Trump-realiteetit iskevät Eurooppaan

Donald Trump on arvaamaton, mutta se ei silti tarkoita, ettemmekö suunnilleen tietäisi, mitä tuleman pitää.

Myöskään markkinareaktiot USA:n vaalitulokseen eivät ole olleet kaoottisia.  Päinvastoin, ne ovat melko loogisia ja heijastelevat selkeitä talouden perusnarratiiveja:

  • Yritysverotuksen lasku ja sääntelyn purkaminen kiihdyttävät tuloskasvua: amerikkalaisille osakkeille 👍
  • Protektionismi iskee USA:n kauppakumppaneihin: globaaleille osakkeille 👎
  • Kauppasodassa häviävät kaikki, mutta USA vähiten: dollarille 👍
  • Tuontitullit, työvoiman saatavuutta vähentävä siirtolaispolitiikka sekä veronalennukset lisäävät inflaatiota: korko-odotuksille ☝️

Suurten linjojen sijaan Trumpin arvaamattomuus liittyy sanojen ja tekojen syliväliin, joka on leveä kuin NBA-tähdellä. On vaikea tietää, mitkä kampanjapuheet pitää ottaa tosissaan, mikä vaatimus on vain neuvottelujen lähtökohta ja mikä taas kompromissiton tavoite, josta tullaan pitämään kynsin hampain kiinni.

Suurten linjojen sijaan Trumpin arvaamattomuus liittyy sanojen ja tekojen syliväliin, joka on leveä kuin NBA-tähdellä.

Jokseenkin kaikki taloustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että Trumpin kärkiteemat voimistavat inflaatiota. Mutta kuinka paljon inflaatio kiihtyy, riippuu oleellisesti politiikkaparametreista: miten korkeita ja kattavia tulleja asetetaan, kuinka paljon paperittomia siirtolaisia lopulta todella karkotetaan ja miten ruhtinaallisia veronalennuksia kansalle tarjotaan.

Siksi tässä vaiheessa on vielä hyvin vaikea arvioida, miten esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin korkopolku tulee muuttumaan. Koronlaskuja lienee joka tapauksessa luvassa vähemmän, mutta voisiko Fed joutua ensi vuonna tekemään jopa U-käännöksen ja alkaa uudelleen nostamaan ohjauskorkoa? Mene ja tiedä.

Entä mitä pitäisi ajatella euroalueen korkonäkymistä? Jos Trumpin kauppapolitiikan vuoksi euroalueen kasvu uhkaa tyssätä, Euroopan keskuspankki voi nopeuttaa koronlaskuja ja siten piristää kotimarkkinoita. Toisaalta korkoeron kasvaminen suhteessa Yhdysvaltoihin saattaa voimistaa euron heikkenemistä, mikä puolestaan voi nostaa energian ja raaka-aineiden tuontihintoja ja kiihdyttää kustannusinflaatiota. Aiempia arvioita korkeammat korot Yhdysvalloissa voivat siis epäsuorasti rajoittaa EKP:n kykyä laskea omia ohjauskorkojaan.

Toisaalta spekulaatiot Trumpin politiikan nettovaikutuksista euroalueen korkoihin ovat keskustelua ornamenteista: koko talohan tässä tärisee. USA:n huomion painopiste siirtyy voimakkaasti Kiinaan ja globaalissa teknologiakilpailussa Eurooppa on jäämässä kahden jättiläisen jalkoihin. Kyydissä mukana pysyminen vaatisi suuria t&k-investointeja ja eurotalouden rakenteiden uudistamista.

USA:n huomion painopiste siirtyy Kiinaan ja globaalissa teknologiakilpailussa Eurooppa on jäämässä kahden jättiläisen jalkoihin.

Valitettavasti tuottavuutta parantavien investointien kanssa samoista rahoista kilpailee iso liuta muita välttämättömiä menolisäyksiä. Huoltovarmuutta pitäisi vahvistaa sekä viedä läpi valtavat energiajärjestelmän korvausinvestoinnit. Kokonaan oma lukunsa on ilmeinen tarve vahvistaa Euroopan puolustuskykyä. Jos Yhdysvallat alkaa Trumpin aikana vetäytyä kansainvälisen turvallisuusjärjestelmän takaajan roolista, geopoliittiset riskit entisestään kasvavat.

Voiko Trumpin presidenttiydestä seurata Euroopalle mitään hyvää? Riippuu siitä, sysäävätkö Trump-realiteetit liikkeelle riittävästi poliittista tahtoa, jotta rakenneuudistuksia saadaan vietyä käytäntöön, sääntelyä kevennettyä sekä sisämarkkinoita tiivistettyä.

Voiko Trumpin presidenttiydestä seurata Euroopalle mitään hyvää?

Pahinta itsepetosta olisi vain kääntää kylkeä, sulkea silmät neljäksi vuodeksi ja odottaa vallan vaihtumista Washingtonissa. Francis Fukuyama totesi Financial Timesin kolumnissaan kuivasti, että vuonna 2016 kaikki olettivat Donald Trumpin vaalivoiton olleen historian oikku, mutta nyt näyttää siltä, että poikkeus olikin Joe Bidenin valinta vuonna 2020.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen yhteistyöblogissa Kauppalehdessä 19.11.2024.

Farmiliigassakin voi tehdä tulosta – miten yrityksissä muhiva tuottavuusjytky saadaan ulosmitattua?

Taloustieteilijä Mika Maliranta julkaisi äskettäin harvinaisen inspiroivan tietokirjan ”Pinnan alta”. Siinä Maliranta kurkistaa Suomen yritystalouden konepellin alle ja havaitsee, että sieltähän kuuluu oikein lupaava hyrinä.

Ripeän tuottavuuskasvun perustekijät näyttäisivät olevan hyvässä kunnossa: Suomeen on finanssikriisin jälkeen syntynyt uusien yritysten ”hopeinen” (2007–2011) ja ”kultainen” (2012–2016) sukupolvi, joiden toiminta nojaa vahvasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Innovaatioita on jo saatu aikaan, mutta varsinainen tuottavuusjytky on vasta tuloillaan, kun yritykset vähitellen siirtyvät liiketoiminnan ”skaalausvaiheeseen” ja alkavat nousta suurten yritysten sarjaan.

Malirannan huojentavin viesti lienee, ettei Suomen talouden suorituskyky ole peruuttamattomasti vaurioitunut, vaikka bkt-kasvu on ollut hukassa jo yli 15 vuotta. Kyse on tuhon ja uuden luonnin erilaisista aikajänteistä. Nokian matkapuhelinliiketoiminnan romahduksen ja metsäteollisuuden vaikeuksien vuoksi Suomesta hävisi lyhyessä ajassa valtava määrä korkean tuottavuuden työpaikkoja. Sen sijaan matka tutkimus- ja tuotekehityspanostuksista merkittävän mittakaavan liiketoimintaan on pitkä ja voi hyvinkin viedä 10–20 vuotta. Vaikka iso joukko nuoria yrityksiä teki oikeita asioita jo 2010-luvun alussa, satoa päästään korjaamaan ehkä vasta 2020-luvun jälkipuoliskolla.

Malirannan mukaan Suomi on siirtymässä vahvan kasvun aikaan. Moni on väitteestä ehtinyt jo provosoitua ja leimata sen vaaralliseksi toiveajatteluksi, joka voi viedä pohjaa julkisen talouden sopeutushaluilta ja kivuliailta rakenneuudistuksilta.

Moinen reaktio on monella tapaa yliampuva. Maliranta kuvaa kiinnostavalla tavalla nuorissa yrityksissä muhivaa tuottavuuspotentiaalia. Missä määrin tämä potentiaali saadaan lopulta ulosmitattua, onkin sitten toinen kysymys. Siinä pääministeri Orpon asettamalla ja Varman Risto Murron johtamalla kasvutyöryhmällä riittää varmasti pohdittavaa. Oman tulkintani mukaan ratkaisevaa on, miten hyvin kykenemme löystyttämään tai kiertämään Suomen talouskasvua kahlitsevia muita rajoitteita. Tällaisia rajoitteita voi nähdä ainakin 1) osaamisessa, 2) omistajuudessa sekä 3) markkinoiden toiminnassa.

Tuottavuuspotentiaalin hyödyntämisessä ratkaisevaa on, miten hyvin kykenemme höllentämään kasvua kahlitsevia muita rajoitteita.

Osaavan työvoiman riittävyyteen liittyvät kapeikot vaikuttavat kaikkein ahtaimmilta. 2010-luvun alun jälkeen syntyvyys on alentunut dramaattisesti. Vaikka nostaisimme korkeasti koulutettujen osuuden nuorista ikäluokista selvästi aiempaa suuremmaksi, meidän olisi silti vaikea kompensoida ikääntymisen kautta työvoimasta poistuvaa tietotaitoa. Tätä matematiikkaa on hankala yhdistää tavoitteeseen kasvattaa korkean tuottavuuden työpaikkojen suhteellista osuutta. Kotimaisten koulutuspanostusten lisäksi tarvitsemme huomattavia määriä myös ulkomaisia osaajia.

Osa talouden kommentaattoreista, muun muassa Murto, on nostanut ”viisaan” omistajuuden keskeiseksi pullonkaulaksi. Riskipitoisiin, satojen miljoonien tuotantolaistoinvestointeihin ei tahdo löytyä osaavaa kotimaista pääomaa. Rajoitteen seurauksena innovaatioyritykset siirtyvät jo ennen liiketoiminnan skaalausvaihetta ulkomaiseen omistukseen, jolloin käperrymme eräänlaiseksi lupaavien yritysten farmiliigaksi. Jos uusia suuria yrityksiä ei synny, mehukkaimmat tuottavuushyödyt jäävät Suomelta saamatta.

Massoittain osaavaa riskipääomaa on nopeasti hankala mistään taikoa. On varauduttava siihen, ettei uusia suuryrityksiä ainakaan jatkuvalla syötöllä Suomeen synny. Tästä päästäänkin mainitsemaani kolmanteen rajoitteeseen eli markkinoiden toimintaan. Innovaatiot kasvattavat henkistä pääomaa, joka lähtee innovaatioyritysten alkuperäisten omistajien, työntekijöiden ja tuotteiden kautta leviämään muuhun talouteen. Tätä leviämisprosessia kannattaa yrittää voidella.

On varauduttava siihen, ettei uusia suuryrityksiä jatkuvalla syötöllä Suomeen synny.

Markkinoiden kilpailun edistämiseen on syytä pistää erityisiä paukkuja: markkinahaastajat tuovat usein mukanaan tehokkaampia tuotantotapoja. Myös liiallinen sääntely ja normitus voivat estää ideoiden leviämistä. Sitäkin kannattaa pöyhäistä, onko markkinoille omaehtoisesti muodostunut talouden dynamiikkaa jäykistäviä rakenteita. Onko esimerkiksi huippuosaajien tiukoista kilpailukieltosopimuksista kansantaloudelle lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä?

Murron kasvutyöryhmältä, jossa myös Mika Maliranta on mukana, voidaan odottaa paljon hyödyllisiä ehdotuksia. Toivottavasti poliittisilla päättäjillä on tällä kertaa rohkeutta niitä myös toteuttaa ja näemme, että farmiliigassakin voi tehdä tulosta.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen yhteistyöblogissa Kauppalehdessä 22.10.2024.

Markkinoiden pelkäämä USA:n taantuma olisi kova kolaus Suomenkin elpymistoiveille

Elokuu alkoi markkinoilla erittäin hermostuneissa tunnelmissa. Vaikka voimakkain kurssiheilunta rauhoittui nopeasti, epävarmuus myllerryksen merkityksestä voi kalvaa pidempään.

Lähtölaukauksen markkinakorjaukselle pamautti Japanin keskuspankki, jonka heinäkuun lopun yllätyskoronnosto säikäytti sijoittajat ja käynnisti Aasiassa massiivisen riskipositioiden purkamisaallon. Lomakauden ohkainen markkinalikviditeetti vielä voimisti hintaliikkeitä. Samaan rytäkkään osuivat myös USA:n odotuksia heikommat työllisyysluvut sekä kärjistynyt uhka koston kierteestä Israelin ja Iranin välillä.

Markkinapaniikkeja tulee ja menee eivätkä ne aina välttämättä kerro talouden lähestyvistä suhdanneongelmista. Varsinkin Yhdysvalloissa teknologiayhtiöiden arvostuskertoimet olivat karanneet niin tolkuttoman korkeiksi, että korjausliike odotti vain sopivaa katalyyttiä. Sytykkeitä saatiin lyhyen ajan sisällä niin rahapolitiikasta, makroluvuista kuin geopolitiikastakin.

Markkinoiden hieman pidemmän aikavälin kehityksen kannalta suurin riskipotentiaali liittyy USA:n talousdatan heikkenemiseen. Työttömyysasteen nousu rikkoi heinäkuussa jopa niin sanotun Sahmin taantumaindikaattorin* raja-arvon. Markkinoilla pelätään, että Fed on jo viivytellyt koronlaskujen aloittamisen kanssa liian pitkään eikä taantumaa välttämättä ehditä enää estämään.

Onneksi taantumariskit eivät vielä näy USA:n talousluvuissa kovin laaja-alaisesti. Työllisyys on aidosti heikentynyt, mutta taustalla on pitkä, poikkeuksellisen vahva jakso. Työttömyys painui pandemian jälkeen matalimmalle tasolleen yli 50 vuoteen. Vaikka USA:n työmarkkinoiden kovin imu on selvästi laantunut, Yhdysvalloissa on edelleen avoimia työpaikkoja enemmän kuin työttömiä työnhakijoita. Sitä paitsi työmarkkinoiden ja palkkapaineiden hallittu jäähdyttäminen on ollut keskuspankin politiikan tietoinen päämäärä.

USA-vetoinen taantuma olisi Suomen suhdannetoiveiden kannalta selkäpiitä karmiva riski.

Vaikkei USA-vetoinen taantuma olekaan vielä mikään perusskenaario, on se Suomen suhdannetoiveiden kannalta selkäpiitä karmiva riski. Talouden korkoherkkyyden vuoksi olemme kärsineet taloustaantumasta jo parin vuoden ajan. Jos ulkomaan kysynnän heikkenemisen myötä negatiivinen paine talouteen edelleen voimistuu, matalasuhdanteesta voi tulla todella pitkä korpivaellus. Silloin kotimaan työttömyysennusteet menisivät uusiksi ja myös julkisen velkasuhteen taittuminen lykkääntyisi entistä kauemmaksi tulevaisuuteen.

Toisaalta on hyvä muistaa, että vipuvaikutukset toimivat molempiin suuntiin. Jos Fed ja EKP laskevat korkoja vähintään odotetulla tahdilla, hyötyy Suomi kevennyksistä useimpia muita maita enemmän. Ja jos koronlaskut vahvistavat kysyntätekijöitä globaalisti, myös suhdanneherkkyys sataa meidän laariimme.

Suomi hyötyy rahapolitiikan kevennyksistä useimpia muita maita enemmän.

Suomen vinkkelistä maailmantalouden pelitilanne näyttääkin nyt poikkeuksellisen kaksijakoiselta. USA:n mahdollinen taantuma olisi todella ikävä liukutaklaus Suomen ja koko Euroopan kauan odotetulle elpymiselle. On kuitenkin yhä täysin mahdollista, että keskuspankkien rahapolitiikkapäätökset osuvat lopulta varsin hyvin lankulle, inflaatio asettuu tavoiteltuun uomaansa ja koronlaskut tukevat talouden nousukäännettä.

Suomen bkt-kasvu on pitkään alittanut odotukset. Toivottavasti ensi vuonna alkaisi olla jo positiivisten yllätysten vuoro.

*Sahmin säännön mukaan USA:n talous on taantuman kynnyksellä, mikäli työttömyysasteen kolmen kuukauden liukuva keskiarvo ylittää edellisen 12 kuukauden pohjatason enemmän kuin 0,5 %-yksikköä.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kauppalehdessä Kuntarahoituksen yhteistyöblogissa 19.8.2024.

Suhdannekuopasta nousun vauhti voi yllättää

Suomen talouden askellus on viimeiset pari vuotta ollut todella vaivalloista. Vuoden 2022 alusta lukien bruttokansantuote on supistunut viitenä vuosineljänneksenä yhdeksästä ja olemme ainoa teollisuusmaa, jossa bkt on valahtanut koronapandemiaa edeltäneen tason alapuolelle. Venäjän hyökkäyssodan ja korkotason nousun vaikutukset ovat ottaneet koville.

Vaikka positiivista suhdannekäännettä jo povataan, tulevaisuuden kasvuennusteet ovat edelleen hyvin varovaisia. Ensi vuoden osalta tuoreimmat arviot liikkuvat 1,5 prosentin molemmin puolin. Selvästi parempaankin pitäisi olla mahdollisuudet. Aika usein elpymisnopeus yllättää, kun suhdannekuopasta lähdetään kirimään ylös.

Ennusteiden nihkeyteen on toki hyvät syynsä: arvonlisäveron korotus ja etuusleikkaukset rokottavat ostovoimaa, konkurssimäärät ovat 2000-luvun huipputasolla ja korot laskevat tuskallisen hitaasti. Silti moni tekijä luo myös optimismia. Talousluottamus hiljalleen vahvistuu, asuntomarkkinatilanne on vähintäänkin vakautumassa ja maailmantalouden kasvu herättää toiveita viennin toipumisesta. Vihreitä investointeja on paljon jonossa ja myös rakennusalan laman uskotaan ensi vuonna helpottavan.

Bkt-kasvun kannalta vuosi 2025 näyttää varsin otolliselta.

Bkt-kasvun kannalta vuosi 2025 näyttää varsin otolliselta. Sekä yksityinen kulutus, vienti että investoinnit saattavat elpyä melko samanaikaisesti. Lisäksi ensi vuodelle voi siirtyä huomattavaakin ”kasvuperintöä”, mikäli bkt-käyrä kääntyy ennusteiden mukaisesti nousuun jo kuluvan vuoden jälkipuoliskolla. Viimeksi suhdannepalaset loksahtivat vastaavalla tavalla kohdilleen 2016–2017, jolloin bkt kasvoi kumpanakin vuonna noin 3 prosenttia. Saman suuntaisia lukuja voidaan nähdä nytkin, kunhan vain korkojen lasku jatkuu vähintäänkin markkinoiden odottamalla tahdilla.

Pidemmän päälle oleellista ei tietenkään ole parin seuraavan vuoden bkt-kehitys, vaan millaiselle kasvu-uralle Suomi tulevaisuudessa yltää. Globaalin finanssikriisin jälkeinen noin viidentoista vuoden jakso on ollut suuri pettymys, mutta lupauksia paremmasta on. Yritykset ovat jo lisänneet TKI-panostuksia ja puhtaan energian saatavuus kehittyy suotuisasti. Maahanmuuton ansiosta jopa työikäisten määrä on kaikkien yllätykseksi kääntynyt uudelleen nousuun.

Tarvitaan vähemmän vanhoja tuotantorakenteita säilyttäviä tukia ja enemmän tervettä kilpailua.

Edessä siintävät kasvulupaukset pitäisi kyetä lunastamaan. Vuosien alisuoriutuminen on saanut monet epäilemään suomalaisen talousmallin dynaamisuutta. Onko siinä tarpeeksi eteenpäin vievää markkinadraivia? Miksi pörssin suurimpien yritysten lista pysyy vuosikymmenestä toiseen hämmentävän samanlaisena, vaikka muualla on nähty huomattavaa rotaatiota? Missä ovat uudet kasvuyhtiöt?

Rakenteellisille rajoitteille, kuten pienelle ja syrjäiselle kotimarkkinalle sekä pääomien puutteelle, emme juuri mitään voi – ainakaan kovin nopeasti. Sitäkin suuremmalla syyllä talouden muut olosuhteet pitäisi virittää paremmin tukemaan kasvuhakuista yritystoimintaa. Yksi ohjenuora voisi olla, että panostaisimme vähemmän vanhoja tuotantorakenteita säilyttäviin tukiin ja enemmän terveen kilpailun edistämiseen.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden-yhteistyöblogissa 9.7.2024.

Korkojen nousu on hidastanut maailmantaloutta yllättävän vähän, mutta Suomessa tahti hiipuu – Kuntarahoituksen markkinakatsaus 10/2023 on julkaistu

Maailmantalous on selvinnyt korkeista koroista yllättävän vähällä, mutta vielä ei olla kuivilla. Näin toteaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön lokakuun markkinakatsauksessa.

– Viime viikkoina julkaistuissa maailmantalouden ennusteissa on merkillepantavaa, miten vähän korkojen jyrkkä nousu on toistaiseksi vaikuttanut kasvuodotuksiin. Esimerkiksi IMF:n tuoreessa ennusteessa Yhdysvaltojen talouden kasvunäkymä on vuosille 2023–2024 lähes sama kuin syksyn 2021 ennusteessa. Tuolloin rahapolitiikan nopeaa kiristymistä ei vielä pidetty todennäköisenä.

Euroalueella ennustemuutokset ovat Vesalan mukaan suurempia, voittopuolisesti Ukrainassa käytävän sodan vuoksi. Ensi vuonna Euroopankin odotetaan palaavan jo melko lähelle parin vuoden takaista ennusteuraa.

– Useat tekijät ovat kompensoineet nousevien korkojen vaikutusta. Näitä ovat muun muassa palvelualojen pitkä toipuminen koronapandemiasta, valtioiden elvyttävä finanssipolitiikka sekä kiinteäkorkoisten lainasopimusten yleistyminen eurooppalaisten kotitalouksien keskuudessa, pääekonomisti listaa.

Korkojen odotetaan jäävän kolmen prosentin tuntumaan

Pääekonomisti Vesala muistuttaa, että osa korkoshokin vaikutuksista voi vielä tehdä tuloaan.

– Palvelualoilla ja työllisyydessä on orastavia pehmenemisen merkkejä, pitkissä koroissa on kesän jälkeen nähty uusi tasohyppäys ja valtioilla alkaa olla paineita suitsia velanottoa, Vesala toteaa.

Keskuspankkien korkopolitiikkaan ei kannata odottaa nopeaa helpotusta.

– Inflaatio on kyllä selvästi hidastuvalla trendillä, mutta energian hinnoissa on jälleen nousupainetta. Euroalueella Euroopan keskuspankin pelikirjaa sekoittavat myös heikentyneen euron myötä mahdollisesti kiihtyvä tuonti-inflaatio sekä korkeat palkankorotukset.

Pitkällä aikavälillä Vesala ennakoi, että nollakorkoihin tuskin enää palataan.

– Pääomamarkkinoiden tasapainossa on näköpiirissä muutoksia, jotka puoltavat rakenteellisesti aiempaa korkeampia korkoja. Euroalueella keskimääräisen korkotason odotetaan tulevina vuosina asettuvan noin kolmen prosentin tuntumaan.

Suomen talous taantuu, mutta käänne lienee pian käsillä

Suomen talouden osalta pääekonomisti Vesala huomauttaa, että alkusyksyn uutisvirta vahvistaa käsitystä talouden suhdannenäkymän heikkenemisestä.

– Suomen talous kääntyi kesäkaudella selvästi heikompaan suuntaan. Sekä kuluttajien luottamus että yritysten tunnelmat ovat vaisut, avoimia työpaikkoja on aiempaa vähemmän ja konkurssien määrä kasvaa.

Vesala korostaa kuitenkin, että vaikka Suomen talouden ennustetaan vaipuvan kuluvan vuoden jälkipuoliskolla taantumaan, ei tilanteen odoteta jatkuvan pitkään. Jo ensi vuodelle ennustetaan käännettä parempaan.

– Positiivisen käänteen taustalla on erityisesti kuluttajien ostovoiman kääntyminen nousuun sekä työllisyys, jonka ennakoidaan pysyvän talouden lievästä taantumasta huolimatta suhteellisen vahvana.

Julkisen talouden velkaantuminen jatkuu – kuntatalouden näkymät heikentyneet

Julkisen talouden osalta Vesala toteaa, että verotulokertymien aiempia ennusteita vaisumman kasvunäkymän sekä rahoituskustannusten voimakkaan nousun takia näköpiirissä ei ole julkisen velkaantumisen oleellista hidastumista. Myös kuntatalouden näkymä on synkentynyt.

– Syksyn kuntatalousohjelmassa valtiovarainministeriö on varsin merkittävästi heikentänyt kuntatalouden lähivuosien näkymiä. Arvio kuntasektorin lähivuosien rahoitusalijäämästä on noussut noin 0,5 miljardin euron tasolta 1–1,5 miljardin haarukkaan. Suurimmat negatiiviset ennustemuutokset koskevat verotuloja sekä valtionosuuksien kehitystä, Vesala lisää.

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste: Ensi vuoden bkt-ennuste alas, kuntien lainakanta kasvaa lähes 8 miljardilla 2027 mennessä

Taulukko: Kuntarahoituksen ennuste Suomen talouden keskeisistä tunnusluvuista, kuten bruttokansantuotteesta ja työllisyydestä, vuosille 2022–2025.

Kuntarahoitus laskee ennustettaan ensi vuoden talouskasvusta lähes prosenttiyksiköllä. Kesäkuussa julkaistussa suhdanne-ennusteessa yhtiö arvioi Suomen bruttokansantuotteen kasvavan 0,5 prosenttia vuonna 2024. Nyt julkaistu syyskuun ennuste povaa 0,3 prosentin laskua. Muutosta selittävät eritoten asuntotuotannon äkkijarrutus sekä huonosti vetävä vienti.

– Rakentaminen kärsii erityisen paljon korkotason ja materiaalikustannusten noususta sekä asuntokaupan hyytymisestä. Konkursseja on nähty paljon, ja ala on iso työllistäjä. Rakennussektorin alakulon kerrannaisvaikutukset painottuvat vuoteen 2024, kertoo Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.

Kuntarahoitus ei ennusta talouden taantumasta syvää tai pitkäkestoista. Myös työttömyyden odotetaan nousevan vain maltillisesti.

– Palkansaajien ostovoima on onneksi kääntymässä nousuun, ja korkohuippukin alkaa olla käsillä. Inflaatio on kuitenkin niin sitkeässä, ettei Euroopan keskuspankilta kannata vielä odottaa merkittäviä koronlaskuja, pääekonomisti Vesala arvioi.

Kuntien lainakanta kasvaa lähes kahdeksalla miljardilla 2027 mennessä

Tuleva vuosi tietää käännettä myös kuntien talouteen. Kuntarahoituksen ennusteessa kuntien tulos putoaa ja niiden lainakanta kasvaa lähes kahdella miljardilla eurolla vuonna 2024.

– Kunnat saivat sote-uudistuksesta kertaluontoisia verohäntiä ja sote-kiinteistöjen myynnistä tuloja, jotka pönkittivät niiden taloutta. Nyt hyvät ajat päättyvät ja kuntatalous kääntyy kivuliaasti kohti normaalia, sanoo Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

Kuntarahoituksen mukaan kuntien taloutta painaa erityisesti investointien rahoittaminen. Kuntien vuosikate heikkenee, ja yhä suurempi osa investoinneista joudutaan rahoittamaan velalla. Kuntarahoituksen ennusteessa kuntien lainakanta kasvaa lähes kahdeksalla miljardilla eurolla vuoteen 2027 mennessä.

– Näyttää siltä, että tulevina vuosina kunnat tarvitsevat lisärahoitusta noin 400 miljoonaa euroa enemmän vuodessa kuin mitä kesäkuussa ennustimme. Näkymä on vaikea, eikä vähiten hallitukselle, jonka tavoitteena on saattaa julkinen velkasuhde laskuun, Kallio arvioi.

Kuntarahoitus odottaa, että kunnat joutuvat lykkäämään investointeja ja jättämään hankkeita toteuttamatta. Tasapainotusohjelmia, palveluverkon tiivistyksiä ja veronkorotuksia nähtäneen myös.

Taulukko: Kuntarahoituksen ennuste kuntien talouden kehityksestä vuosina 2022–2027.

Vihreä siirtymä luo kasvun eväitä

Kuntarahoituksen ennusteessa todetaan, ettei julkisen talouden ongelmia ratkota yksin säästöin ja supistamalla: talouden tasapainottaminen vaatii tuottavuutta ja uusia tuloja. Kurjan suhdannenäkymän takana itää onneksi myös kasvun versoja.

– Suomeen kaavaillaan vihreän siirtymän investointeja noin 140 miljardin euron edestä. Todennäköisesti vain osa hankkeista toteutuu, mutta jo muutama prosentti tietäisi piristysruisketta, jonka eteen kuntienkin kannattaa tehdä kiivaasti töitä, toimitusjohtaja Kallio kehottaa.

Ennusteessa muistutetaan, että investointien toteutuminen edellyttää uusiutuvan energiantuotannon moninkertaistamista, mikä vaatii satsauksia myös sähkön siirtokapasiteettiin sekä energian välivarastointiin.

– Jos investoinneissa käynnistyy positiivinen kierre, talouskasvu voi nopeutua selvästi totuttua ripeämmäksi. Parhaassa tapauksessa talous yltää vuosikymmenen jälkipuoliskolla kasvulukuihin, jollaisia ei ole pitkään jatkuvana trendinä nähty sitten finanssikriisin, pääekonomisti Vesala pohtii.

– Se tietäisi paluuta parempiin vuosiin myös monen kunnan taloudelle, Kallio päättää.

Lisätietoja:

Heidi Penttinen, viestintäpäällikkö
heidi.penttinen@kuntarahoitus.fi
puh. 045 139 3229

Huomisen talous: Rakentaminen hyytyy, vienti yskii – edessä viileä taloussyksy

Podcastin syyskauden avausjakso pureutuu Kuntarahoituksen syyskuun suhdanne-ennusteeseen. Äänessä pääekonomisti Timo Vesala. Kuuntele uusin jakso ja seuraa Huomisen talous -podcastia SpotifyssaSoundCloudissa tai Applen tai Googlen podcast-palveluissa. Syyskauden aikana podcast ilmestyy joka toisen viikon tiistaina.

USA:n talous käy kuumana, Euroopassa syksy alkaa viileämmin – Kuntarahoituksen markkinakatsaus 08/2023 on julkaistu

Alkuvuoden talouskasvu on ylittänyt odotukset lähes kaikkialla länsimaissa, sanoo Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön elokuun markkinakatsauksessa. Yhdysvalloissa makrotalouden uutisvirta on jatkunut vahvana läpi kesän, Euroopassa taloutta ovat kannatelleet valtioiden energiatuet, palvelualojen vahva veto sekä korkea työllisyys ja Suomessakin bkt-kasvu elpyi vuoden ensimmäisellä puoliskolla odottamattoman paljon.

Yhdysvalloissa talous ei näytä jäähtymisen merkkejä vielä syksyn kynnykselläkään. Euroopassa tilanne on toinen.

– Kiristynyt rahapolitiikka vaikuttaa talouteen viiveellä, ja loppuvuodelle suhdanneodotus on jo selvästi heikentynyt. Näkymät ovat synkentyneet erityisesti teollisuudessa ja rakentamisessa, mutta myös palvelualojen kasvussa paras terä on taittumassa, pääekonomisti Vesala arvioi.

Maailmantalouden ykkösriskinä Vesala pitää Kiinaa, jonka taloudesta kantautuu nyt lähes yksinomaan huonoja uutisia.

– Koronarajoitusten poistumisen jälkeen kotimarkkinoiden elpyminen ei ole jatkunut Kiinassa toivotusti. Kiinteistömarkkinoiden ongelmat ovat syventyneet, eikä vientikään vedä entiseen malliin, Vesala pohtii.

Kasvuyllätykset mutkistavat keskuspankkien työtä

Pääekonomisti arvioi pahimman inflaatiopiikin olevan takanapäin, mutta kuluttajahintojen kehitykseen liittyy yhä epävarmuutta.

– Euroopassa talouden tasapainottumista hidastavat erilaiset rakenteelliset jäykkyydet, ja EKP:n on vaikea arvioida, milloin rahapolitiikkaa on riittävästi kiristetty, Vesala selventää.

Markkinat odottavat Euroopan keskuspankilta enää yhtä koronnostoa. Korkohuippu saatetaan saavuttaa syksyn aikana, mutta sitkeän pohjainflaation ei odoteta antavan EKP:lle sijaa nopeisiin koronlaskuihin.

Peli on yhä auki myös Yhdysvalloissa. Kesän positiivisilla talousyllätyksillä on kääntöpuolensa, muistuttaa Vesala.

– Kasvun piristyminen ja kireät työmarkkinat voivat yhä vaikeuttaa hintapaineiden talttumista. Markkinoiden toiveissa Fed olisi jo koronnostonsa tehnyt, mutta mitenkään varmaa se ei ole.

Suomessa ostovoiman luisu on pysähtymässä

Suomen talous on kasvanut pitkälti palvelualojen varassa. Teollisuudessa ja rakentamisessa suhdanne on kääntynyt jo selvästi heikompaan suuntaan. Kuluttajille on onneksi luvassa helpotusta.

– Palkankorotusten myötä kuluttajien ostovoiman lasku on onneksi pysähtymässä, mikä yhdessä vahvan työllisyyden kanssa on hyvä vastalääke suhdanneluisua jyrkentäville voimille.

Alkuvuoden kasvuyllätys sysää matalasuhdannetta myöhemmäksi, sanoo pääekonomisti Vesala.

– Vuosi 2023 saattaa osoittautua ennustettua vahvemmaksi, mutta vuoden 2024 kasvuarvoihin liittyy suuria kysymysmerkkejä – ei vähiten rakentamisen äkkijarrutuksen vuoksi.

Kuntarahoituksen syyskuun suhdanne-ennuste julkaistaan tiistaina 12. syyskuuta. Ilmoittaudu julkaisutapahtumaan klo 13–14 täällä tai tilaa esitysmateriaali täällä.

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste: Kasvun eväät vähissä – kuntataloudessa miljardin ennuste-ero

Taulukko: Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste, kesäkuu 2023. Arvio Suomen talouden keskeisistä tunnusluvuista vuosina 2022–2024.

Kansantalouden tuoreen neljännesvuositilinpidon mukaan Suomen bruttokansantuote kasvoi kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 0,2 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Puoli vuotta jatkunut talouden supistuminen siis katkesi, mutta kasvun eväitä on vähän, arvioi Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön vuoden toisessa suhdanne-ennusteessa.

– Rahapolitiikan historiallisen nopea kiristäminen alkaa toden teolla purra kysyntään vasta kuluvan vuoden aikana. Rahoituskustannusten nousu näkyy jo talouden korkoherkimmillä sektoreilla, kuten kiinteistömarkkinoilla ja rakentamisessa. Rakennusinvestointien aallonpohja leikkaa tänä ja ensi vuonna tuntuvasti bkt-kasvua.

Palkansaajien ostovoima romahtanut vuoden 2009 tasolle – Kuntarahoitus laskee tulevan vuoden bkt-ennustettaan

Talouden suhdannekuvaa nakertaa myös yksityinen kulutus, jonka tila on aneeminen. Elinkustannusten nousu on laittanut kotitaloudet ahtaalle, sanoo pääekonomisti Vesala; kuluttajien ostovoima on romahtanut.

– Reaaliansiot ovat laskeneet 14 vuoden takaiselle tasolle. Vuoden 2009 jälkeen saavutettu ostovoiman kasvu on lyhyessä ajassa pyyhkiytynyt kokonaan pois, eikä nopeaa toipumista ole luvassa. Kotitalouksilla lienee edelleen jonkin verran ylimääräisiä säästöjä jäljellä, mutta jossain vaiheessa kuluttajilla tulee perälauta vastaan.

Kuntarahoitus laskee vuoden 2024 kasvuennustettaan prosenttiyksiköllä 0,5 prosenttiin ja ennustaa pientä nousua työttömyyteen. Yhtiö pitää kuluvan vuoden bkt-ennusteensa ennallaan -0,5 prosentissa.

Kylmä suihku talouteen jäähdyttää myös hintapaineita.

– Elintarvikkeiden hinnat ovat todennäköisesti kääntymässä laskuun rivakan nousujakson jälkeen. Myös kysynnän jäähtyminen vaimentaa inflaatiopaineita. Vuoden 2023 keskimääräinen inflaatiovauhti yltää vielä kuuteen prosenttiin, mutta ensi vuonna kuluttajahintojen nousu hidastuu jo lähelle normaalia, kahden prosentin tasoa.

Kuntatalous kääntyy kivuliaasti kohti normaalia – Kuntarahoituksen ennusteessa miljardiero valtiovarainministeriön laskelmiin

Kuntarahoitus on laatinut vuoteen 2027 ulottuvan ennusteen kuntien talouden kehityksestä. Ennuste peilaa kuntien talouden kolmen kuukauden toteumatietoja valtiovarainministeriön Julkisen talouden suunnitelmaan, joka on julkaistu maaliskuussa. Kuntarahoituksen ennuste vastaa ministeriön laskelmia vielä kuluvan vuoden osalta. Myöhemmin ero kasvaa merkittäväksi.

– Ennusteemme kuntien tuloksesta on vuodesta 2024 alkaen noin miljardi euroa heikompi kuin valtiovarainministeriön laskelmissa, varoittaa Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

Puuttuvaa miljardia selittävät eritoten heikkenevä taloussuhdanne, kulujen kasvu (inflaatio, palkkaratkaisu) sekä maltillisemmasta veroennusteesta johtuva tuottojen hiipuminen.

Taulukko: Kuntatalouden kehitys Kuntarahoituksen ennusteessa.

Kuntarahoituksen ennusteessa kuntien investoinnit kasvavat reilusta neljästä miljardista eurosta noin viiteen miljardiin. Ennusteessa kuntien lainakanta kasvaa vuoteen 2027 mennessä noin 24 miljardiin euroon. Kunnille tulisi tällöin noin 4 miljardia euroa enemmän lainaa kuin valtiovarainministeriö arvioi.

Riskinä on, että hyvin menestyvä pieni vähemmistö kuntia ja kaupunkeja ”häivyttää” suuren enemmistön rahoitukselliset ja rakenteelliset haasteet.

– Jo kuluvana vuonna 21 kuntaa tuottaa kolme neljäsosaa kuntien tuloksesta. Ensi vuonna, kun kuntien tulos putoaa 400 miljoonaan euroon, noin 260 kuntaa jää alijäämäisiksi tai pääsee nollaan. Kuntien eriytymisestä on puhuttu paljon, mutta nyt vaarassa on kuntien tasapäinen keskijoukko.

Säästöjä on syytä etsiä käyttötaloudesta, neuvoo Kallio.

– Vahva vuosikate pitää tuloksen plussalla ja mahdollistaa investoinnit. Kuntien kulukuri ja taloutta vahvistavat toimet ovat nyt tarpeen. Yksin ne eivät kuitenkaan riitä, vaan kuntien velvoitteita pitäisi myös tarkastella kriittisesti.

Kallio muistuttaa, että kuntien ongelma on koko julkisen talouden ongelma.

– Tilanne ei ratkea siirtämällä rahaa lompakosta toiseen. Ratkaisut on pystyttävä toteuttamaan palvelutuotannossa, hallinnon rakenteissa ja pääomakustannuksissa. Kasvu vaatii näkemystä, investointeja ja rohkeutta. Talouden talkoita ei ratkota pelkällä juustohöylällä, panostuksia tulevaan tarvitaan myös.

Lisätietoja:

Heidi Penttinen, viestintäpäällikkö
heidi.penttinen@kuntarahoitus.fi
puh. 045 139 3229

Talous selvisi energiakriisistä, mutta korkoshokki voi vielä puraista – Kuntarahoituksen markkinakatsaus 05/2023 on julkaistu

Energiakriisin piti sysätä Euroopan talous taantumaan, mutta lauha talvi tuli hätiin, toteaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala yhtiön toukokuun markkinakatsauksessa. Yritykset ja kotitaloudet sopeutuivat energian niukkaan saatavuuteen odotettua paremmin, ja valtioiden mittavat energiatuet sekä koronavuosina kertyneet säästöt puskuroivat elinkustannuskriisin vaikutuksia. Toimintaympäristön merkittävin muutos on kuitenkin korkotason nousu.

– Kuluvan vuoden aikana rahoituskustannusten nousu laittaa talouden suhdannekuvan uuteen testiin. Sen vaikutukset välittyvät talouteen asteittain ja osin pitkällä viiveellä. Talouden korkoherkimmät sektorit, kuten asuntomarkkinat ja rakentaminen, ovat jo selvästi heikentyneet. Myös teollisuudessa suhdannenäkymä on kääntynyt laskuun, pääekonomisti Vesala varoittaa.

Yhdysvallat viitoittaa tietä taantumaan, korot hakevat uutta normaalia

Rahatalouden kiristyminen näkyy erityisesti Yhdysvalloissa, jossa myös aluepankkien kriisi lisää talouden epävarmuutta. Riski taloustaantumasta on selvästi noussut.

– Vahvin vastalääke on alhainen työttömyys, mikä tukee kotimaista kysyntää Yhdysvalloissa ja näyttäisi pitävän mahdollisen USA-vetoisen taantuman varsin lievänä, Vesala pohtii.

Helpotusta haetaan myös hellittävästä inflaatiosta, ja vuositasolla hintojen nousu onkin hidastunut. Vesala muistuttaa, että kuluvan kevään aikana inflaatio on silti ollut liian nopeaa: kevään aikana hinnat ovat nousseet euroalueella 7 prosentin ja Yhdysvalloissakin lähes 7 prosentin vuosivauhdilla.

– Varsinkin euroalueella inflaation vastainen taistelu on edelleen keskeisin rahapolitiikkaa määräävä tekijä. Euroopan keskuspankki joutunee nostamaan ohjauskorkoja vielä ainakin pariin otteeseen ja pitämään korot huipputasolla odotettua pidempään. Yhdysvalloissa koronnostosyklin huippu sen sijaan voi hyvinkin olla jo käsillä.

Pääekonomistin mukaan korkoympäristössä on käynnissä pitkäkestoinen muutos: vaikka akuutti inflaatio-ongelma pian helpottaisi, korkojen uskotaan jäävän selvästi viime vuosien keskiarvoa korkeammiksi.

– Vihreän siirtymän edellyttämä massiivinen investointiaalto saattaa nostaa pääomamarkkinoiden tasapainokorkoa. Samaan aikaan ilmastonmuutokseen ja sen torjuntaan voi liittyä inflaatiota kiihdyttäviä lieveilmiöitä, millä olisi nimelliskorkoja kohottava vaikutus. Myös työvoimapulan kroonistuminen sekä protektionismi saattavat lisätä tuotannon kustannuspaineita.

Kolme kysymystä sanelee Suomen suuntaa

Suomessa kotitalouksien korkoherkkyys on painanut kotimaista kulutuskysyntää jo pitkään, ja talous ajautui viime vuoden jälkipuoliskolla tekniseen taantumaan.

– Alkuvuonna kuluttajien luottamus sekä tunnelmat kaupassa ja palvelualoilla ovat kuitenkin hivenen kohentuneet, pääekonomisti Vesala iloitsee. – Vuoden 2023 ensimmäisestä vuosineljännekseltä odotetaankin positiivista kasvua.

Pääekonomisti listaa kolme tekijää, jotka määräävät Suomen talouden suuntaa.

– Jatkossa Suomen kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat, miten voimakkaasti kansainvälisen talouden epävarmuus heijastuu vientiteollisuuteen, kuinka pitkään rakentamisen ”syväkyykkäys” jatkuu ja miten paljon kuluttajien ostovoima heikkenee vielä tänä vuonna.

Lue myös:

Energiakriisi harhautti hätiköimään suhdannekäänteen kanssa – torjuntavoitto ei välttämättä pitkälle kanna

Venäjän hyökkäys Ukrainaan sysäsi geopolitiikan mannerlaatat liikkeeseen voimalla, jollaista ei ole toisen maailmansodan jälkeen nähty. Humanitaarisen ja turvallisuuspoliittisen katastrofin liitännäissairautena myös talous sai vakavia oireita. Inflaatio kiihtyi merkittävästi, mihin keskuspankit reagoivat kovilla koronnostoilla. Elinkustannusten nousu leikkasi ikävästi ihmisten ostovoimaa.

Viime vuoden turbulenssi huomioiden on oikeastaan aika yllättävää, että euroalue on toistaiseksi välttynyt bkt:n supistumiselta, ja Suomessakin on koettu vasta pieni tekninen taantuma. Talouden tunnelmien synkin hetki osui viime syksyyn. Tätä kirjoittaessa euroalueen osakemarkkinoiden kokonaistuottoindekseissä on syyskuun pohjien jälkeen kertynyt nousua kolmisenkymmentä prosenttia. Yhdysvalloissa ja Suomessa kurssinousu on ollut puolet pienempää, mutta tuntuvaa sekin.

Osakemarkkinat ennakoivat talouden syklejä, mutta ei niiden sentään pitäisi kääntyä nousuun ennen kuin taantuma on edes alkanut. Yrittääkö pörssi siis viestiä, ettei taantumaa lopulta tule lainkaan, vai elämmekö vain väliaikaista ”sucker rallya” ennen uutta laskumarkkinaa?

Ostovoiman laskun ja korkojen nousun erirytmisesti vaikuttava tuplashokki on saattanut harhauttaa sekä ekonomistit että markkinat. Elinkustannuskriisi iski nopeasti. Varsinkin energiakustannukset kohosivat vauhdilla. Sen sijaan korkotason nousun vaikutukset välittyvät talouteen asteittain ja osin pitkälläkin viiveellä.

Euroopan energiashokista odotettiin lähtölaukausta taantumalle, mutta yritysten ja kotitalouksien kykyä sopeutua energian niukkuuteen aliarvioitiin. Samalla lauha talvi vähensi lämmityksen tarvetta. Valtioiden mittavat tuet ja kotitalouksien koronavuosina kertyneet säästöt myös puskuroivat elinkustannuskriisin vaikutuksia. Talous vaipui sivuttaisliikkeeseen muttei laskuun.

Torjuntavoiton hehkussa on voinut vähän unohtua, että rahoitusolosuhteiden kiristyminen potkii yhä kipeämmin yritysten ja kotitalouksien nilkoille. Lainaraha on kuin markkinatalouden verenkierto – sen pitää virrata. USA:n pankkikriisi on oma lukunsa, mutta kyllä Euroopassakin pankkien luotonanto on selvästi heikkenemään päin. Talouden korkoherkät sektorit, kuten rakentaminen ja asuntomarkkinat, niiaavat jo. Seuraavaksi jännitetään, miten teollisuuden käy.

Keskuspankitkin myöntävät, että suhdannekuvaan on ilmaantunut ilkeännäköisiä säröjä. Valitettavasti inflaatio ei anna yhtään armoa. Muutaman kuukauden maltillisemman vaiheen jälkeen euroalueen hintaindeksit ovat helmi–huhtikuun aikana olleet jälleen varsin jyrkässä nousussa. Inflaatioluvut ovat sen verran kauheita, että rahapolitiikan kiristyksiä on vaikea lopettaa, saati kääntää korkopolitiikka laskuun.

Akuutti energiakriisi selätettiin*, mutta se oli vasta ensipuraisu. Korkoshokki on vaikeampi sulattaa. En oikein jaksa uskoa, että taantuma on enää kovin pitkään vältettävissä, mutta toivottavasti matalasuhdanne jää lieväksi ja lyhytkestoiseksi. Geopoliittisten uhkien torjunta, irtautuminen fossiilienergiasta ja muut vihreän siirtymän investointitarpeet vaativat vahvan talouden.

* Kaasuvarastot ovat nyt täynnä, mutta ei Keski-Euroopan energiahuollon ongelmia ole pysyvästi ratkaistu. Varsinkin, kun Saksa todella sulki loputkin ydinvoimalansa.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti. Löydät Timo Vesalan myös Twitteristä!

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntarahoituksen Kauppalehden kumppaniblogissa 15.5.2023.