Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Timo Vesala: Talouden vuosi 2020

Kansainvälisessä taloudessa uusi vuosi käynnistyy orastavan toiveikkuuden merkeissä. Maailmantalous on ohittamassa kasvun hitainta vaihetta ja tulevaisuuden odotukset ovat hieman kohentuneet. Merkittävää käännettä parempaan ei kuitenkaan ole vielä näköpiirissä ja vuoden 2020 talouskasvu on jäämässä selvästi pitkän aikavälin trendiä vaisummaksi.

Näkymän seestyminen on hyvä uutinen, mutta vielä helpotuksesta ei kannata huokaista. Suhdanneriskejä nimittäin edelleen riittää. Ehkä kiinnostavinta on USA:n talouden kehitys. Markkinoilla on varsin vahva konsensus, että Yhdysvallat onnistuu jälleen välttymään merkittävältä suhdanteiden jäähtymiseltä – osin keskuspankin oikea-aikaisen rahapolitiikan kevennyksen ansiosta.

USA:n taloudessa on kuitenkin merkkejä, että kotimainen kulutus on saattanut loppuvuoden 2019 aikana notkahtaa odotuksia enemmän ja siten koko talouden suhdannekehitys voi talven aikana koukata ennakoitua syvemmältä. Mikäli näin tapahtuu, talouden luottamusluvut joutuvat uuteen testiin. 30.1. julkaistavat USA:n BKT-tilastot vuoden 2019 viimeiseltä neljännekseltä ovat alkuvuoden talouslukujen kiinnostavinta antia.

Myös Kiinan talouteen liittyy suuria kysymysmerkkejä. Kiinassa elvyttävä politiikka on ollut käynnissä jo hyvän aikaa ja piristävien vaikutusten pitäisi alkaa jo näkyä reaalitaloudessa. On mahdollista, että Kiinan pahenevat rakenteelliset ongelmat – työikäisen väestön väheneminen, alhainen tuottavuuskasvu, korkeat velka-asteet – neutraloivat elvytyksen tehon.

Vuotta 2019 värittäneet poliittiset ongelmat näyttäisivät onneksi olevan hieman helpottamassa, vaikkei kauppasodan välirauhasta saati Brexitin lopullisesta muodosta edelleenkään ole täyttä selvyyttä. Näiden kysymysten kanssa toki painitaan alkavana vuonnakin. USA:n presidentinvaalit esivaaleineen ovat politiikan rintamalla eittämättä vuotta 2020 hallitseva tapahtumasarja.  

Suomessa kasvu hidastuu viiveellä

Vuoden 2019 keskivaiheilla Suomea riemastutti positiivinen kasvuyllätys. Talouskasvu ei tyrehtynytkään Euroopan talousvetureiden perässä, vaan nousukausi teki ainakin väliaikaisen paluun. Hyvä työllisyystilanne ja syksyn muhevat veronpalautukset tukivat kulutusta. Asuntomarkkinoillakin kauppa kävi vilkkaana ja ulkomaankaupassa erityisesti palveluvienti kasvoimukavasti.

Nähty kasvuyllätys parantaa jonkin verran myös vuoden 2020 lähtökohtia. Hallituksen etupainotteiset menolisäykset myös lisäävät julkista kulutusta ja osaltaan tukevat alkavan vuoden BKT-kehitystä. Kasvu on silti väistämättä hidastumassa. Rakentaminen jäähtyy selvästi ja myös vienti alkaa voimakkaammin reagoida maailmantalouden alavireeseen. Viimeisimpien ennusteiden perusteella noin prosentin talouskasvuun yltäminen olisi jo kelpo suoritus.

Työllisyyskasvu luupin alla

Viime vuosina työllisyysaste on ollut yksi tarkimmin seuratuista talouden tunnusluvuista. Näin tulee varmasti olemaan myös vuonna 2020 ja hallituksen onnistumista peilataan työllisyysasteen kehitystä vasten.

75 prosentin työllisyysaste vuoteen 2023 mennessä on lyhyen aikavälin politiikkatavoitteena jopa ylikorostunut, koska sitä ei tavoitella pelkästään kestävyysvajeen taklaamiseksi, vaan myös hallituskaudella luvattujen menolisäysten katteeksi. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että työllisyysasteen kestävä nousu saadaan varmistettua pitkävaikutteisilla uudistuksilla, joilla vahvistetaan osaamista, kannustimia ja työvoiman liikkuvuutta. Työllisyysasteen nousutarve nimittäin liittyy ensisijaisesti talouden pitkän aikavälin haasteisiin. Väestö ikääntyy ja työikäisten suhteellinen osuus laskee, mihin oikeastaan koko kestävyysvajekin kulminoituu. Suppenevasta työikäisten joukosta entistä useamman tulisi olla töissä, jotta hyvinvointipalvelujen ja eläkkeiden rahoituskuorma yhtä työllistä kohden ei kävisi liian raskaaksi. Tulevina vuosikymmeninä tarvitsemme väistämättä myös työvoimaa vahvistavaa maahanmuuttoa.

Velkasuhde kääntymässä jälleen nousuun

Nousukauden kuumimman vaiheen mentyä ohi julkisen talouden rahoitusasema on uudelleen heikkenemässä. Valtionvarainministeriö ennustaa julkisen talouden velkasuhteen nousevan hieman jo vuonna 2020. Suomen Pankki puolestaan laskee, että kestävyysvaje on bruttokansantuotteeseen suhteutettuna paisunut 3 prosentista 4,7 prosenttiin. Kyseessä on usean miljardin euron uusi lovi, jonka pääasiallisena syynä ovat lähivuosien odotuksia suuremmat alijäämät.

Maailmalla on jo jonkin aikaa käyty keskustelua, pitäisikö julkisen talouden velkaantumiseen alkaa suhtautua aiempaa sallivammin. Matalat korot näyttäisivät olevan hyvin pitkäaikainen ilmiö ja talouden hidastunutkin kasvuvauhti on selvästi korkotasoa korkeampi. Tämä keskustelu tulee oletettavasti Suomessakin vilkastumaan.

On sinänsä totta, että elämme poikkeuksellisen suotuisaa aikaa tehdä tulevaisuuden kasvupotentiaalia vahvistavia ja hiilivapaata yhteiskuntaa edistäviä julkisia investointeja. Alhainen korkotaso ei kuitenkaan tarkoita, että velkaantumisesta olisi tullut tyystin vaaratonta. Kaukana siitä. Vaikka lainakorot ovat alhaiset ja jopa negatiiviset, velanotto kuitenkin aina lisää velkamassaa, joka pitää pystyä tulevaisuudessa kaikissa tilanteissa myös uudelleenrahoittamaan. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että seuraavassa taantumassa korot laskevat. Jos kävisikin päinvastoin, velkasuhde voisi heiketä nopeasti ja korkomenojen osuus julkisista menoista kääntyä jyrkkään kasvuun.

Erityisesti Suomen kaltaisen pienen, suhdanneherkän maan kannattaa olla velkaantumisen kanssa tarkkana. Suuriin maihin verrattuna olemme selvästi haavoittuvammassa asemassa: tuotantorakenteemme on yhä verrattain kapea-alainen, meillä on niukasti markkina-asemansa vakiinnuttaneita kasvuyrityksiä ja julkisen talouden rahahanat ovat pitkälti ulkomaisten sijoittajien luottamuksen varassa.

Timo Vesala
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Tutustu Timon aiempiin blogikirjoituksiin:

NäkökulmatTalous

Esa Kallio: Menestys rakennetaan tiimipelillä

Hämmennystä ovat tänä vuonna aiheuttaneet viime vuodelta tutut asiat: suurvaltojen kinastelu, kauppasota ja brexit. Nämä teemat loistivat yllättäen poissaolollaan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuosikokouksessa, johon lokakuun lopulla osallistuin. Kolmen päivän aikana tapasin yhteensä yli kolmenkymmenen pankin edustajia. Yleensä tapaamisia on yhdistänyt jokin tietty suuri teema. Tänä vuonna sellaista ei ollut, vaikka merkittäviä maailmantalouteen vaikuttavia asioita on avoinna. Tämä oli hämmentävää.

Vaikuttaa siltä, että asioiden paikallaan junnaamiseen on turruttu. Riskien kanssa tekemisissä olevat ihmiset ovat kyynistyneet. Ennen suunnan muuttamista tai toimiin ryhtymistä halutaan varmistua, että jotain konkreettista tapahtuu eikä kyseessä ole pelkkä vouhotus.

Kansainvälisistä epävarmuustekijöistä huolimatta Suomen talous on porskuttanut vastavirtaan. Talouden alamäki ole ainakaan vielä tänne tarttunut, vaikka sekä kuluttajien että teollisuuden luottamus tulevaisuuteen näyttää heikkenevän.

Luottamuksella on talousjärjestelmässä keskeinen rooli, muutenkin kuin näkymien mittaamisessa. Pankkitoiminta perustuu nimenomaan luottamukseen vastapuolta kohtaan.

Kuntataloudessa vuosi on ollut odotuksia synkempi muun muassa ennustettua pienemmän verokertymän takia. Huolta tulevaisuudesta lisäsi Tilastokeskuksen alueellinen väestöennuste, jota tässäkin lehdessä ja lokakuun Huomisen talous -podcastissamme puidaan.

Mikäli kaupungistumiskehitys jatkuu ennustetusti, vuonna 2030 kymmenessä suurimmassa kaupungissa asuu 44 % Suomen väestöstä, vuonna 2040 jo 46 %. Vastaava luku tänä vuonna on 41 %, kun vuoden 2009 lopussa se oli 38 %. Kunnat tulevat jakautumaan entistä selkeämmin muuttotappio- ja muuttovoittokuntiin. Vaikka merkittävät vaikutukset kunnille toteutuvat nykyennusteen mukaan noin 20 vuoden kuluttua, niihin on reagoitava nyt.

Jo vuosia kestäneen paineen ja epävarmuuden keskellä kunnat ovat pystyneet sopeuttamaan talouksiaan ja leikkaamaan kustannuksia. Toivottavaa olisi, ettei niiden tehtäväkenttää jo muutenkin haastavassa tilanteessa laajennettaisi ilman lisärahoitusta. Esimerkiksi julkisuudessa pyöriteltyjen hoitajamitoitusten muuttaminen kertalaakista ilman siirtymäaikoja tulisi kunnille kalliiksi.

Kuntarahoitus on perustehtävänsä kautta ollut jo 30 vuotta kuntien kumppanina rakentamassa Suomen hyvinvointia, hyvinä ja huonoina päivinä. Viime vuosina olemme lisäksi tehneet yhteistyötä erilaisissa hankkeissa, joilla luodaan maamme tulevaisuuden menestystä.

Menestys rakennetaan tiimipelillä, minkä Huuhkajatkin osoittivat. Joku on joskus sanonut, että tiimi ei ole joukko ihmisiä, jotka tekevät työtä yhdessä. Se on joukko ihmisiä, jotka luottavat toisiinsa. Haluan kiittää henkilöstöämme antoisasta vuodesta, sitoutuneisuudesta ja tiimipelaamisesta. Kiitos myös asiakkaillemme ja kumppaneillemme luottamuksesta asiantuntijuuttamme kohtaan. Jatketaan hyvää tiimipeliä myös ensi vuonna.

Esa Kallio
toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj
Twitter @EsaKallio1

Näkökulmat

Kuntarahoituksen markkinakatsaus 12/2019

Ennakoivien suhdannekuvaajien perusteella maailmantalouden kasvu ohittaa hitaimman vaiheensa talven aikana. Kasvu näyttäisi hieman piristyvän jo vuonna 2020, mutta maailmankaupan hitaan toipumisen vuoksi talouskasvun merkittävämpi vauhdittuminen ajoittunee vasta vuoteen 2021.

Talouden toteutuneissa luvuissa ei selväpiirteistä käännettä parempaan ole vielä tapahtunut ja suhdannetilanne on yhä riskialtis. Kasvunäkymän vakautumisen kannalta kriittisintä on, ettei teollisuuden alavire kovin voimakkaasti tarttuisi työvoimavaltaisille palvelualoille. Tartunnasta on jo saatu orastavia merkkejä, joten teollisen syklin pitäisi lähikuukausina alkaa selvemmin elpyä, jotta laajemmilta suhdanneongelmilta vältyttäisiin.

Muita maailmantalouden keskeisiä riskejä ovat USA ja Kiina. Mikäli USA:n suhdanne koukkaa odotettua syvemmältä, negatiiviset yllätykset voivat käynnistää isoja markkinaliikkeitä, jotka ovat aina riski myös reaalitaloudelle. Myös näytöt Kiinan elvytyspolitiikan tehosta ovat toistaiseksi jääneet vaatimattomiksi.

Osakemarkkinoiden vahva kehitys ja yrityslainojen riskilisien kapeneminen 2019 tukevat käsitystä ohimenevästä suhdannekuopasta.

Euroalueella korkotaso on elokuun ”paniikkitasoilta” selvästi korjaantunut ylemmäksi, mutta trendinomainen nousu ei vielä ole alkanut. Markkinat odottavat rahamarkkinakorkojen pysyvän negatiivisina 2024 jälkipuoliskolle saakka.

Euroopan keskuspankissa on käynnissä rahapolitiikan strategian uudelleenarviointi. Arvioinnin kohteena ovat ainakin: 1) onko negatiivisista koroista ja EKP:n taseen jatkuvasta kasvusta jo enemmän haittaa kuin hyötyä, 2) miten inflaatio-odotuksiin voitaisiin vaikuttaa aiempaa tehokkaammin ja 3) voisiko EKP:llä olla jonkinlainen rooli esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnan edistämisessä ja eriarvoisuuden vähentämisessä

USA:ssa työllisyyskasvun jatkuminen vahvana puoltaa Fedin näkemystä, ettei lisäkoronlaskuja toistaiseksi tarvita. Suhdanneheikkouden vuoksi markkinat kuitenkin odottavat Fediltä yhtä ohjauskoron laskua vuonna 2020.

Maailmantalouden kasvussa tapahtunut 2019 selvä tasopudotus, mutta kehitys on hiljalleen vakautumassa

OECD:n ennakoivien indikaattoreiden perusteella kasvu ohittaa hitaimman vaiheensa seuraavan 6 kk:n aikana

Osakemarkkinoiden vahvuus ja yrityslainojen riskilisien kapeneminen kertovat markkinoiden luottamuksesta, ettei maailmantalous ole luisumassa taantumaan

Teollisen taantuman pitäisi kuitenkin melko pian helpottaa, jottei tartunta palvelualoille alkaisi nostaa työttömyyttä

Pitkien korkojen palautuminen elokuun pohjatasoilta linjassa riskien vähenemisen kanssa – tuleville vuosille odotuksissa kuitenkin vain hyvin loivaa nousutrendiä

EKP:ltä ei enää odoteta merkittäviä lisäkoronlaskuja – markkinat kaipaavat uudenlaisia toimia inflaatio-odotusten elvyttämiseksi

USA:n taloudessa on yhä merkittäviä suhdanneriskejä, mutta työmarkkinoiden vahvuuden vuoksi odotukset Fedin lisäkoronlaskuista vähäiset

Suomen talouden näkymä

Maailmantaloutta vaivannut suhdannekuoppa ei toistaiseksi ole Suomeen vielä kovinkaan voimakkaasti tarttunut. Talouden kasvuvauhti on kuluvan vuoden aikana jopa piristynyt.

Odotusilmapiiri on kuitenkin Suomessakin heikentynyt, mikä näkyy erityisesti kuluttajien ja teollisuuden luottamuskyselyissä.

Vaikka työllisyyskasvu on aivan viime aikoihin saakka jatkunut, työmarkkinoiden tulevaisuuden näkymä on muuttunut selvästi aiempaa epävarmemmaksi. Talven työmarkkinakierros on työllisyyden kehityksen kannalta erittäin merkityksellinen.

Talouden positiiviset yllätykset vahvistavat ensisijaisesti vuoden 2019 kasvunäkymää. Olemmekin nostaneet kuluvan vuoden kasvuennustettamme varsin tuntuvasti 1,1 prosentista 1,6 prosenttiin.

Myönteisistä yllätyksistä huolimatta talouskasvu on vääjäämättömästi hidastumassa. Vientinäkymä on heikentynyt, vaikkei pelättyä voimakasta pudotusta olekaan tulossa. Kotimaassa rakentamisen volyymi laskee ensi vuonna tuntuvasti.

Vuoden 2019 kasvuyllätys kuitenkin parantaa jonkin verran myös ensi vuoden lähtökohtia. Olemme nostaneet ennusteemme vuoden 2020 BKT-kasvusta 0,7 prosentista 0,9 prosenttiin. Vuoden 2021 BKT-ennusteemme säilyy ennallaan 1,0 prosentissa.

Kuntatalouden tila on heikentynyt voimakkaasti. Manner-Suomen kuntien vuosikate laski vuoden 2019 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana noin kahdella miljardilla eurolla edellisen vuoden vastaavaan jaksoon verrattuna. Samaan aikaan kuntien investointitarpeet ovat kasvaneet, mikä on johtanut velkaantumisvauhdin kiihtymiseen.

Suomen BKT-kasvu yllättäen piristynyt 2019

Työllisyys kasvanut vielä tänä vuonna – työmarkkinoille virtaa jälleen myös uusia työnhakijoita

Luottamusmittarit kuitenkin kertovat kasvavasta epävarmuudesta

Suomen yllättävän vastustuskyvyn mahdollisia selityksiä ovat satunnaisvaihtelu ja/tai poikkeuksellisen pitkä reagointiviive, tuoteportfolio, muun muassa risteilylaivatilausten suuri merkitys nykyisessä tilanteessa, kohentunut kustannuskilpailukyky tai se, että kansainvälisen talouden suhdanneongelmia yliarvioitu tai ne ovat ymmärrettyä pistemäisempiä.

Tavaravienti oireilee jo maailmantalouden suhdanne-ongelmien välittymistä Suomeen, myös teollisuustuotannon kasvu hidastumassa

Rakentamisen merkitys ollut nykyisessä noususuhdanteessa poikkeuksellisen suuri – ensi vuonna rakentaminen jäähtyy selvästi

Kuntarahoituksen suhdanne-ennuste: Kasvu hidastuu 2020 nettoviennin ja investointien vaimenemisen vuoksi

Varsin hyvästä taloustilanteesta huolimatta julkisen sektorin velkaantuminen alkanut uudelleen kiihtyä

Kuntataloudessa verokertymän ”rytmihäiriö” iso ongelma 2019, mutta tärkein syy heikkenevään trendiin ovat menopaineet

Väestön ikääntymisen vuoksi työllisyydessä on juostava kovempaa, jotta pysyisimme edes paikallamme

Vaikka työllisyysaste on korkeimmillaan lähes 30 vuoteen, ikääntymisen vuoksi taloudellinen huoltosuhde on yhä pitkän aikavälin keskiarvon (1962-2018 n. 118) yläpuolella.

Kuntarahoituksen markkinakatsaus 12-2019Lataa

KuntarahoitusTalous

Innovatiivisia ilmastoratkaisuja

Nuorten ääni kuului maaliskuun alussa järjestetyssä Meidän ilmasto 2030: Nuorten ilmastokokous -tapahtumassa, johon osallistui yli 500 ilmastoaktiivia. Kuntarahoitus antoi nuorille mahdollisuuden kertoa ilmastohuolensa kuntapäättäjille kirjoittamalla ilmastopoliittisia odotuksiaan ja vaatimuksiaan koti- ja asuinkunnilleen.

Nuoret jakoivat valtavan määrän ideoita sekä fyysisellä seinällä että sosiaalisessa mediassa. Vastauksissa kolme aihealuetta – ruokailu, kaupunkisuunnittelu ja liikenne – nousivat ylitse muiden. Huomisen tekijät tarttui nuorten eniten esiin nostamiin aiheisiin ja keräsi niihin ratkaisuja asiantuntijoilta sekä ilmastohaasteeseen tarttuneilta kunnilta.

Kunnat ruokatuotannon suunnannäyttäjiä

Elintarviketieteiden ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri Viivi Wanhalinnan mukaan ruoka, asuminen ja liikkuminen muodostavat jopa kolme neljäsosaa keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä. Leijonanosa ruoan hiilijalanjäljestä syntyy alkutuotannossa.

Vahvan kouluruokailuperinteen ansiosta julkishallinnon rooli ruokailutottumuksien määrittäjänä on meillä suurempi kuin maailmalla. Kouluruokailu voi ohjata lasten ja nuorten ruokailutottumuksia pysyvästi parempaan suuntaan tarjoamalla runsaasti erilaisia terveellisiä, ympäristöystävällisiä ja maukkaita vaihtoehtoja.

– Julkisessa ruokahuollossa ilmastovaikutukset tulee huomioida toiminnan joka tasolla: reseptisuunnittelussa tulee suosia enemmän kasviperäisiä proteiininlähteitä ja keittiön energia- ja vesitehokkuutta tulee parantaa. Esimerkiksi hävikkiruuan myyminen kuluttajalle kotiin vietäväksi on helppo ja yksinkertainen tapa vähentää niin julkisen tarjoajan kuin yksittäisen kuluttajan ruokailun ilmastovaikutuksia, kertoo Wanhalinna.

Helsinki on asemoitunut Suomessa kasvisperäisen ruokailun edelläkävijänä. Kaupungin tavoitteena on puolittaa lihan- ja maidonkulutus julkisessa ruokahuollossa vuoteen 2025 mennessä.

Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otso Kivekäs uskoo pääkaupungin uudistusten luovan pohjaa muulle maalle. Lihankulutuksen puolittamalla Helsingin kaupungin vuotuinen hiilijalanjälki pienenisi Kivekkään mukaan arviolta 10 000 – 20 000 tonnia vuodessa.

– Kyseessä on oikeastaan melko maltillinen muutos. Tarkoitus ei ole pakottaa ketään syömään kasvisruokaa, vaan tarjota ihmisille parempia, ravinteikkaampia ja ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, joita he haluavat syödä. Puolittamalla lihankulutuksen nykyisestä olemme samalla tasolla kuin 80-luvulla. Silloinkin voitiin ihan hyvin, Kivekäs muistuttaa.

Uusia teknologioita ja päästökauppaa

Liikennepäästöistä leijonanosa – yli 60 prosenttia – syntyy yksityisautoilusta. Korvaajaa perinteisille bensiini- ja dieselkäyttöisille polttomoottoreille on viime vuosina etsitty esimerkiksi sähköstä.

VTT:n johtava tutkija Juhani Laurikko uskoo sähköautoilun tulevaisuuteen, mutta näkee vielä mutkia matkassa: läpimurto valtavirtaan edellyttää harppauksia niin latausverkon kuin akkuteknologian saralla. Monimutkaiseen ongelmaan tuskin löytyy yksinkertaista vastausta.

– Haasteet johtuvat pitkälti siitä, että olemme hirttäytyneet yhteen käyttövoimateknologiaan, raakaöljyjalosteisiin. Tulevaisuuden energiakeskustelussa ei saa etsiä vain yhtä vaihtoehtoa, vuodesta 1985 liikenteen päästöihin erikoistunut Laurikko painottaa.

Käyttövoimateknologioiden monipuolisen soveltamisen lisäksi Laurikko peräänkuuluttaa rohkeaa liikennesuunnittelua. Tulevaisuuden liikenteessä avainsana on tehokkuus.

– Liikkumistarpeiden minimointi tulee olla lähtökohtana kaikessa liikennesuunnittelussa. Se osuus liikenteestä, jota ei voida poistaa, tulee toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti, Laurikko tiivistää.

Lahden kaupunki rohkaisee asukkaitaan tekemään ympäristöystävällisempiä liikkumisvalintoja henkilökohtaisen päästökaupan avulla. Maailmanlaajuisesti ainutlaatuisessa CitiCAP-hankkeessa jokaiselle käyttäjälle lasketaan yksilöllinen päästökiintiö LUT-yliopiston kehittämän laskentalogiikan avulla. Päästökiintiön alittuessa sovellus palkitsee käyttäjän virtuaalieuroilla. Palvelun täysmittaisen lanseerauksen jälkeen käyttäjät voivat vaihtaa virtuaalieuroja esimerkiksi kaupungin liikunta- ja kulttuuripalveluihin.

Lahden kaupungin kestävän liikkumisen projektipäällikön Anna Huttusen mukaan liikennepäästöjen leikkaaminen on osoittautunut muita ympäristötyön osa-alueita haastavammaksi. Yli kahden kilometrin matkoilla auto on edelleen lahtelaisten suosituin kulkuväline.

– Lahti on erittäin autovaltainen paikkakunta. Jos kehityskulku ei muutu, vuonna 2030 jopa 80 prosenttia kaupungin kokonaispäästöistä syntyy liikenteestä.

Vaikka päästöteknologia kehittyy, kunnianhimoisiin tavoitteisiin ei päästä ilman yksityisautoilun vähenemistä. Ihmisten päiden kääntämisessä Huttunen uskoo porkkanan olevan keppiä voimakkaampi: tavoitteena on tehdä kestävistä valinnoista helppoja ja miellyttäviä vaihtoehtoja yksityisautoilulle.

Iissä ekologisuus tuo euroja

Älykäs kaupunkisuunnittelu tarvitsee rinnalleen vahvat kiertotalouden periaatteet ja elinkaarimallin lainalaisuudet. Sitran Hiilineutraali Kiertotalous -teeman johtavan asiantuntijan Nani Pajusen tavoitteena on edistää ratkaisuja, joissa yhdistyvät luonnonvarojen kestävä käyttö, materiaalien tehokas kierto ja tuotteiden pitkä elinikä.

– Uskon, että nämä teemat ymmärretään Suomessa paremmin kuin monessa muussa maassa, mutta eri juttu on se, onko asioita myös sisäistetty ja kiertotalouden ratkaisuja otettu käyttöön. Moni kokee edelleen, että ympäristö- ja ilmastoasiat eivät kuulu minulle, vaan joku tulee ja hoitaa kaiken puolestani, Pajunen sanoo.

Pajusen mukaan suomalaiset kunnat ovat tehneet hienoa työtä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja olleet aktiivisesti mukana kiertotaloustyössä. Yksi esimerkki aktiivisuudesta on pohjoispohjanmaalainen Iin kunta, jossa ilmastotyö on muutettu euroiksi ja työpaikoiksi. Kunta on muun muassa luopunut fossiilisista polttoaineista kiinteistöjensä lämmityksessä ja rakentanut yhden Suomen suurimmista tuulivoimakeskittymistä.

Kunnassa suositaan paikallisia yrittäjiä, mikä on luonut uusia työpaikkoja alueelle. Ekologisten valintojen ansiosta kunnan kassaan kilahtaa yli kaksi miljoonaa lisäeuroa.

Kunta saa ympäristöasioissa aktiivista tukea ja konsultointia Iissä toimivalta kehitysyhtiö Micropolikselta. Kehitysyhtiön toimitusjohtajan Leena Vuotoveden mukaan Ii tuottaa jo tällä hetkellä 10 kertaa enemmän energiaa kuin kuluttaa – ja nimenomaan uusiutuvaa energiaa, mutta työ ei ole vielä lähelläkään maalia.

Ennen kaikkea tarvitaan luottamusta, asennetta ja vahvaa tahtoa toimia kiertotalouden ehdoilla.

– Tavoitteena on 80 prosentin päästövähennys vuoteen 2020 mennessä. Samalla Ii haluaa olla sekä täysin muoviton että jätteetön kunta.


Lue Ilmastohaaste-juttusarja kokonaisuudessaan:


Teksti: Pihla Hakala & Roope Huotari

Vastuullisuus

Väestökehityskeskustelu tarvitsee ratkaisukeskeisyyttä

Tilastokeskuksen syyskuun lopussa julkaistu väestöennuste maalaa synkän kuvan tulevaisuuden Suomesta: väestö vanhenee vauhdilla, maaseutu autioituu eikä lapsia synny riittävästi. Sanotaan, että hyvinvointiyhteiskunnan näivettyminen uhkaa seuraavina vuosikymmeninä.

Kuhmon kaupunginjohtaja, haja-alueiden rohkaisevaksi äänitorveksi profiloitunut Tytti Määttä sanoo olevansa avoimesti eri mieltä. Jos Määttä saisi päättää, hän kääntäisi oikeastaan täysin koko keskustelun suunnan.

– Suomessa tuntuu vallitsevan vahva ajatus siitä, että vain väestönkasvulla on mahdollista luoda hyvinvointia. Kaikilla kunnilla ei käsittääkseni voi olla väestönkasvua strategianaan, eikä sitä uusien ennusteiden perusteella ole edes mahdollista ottaa osaksi strategiaa.

Määtän mielestä Suomi tarvitsee nyt ennen kaikkea uutta ajattelua. Sen turvin voisi saada vastauksia siihen, miten hyvinvointia ja elinvoimaa syntyy ilman väestönkasvua.

Hän haluaa rohkaista toisenlaiseen ajatusmaailmaan.

– Missä vaiheessa ymmärrämme, että vakituisen väestön määrä ei ole mittari sille, onko alue kukoistava vai kurjistava? Kestävä elämäntapa ei voi perustua siihen, että taloudellinen hyvinvointi on kiinni väestön lisääntymisestä.

Syntyvyyskeskustelu on oma kysymyksensä. Määttä ei aivan käsitä, miksi syntyvyyden laskusta puhutaan kuin se olisi uusi ilmiö.

– Syntyvyys on ollut matalalla ennenkin: esimerkiksi 70-luvulla oltiin lähes samalla tasolla kuin nyt, mutta erona on tosin se, että tuon ajan Suomessa asui enemmän nuoria aikuisia eli potentiaalisia vanhempia.

Hän sanoo kuitenkin ehdottomasti ymmärtävänsä, mistä huoli kumpuaa.

– Se on selvää, sillä ovathan eläkejärjestelmä ja palvelut kriisissä. Myös yrittäjät miettivät, mistä saisivat osaavaa työvoimaa. On kuitenkin ristiriitaista samaan aikaan kauhistella kehitysmaiden väestön- ja kulutuksen lisääntymistä ja samaan aikaan haluta palauttaa Suomi väestönkasvun uralle.

Elinvoima ei ole kiinni paikasta

Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä on profiloitunut haja-alueiden rohkaisevaksi äänitorveksi.

Väestöennusteen mukaan Suomessa on vuonna 2040 enää vain neljä maakuntaa, joissa väkiluvun odotetaan olevan nykyistä suurempi. Näistäkin neljästä vain Uusimaa pystyy ylläpitämään väestönkasvua vielä ennustejakson lopussa.

Määttä suhtautuu ennusteisiin kriittisesti.

– Emme voi vuonna 2019 varmuudella tietää, mitä ihmiset ajattelevat tai miltä maailma ympärillä näyttää vuonna 2040. On mahdollista, että kaikista ansiokkaista toimistamme huolimatta osa maailman alueista muuttuu elinkelvottomiksi ilmastonmuutoksen takia. Tämä voi tarkoittaa siirtolaisvirtaa esimerkiksi Suomen haja-alueille. Pitää muistaa, että tilanteet voivat kääntyä päälaelleen.

Sana elinvoima yhdistetään usein kolmen kasvukeskuksen, pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen ympärille. Määttä laajentaisi tätä jaottelua.

– Elinvoimaisia alueita, yrityksiä ja ihmisiä voi olla eri puolilla Suomea, etelästä pohjoiseen. Digitalisaatio on avannut markkinoita viennille aivan uudenlaisella tavalla. Esimerkiksi pienen kuhmolaisen kivijalkakaupan markkina-alue voi tätä nykyä olla koko maailma.


Kestävä elämäntapa ei voi perustua siihen, että taloudellinen hyvinvointi on kiinni väestön lisääntymisestä.


Alueen elinvoima ja alueen ihmisten hyvinvointi pitää siis pystyä erottamaan myös kuntien taloudellisesta tilanteesta, hän jatkaa. Fakta on Määtän mukaan se, että kunnilla menee taloudellisesti huonosti Helsinkiä ja muutamaa muuta paikkaa lukuun ottamatta. Ongelmana on, että valtionosuusjärjestelmä on rakennettu pääsääntöisesti asukasperusteisesti ja kuntien verokertymä tulee pääosin kunnallisverosta.

Hän mainitsee yhtenä teemana myös palveluiden lisäämisen. Määtän mukaan hallitus on lisäämässä kuntien tehtäviä merkittävästi, vaikka tilanne rahoituspohjan osalta on vaikea väestön vähetessä.

– Kuntien järjestelmä ja hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu täysin sen varaan, että työssäkäyviä veronmaksajia riittää kasvaneen palvelutarpeen rahoittamiseksi. Jatkossa näin ei kuitenkaan ole, joten järjestelmän pitää pystyä uusiutumaan. Ja jos yksittäisen asukkaan hyvinvointia ajatellaan, niin kuka on sanonut, että mahdollisimman suuri määrä ihmisiä ympärillä tekee automaattisesti onnelliseksi?

Ilon kautta

Määttää hämmentää yleinen negatiivisuus niin yhteiskunnallisessa keskustelussa mutta myös yksilötasolla.

– Moni sanoo, että usea pieni kunta on epäonnistunut ja alamäessä ollaan. Jos aina ajattelisimme noin synkästi, olisi aika moni matkailukeskus jäänyt avaamatta, kaivos syntymättä ja puutuoteklusteri kehittämättä. Meidän pitäisi ennemminkin rohkaista, eikä heti tuomita.

Hänen mielestään nykypäivänä tuntuu välillä siltä, ettei mikään saisi olla hauskaa.

– Vaikuttaa vähän siltä, että tärkeintä on olla mahdollisimman ahdistunut ja kulkea kuin kuolemanpelossa muun lauman mukana. Negatiivinen ilmapiiri ei ainakaan helpota tilannetta. Pelkään, että elintärkeä innovatiivisuus ja yritteliäisyys hukkuvat toivottomuuden alle.

Esimerkiksi lapsiperhearkikin on saatu näyttämään julkisuudessa varsin ankealta, hän jatkaa.

– Tämän valossa ei siis välttämättä ole mikään ihme, että niin moni ei halua lapsia. Suomalaiset tarvitsisivat iloa elämään ylipäätään. Se olisi ensimmäinen askel.

Kuntien palvelurakenne mullistuu

MDI:n aluetutkija Timo Aro ja Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala
Timo Aro (vas.) tuntee alue- ja väestörakenteen muutokset perinpohjaisesti. Aro vieraili Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa marraskuussa. Jaksossa Suomen väestönkehitystä puivat Aro ja Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala (oik.).

Konsulttitoimisto MDI:n aluetutkija Timo Aro tuntee alue- ja väestörakenteen muutoksen koukerot paremmin kuin ehkä kukaan muu Suomessa. Tilastokeskuksen syyskuinen ennuste onnistui kuitenkin yllättämään jopa Aron kaltaisen konkarin.

– Osasimme odottaa synkkiä lukuja, mutta ne olivatkin vielä odotettua synkemmät. Käyttäisin jopa sanoja karu ja jäätävä, Aro sanoo.

MDI julkaisi oman selvityksensä aiheesta alkuvuonna. Se on sisällöltään hyvin samankaltainen kuin Tilastokeskuksen vastaava. Molemmista nousee esiin alueellinen eriytyminen, josta Aro kertoo olevansa erityisen huolissaan.

– Vaikka Suomi on väestöltään pieni maa, kuilu alueiden välillä on syventynyt jo pitkään. Meillä on suuret kantokykyerot, jotka näkyvät myös maakuntien välillä ja kaupunkikuntien sisällä. Tämä myös selittää huoltosuhteissa olevia merkittäviä eroja. Kun väestö ikääntyy ja lopulta vähenee, niin huollettavia tulee enemmän, ja potentiaalisia huoltajia taas vähemmän. Siksi suppenevasta potentiaalisesta työvoimasta pitää saada niin sanotusti enemmän tehoja irti.

Väestörakenteen muutos tulee vaikuttamaan merkittävästi myös palvelurakenteeseen.

– Vaikutus näkyy ensin neuvoloiden toiminnassa, sitten varhaiskasvatuksessa ja lopulta ketjun toisessa päässä esimerkiksi korkeakoulujen aloituspaikoissa. Voidaan puhua palvelurakenteen murroksesta, jonka vaikutukset näkyvät valitettavasti etenkin sivistyksessä ja kasvatuksessa, Aro sanoo.

Samaan aikaan kuntien pitää varautua siihen, että yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa lähes neljälläsadalla tuhannella vuoteen 2040 mennessä, mikä vaatii kunnilta ja kaupungeilta täysin erilaista palvelurakennetta kuin tällä hetkellä, huomauttaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.

– Tilanne on hyvin hankala. Ilmiö ei koske vain maaseutua tai syrjäseutua, vaan yhtä lailla ruuhka-Suomea. Esimerkiksi Espoolla ja Vantaalla vanhusväestön määrä kasvaa erittäin voimakkaasti jo ensi vuosikymmenellä, mikä aiheuttaa täysin uudenlaisia haasteita esimerkiksi soten näkökulmasta, Vesala sanoo.


Aro ja Vesala käsittelivät aihetta Kuntarahoituksen Huomisen talous -podcastissa.
Kuuntele jakso: Huomisen talous – Suoraa puhetta väestöennusteesta



Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: Kimmo Rauatmaa & Annukka Pakarinen

IlmiötKunta-/aluevaikuttaja

Bengt Holmström: Maailmantalous kaipaa riskinottoa

Maailmantalous on erikoisessa tilanteessa. Korot ovat hyvin alhaiset, jopa negatiiviset, ja inflaatio on matalalla. Investoinnit ovat vähissä ja työttömyys on ainakin USA:ssa alhainen.

– Tämä on hyvin hämmentävää. Kukaan ei olisi ajatellut, että vuonna 2008 roihahtaneen finanssikriisin jälkeen ajauduttaisiin tällaiseen tilanteeseen, Holmström sanoo.

Inflaation kasvua toivotaan, jotta alhaisista koroista päästäisiin pois. Niistä aiheutuu monenlaista hallaa pankeille ja taloudelle. Mistä ihmeestä tämä ekonomistienkin mielestä kummallinen tilanne sitten johtuu? Holmströmin mukaan siihen on monta toisiinsa kytkeytyvää selitystä, mutta ensisijainen syy on turvallisten sijoituskohteiden vähyys suhteessa kysyntään.

– Finanssikriisin jälkeen suuri määrä turvallisia sijoituskohteita hävisi, kun sijoittajien luottamus varjopankkijärjestelmän tuottamiin velkakirjoihin romahti. Niitä luultiin turvallisiksi, mutta totuus osoittautui toiseksi. Tämän seurauksena maailmassa on runsaasti rahaa, joka etsii turvallista parkkipaikkaa.

Turvallinen parkkipaikka on yksi vertauskuvista, joita Holmström mielellään käyttää. Vaikka aihe on monimutkainen, Holmström pyrkii puhumaan mahdollisimman käytännönläheisesti.

 – Kun kysyntää turvallisille parkkipaikoille on enemmän kuin tarjontaa, hinta nousee ja tuotto pienenee, korot painuvat matalalle. Maailmassa on arviolta 13–15 biljoonaa velkaa, jossa korko on negatiivinen. Sijoittajat ovat valmiita maksamaan turvallisesta parkkipaikasta.

Dollarin asema ei horju

Mitä markkinat sitten pitävät turvallisina parkkipaikkoina rahalle?

– Erityisesti Yhdysvaltojen liikkeeseen laskemia velkakirjoja, mutta myös muiden maiden dollarivelkakirjoja pidetään turvallisina sijoituskohteina ympäri maailman. Raha hakeutuu Yhdysvaltoihin myös Euroopasta ja Aasiasta. Yhdysvallat ei pysty suuresta velastaan huolimatta kehittämään riittävästi turvallisia parkkipaikkoja maailmanlaajuiselle kysynnälle. Tämä on osasyy alhaisiin korkoihin ja myös dollarin vahvuuteen.

Yhdysvaltojen ja dollarin ylivoimainen asema tuntuu erikoiselta. Miksi raha hakeutuu sinne, missä finanssikriisi sai alkunsa?

– Tämä on myös paradoksaalista. Luulisi, että Yhdysvaltoja rangaistaisiin, Holmström pohtii.

– Kriisin laukaisijasta tuli aikaisempaakin merkittävämpi. Dollari on dominoiva valuutta kaupankäynnissä, sen asemaa on ilmeisen vaikea murtaa.

Yhdeksi selitykseksi dollarin vahvalle asemalle Holmström sanoo Euroopan ajautumisen finanssikriisiin Yhdysvaltojen vanavedessä sekä Kiinan epäluotettavuuden sijoituskohteena.

– Euroopan taloudella on ollut sen verran vaikeuksia ja ongelmia, että euroa valuuttana ei ole saatu nostettua dollarin kaltaiseen asemaan. Kiina on tietysti suuri talous ja siellä olisi sijoitusmahdollisuuksia, mutta sinne ei haluta sijoittaa, koska Kiinan finanssimarkkinat ovat nuoret ja kehittymättömät.

Dollarin vahvasta asemasta kertoo myös se, että edes presidentti Donald Trumpin uhittelu ja poukkoilevat lausunnot, jotka muuten ovat aiheuttaneet epävakautta maailman talouteen, eivät ole heikentäneet dollarin asemaa.

– Yhdysvalloissa on kehittynyt finanssijärjestelmä, jossa lainsäädäntö ja pelisäännöt ovat vakiintuneet ja sääntely on kohtuullista.

Dollarin vahva asema aiheuttaa ongelmia myös Yhdysvalloille. Valuuttakurssin nousemisen myötä Yhdysvaltojen kilpailukyky maailmalla heikkenee. Maan kauppatase on vahvasti alijäämäinen. Tätä on valitellut myös presidentti Trump, joka on väläytellyt valuutan ottamista pois kansainvälisestä järjestelmästä ja rajoituksia ulkomaisille sijoituksille.

– Jos jotain tällaista tehtäisiin, sillä olisi maailmanlaajuiset vaikutukset. Uskon, että tässä vaiheessa kysymys on vain uhkailusta – ehkä siinä toivossa, että Trumpin puheet laskisivat dollarin kurssia, Holmstöm aprikoi.

Kuka ottaisi riskiä?

Yhdysvaltojen tavoin Euroopan keskuspankki on lisännyt voimakkaasti finanssimarkkinoiden sääntelyä finanssikriisin jälkeen. Sääntelyllä pyritään estämään pankkien ajautuminen kriisiin, mutta alhaiset korot ovat johtaneet pankkien kannattavuuden heikentymiseen ja perinteisen pankkisektorin supistumiseen. Viime kädessä pankkien kannattavuus on turvallisuuden kannalta keskeisin tekijä. Sääntely on myös johtanut suuriin muutoksiin varjopankkijärjestelmässä. Vakuuksien käyttöä on tiukennettu, mikä on vähentänyt turvallisten parkkipaikkojen määrää. Samalla heikompien vakuuksien käyttö on lisääntynyt.

– Keskuspankit ovat siirtäneet turvallisia parkkipaikkoja taseisiinsa, kun ne ovat ostaneet omia valtion velkakirjoja. Tällä on pyritty lisäämään talouden likviditeettiä, mutta samalla turvallisia sijoituskohteita on poistunut valtavasti muun talouden käytöstä. Keskuspankkien taseet ovat elvytystoimien myötä kasvaneet huikeasti. Monet keskuspankit, erityisesti kehittyvissä talouksissa, ovat myös haalineet itselleen dollarimääräisiä velkakirjoja tulevien kriisien varalle. Kaikkiaan turvallisia sijoituskohteita katosi finanssikriisin jälkeen noin puolet. Ennen kriisiä niitä oli arviolta 35–40 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Tänä päivänä niitä on vain 25 prosenttia, mikä on selvästi alle normaalin tason.

Finanssikriisi sai alkunsa varjopankkijärjestelmässä, jossa niin sanotut repomarkkinat pettivät Yhdysvalloissa.

– Tämän seurauksena monet näkivät varjopankkijärjestelmän hämäränä Wall Streetin salajuonena.


Bengt Holmström on taloustieteen tohtori ja Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) taloustieteen professori. Holmström voitti taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 2016.


Holmströmin mukaan varjopankkijärjestelmällä on kuitenkin keskeinen ja kasvava rooli finanssimarkkinoiden toiminnassa, sillä se tehostaa vakuuksien käyttöä.

– Repomarkkinat toimivat eräänlaisena talletuspankkina suursijoittajille: sinne voi sijoittaa satojenkin miljoonien edestä rahaa kerralla, koska vastineeksi saa luotettavia arvopapereita. Repomarkkinoita käyttävät liikepankit, eläkeyhtiöt ja myös keskuspankki, kun se haluaa myydä tai ostaa omia velkakirjojaan. Järjestelmä ei todellakaan ole mikään Wall Streetin salajuoni vaan elintärkeä osa toimivaa modernia talousjärjestelmää, Holmström painottaa.

Minkä vuoksi niin moni taho ympäri maailman juuri nyt etsii turvallisia parkkipaikkoja rahoilleen?

– Ihmiset eivät ole valmiita ottamaan riskiä, rahaa pidetään mieluummin tilillä kuin sijoitetaan vaikka uusiin osakkeisiin. Yhdysvalloissa riskipitoisten sijoitusten tuottovaatimus on säilynyt ennallaan koko 2000-luvun ajan, vaikka korkotaso on laskenut hyvin alhaiseksi. Riskipreemio on kasvanut, mikä saattaa heijastaa pelkoa siitä, että jonkinlainen kriisi on tulossa. Samaan aikaan uskotaan, että valtio tulee pelastamaan järjestelmän, kuten se teki vuosien 2008–2010 kriisin aikana.

Myös digitalisaatio on vähentänyt turvallisia sijoituskohteita. Tuotannollisia sijoituksia tehdään vähän, investoinnit kohdistuvat aineettomaan pääomaan.

– Asuntoja rakennetaan ja ne ovatkin haluttuja investointikohteita kasvavilla alueilla. Ongelmana monessa suurkaupungissa ovat tyhjillään olevat asunnot, joihin on parkkeerattu rahaa, koska asuntosijoitukset koetaan turvallisiksi. Tämä on korkean riskipreemion ikävä ilmentymä. Riskinottohalu pitäisi nyt saada jollain tavalla kasvamaan, mutta jos epävarmuus tulevaisuudesta on suuri, halu sijoittaa riskipitoiseen toimintaan on heikko, Holmström harmittelee.

Matala korko aiheuttaa pankeille ongelmia etenkin Euroopassa, kun niiden on vaikea saada toiminnastaan kannattavaa. Lisäksi yritysten uusiutuminen hidastuu, kun huonokuntoiset yritykset saavat tekohengitystä ottamalla lisää halpaa lainaa. Matalien korkojen aiheuttamat ongelmat eivät jää tähän.

– Sen lisäksi, että alhainen korko aiheuttaa ongelmia pankeille, on se hankala myös eläkevakuutusyhtiöille. Eläkesitoumukset ovat pitkiä, mutta niille ei ole näköpiirissa turvallista tuottomahdollisuutta. Jotkut eläkeyhtiöt ovat jo lyhentäneet uusia sopimuksiaan ja lisänneet riskialttiimpia sijoituskohteita. Tilanne on kuitenkin ongelmallinen niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.

Holmström ei pidä reiluna ratkaisuna sitä, että tulevat pienet sukupolvet joutuvat kantamaan kohtuuttoman eläketaakan. Eläkejärjestelmän rahastointiosuutta tulisi lisätä, mutta sen toteuttaminen oikeudenmukaisesti nykyjärjestelmän puitteissa on suuri haaste ikärakenteen takia.

Kauppasodassa on vain häviäjiä

Kauppasota ja suurvaltojen keskinäinen uhittelu ovat aiheuttaneet epävakautta maailman talouteen jo pitkään. Yhdysvaltojen Kiinalle asettamat uusimmat tuontitullit tulivat voimaan syyskuun alussa, eikä Eurooppakaan taida tullikorotuksilta säästyä. Holmström asettaa monia huolettavan tilanteen mielellään pidempiaikaiseen perspektiiviin. Hän toteaa tyynesti, että asetetut tariffit eivät historiallisessa valossa ole kovin suuria.

– Tulleja tietysti kauhistellaan, koska ne ovat viime vuosien mataliin tullimaksuihin verrattuna suuret. Avoimuuden odotettiin jatkuvan ja siksi tullit ovat shokki. Maailma on kuitenkin ollut aikaisemmin huomattavasti eristyneempi, Holmström muistuttaa.

Talouden toimintaa haittaa myös Yhdysvaltojen poukkoileva politiikka.

– Tämä on paljon isompi asia kuin tariffit. Huomiota halutaan kiinnittää Kiinan väärinkäytöksiin, mutta todellisuudessa kyseessä on kädenvääntö vaikutusvallasta maailmalla.

Kuka kauppasodan voittaa?

– Tämä ei ole sota, joka voitetaan tai hävitään. Yhdysvallat on riippuvainen kiinalaisesta teknologiasta yhtä lailla kuin Kiina Yhdysvaltojen ja Euroopan teknologiasta. Kauppasodan kärsijöitä eivät ole vain Yhdysvallat ja Kiina, vaan useimmat avoimet taloudet, mukaan lukien Suomi.

Holmström uskoo kuitenkin, että Kiina tulee hyötymään pitkällä aikavälillä suhteellisesti Yhdysvaltoja enemmän, edellyttäen että Kiina pitää kiinni markkinajärjestelmästään.

– Kiinalaiset ovat monilla aloilla jo nyt maailman huippua ja ongelmat Yhdysvaltojen kanssa vain nopeuttavat Kiinan teknologista kehitystä. Tästä näkökulmasta ajatellen Yhdysvaltojen kannattaisi ryhtyä kilpailemaan ihan normaalein keinoin.

Suomessa keskityttävä työllisyyden ja tuottavuuden nostoon

Jo neljäkymmentä vuotta Yhdysvalloissa asunut Holmström ei seuraa Suomen politiikkaa eikä taloustilannetta jatkuvasti, mutta suostuu kuitenkin jakamaan näkemyksiään kysyttäessä.

– Suomella on maailmalla hyvä maine, lainaa saadaan alhaisella korolla. Tämä vaikuttaa varmasti Kuntarahoituksenkin varainhankintaan. Uskottavuus on ansaittu pitkän ajan kuluessa ja siitä on tärkeää pitää huolta.

Holmström ei halua varsinaisesti arvioida hallituksen linjauksia, mutta on huolissaan valtion ja kuntien velkaantumisesta.

– Pienellä maalla, jolla on avoin talous eikä omaa rahapolitiikkaa, ei ole varaa ylivelkaantua. Toivottavasti hallituksella on joustavuutta muuttaa linjauksiaan, mikäli talouden tilanne äkisti muuttuu.

Viennistä riippuvalle taloudelle Holmström näkee vähän elvytyskeinoja.

– Suomessa tulisi nyt keskittyä työllisyyden ja tuottavuuden nostoon, Holmström painottaa. Koulutuksen tehostaminen ja nuorista huolehtiminen ovat myös vanhusten etua ajatellen keskeisessä asemassa. Tämä ymmärrettiin ennen konkreettisemmin, kun lapset olivat vanhusten perusturva. Sama peruslogiikka patee edelleen, vaikka muodot ovat muuttuneet. Nyt digitalouden käyttöönotto ja kehittäminen ovat ratkaisevia. Niissä Suomella pitäisi hänen mukaansa olla hyvät edellytykset pysyä mukana.


Teksti: Hannele Borra
Kuvat: Riku Isohella

Näkökulmat

Kuntarahoituksen vapaaehtoiset jakavat joulumieltä lapsille ja vanhuksille

Tänä vuonna henkilöstön joulunalusajan hyväntekeväisyyskohteiksi valikoituivat Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry:n toiminta vähävaraisten perheiden lasten hyväksi sekä Siskot ja Simot -vapaaehtoistoiminnan kampanja, jossa ilahdutetaan ikäihmisiä joulutervehdyksillä.

Kuntarahoituksessa on jo pitkään eri tavoin tuettu lasten ja lapsiperheiden avustustyötä tekevän Hope ry:n toimintaa. Tänä vuonna henkilökunta osallistuu keräykseen, jossa hankitaan joululahjoja vähävaraisten perheiden lapsille. Viime vuonna yhtiön joulumuistamisiin varatut varat lahjoitettiin suoraan yhdistykselle ja toteutettiin 50 lapsen lahjatoiveet. Tänä vuonna hankintalistalla oli yhteensä 60 lapsen lahjatoiveet.

Keräyksen järjestää Kuntarahoituksen henkilöstökerho Kursi, mutta yksittäisten lahjojen hankkimisesta vastaavat kuntarahoituslaiset vapaaehtoisesti ja omista varoistaan.

– Reilussa viikossa lähes kaikki joululahjatoiveet oli merkitty toteutettaviksi. Ihan mahtavaa, että tämä hyväntekeväisyystempaus otettiin tänäkin vuonna näin hyvin vastaan henkilöstön toimesta, kertoo Kursin jäsen Eeva Toivonen.

Kursi varmistaa että kaikki listan lahjat tulevat kerätyksi ja toimittaa ne Hope-yhdistykselle, joka huolehtii lahjat eteenpäin saajilleen. Joululahjatempaus on yksi yhdistyksen toteuttamista hyväntekeväisyysteoista, jonka toiminnalla halutaan mahdollistaa Suomessa tasa-arvoiset ja hyvät mahdollisuudet arkeen kaikille lapsille. Vuonna 2018 Hope ry auttoi yli 8300 perhettä, ja apua saaneiden lasten määrä oli lähes 20 000.

Tänä jouluna Kursi on valinnut myös toisen hyväntekeväisyyskohteen. Henkilöstö osallistui Siskot ja Simot -vapaaehtoistoiminnan Jouluposteljooni-kampanjaan, jossa henkilöstö haastetaan kirjoittamaan joulukorttitervehdyksiä ikäihmisille. Yhteensä kortteja lähetettiin 75 kappaletta.

– Ehdotus joulukorttitempauksesta tuli henkilökunnalta ja halusimme ehdottomasti tarttua toteuttamaan sitä. Edellisinä vuosina keräyksiä on järjestetty myös kodittomien eläinten hyväksi, ja vaikka en itse ole virallisessa vapaa-ajan toimikunnassa mukana enää ensi vuonna, aiotaan tätäkin tärkeää perinnettä jatkaa. On mukava ajatella, että pienillä teoilla voi saada paljon hyvää aikaiseksi, Toivonen sanoo.

Yhtiön joululahjoihin ja -kortteihin varatut rahat lahjoitetaan tänä vuonna WWF:n ilmastotyöhön.

Teksti ja kuva: Jenni Heikkilä

KuntarahoitusTöihin meilleVastuullisuus

Urautuminen ei uhkaa

Kuntarahoituksen laskennan ja raportoinnin osastonjohtaja, omien sanojensa mukaan ”helsinkiläistynyt turkulainen” Erika Fredman on ollut monessa mukana uransa aikana. Tärkeän käänteen teki vuosi 2006, jolloin hän oli mukana perustamassa S-Pankkia. Vähintään yhtä merkityksellinen siirto tapahtui lokakuussa nelisen vuotta tämän jälkeen.

Tuolloin Fredman aloitti Kuntarahoituksessa business controllerina. Päätös vaihtaa työnantajaa oli lopulta nuorelle ammattilaiselle helppo: hän oli kuullut Kuntarahoituksesta positiivisia juttuja, hyvä maine oli kiirinyt alalla laajalle.                    

Sillä tiellä Fredman on edelleen. Rooli on matkan varrella muuttunut ja tiimi kasvanut viidestä hengestä 17 henkeen. Työpaikalla on lämmin ja avoin ilmapiiri, joka kannattelee vaikeissakin tilanteissa, hän kiittelee.

– Erityisen hienoa on mielestäni se, että kollegat pystyvät nauttimaan pienistäkin onnistumisista yhdessä. Osataan tarttua hetkeen ja antaa tunnustusta kaverille. Koen itse olevani ekstrovertti, mutten kaipaa tämän isompaa työyhteisöä ympärilleni. Suurissa paikoissa hukkuu helposti vain osaksi massaa. Kuntarahoituksessa saa olla sellainen kuin on, Fredman sanoo.

EKP:n valvovan silmän alla

Työpäivien sisältö vaihtelee, mitä Fredman pitää rikkautena. Laskenta ja raportointi vastaa laaja-alaisesti Kuntarahoituksen talouden prosesseista sekä taloudellisesta ja vakavaraisuusraportoinnista konsernin johdolle sekä ulkoisille sidosryhmille, kuten pankkivalvontaviranomaisille.

– Yleensä perinteinen työpäivä menee pitkälti erilaisissa palavereissa edustamassa omaa osastoa. Työ on kuitenkin täynnä yllätyksiä ja nopeaa reagointia vaativia käänteitä, eli päivän päätteeksi saattaa huomata tehneensä jotain aivan muuta kuin alkuperäinen tarkoitus oli, hän kertoo.

Fredmanin luotsaamalla osastolla tehdään esimerkiksi paljon kehitysprojekteja, joissa saattaa olla useitakin ulkopuolisia toimijoita mukana. Pakan pitää pysyä kasassa, sillä Euroopan keskuspankki valvoo tekemisiä tarkasti.

– EKP:n valvonta tarkoittaa käytännön tasolla ennen kaikkea sitä, että sääntely lisääntyy ja uudistuu jatkuvasti. Sama tapahtuu vaatimusten osalta. Johtamisen on pysyttävä ajan tasalla ja on kyettävä huomioimaan monenlaisia tarpeita. Tämä vaatii joustoa. Toisaalta yllätyksellisyys on työn parasta antia. Ei ainakaan ole urautunutta, ja mielenkiinto pysyy yllä, Fredman naurahtaa.

Tulevaisuuteen hän suhtautuu rauhallisin mielin.

 – Tärkeintä on pitää asiakas fokuksessa koko ajan. Teemme tätä ennen kaikkea asiakkaille ja omistajille. Tällaiselle varainhankinnan kanavalle on varmasti tila ja tarve jatkossakin. On ollut hienoa seurata Kuntarahoituksen kasvua näin tiiviisti ja kehittyä itse mukana.

”Mummoilusta” energiaa

Vaativa työ tarvitsee rinnalleen palauttavaa vapaa-aikaa ja nollausta. Fredmanille tämä tarkoittaa aikaa rakkaiden ”mummoharrastusten” parissa.

– Rakastan esimerkiksi ristipistoja ja neulomista, ja etenkin sukkien neulomista, eli kunnon mummoilujuttuja. Myös moottoriveneily kesäisin on rakas harrastus, mutta sitä en laske mummoiluksi, hän nauraa.

Jotain Fredmanin tehokkuudesta kertonee myös sijoitus kansainvälisissä sukanneulomisen nopeuskilpailuissa.

– Parhaimmillaan olen ollut kymmenen parhaan joukossa kisoissa, joihin osallistui varmaan tuhat neulojaa ympäri maailmaa. Sen verran on kuitenkin pakko huomauttaa, että suomalaiset ovat noin yleisesti ottaen aika nopeita neulojia. Saan sukkaparin kasaan alle vuorokaudessa, jos ihan pakko on.


ERIKA FREDMAN
○ Kuntarahoituksessa syksystä 2010
○ KTM Turun yliopistosta, pääaineena laskentatoimi, erikoistui rahoitukseen
○ Muutti 2000-luvun alussa Turusta Helsinkiin
○ Harrastaa veneilyä ja ”mummojuttuja”, kuten neulomista ja ristipistoja
○ Kotona toyvillakoirat Carlo ja Urho


Teksti: Pihla Hakala
Kuva: Annukka Pakarinen

KuntarahoitusTöihin meille

Porilainen pärjää aina

Miten Porin kaupungilla menee?

Olosuhteisiin nähden kohtuullisen hyvin. Porilla on merkittävä asema Satakunnan maakuntakeskuksena, ja tätä vastuuta pyrimme kantamaan kunnialla. Tänä vuonna olemme jälleen kutsuneet porivetoisesti maakunnan kunnat koolle pohtimaan yhteistä soteratkaisua.

Talous on viime vuosina alkanut puristaa, kuten monessa muussakin kunnassa. Emme kuitenkaan ole tehneet millään sektorilla sellaisia säästötoimenpiteitä, jotka näkyisivät kuntalaisten palveluissa.

Mitä uutta kaupungissa tapahtuu?

Tänä vuonna tehtiin merkittävä päätös koskien koko sivistystoimialan palveluverkkoa. Peruskorjaamme lähivuosien aikana koko kouluverkon ja rakennamme pari uutta isoa oppimiskeskusta ja päiväkotia. Tämä on meille todella iso asia ja näkyy tavalla tai toisella lähes kaikkien porilaisten arjessa.

Lisäämme myös jatkuvasti osallistavaa suunnittelua ja toimintaa. Porissa kuntalaisilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon monissa eri asioissa. Kaupungilla on tälläkin hetkellä pop-up -toimisto, jossa kuntalaiset pääsevät osallistumaan kaupunkikeskustan palvelujen kehitykseen. Yhdistykset ja kuntalaiset ideoivat aktiivisesti hyvinvointia lisääviä asioita, joita kaupunki tukee ja mahdollistaa.

Minkä toivoisit olevan ensimmäinen mielikuva, joka Poriin liitetään?

Haluaisin tietysti, että Pori mielletään paikkana, jossa on hyvä asua ja yrittää. On silti hienoa, että Pori tunnetaan erityisesti tapahtumistaan, kuten SuomiAreenasta ja Pori Jazzeista sekä ainutlaatuisesta Yyterin hiekkarannasta.

Meillä on hiljattain tehty todella perusteellinen valtakunnallisella tasolla palkittu brändityö. Porin uusi brändi lähtee siitä, että kaupunki synnyttää aitoja tunnereaktioita – Pori menee ihon alle. Porissa on jotain outoa ja uniikkia. Kaupungin erikoisuus on sen vahvuus.

Täytyy sanoa, että yllätyin siitä, miten iso asia hyvin tehty brändityö voi olla. Uusi brändi näkyy kunnan toiminnassa ja kuntalaisten tekemisessä, ja sillä on valtava merkitys porilaisten identiteetille.

Entä mistä mielikuvasta haluaisit päästä eroon?

Muistan opiskeluvuosiltani 90-luvun Turusta, kuinka kaverit irvailivat TV-sarja Pulkkisen porilaisesta taparikollisesta. Vuosien saatossa Pulkkis-vitsit ovat vähenemään päin – Pori nähdään monipuolisena opiskelijakaupunkina sekä turvallisena paikkana asua ja elää. Taparikollisista ei enää heitetä niin paljon huulta.

Mikä on Porin suurin vahvuus?

Niitä on tietysti paljon, ehkä kaikista tärkeimpänä kuntalaisten ja kaupungin työntekijöiden älyttömän hyvä asenne. Kaupungin strategiaan on kirjattu, että porilainen pärjää aina, ja se pitää kyllä hyvin paikkansa.

Konkreettisimmista vahvuuksista voi mainita esimerkiksi Porin ja koko Porin seudun monipuolisen elinkeinorakenteen, jonka ansiosta olemme selvinneet ja selviämme varmasti jatkossakin markkinoiden ja taloudellisten suhdanteiden vaihteluista keskimääräistä paremmin. 

Entä haaste?

Suuri haaste meillä kuten monella muullakin tämän kokoisella tai pienemmällä kaupungilla on väestönkehitys. Väestömäärät eivät tahdo mennä oikeaan suuntaan, syntyvyys laskee ja huoltosuhde heikentyy. Ratkaisuja tähän haasteeseen pohditaan jatkuvasti.

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?

Koko työurani on kulunut julkisen sektorin palveluksessa. Tulin kaupungille töihin vuonna 2009, ja siirryin konsernihallinnon tehtäviin vuonna 2010. Taustaa ennen tätä löytyy sotepuolen talousjohdosta. Maakunta- ja soteuudistuksessa Satakunnassa vastasin taloussuunnittelusta. Siinä nyt tietysti kävi, miten kävi. Pikkuhiljaa aletaan pohtia seuraavaa kierrosta.

Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Pitää myöntää, että leffoista nuo romanttiset komediat ovat aina olleet lähellä sydäntä. Viimeksi muistaakseni katsottiin sellainen kuin Falling inn Love. Voin suositella. Lasten kanssa tulee aika paljon myös katsottua leffoja – Lemmikkien salainen elämä viihdytti sekä minua että muksuja.

Kenet haluaisit nähdä haastateltavan seuraavassa Huomisen tekijöissä?

Hyvinkäällä on tehty todella innovatiivisia ratkaisuja talouden suunnittelussa: esimerkiksi talousarvioita on lähestytty aivan eri kantilta kuin muissa kaupungeissa. Heittäisin siis seuraavaksi pallon Hyvinkään talousjohtajalle Markus Peevolle!


TUOMAS HATANPÄÄ
Työ: Konsernihallinnon talousyksikön päällikkö, Porin kaupunki
Koulutus: Valtiotieteiden maisteri, pääaineena taloustiede
Syntynyt: 1978
Asuu: Porissa


Lue juttusarjan aiemmat osat:


Teksti: Roope Huotari
Kuva: Miikka Kiminki

Kunta-/aluevaikuttaja

Puolentoista asteen taistelu

WWF tunnetaan laajalti erityisesti tekemästään uhanalaisten eläinten suojelutyöstä. Uhanalaiset eläimet ja ilmastonmuutos liittyvätkin valitettavalla tavalla suoraan toisiinsa.

– Uhanalaisten eläinten suojelu ei ole mahdollista ilman että torjumme ilmastonmuutosta, koska kiihtyvä ilmastonmuutos uhkaa sekä pienentää että heikentää entisestään uhanalaisten eläinten elinalueita. Siksi huomioimme ilmastonmuutoksen kaikessa suojelutyössämme, myös uhanalaisten lajien, kuten esimerkiksi saimaannorpan kohdalla, kertoo WWF:n ilmastoasiantuntija Mia Rahunen.

Rahunen ottaa myös kantaa ilmastonmuutoksen torjunnan ympärillä vilkkaana käyvään julkiseen keskusteluun.

– Median perusteella voi saada sellaisen kuvan, että ilmastonmuutoksen hillintä on luopumista ja kurjistumista, mutta kyseessä on meille kaikille parempi tulevaisuus. Ilmastonmuutoksen takia elämämme ei pysy entisellään, mutta oikeanlaisilla ilmastotoimilla voimme ylläpitää ja kehittää yhteiskuntaamme terveempään, puhtaampaan ja elinvoimaisempaan suuntaan ja tehdä yhdessä tulevaisuudestamme parempaa.

Vaikuttamista päättäjien pöydissä ja toimistoissa

Rahunen peräänkuuluttaa myös sijoittajien vastuuta ilmastokriisin keskellä, sillä jotta kriisi voidaan ratkaista ja luontoa suojella, on fossiilinen energiantuotanto ajettava alas ja pääomaa siirrettävä hiilettömiin vaihtoehtoihin. Tähän liittyen Kuntarahoitus tarjoaa asiakkailleen mahdollisuutta vihreään rahoitukseen ja leasingiin. Nämä rahoitusvaihtoehdot on suunnattu sellaisten investointihankkeiden rahoittamiseen, joissa syntyy selkeitä ja mitattavia ympäristölle hyödyllisiä vaikutuksia.

Yritysten ja organisaatioiden joululahjoituksista saaduille varoille löytyy paljon hyviä käyttökohteita ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

– Keskiössä on vaikuttaminen poliittiseen päätöksentekoon, jotta Suomi ja EU tekisivät oman osuutensa ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen. Vaikutamme päätöksentekoon myös maailmanlaajuisen asiantuntijaverkostomme kautta ja olemme mukana esimerkiksi kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, Rahunen kertoo.

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä organisaatioiden kanssa tehdystä ympäristötyöstä Rahunen mainitsee WWF Green Office -ympäristöjärjestelmän, joka on tällä hetkellä käytössä yhteensä 148 organisaatiossa Suomessa – Kuntarahoitus mukaan luettuna. Järjestelmän avulla työpaikat voivat vähentää omaa ympäristövaikutustaan ja hiilijalanjälkeään. Edellä mainittujen toimien lisäksi WWF esimerkiksi auttaa eläimiä ja ihmisiä sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin niin Suomessa kuin ulkomailla.

Ympäristökasvatuksella apua ilmastoahdistukseen

Ilmastonmuutoksen vastaisen työn lisäksi WWF tekee paljon ympäristökasvatustyötä, jonka tarkoituksena on tukea eri-ikäisiä oppijoita omaksumaan kestävä elämäntapa ja tarjota eväitä nuorten omaan ilmastotyöhön hauskalla ja nuoria kiinnostavalla tavalla.

– Tarjoamme materiaaleja, koulutusta ja käytännön toimintaa eri-ikäisille. Kouluissa tapahtuvan ympäristökasvatuksen tueksi laadimme opetuskokonaisuuksia, koulutamme opettajia ja motivoimme oppilaiden ympäristöryhmiä toimintaan, kertoo WWF:n ohjelmapäällikkö Hanna Seimola.

Lapsista ja nuorista puhuttaessa esiin nousee helposti paljon mediassakin esillä ollut ilmastoahdistus. Tämä ilmiö on tietyltä osin tuttu myös Seimolalle.

– Ilmastoahdistus ja toiminnan tarve näkyy työssämme erityisesti yhteistyöpyyntöjen määrässä. Saamme yhteydenottoja lapsilta ja nuorilta, jotka haluavat tehdä jotain ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sähköpostin lähettäminen WWF:lle on kuitenkin jo ensimmäinen toiminta-askel, joten meihin yhteyttä ottavat ovat ahdistuneisuuden sijaan usein optimistisia ja valmiita toimimaan.

WWF:n ilmastokasvatus tarjoaakin lapsille ja nuorille konkreettisia toimimisen mahdollisuuksia omassa elämässä ja yhteisössä.  Seimola kertoo yhtenä esimerkkinä tästä kouluruokailun muuttamisen vastuullisemmaksi. Oppilasryhmille tämä on ollut motivoivaa, sillä palkintona on ollut herkullista kasvisruokaa yhä useammalle koululaiselle. Näin on saatu myös tehtyä konkreettinen askel oman koulun hiilijalanjäljen pienentämiseksi.

Ilmastonmuutoksen hillinnässä tekemistä on vielä paljon, mutta Rahusen mukaan kansalaisten kasvava kiinnostus ja tuki ilmastotoimille näkyy jo monin tavoin. Esimerkiksi Suomessa järjestetyillä ilmastomarsseilla on ollut mukana valtava määrä ihmisiä. Rahunen muistuttaa myös WWF:n vuosittain järjestämästä maailman suurimmasta ilmastotapahtumasta, Earth Hourista, jonka viettoon osallistui tämän vuoden maaliskuussa 1,7 miljoonaa suomalaista.


FAKTA

Kuntarahoitus ja Inspira lahjoittavat joulumuistamisiin varatut rahat tänä vuonna WWF:n ilmastotyön tukemiseen. WWF Suomi on osa kansainvälistä WWF-verkostoa, jolla on toimintaa yli 100 maassa. Suomessa vuodesta 1972 toiminut WWF on kasvanut pienestä, uhanalaisten lajien suojeluun keskittyvästä järjestöstä maailman vaikuttavimmaksi ympäristöjärjestöksi. WWF:n toiminnan tavoitteena ovat luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, ihmisten ekologisen jalanjäljen pienentäminen, rahavirtojen suuntaaminen kestävämpiin kohteisiin sekä luonnonvarojen oikeudenmukainen jako ja hallinta.

wwf.fi


Teksti: Anne Laiho
Kuva: Annukka Pakarinen

Vastuullisuus