Maailmantalous on erikoisessa tilanteessa. Korot ovat hyvin alhaiset, jopa negatiiviset, ja inflaatio on matalalla. Investoinnit ovat vähissä ja työttömyys on ainakin USA:ssa alhainen.

– Tämä on hyvin hämmentävää. Kukaan ei olisi ajatellut, että vuonna 2008 roihahtaneen finanssikriisin jälkeen ajauduttaisiin tällaiseen tilanteeseen, Holmström sanoo.

Inflaation kasvua toivotaan, jotta alhaisista koroista päästäisiin pois. Niistä aiheutuu monenlaista hallaa pankeille ja taloudelle. Mistä ihmeestä tämä ekonomistienkin mielestä kummallinen tilanne sitten johtuu? Holmströmin mukaan siihen on monta toisiinsa kytkeytyvää selitystä, mutta ensisijainen syy on turvallisten sijoituskohteiden vähyys suhteessa kysyntään.

– Finanssikriisin jälkeen suuri määrä turvallisia sijoituskohteita hävisi, kun sijoittajien luottamus varjopankkijärjestelmän tuottamiin velkakirjoihin romahti. Niitä luultiin turvallisiksi, mutta totuus osoittautui toiseksi. Tämän seurauksena maailmassa on runsaasti rahaa, joka etsii turvallista parkkipaikkaa.

Turvallinen parkkipaikka on yksi vertauskuvista, joita Holmström mielellään käyttää. Vaikka aihe on monimutkainen, Holmström pyrkii puhumaan mahdollisimman käytännönläheisesti.

 – Kun kysyntää turvallisille parkkipaikoille on enemmän kuin tarjontaa, hinta nousee ja tuotto pienenee, korot painuvat matalalle. Maailmassa on arviolta 13–15 biljoonaa velkaa, jossa korko on negatiivinen. Sijoittajat ovat valmiita maksamaan turvallisesta parkkipaikasta.

Dollarin asema ei horju

Mitä markkinat sitten pitävät turvallisina parkkipaikkoina rahalle?

– Erityisesti Yhdysvaltojen liikkeeseen laskemia velkakirjoja, mutta myös muiden maiden dollarivelkakirjoja pidetään turvallisina sijoituskohteina ympäri maailman. Raha hakeutuu Yhdysvaltoihin myös Euroopasta ja Aasiasta. Yhdysvallat ei pysty suuresta velastaan huolimatta kehittämään riittävästi turvallisia parkkipaikkoja maailmanlaajuiselle kysynnälle. Tämä on osasyy alhaisiin korkoihin ja myös dollarin vahvuuteen.

Yhdysvaltojen ja dollarin ylivoimainen asema tuntuu erikoiselta. Miksi raha hakeutuu sinne, missä finanssikriisi sai alkunsa?

– Tämä on myös paradoksaalista. Luulisi, että Yhdysvaltoja rangaistaisiin, Holmström pohtii.

– Kriisin laukaisijasta tuli aikaisempaakin merkittävämpi. Dollari on dominoiva valuutta kaupankäynnissä, sen asemaa on ilmeisen vaikea murtaa.

Yhdeksi selitykseksi dollarin vahvalle asemalle Holmström sanoo Euroopan ajautumisen finanssikriisiin Yhdysvaltojen vanavedessä sekä Kiinan epäluotettavuuden sijoituskohteena.

– Euroopan taloudella on ollut sen verran vaikeuksia ja ongelmia, että euroa valuuttana ei ole saatu nostettua dollarin kaltaiseen asemaan. Kiina on tietysti suuri talous ja siellä olisi sijoitusmahdollisuuksia, mutta sinne ei haluta sijoittaa, koska Kiinan finanssimarkkinat ovat nuoret ja kehittymättömät.

Dollarin vahvasta asemasta kertoo myös se, että edes presidentti Donald Trumpin uhittelu ja poukkoilevat lausunnot, jotka muuten ovat aiheuttaneet epävakautta maailman talouteen, eivät ole heikentäneet dollarin asemaa.

– Yhdysvalloissa on kehittynyt finanssijärjestelmä, jossa lainsäädäntö ja pelisäännöt ovat vakiintuneet ja sääntely on kohtuullista.

Dollarin vahva asema aiheuttaa ongelmia myös Yhdysvalloille. Valuuttakurssin nousemisen myötä Yhdysvaltojen kilpailukyky maailmalla heikkenee. Maan kauppatase on vahvasti alijäämäinen. Tätä on valitellut myös presidentti Trump, joka on väläytellyt valuutan ottamista pois kansainvälisestä järjestelmästä ja rajoituksia ulkomaisille sijoituksille.

– Jos jotain tällaista tehtäisiin, sillä olisi maailmanlaajuiset vaikutukset. Uskon, että tässä vaiheessa kysymys on vain uhkailusta – ehkä siinä toivossa, että Trumpin puheet laskisivat dollarin kurssia, Holmstöm aprikoi.

Kuka ottaisi riskiä?

Yhdysvaltojen tavoin Euroopan keskuspankki on lisännyt voimakkaasti finanssimarkkinoiden sääntelyä finanssikriisin jälkeen. Sääntelyllä pyritään estämään pankkien ajautuminen kriisiin, mutta alhaiset korot ovat johtaneet pankkien kannattavuuden heikentymiseen ja perinteisen pankkisektorin supistumiseen. Viime kädessä pankkien kannattavuus on turvallisuuden kannalta keskeisin tekijä. Sääntely on myös johtanut suuriin muutoksiin varjopankkijärjestelmässä. Vakuuksien käyttöä on tiukennettu, mikä on vähentänyt turvallisten parkkipaikkojen määrää. Samalla heikompien vakuuksien käyttö on lisääntynyt.

– Keskuspankit ovat siirtäneet turvallisia parkkipaikkoja taseisiinsa, kun ne ovat ostaneet omia valtion velkakirjoja. Tällä on pyritty lisäämään talouden likviditeettiä, mutta samalla turvallisia sijoituskohteita on poistunut valtavasti muun talouden käytöstä. Keskuspankkien taseet ovat elvytystoimien myötä kasvaneet huikeasti. Monet keskuspankit, erityisesti kehittyvissä talouksissa, ovat myös haalineet itselleen dollarimääräisiä velkakirjoja tulevien kriisien varalle. Kaikkiaan turvallisia sijoituskohteita katosi finanssikriisin jälkeen noin puolet. Ennen kriisiä niitä oli arviolta 35–40 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Tänä päivänä niitä on vain 25 prosenttia, mikä on selvästi alle normaalin tason.

Finanssikriisi sai alkunsa varjopankkijärjestelmässä, jossa niin sanotut repomarkkinat pettivät Yhdysvalloissa.

– Tämän seurauksena monet näkivät varjopankkijärjestelmän hämäränä Wall Streetin salajuonena.

Holmströmin mukaan varjopankkijärjestelmällä on kuitenkin keskeinen ja kasvava rooli finanssimarkkinoiden toiminnassa, sillä se tehostaa vakuuksien käyttöä.

– Repomarkkinat toimivat eräänlaisena talletuspankkina suursijoittajille: sinne voi sijoittaa satojenkin miljoonien edestä rahaa kerralla, koska vastineeksi saa luotettavia arvopapereita. Repomarkkinoita käyttävät liikepankit, eläkeyhtiöt ja myös keskuspankki, kun se haluaa myydä tai ostaa omia velkakirjojaan. Järjestelmä ei todellakaan ole mikään Wall Streetin salajuoni vaan elintärkeä osa toimivaa modernia talousjärjestelmää, Holmström painottaa.

Minkä vuoksi niin moni taho ympäri maailman juuri nyt etsii turvallisia parkkipaikkoja rahoilleen?

– Ihmiset eivät ole valmiita ottamaan riskiä, rahaa pidetään mieluummin tilillä kuin sijoitetaan vaikka uusiin osakkeisiin. Yhdysvalloissa riskipitoisten sijoitusten tuottovaatimus on säilynyt ennallaan koko 2000-luvun ajan, vaikka korkotaso on laskenut hyvin alhaiseksi. Riskipreemio on kasvanut, mikä saattaa heijastaa pelkoa siitä, että jonkinlainen kriisi on tulossa. Samaan aikaan uskotaan, että valtio tulee pelastamaan järjestelmän, kuten se teki vuosien 2008–2010 kriisin aikana.

Myös digitalisaatio on vähentänyt turvallisia sijoituskohteita. Tuotannollisia sijoituksia tehdään vähän, investoinnit kohdistuvat aineettomaan pääomaan.

– Asuntoja rakennetaan ja ne ovatkin haluttuja investointikohteita kasvavilla alueilla. Ongelmana monessa suurkaupungissa ovat tyhjillään olevat asunnot, joihin on parkkeerattu rahaa, koska asuntosijoitukset koetaan turvallisiksi. Tämä on korkean riskipreemion ikävä ilmentymä. Riskinottohalu pitäisi nyt saada jollain tavalla kasvamaan, mutta jos epävarmuus tulevaisuudesta on suuri, halu sijoittaa riskipitoiseen toimintaan on heikko, Holmström harmittelee.

Matala korko aiheuttaa pankeille ongelmia etenkin Euroopassa, kun niiden on vaikea saada toiminnastaan kannattavaa. Lisäksi yritysten uusiutuminen hidastuu, kun huonokuntoiset yritykset saavat tekohengitystä ottamalla lisää halpaa lainaa. Matalien korkojen aiheuttamat ongelmat eivät jää tähän.

– Sen lisäksi, että alhainen korko aiheuttaa ongelmia pankeille, on se hankala myös eläkevakuutusyhtiöille. Eläkesitoumukset ovat pitkiä, mutta niille ei ole näköpiirissa turvallista tuottomahdollisuutta. Jotkut eläkeyhtiöt ovat jo lyhentäneet uusia sopimuksiaan ja lisänneet riskialttiimpia sijoituskohteita. Tilanne on kuitenkin ongelmallinen niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.

Holmström ei pidä reiluna ratkaisuna sitä, että tulevat pienet sukupolvet joutuvat kantamaan kohtuuttoman eläketaakan. Eläkejärjestelmän rahastointiosuutta tulisi lisätä, mutta sen toteuttaminen oikeudenmukaisesti nykyjärjestelmän puitteissa on suuri haaste ikärakenteen takia.

Kauppasodassa on vain häviäjiä

Kauppasota ja suurvaltojen keskinäinen uhittelu ovat aiheuttaneet epävakautta maailman talouteen jo pitkään. Yhdysvaltojen Kiinalle asettamat uusimmat tuontitullit tulivat voimaan syyskuun alussa, eikä Eurooppakaan taida tullikorotuksilta säästyä. Holmström asettaa monia huolettavan tilanteen mielellään pidempiaikaiseen perspektiiviin. Hän toteaa tyynesti, että asetetut tariffit eivät historiallisessa valossa ole kovin suuria.

– Tulleja tietysti kauhistellaan, koska ne ovat viime vuosien mataliin tullimaksuihin verrattuna suuret. Avoimuuden odotettiin jatkuvan ja siksi tullit ovat shokki. Maailma on kuitenkin ollut aikaisemmin huomattavasti eristyneempi, Holmström muistuttaa.

Talouden toimintaa haittaa myös Yhdysvaltojen poukkoileva politiikka.

– Tämä on paljon isompi asia kuin tariffit. Huomiota halutaan kiinnittää Kiinan väärinkäytöksiin, mutta todellisuudessa kyseessä on kädenvääntö vaikutusvallasta maailmalla.

Kuka kauppasodan voittaa?

– Tämä ei ole sota, joka voitetaan tai hävitään. Yhdysvallat on riippuvainen kiinalaisesta teknologiasta yhtä lailla kuin Kiina Yhdysvaltojen ja Euroopan teknologiasta. Kauppasodan kärsijöitä eivät ole vain Yhdysvallat ja Kiina, vaan useimmat avoimet taloudet, mukaan lukien Suomi.

Holmström uskoo kuitenkin, että Kiina tulee hyötymään pitkällä aikavälillä suhteellisesti Yhdysvaltoja enemmän, edellyttäen että Kiina pitää kiinni markkinajärjestelmästään.

– Kiinalaiset ovat monilla aloilla jo nyt maailman huippua ja ongelmat Yhdysvaltojen kanssa vain nopeuttavat Kiinan teknologista kehitystä. Tästä näkökulmasta ajatellen Yhdysvaltojen kannattaisi ryhtyä kilpailemaan ihan normaalein keinoin.

Suomessa keskityttävä työllisyyden ja tuottavuuden nostoon

Jo neljäkymmentä vuotta Yhdysvalloissa asunut Holmström ei seuraa Suomen politiikkaa eikä taloustilannetta jatkuvasti, mutta suostuu kuitenkin jakamaan näkemyksiään kysyttäessä.

– Suomella on maailmalla hyvä maine, lainaa saadaan alhaisella korolla. Tämä vaikuttaa varmasti Kuntarahoituksenkin varainhankintaan. Uskottavuus on ansaittu pitkän ajan kuluessa ja siitä on tärkeää pitää huolta.

Holmström ei halua varsinaisesti arvioida hallituksen linjauksia, mutta on huolissaan valtion ja kuntien velkaantumisesta.

– Pienellä maalla, jolla on avoin talous eikä omaa rahapolitiikkaa, ei ole varaa ylivelkaantua. Toivottavasti hallituksella on joustavuutta muuttaa linjauksiaan, mikäli talouden tilanne äkisti muuttuu.

Viennistä riippuvalle taloudelle Holmström näkee vähän elvytyskeinoja.

– Suomessa tulisi nyt keskittyä työllisyyden ja tuottavuuden nostoon, Holmström painottaa. Koulutuksen tehostaminen ja nuorista huolehtiminen ovat myös vanhusten etua ajatellen keskeisessä asemassa. Tämä ymmärrettiin ennen konkreettisemmin, kun lapset olivat vanhusten perusturva. Sama peruslogiikka patee edelleen, vaikka muodot ovat muuttuneet. Nyt digitalouden käyttöönotto ja kehittäminen ovat ratkaisevia. Niissä Suomella pitäisi hänen mukaansa olla hyvät edellytykset pysyä mukana.

Teksti: Hannele Borra
Kuvat: Riku Isohella