yhdistyivät Areenan innoittamana ja lähtivät toimijoiksi Vuokatti Sportiin. Uusi seura on löytänyt yhteistyömahdollisuuksia Vuokatti Areenan operaattorin kanssa.
Areenan toimintamalli on kunnalle täysin uusi. Hanke oli ensimmäisen kerran keskusteluissa jo vuonna 2005, vaihtoehtoja alettiin miettiä vakavammin vuonna 2015. Mutkien kautta kunta päätyi toteuttamaan investoinnin leasing-rahoituksella ja vuokraamaan tilat eteenpäin areenaa operoivalle yhtiölle. Energiatehokkuuden asioista hankkeelle myönnettiin Kuntarahoituksen vihreää rahoitusta.
– Areenan yhteistyömallia haettiin jonkun aikaa. Perustimme jo kiinteistöyhtiönkin, mutta yhtiö ei olisi ollut rahoituksen kannalta järkevä toteutustapa. Hankkeessa on mukana yksityisen sektorin toimijoita, vuokralaisina ovat muun muassa Vuokatin urheiluopisto ja Osuuskauppa Maakunta. Vaikka kunta on rakennuttaja sen ei tarvitse olla toiminnan pyörittäjä. Tämä on meille kustannustehokas malli, kumppanuuksilla saadaan lisää vaikuttavuutta. Toteutusvaihtoehtoja kannattaa vertailla ja uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia etsiä, Kilpeläinen kannustaa.
Kattavista liikuntamahdollisuuksista hyötyvät myös kuntalaiset. Areena ja Vuokattihalli ovat kunnan toimintojen käytössä arkisin klo 15.30 asti.
– Paikallisilla on käytössään uuden areenan kuntosalin ja jäiden lisäksi esimerkiksi poikkeuksellisen laaja latuverkosto, jota pidetään huippu-urheilijoiden ja matkailijoiden vuoksi myös erinomaisessa kunnossa. Jos Areenan urheilupaikat olisi rakennettu pelkästään kuntalaisten käyttöön, olisi hanke ollut kokoluokaltaan huomattavasti pienempi, Kilpeläinen jatkaa.
Moderni kuntosali on myös Sotkamon asukkaiden käytössä.
Maakunnan ykkösvetonaula
Sotkamo tavoittelee kattavalla lajivalikoimalla alueellista vaikuttavuutta, lisää urheilijoita, matkailijoita ja mökkiläisiä. Asema kävijöiden kartalla pyritään pitämään korkealla laajentamalla aktiviteettien tarjontaa päämäärätietoisesti.
– Sotkamo hallinnoi Kainuun moottorikelkkailuhanketta, veneilijöille on suunnitteilla tankkauslaituri. Maastopyöräilybuumiin vastaamme uusilla reiteillä. Senioreille on kaavailtu senioripuistoa ja liikuntapaikkaselvityksellä haetaan ulkopuolista näkemystä alueen vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Lähivuosina toteutetaan myös skeittipuisto, Helenius luettelee.
Liikuntamahdollisuuksien lisäksi myös koulutukseen, sivistykseen ja hyvinvointiin investoidaan.
– Toteutamme seuraavan 3–5 vuoden aikana investointeja noin 35 miljoonalla eurolla. Tulossa on uusi yläkoulu, kirjaston ja lukion yhdistelmä sekä sotekeskus. Kunnallistekniikkaa rakennetaan lähivuosina runsaasti, Kilpeläinen jatkaa.
Myös yksityiset toimijat investoivat Sotkamoon. Hollywood-tason elokuvastudion ja studiokylän rakentamista varten on tonttikaupat tehty ja urakka on käynnistymässä, urheiluopistolle on suunnitteilla uusi kisakeskus ja rinnealueita kehitetään. Lista on jo nyt suorastaan hengästyttävä, eivätkä miehet edes suostu paljastamaan kaikkia kaavailuja.
– Suunnitteilla on muitakin hankkeita, mutta niistä kuullaan lisää tuonnempana. Mikäli kaikki menee hyvin, Sotkamossa tapahtuu tulevien vuosien aikana tosi paljon. Tuoreita avauksia tullaan näkemään myös aivan uusilla sektoreilla, Kilpeläinen myhäilee.
Yhtiön brändi ja tuotteet pääsivät osaksi pienen paikkakunnan tarinaa, kun taas yhtiö toi Isoonkyröön työpaikkoja, vierailijoita ja rohkeutta yrittää.
Kyrö Distillery Companyn tislaamojohtaja Miko Heinilä on kertonut tarinan niin
monta kertaa, että hän muistaa päivämääränkin ulkoa: 10.5.2012.
Sinä päivänä he olivat kaveriporukalla saunomassa
vuokramökillä Karjalohjalla, kun Miika Lipiäinen,
sittemmin Kyrö Distillery Companyn toimitusjohtaja, laittoi heidät maistelemaan
viskejä. Tuli ruisviskin vuoro, ja miehet ihmettelivät ääneen erinomaista makua
– ja sitä, miksei kukaan Suomessa tee ruisviskiä.
– Sanoin että no, mä tiedän, mitä ruistonni maksaa, mä olen
maatilalta. Ja tiedän tislaamolle paikankin, Heinilä muistelee.
Paikka sijaitsi Heinilän kotipaikkakunnalla Isossakyrössä,
Vaasan ja Seinäjoen välissä. Aluksi tislaamon perustaminen 4 600 asukkaan
kuntaan Pohjanmaalle oli vain hullunkurinen ajatus. Hullunkurinen erityisesti
siksi, että Heinilää lukuun ottamatta muut perustajajoukon jäsenet asuivat
puolen tuhannen kilometrin päässä pääkaupunkiseudulla.
Sitten selvisi, että Isonkyrön vanha meijeri, joka tunnetaan
Oltermanni-juuston alkuperäisenä kotina, olisi kunnostettavissa tislaamoksi.
Heinilä kutsui muut käymään ja kertoi heille Isonkyrön historiasta.
Miehet tiesivät hyvin, että monet etenkin maailman
tunnetuimman viskimaan Skotlannin tislaamoista ovat satoja vuosia vanhoja. Näiden
viskeillä on valmiiksi kiinnostava historia ja omaleimainen tarina. Kyrö
Distillery Companylla ei ollut kuin saunassa syntynyt idea, mutta pienen
Isonkyrön historiaan mahtui kaikenlaista Leväluhdan lähteestä löytyneistä
salaperäisistä luurangoista Pohjan sodan viimeiseksi jääneeseen Napuen
taisteluun.
Ajatus ei tuntunut enää lainkaan niin hullunkuriselta.
– Me voimme kertoa Isonkyrön historian ja sen, miten me
voimme jatkaa paikan historiaa eteenpäin, Heinilä sanoo.
– Tavallaan voimme olla osa isompaa tarinaa.
Oli vain yksi ongelma: viskin kypsytys vie Euroopassa
vähintään kolme vuotta. Se tietäisi huonoa kassavirralle, joten odotellessa
piti keksiä jotain muuta.
Giniä suomalaisesta rukiista ja yrteistä? Miksei.
Paukkuja koulutukseen
Heinilä myöntää, että etäisyys mietitytti.
– Monet trendit lähtevät Helsingistä, ja me emme ole
fyysisesti lähellä Helsinkiä. Kun perustimme vierailukeskusta ja muuta, mietimme,
saammeko tänne väkeä käymään.
Huoli osoittautui turhaksi. Tunnettuus ja tuotantopaineet
kasvoivat kirjaimellisesti kertaheitolla, kun Kyrö Distillery Companyn
Napue-ginistä valmistettu gin & tonic valittiin maailman parhaaksi
arvostetussa International Wine and Spirit Competition -kilpailussa vuonna
2015, vain vuosi tuotannon käynnistymisen jälkeen.
Viime vuonna tislaamon yhteydessä toimivassa, Kyrön
Matkailun Edistämiskeskukseksi nimetyssä vierailukeskuksessa kävi Heinilän
mukaan kaikkiaan 14 000 henkilöä, siis yli kolme kertaa Isonkyrön
asukasluvun verran. Kyrö Distillery Company järjestää tislaamolla elokuisin
jopa omaa festivaalia, Kyröfestiä. Yhtiön tavoite on, että vuoteen 2022
mennessä vierailukeskus on Suomen arvostetuin nähtävyys.
Sama deadline on myös yhtiön päätavoitteella eli sillä, että
Kyrö Distillery Companysta tulee maailman tunnetuin ruistislaamo. Käytännössä
tavoite tarkoittaa suuria panostuksia kasvuun: tänä vuonna rakennettava uusi
tislaamo nostaa yhtiön kapasiteetin jo 500 000 litraan vuodessa.
Kyrö Distillery Company työllistää kaikkiaan
viitisenkymmentä henkilöä, joista kymmenen työskentelee yhtiön
Helsingin-toimistolla. Heinilän mukaan kaksipaikkaisuus helpottaa osaajien
löytämistä, mutta toisaalta yhtiö on myös panostanut tosissaan Isonkyrön
tislaamolle töihin tulevien koulutukseen ja perehdytykseen.
– Varmaan yhdellä, joka on tullut töihin tuotantoon, on
ollut kokemusta ennestään. Muuten etsimme ensisijaisesti firmaan hyviä ihmisiä
kaikkinensa, hän sanoo.
– Taidot voidaan aina oppia, jos asenne ja ihminen on oikea.
”Ei tässä yksin pärjätä”
Heinilä on myös Isonkyrön kunnanvaltuuston puheenjohtaja,
joten totta kai hänen uudet touhunsa kiinnostivat paikallisia alusta asti. Oman
hupinsa kuvioon toi se, että yrityksen virallinen nimi on Rye Rye Oy – suomalaisittain
lausuttuna rai rai – ja Isonkyrön alkoholinvalmistushistoria painottui lähinnä
pontikan keittämiseen.
– Kyllähän ensimmäisenä kylällä juoruttiin, että mitä, onko
valtuuston puheenjohtajasta tullut viinatrokari, Heinilä sanoo ja nauraa.
Sittemmin paikalliset ovat ottaneet yhtiön omakseen. Heinilä
kehuu vuolaasti kyröläisten ”kökkähenkeä” eli talkookulttuuria, tukea ja
avoimuutta. Paikkakunnan valttikortiksi hän nostaa myös sijoittumisen
Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan suurimpien taajamien väliin. Vaasasta löytyy
lentokenttäkin.
Isokyrö on kytkeytynyt lujasti Kyrö Distillery Companyn
brändiin. Heinilän mukaan Isokyrö on yhtiön pysyvä koti: suunnitelmissa ei ole muuttaa
saati myydä yhtiötä.
Kyrö Distillery Companyn tuotteita viedään tällä hetkellä
kaikkiaan 33 maahan. Heinilä korostaa, että maailmalla kilpailu on kovaa. Se,
että kokonainen pieni kunta seisoo yhtiön takana ja on siitä ylpeä, on valtava
voimavara.
– Tämä ei ole viiden pojan onnistumisesta kiinni, eikä tämä
ole edes 50 meidän firman työntekijän onnistumisesta kiinni, vaan kyllä tämä on
yhteinen ponnistus jos tämä on onnistuakseen. Ei tässä yksin pärjätä.
Heinilä kannustaa pienellä paikkakunnalla yrittäjyydestä
haaveilevia pohtimaan alueensa vahvuuksia ja miettimään, mikä omassa ideassa ja
alueessa resonoi yhteen. Parasta palautetta ovat Heinilän mukaan olleet ne
kerrat, kun hänelle on tultu sanomaan, että jos joku on pystynyt tekemään noin
hullun jutun Isossakyrössä, kyllä tämä itsekin uskaltaa ryhtyä yrittäjäksi.
–Mielestäni mitään sen parempaa asiaa ei yksittäinen, muutaman pojan konklaavi voi saada aikaan kuin että joku uskaltaa toteuttaa unelmiaan.
Pieni on ketterä
Ei tarvitse kärjistää paljonkaan todetakseen, että Kyrö
Distillery Company on nostanut Isonkyrön maailmankartalle. Isokyröläisestä
tislaamosta on puhuttu niin BBC:llä kuin Monoclessa, ja Vicen toimittaja on
käynyt ihmettelemässä jäätynyttä Kyrönjokea.
Missä päin Suomea Isonkyrön kunnanjohtaja Tero Kankaanpää liikkuukin, puhe
kääntyy nopeasti tislaamoon.
– Kunnan tunnettavuus on kasvanut valtavasti Kyrö Distillery
Companyn myötä, hän sanoo.
Vierailijoiden määrä on Kankaanpään mukaan kasvanut myös
Isonkyrön perinteisissä nähtävyyskohteissa, kuten keskiaikaisessa kirkossa.
Isonkyrön kunta on tukenut Kyrö Distillery Companya
parhaansa mukaan. Tärkein konkreettinen toimi on ollut lisätonttien
kaavoittaminen ja maan myynti kasvavan yhtiön tarpeisiin. Tässä paikkakunnan
pieni koko on etu: se tuo nopeutta.
– Meillä on ihan strategisena palvelulupauksena, että
rakennuslupa myönnetään kahdessa viikossa siitä kun paperit on meille
toimitettu, ja siinä on pysytty, kun meille on lupahakemuksia tullut,
Kankaanpää sanoo.
Tero Kankaanpää
Kyrö Distillery Company on myös hakenut ja saanut luvan
rakennuttaa paikkakunnalle biokaasun tankkaus- ja jakeluaseman. Yhtiö aikoo
käyttää biokaasua höyrynkehittimensä polttoaineena, mutta asemasta hyötyvät tulevaisuudessa
toki myös esimerkiksi biokaasukäyttöisillä autoilla ajavat.
– Palvelutaso sillä tavalla heidän kauttaan myöskin
tankkauksessa paranee, Kankaanpää sanoo.
Jos Isokyrö on täydentänyt Kyrö Distillery Companyn brändiä,
kuvio on toiminut myös toisinpäin. Yhtiön tarina sopii täydellisesti
Isoonkyröön, joka strategiansa mukaisesti kannustaa yrittäjyyteen jo
peruskoulusta lähtien.
– Kyllä kunnan elinvoima syntyy yrityksistä. Ehkä kunnat
kilpailevat vähän liikaakin tällä hetkellä asukkaista, koska eihän niitä
asukkaita tule jos ei ole ensin työtä.
Isokyrö pyrkii myös profiloitumaan juuri kökkähengellä ja –
no, positiivisella ”hulluudella”. Kunta on jopa teettänyt auton
takalasitarroja, joissa lukee: ”Ei tarvitse olla hullu tullakseen Isoonkyröön,
mutta kyllä se huomattavasti helpottaa.”
Ja nykyään siitä ollaan Kankaanpään mukaan entistä
ylpeämpiä.
– Kyllä minä näkisin, että perus kyröläinen on nykyään
positiivisella tavalla ylpiämpi kotipaikastaan ja isokyröläisten saavutuksista
nimenomaan Distilleryn saavutusten kautta, Kankaanpää sanoo.
– Sitä uskalletaan nykyään rohkiammin kertoa, että ollaan Kyrööstä.
Kunnat
muuttuvat yhä enemmän palvelujen järjestäjästä alueen kokonaisvaltaisen
elinvoiman vahvistajaksi. Hyvinvoinnin edistäminen tätä kautta onkin mitä todennäköisemmin
yksi jokaista kuntapäättäjää mietityttävistä asioista. Myös kuntaministerinä
pohdin näitä kysymyksiä paljon – miten erilaisissa kunnissa
elinvoiman haasteet ratkaistaan ja miten löydetään vaikuttavimmat keinot
elinvoiman edistämiseksi? Entä miten jo nyt vaikeassa
tilanteessa olevien kuntien talous kestää tarvittavat panostukset elinvoiman
kasvattamiseen, kun samalla on huolehdittava peruspalveluista?
Hallituksen
tavoitteena on huolehtia osaltaan elämisen ja yrittämisen edellytyksistä koko
Suomessa alueiden tarpeet huomioiden, on sitten kyseessä metropolialue, harvaan
asuttu maaseutu tai jotain siltä väliltä. Tavoitteessa onnistuminen edellyttää
monimuotoista kunta- ja kaupunkipolitiikkaa. Sitä hallitus aikoo tehdä yhdessä
kuntien ja kaupunkien kanssa. Hallitusohjelmaan on kirjattu erilaisten kuntien
ja alueiden huomioiminen niin että tehdään erillinen kaupunkistrategia ja
seutukaupunkiohjelma, laajennetaan MAL-sopimuksien käyttöä uusille alueille ja
luodaan alueellisia kasvusopimuksia, sekä muodostetaan harvaan asutuille
alueille oma toimenpideohjelma kokeiluineen elinvoiman ja hyvinvoinnin
kehittämiseksi.
Valtion
tehtävänä on luoda puitteet kuntien elinvoiman vahvistamiseksi
vakaalla ja ennustettavalla toimintaympäristöllä. Kunta kuitenkin kantaa
vastuun paikallisista elinvoimatekijöistä, kuten yritystoiminnan
kehittämisedellytyksistä, toimivasta elinympäristöstä ja vetovoimaisesta
paikallisyhteisöstä.
Kuntien
elinvoiman vahvistaminen vaatii myös investointeja. Kuntakonsernien nettoinvestointien
määrä oli 6,24 miljardia euroa vuonna 2018. Määrä kasvoi seitsemän prosenttia
edelliseen vuoteen verrattuna. Samalla kuntakonsernien lainakanta kasvoi lähes
36 miljardiin euroon. Kuntien päätöksentekijät ovat vaikeassa ristipaineessa:
toisaalta kunnan tulevaisuus edellyttäisi investointeja elinvoimaan, toisaalta
kunnan talouden tasapainosta pitkällä aikavälillä tulisi pitää huolta.
Koko maan
tasolla investointien määrää kasvattivat laajat sairaalainvestoinnit,
infrahankkeet sekä lukuisat kouluinvestoinnit, jotka toki ovat palvelujen ja
kuntalaisten kannalta tarpeellisia. Huolta kuntaministerinä kannan erityisesti
siitä, selviytyvätkö väestöään menettävät kunnat tekemiensä investointiensa
aiheuttamista pitkäaikaisista, jopa vuosikymmenien päähän ulottuvista
velvoitteista. Tehdyille investoinneille tulisi löytyä myös maksajat
pitkälle tulevaisuuteen.
Investointien
ja laajemminkin kuntatalouden tilanteen seuranta on kaiken kaikkiaan muuttunut
haastavammaksi. Palvelujen organisointi ja tuotantotavat vaihtelevat,
esimerkiksi suuri osa investoinneista toteutetaan kuntien sijasta niiden
omistamissa yhtiöissä. Kaikkia palvelutuotannossa tarvittavia rakennuksia ei
välttämättä nykyisin omisteta, vaan ne vuokrataan. Näistä syistä pelkästä
kunnan tilinpäätöksestä ei saa kuvaa kaikista kunnan velvoitteista. Kunnan
talouden tasapaino saavutetaan reaalitalouden toimenpitein
lisäämällä tuloja tai vähentämällä menoja. Kirjanpidon
toimenpiteet, kuten poistojen pienentäminen, eivät tuo lainkaan rahaa kunnan
kassaan.
Kunnan
taloutta, kuten myös kunnan elinvoiman rakentamista, on syytä tarkastella aina
pitkällä aikavälillä. Kunnan elinvoimaa kasvattavien toimenpiteiden
vaikuttavuus vaatii strategista otetta, luottamusta ja kykyä sovittaa yhteen
paikalliset elinvoimatekijät. Elinvoiman kasvattamisen pohjalla yksi
perusta on oikea ja riittävä kuva kunnan taloudesta.
Yksittäinenkin toimenpide tarvitsee tavoitteen ja merkityksen. Siksi Ståhl puhuu mielellään hyvän elämän infrastruktuurista.
– Jokaisella asukkaalla pitää olla tunne siitä, että juuri hänellä
on aito mahdollisuus vaikuttaa oman kotikuntansa asioihin nyt ja
tulevaisuudessa, sanoo Vihdin elinvoimajohtaja Petra Ståhl heti alkuun.
Ståhlin ajatukseen kuntalaisen vahvasta roolista tiivistyy
Vihdissä tehdyn organisaatiomuutoksen perimmäinen tavoite, jonka eteen kunnassa
paiskitaan päivittäin töitä. Hän luotsaa viime kesänä kuntaan perustettua
erillistä elinvoimapalveluiden keskusta, jonka alla toimivat maankäytön
kokonaisuus, ympäristönsuojelu ja -valvonta sekä rakennusvalvonta, liikuntapalvelut,
elinkeinot, markkinointi ja viestintä.
Toimenpiteitä tehdään siis monipuolisesti usealla eri
sektorilla.
– Niin tuleekin tehdä. Elinvoiman kehittäminen on nimenomaan
sektorit läpileikkaavaa toimintaa, jossa jokaisella yksittäisellä
toimenpiteellä on tavoite ja merkitys, Ståhl painottaa.
Mutta mieluummin kuin pelkistä yksittäisistä osa-alueista,
hän puhuu hyvän elämän infrastruktuurista: päätöksenteossa on tärkeintä pohtia,
miten asukkaan arjesta kunnassa saadaan mahdollisimman sujuvaa ja miellyttävää elämäntilanteesta
riippumatta.
Konkreettisena esimerkkinä hän mainitsee Sepänpihan asumisen
kehittämisprojektin Vihdin suurimmassa taajamassa Nummelassa. Sinne kohoaa ensi
kesään mennessä Etelä-Suomen ensimmäinen pienten omakotitalojen asuinalue.
– Vihdin kunta haluaa tarjota yksilölliset, mutta ajan
hermolla olevat ja tulevaisuuteen katsovat ratkaisut asumisunelmiin. Millaisia
ratkaisuja ihmiset haluavat jatkossa, millaista asumista he kaipaavat? Toiveet
ja halut ovat jatkuvassa murroksessa, joten kunnan pitää pysyä kehityksessä
mukana, Ståhl jatkaa.
Olennaista on ymmärtää, mihin kullakin toimenpiteellä
pyritään ennen niiden toteuttamista. Soitellen sotaan ei pidä lähteä – vaan tukeutua
vahvaan strategiaan ja elinkaariajatteluun.
– Elinvoimaa voi ja kannattaakin tarkastella niin sanottujen
kovien ja arkisten osatekijöiden kautta. Ensimmäisillä viittaan esimerkiksi
maankäytön suunnitteluun ja kunnan mahdollisuuksiin lisätä työpaikkoja. Näiden
vastapainona ovat jokapäiväiset ja arkiset asiat, kuten vaikkapa kunnassa
järjestettävät tapahtumat ja yhteisöllisyyden ruokkiminen ylipäätään.
Kun osatekijät ovat tasapainossa keskenään, syntyy
elinvoimaa ennemmin tai myöhemmin. Ainakin perusta on näin kunnossa.
Aina omat vahvuudet edellä
Mitä Helsinki ja pääkaupunkiseutu edellä, sitä Turku ja
Tampere perässä – kuulostaa varsin tutulta. Julkinen keskustelu tuntuu usein
vellovan suurten kasvukeskusten ja niiden tarinoiden ja tavoitteiden ympärillä.
Todellisuudessa Suomi tarvitsee elinvoimatyötä etelästä
pohjoiseen. Miten Vihdin kaltainen pienehkö kunta pärjää elinvoimakisassa
suurten kasvukuntien rinnalla?
– Menestyminen on mahdollista vain omien vahvuuksien kautta.
Ei kannata yrittää tarjota kaikille kaikkea. Pitää oppia tunnistamaan, missä
asioissa juuri meidän kuntamme on hyvä ja rakentaa tekemistä niiden varaan,
Ståhl summaa.
Ståhlin mukaan oman kunnan tilanteen puntarointi onnistuu
esimerkiksi tarkastelemalla kuntaan muuttaneiden ihmisten määrää tai kunnassa
aloittaneita yrityksiä. Luvut puhuvat omaa kieltään. Konkreettinen keino on
myös vertailla toisiinsa paria tai kolmea peräkkäistä kuntastrategiaa.
– Jos ne ovat keskenään kovin erilaisia, niin silloin
kannattaa pohtia, mikä on pielessä. Jonkinlainen punainen lanka niistä pitäisi
löytyä. Ja jos ei sitä löydy, niin edessä on systemaattista ja pitkäjänteistä
työtä omien vahvuuksien löytämiseksi ja niiden työstämiseksi toteen, Ståhl
sanoo.
Kyse ei ole pelkästään kuntapäättäjien linjauksista, vaan
kuntalaisia tarvitaan aktiivisesti mukaan.
– Kuntalaisten rooli elinvoimatyössä kasvaa jatkuvasti.
Yhteisöllisyyden ja ihmisten mielikuvien merkitystä ei voi koskaan vähätellä. Negatiiviset
ja kriittisetkin näkemykset kumpuavat aina jostakin, joten päättäjän rooli on
kuunnella herkällä korvalla ja sitten reagoida palautteeseen. Erityisen tärkeää
on avoin yhteys paikallisiin yrittäjiin.
Strategista osaamista ja yhteistyötä
Valtion taholta tuleva sääntely luo elinvoimatyöhön omat
haasteensa.
– Sääntely vaikuttaa eniten juuri näiden aiemmin
mainitsemieni kovien osatekijöiden kautta. Esimerkiksi maankäyttö- ja
rakennuslaki asettaa maankäytölle tietyt puitteet. Kyseinen laki on tosin tällä
hetkellä kokonaisuudistuksen kourissa, joten jatkossa sillä on potentiaalia
lisätä joustavuutta käytännön työhön, Ståhl kertoo.
Ståhl haluaa pohtia kunnan ja valtion suhdetta
kokonaisuutena sekä painottaa elinkeinoelämän edistämisen kaltaisiin teemoihin.
Hän ei näe valtion sääntelyä esteenä, vaan näkee asetelman ennemminkin niin,
että kunnassa on pystyttävä tekemään riittävän strategisia valintoja sääntelyn
asettamissa rajoissa.
– Meille kunnassa se tarkoittaa sitä, että pitää ymmärtää
elinvoiman edistämisen ja sääntelyn välinen suhde ja käytännön toimintaraamit.
Tämä vaatii vahvaa asiantuntemusta ja strategista osaamista niiltä, jotka
tekevät elinvoimatyötä.
Ehyt kokonaisuus vaatii myös kuntien välistä yhteispeliä.
Vihti on päättänyt lähteä ilmastotyöhön yhdessä Kirkkonummen kanssa.
– Yhteistyömme on käynnistynyt vauhdilla. Olemme jo tähän
mennessä saaneet ympäristöministeriöltä rahoituksen ilmastokoordinaation
hankkeeseen, mikä käytännössä tarkoittaa mahdollisuutta palkata yhteinen
ilmastokoordinaattori.
– Mikäs sen parempaa kuin yhdessä naapurin kanssa rakentaa
parempaa tulevaisuutta, hän iloitsee.
Arvoilla on väliä
Elinvoimajohtajan virka perustettiin Vihtiin vasta viime
vuoden puolella, mutta Ståhl puhuu aiheesta kuin pitkän linjan ammattilainen,
joka osaa ottaa huomioon niin yksittäisen kuntalaisen inhimilliset tarpeet kuin
koko kunnallisen päätöksenteon koukerot.
Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi?
– Olen itse asiassa aloittanut Vihdin kunnassa työt jo 2010.
Tämä on nyt kolmas toimenkuvani täällä. On ollut onni löytää oma polku niin
sanotusti talon sisältä ja päästä kehittämään itseään osaajana ja ihmisenä,
sanoo Ståhl, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi
pääaineenaan suunnittelumaatiede.
Lisää on tiedossa.
– Hakeuduin viime keväänä Aalto-yliopistoon
tohtoriopintoihin tavoitteena tekniikan tohtorin paperit. Mutta myönnetään heti
kättelyssä, että ensimmäinen vuosi on ollut haastava. Työn, opiskelun ja
perhe-elämän yhdistäminen ei ole aina mitenkään kovin helppoa, Ståhl nauraa.
Ja mitä Vihdin elinvoiman kehittämiseen tulee, ei Ståhl aio
levätä laakereillaan.
– Sen eteen tehdään hartiavoimin töitä strategisella otteella. Tulevaisuuden Vihti on sellainen, jossa asukkaiden osallistuminen ja osallistaminen on entistä vahvempaa. Vihdin poikki kulkee ESA-rata, joka helpottaa ja nopeuttaa ihmisten kulkemista. Meillä asuu entistä enemmän ihmisiä, jotka kokevat löytäneensä täältä omia arvojaan vastaavan asuinpaikan ja kodin. Vihdin pittoreskissa kirkonkylässä kulttuuri ja historia kulkevat käsi kädessä, ja vetovoimaisuus on nostettu uudelle tasolle. Ilmastotyössä on otettu uusia kierroksia. Samalla asukkaat vannovat yhteisöllisyyden nimeen, hän visioi.
Kaupungin talous- ja rahoituspäällikkö Valtteri Mikkola toivoo positiivisen kehityksen heijastuvan myös keskuskunnan haasteiden kanssa painivaan talouteen.
Miten Turun
kaupungilla menee?
Suomen ensimmäinen kaupunki jatkaa kasvuaan. Turun väkiluku
lisääntyy vuosittain lähes 2000 hengellä, ja uusia asuntoja rakennetaan
runsaasti.
Viime vuosien kyselyissä kuntalaiset ovat antaneet
kaupungille erinomaiset arvosanat etenkin turvallisuuden, kulttuurin ja
sivistyspalvelujen osalta. Myös panostukset elinkeinoelämään tuottavat tulosta.
EK:n tuoreimmassa Kuntaranking-selvityksessä Turku jatkaa suurimpien kaupunkien
kärjessä.
Talouden osalta painimme keskuskunnille tyypillisten
haasteiden parissa. Kasvavat palvelutarpeet sekä valtion viimeaikaiset
päätökset ovat heikentäneet Turun taloudellista tilannetta. Tavoitteena on
vahvistaa toimintaympäristössä vallitsevaa positiivista kehitystä ja saattaa
talous kestävälle pohjalle.
Mitä uutta
kaupungissa tapahtuu?
Turku uudistuu ja kasvaa tulevina vuosina rohkeasti. Yhdessä
kuntalaisten, yksityissektorin ja muiden julkisten toimijoiden kanssa olemme
käynnistäneet liudan kärkihankkeita, jotka edistävät kaupunkilaisten
hyvinvointia ja virkistävät elinkeinoelämää.
Keskustavisio-hanke
vahvistaa kaupungin vetovoimaa keskustan elävyyttä ja viihtyisyyttä
parantamalla. Yliopistokampukselta Kupittaan työpaikkakeskittymän kautta
Itäharjuun ulottuvaan Turun
Tiedepuistoon syntyy kansainvälisesti kiinnostava ja monipuolinen
osaamiskeskittymä. Smart and Wise
Turku -kärkihankkeella lisätään kaupunkilaisten hyvinvointia, kaupungin
kilpailukykyä ja oman toiminnan tuottavuutta tiedon jalostamisen avulla.
Turku uudistuu rohkeasti myös ilmastopolitiikassaan:
kaupunki tähtää hiilineutraaliksi vuoteen 2029 mennessä. Turun kaupungin
ilmastosuunnitelma toimii yhteisenä alustana myös yrityksille ja yhteisöille,
ja mukana onkin jo 65 erilaista ilmastoratkaisua.
Minkä toivoisit
olevan ensimmäinen mielikuva, joka Turkuun liitetään?
Meitä turkulaisia on niin moneksi, että yhtä yhtenäistä
Turku-kuvaa on vaikea kiteyttää. Toivon kuitenkin monipuolisuuden ja
viihtyisyyden nousevan nopeasti mieleen.
Kaupunkilaisten näkökulmasta on tärkeää, että turvallinen ja
sopivan kokoinen kaupunki panostaa asukkaiden hyvinvointiin ja varmistaa
palvelujen saatavuuden. Elinkeinoelämän kannalta osaava työvoima ja
yhteistyöhaluinen ympäristö on huomionarvoista.
Ja eihän tuo kuvankaunis Aurajokirantakaan ole ensimmäisenä
mielikuvana pöllömpi.
Entä mistä
mielikuvasta haluaisit päästä eroon?
Turku saatetaan yhä mieltää opiskelijakaupungiksi, josta
siirrytään valmistumisen jälkeen muualle työelämään. Todellisuudessa tarve
työperäiseen muuttoon voi osoittautua oletettua pienemmäksi.
Suunnitellun Tunnin
juna -hankkeen myötä matka-aika pääkaupunkiseudulle lyhenee merkittävästi.
Päätös siitä, viettääkö aikansa mukavasti junassa työskennellen vai aamuruuhkassa
jonottaen muuttuu entistä helpommaksi. Sähköiset työkalut tarjoavat myös
uudenlaisia mahdollisuuksia työn tekemiseen.
Mitkä ovat Turun
suurimmat vahvuudet? Entä haasteet?
Väitän Turun tarjoavan erinomaista vastinetta niin ajalle
kuin rahalle. Kaupunki tarjoaa upeat puitteet aktiiviseen ja monipuoliseen
elämään: mahdollisuudet työskennellä, harrastaa ja nauttia elämästä ovat
ainutlaatuiset.
Joka neljäs turkulainen on opiskelija ja yhdessä alueella
toimivien yritysten kanssa Turun talousalue muodostaa maailmanluokan
innovaatiokeskittymän. Värikkään ja jatkuvasti kansainvälistyvän
kulttuurikaupungin uudistumista on ollut ilo seurata.
Haasteet liittyvät murroksiin, joiden parissa tällä hetkellä
eletään. Kaupungistuminen, ikääntyminen ja ilmastonmuutos, digitalisaatio ja
ihmisten muuttuvat tarpeet – nämä heijastuvat väistämättä kaupungin tuottamiin
palveluihin.
Mitä kaikkea olet
tehnyt työurallasi?
Olen työskennellyt viimeiset 12 vuotta Turun kaupungin
konsernihallinnossa ylimmän johdon ja päätöksenteon tukena. Viimeiset vuodet
olen vastannut toiminnan ja talouden suunnittelun prosesseista. Olen myös ollut
mukana lukuisissa taloudellisen aseman parantamiseen ja tuottavuuden
kasvattamiseen tähtäävissä sopeutus- ja uudistusohjelmissa.
Maaliskuusta alkaen olen johtanut kaupungin talouden ja
rahoituksen vastuualuetta, joka huolehtii muun muassa taloushallinnon
prosesseista sekä toiminnan ja talouden ohjausmallista.
Minkä kirjan luit
viimeksi?
Vapaa-aikani täyttyy kahdesta tyttärestäni ja harrastuksista,
joten lukemiseen jää harmillisen vähän aikaa. Olen viime aikoina kokeillut
äänikirjoja liikkumisen lomassa. Viimeisimpänä kuuntelussa oli Alexander
Stubbin muisteluteos.
Kesälomalla luin Aki Hintsa – Voittamisen anatomia -kirjan,
joka muistutti sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin merkityksestä.
Kenet haluaisit nähdä
haastateltavan seuraavassa Huomisen tekijöissä?
Olen aina ihaillut porilaisten intohimoista asennetta ja korutonta suoruutta. Haluaisin seuraavaksi kuulla Porin kaupungin talousyksikön päällikön, Tuomas Hatanpään, ajatuksia. Hän on varsinainen talousasioiden monitaituri.
VALTTERI MIKKOLA Työ: Talous- ja rahoituspäällikkö Koulutus: Tradenomi (ylempi AMK) Syntynyt: Turussa vuonna 1981 Asuu: Turussa
