Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

”Tärkeintä on päästä alkuun” – Kuntarahoituksen tapahtumassa ilmastotavoitteista tehtiin ilmastotyötä

Jo 80 prosenttia suomalaisista asuu kunnassa, joka on asettanut ilmastoon liittyviä tavoitteita. Strategiaan kirjatut tavoitteet eivät kuitenkaan läheskään aina muutu teoiksi. Ilmasto & kunnat -tapahtumasarjan viimeisessä osassa Joensuun kaupungin ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen, Motivan asiantuntija Anna Sahiluoma sekä Inspiran konsultti Pauliina Haro antoivat omat vinkkinsä siihen, miten tavoitteet muutetaan toiminnaksi.

Anna Sahiluoma korosti puheenvuorossaan ajattelun muutosta.

– Niin päättäjien kuin virkamiesten pitäisi ymmärtää, että toiminnan muuttaminen vaatii sitoutumista ja ajattelun muutosta koko organisaatiossa. Kaikki toimialat on saatava mukaan, ja ajattelu on ulotettava myös muihin toimijoihin kunnan alueella. Kunnan alueella kuntakonserni vastaa vain pienestä osastapäästöjä. Siksi voimaa on haettava esimerkiksi yritysyhteistyöstä, Sahiluoma sanoi.

Esimerkiksi Joensuussa vuonna 2015 käynnistettyyn ilmastokumppanuusverkostoon kuuluu jo 40 yritystä, jotka ovat myös asettaneet itselleen tavoitteita.

Ilmastotyölle on oltava selkeät tavoitteet ja mittarit, ja tavoitteiden toteutumista on myös seurattava. Tavoitteet on sanoitettava konkreettisiksi ja aikataulutetuiksi toimenpiteiksi.

– Vaikuttavuuden arviointi on tärkeää. Jos halutaan viestiä, että asiat ovat tärkeitä, täytyy pystyä osoittamaan myös niiden vaikutus, Jari Leinonen kommentoi.

Työn tehokas organisointi edellyttää roolien ja vastuiden määrittelyä.

– Toimiva poikkihallinnollinen yhteistyö on tärkeää! Monessa kunnassa on poikkihallinnollinen ilmastotiimi, joka johtaa tavoitteita. Ryhmässä voi olla mukana myös päättäjiä. Työtä johtavalla tiimillä täytyy olla riittävä mandaatti ja mahdollisuus viestiä kaikille toimialoille, Sahiluoma painotti.

Ilmasto- ja talousjohtaminen kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Strategiassa asetetaan tavoitteet, tiekartta konkretisoi tavoitteiden edistämiseksi tehtävät toimenpiteet ja toimenpideohjelmaan valitaan kustannustehokkaimmat keinot.

– Ilmastotyön täytyy näkyä talousarvion laadintaohjeissa. Hankinnat ovat tärkeässä roolissa ja on muistettava johtaa sekä käyttötalouden hankintoja että investointeja, Sahiluoma sanoi.

Kaikki kolme asiantuntijaa painottivat, että ilmastotyön tekemisessä ei pidä odottaa valtiollista ohjeistusta.

– Toimintatavat ovat kaikille uusia, tärkeintä on aloittaa jostain. Aktiivisilla yksilöillä, heidän innostuksellaan ja myös epämuodollisella keskustelulla on suuri merkitys, Sahiluoma korosti.

Joensuussa ilmasto huomioidaan kaikessa toiminnassa

Joensuun ilmastotyön juuret ulottuvat vuoteen 1995, jolloin kaupunki liittyi Kuntaliiton ilmastokampanjaan. Pari vuotta myöhemmin laadittu Joensuu 21 -ohjelma eli paikallisagenda levitti tekemistä. Agendan laatimiseen osallistui laaja ryhmä poliitikkoja ja virkamiehiä.

– Ohjelmaa toteutettiin 2000-luvun alussa erillishankkeilla. Pikkuhiljaa ilmastokysymykset alkoivat nousta kestävän kehityksen työn edelle, Joensuun kaupungin ympäristöpäällikkö Jari Leinonen kertoi.

Ilmastotyö sai uutta puhtia 2008–2009 laaditusta seudullisesta ilmastostrategiasta, jonka tekeminen tuli mahdolliseksi kuntaliitosten myötä. Strategian pohjalta Joensuun kaupunki laati toteuttamisohjelman.

– Vuonna 2013 päivitimme strategian ilmasto-ohjelmaksi, jota päätettiin päivittää valtuustokausittain. Tuolloin myös otimme kaupungin tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuonna 2025.

Hiilineutraaliustavoite kirjattiin myös kaupungin ja valtion väliseen kasvusopimukseen.

– Kun hiilineutraalius oli kirjattu konsernin keskeiseksi tavoitteeksi, se valui myös toimialoille ja tytäryhtiöihin toimenpiteiksi ja sitoutti henkilöstön. Ilmastonäkökulma ja vaikutukset ryhdyttiin huomioimaan kaikessa toiminnassa, Leinonen korosti.

Toimenpiteiden vaikuttavuutta Joensuussa arvioitiin ensimmäisen kerran vuonna 2017. Vuonna 2022 mukana on ensimmäistä kertaa myös arvio siitä, miten toimenpiteet vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen.

Joensuussa ilmastotyötä on tehty ympäristönsuojelussa ja hankkeissa, päätoimisesti ilmastotyötä tekevä ilmastokoordinaattori aloitti tehtävässään noin vuosi sitten. Tehty työ ja tulokset on koottu Climate Joensuu -portaaliin.

– Olemme onnistuneet tekemään hankkeita, jotka eivät liittyneet yhteen tiettyyn asiaan. Oivalsimme, miten tärkeää on, että jokainen tekee sen, mitä pystyy. Teemme työtä positiivisen kautta, Leinonen kertoi.

Verkostoilla on myös ollut Joensuulle suuri merkitys. Leinonen pitää erityisesti Resurssiviisaiden edelläkävijäkuntien (FISU) -verkoston roolia tärkeänä.

– FISU on erittäin toimiva verkosto, ja se on tuottanut meille paljon hyviä hankkeita. Resurssiviisaiden kuntien talous- ja ilmastojohtamisen (REETTA) hankkeen kautta toteutimme ilmastobudjetin ja saimme jo tehdyn työn näkyväksi, Leinonen sanoi.

Joensuussa ilmastotoimia toteutetaan toimialojen investointi- ja käyttötalouden määrärahoilla, konkreettiset toimenpiteet on määritelty ilmasto-ohjelmassa. Hankerahoituksen rooli työssä on ollut merkittävä, sen avulla ilmastotyötä on kehitetty ja tehty kokeiluja.

Ympyrä on sulkeutumassa, kun Joensuussa on aloittanut kestävän kehityksen poikkihallinnollinen työryhmä, joka tukee ilmasto- ja kestävän kehityksen työtä.

– Seuraava etappi on toivottavasti se, että saavumme päämäärämme aikataulussa, eli saavutamme hiilineutraaliuden vuonna 2025, Leinonen päätti puheenvuoronsa.

Kopiointi on sallittua!

Tilaisuuden päätöspuheenvuorossa Kuntarahoituksen tytäryhtiön Inspiran konsultti Pauliina Haro antoi vinkkejä ilmastotavoitteiden edistämiseen. Haro kertoi, että asenteet ovat edelleen este ilmastotyölle. Aloittaa kannattaa, vaikka organisaatioissa ei olisi ilmastoasiantuntijaa tai aiempaa kokemusta. Puhuminen on ensimmäinen askel.

– Aiheeseen liittyy paljon termistöä, joka ei heti aukea kaikille. Ihmisille on hyvä antaa aikaa oivaltaa, Haro sanoi.

Työhön kannattaa ottaa mukaan mahdollisimman laaja porukka. Muiden kuntien työstä, tutkimuksista, selvityksistä ja hakkeista kannattaa ottaa mallia.

– Tässä työssä kopiointi on sallittua, koska kaikilla on sama tavoite. Hyvää materiaalia on paljon! Esimerkiksi Kuntaliiton ja kumppanien tuottama SDG-analyysiprosessin työkirja on hyvä, Haro sanoi.

Ilmastotyössä kannattaa edetä askel askeleelta ja edistää muutamaa toimenpidettä kerrallaan. Työlle on hyvä määritellä vastuuhenkilö, joka ohjaa tekemistä ja ottaa muita mukaan. Asioita on pidettävä säännöllisesti esillä.

– Toimenpiteet ja aikataulu on viestittävä kaikille, Haro painotti.

Asiantuntijoiden suosikkivinkit ilmastotyöhön:

  • Pauliina Haro: Nyt on viimeistään aika alkaa tehdä ilmastotyötä. Alkakaa puhua ilmastoasiasta ja lähtekää mukaan hankkeisiin!
  • Jari Leinonen: Tehkää positiivisen kautta: kertokaa mitä on tehty, mitä tehdään nyt ja mitä on mahdollista tehdä. Ilmastotyö hyödyttää meitä kaikkia!
  • Anna Sahiluoma: Yleensä energiantuotanto ja -käyttö sekä liikenne aiheuttavat suurimmat päästöt. Kun energiatehokkuuden eteen tehdään työtä, ilmastotyö säästää myös rahaa.



Tutustu myös:

Ilmasto & kunnat -tapahtumasarjan aiempien tapahtumien artikkelit ja tallenteet:

Kestävä kuntaKuntarahoitusTapahtumatVastuullisuus

Ministeri Ohisalo: Kuntien on kiritettävä myös alueensa muita tahoja päästövähennyksiin – Kuntarahoituksen tapahtumassa keskusteltiin ilmastolain vaikutuksista kuntiin

Uusi ilmastolaki astui voimaan heinäkuussa. Sen keskeisenä tavoitteena on, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Syksyllä 2022 hallituksen on tarkoitus antaa eduskunnalle ilmastolakia täydentävä esitys, joka sisältää velvoitteen laatia ilmastosuunnitelmat kunta-, seutu-, tai maakuntatasolla.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo kiitti puheenvuorossaan suomalaisia kuntia ilmastotyön edelläkävijyydestä ja valtiotason tavoitteiden kirittämisestä.

– Suomalaisista jo lähes kaksi kolmasosaa asuu kunnassa, jolla on valtiota varhaisempi hiilineutraaliustavoite. Vapaaehtoisesti verkostoituneet ilmastokunnat ovat näyttäneet mallia, miten verkostoitumisella, tavoitteilla, suunnitelmilla ja yhteisillä toimilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja samalla lisätä alueen elinvoimaisuutta kestävästi, Ohisalo sanoi.

Viimeistään Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut energia- ja turvallisuuspolitiikan kietoutumisen yhteen.

– Mitä nopeammin irtaudumme fossiiliriippuvuudesta, sitä parempi ilmastolle sekä Suomen ja koko Euroopan turvallisuudelle. Paikalliset lämpöyhtiöiden investoinnit ovat avainasemassa tuontipolttoaineista luopumisessa ja kunnat voivat nopeastikin luopua vaikkapa öljylämmityksestä kiinteistöissään, Ohisalo painotti.

Ministeri Ohisalo korosti kuntien roolia ilmastotyön alustana ja mahdollistajana.

– Kuntakonsernin suorassa vaikutuspiirissä on usein ehkäpä vain 10 prosenttia alueen kasvihuonekaasupäästöistä. Onkin siis selvää, että kuntakonsernin kannattaa kirittää alueensa muiden tahojen ja toimijoiden päästövähennyksiä, Ohisalo sanoi.

Ympäristöministeriön Kuntien ilmastoratkaisut -ohjelma on vauhdittanut kuntien ja alueiden ilmastotyötä. Ilmastolain täydentävässä esityksessä kunnille lisätään velvoite tehdä ilmastosuunnitelma. Pienet kunnat voisivat laatia suunnitelman yhdessä alueen muiden kuntien kanssa. Valtio tulee tukemaan kuntia suunnitelmien laatimisessa.

– Suunnitelmassa kunta asettaisi itselleen päästövähennystavoitteen, esittäisi tiedot päästöjen kehityksestä sekä tiedot suunnitelman toteutumisen seurannasta. Ilmastolaissa asetettaisiin ainoastaan vähimmäisvaatimukset ilmastosuunnitelman sisällölle. Kunta voi halutessaan tehdä kunnianhimoisemman ja kattavamman suunnitelman, Ohisalo kertoi.

Sanoista tekoihin – Helsinki tavoittelee hiilineutraaliutta jo 2030

Helsingin kaupungin ilmastoyksikön päällikkö Kaisa-Reeta Koskinen peräänkuulutti lainsäätäjiltä johdonmukaisuutta ja ilmastotyötä tekeviltä konkreettisia toimia.

– Helsinki on menossa hyvään suuntaan, mutta tehtävää on paljon. Johdonmukainen ja konsistentti apu on tarpeen, Koskinen kommentoi.

Koskisen mukaan nyt pitäisi suunnitelmien ja raportoinnin sijaan keskittyä päästöjä vähentäviin tekoihin.

– Helsingin hiilineutraaliustavoitetta kiristettiin viidellä vuodella, se on nyt 2030. Monet toimet vievät oikeaan suuntaan, mutta liian hitaasti. Nopeasti vaikuttavista toimista on puute. Rahoitusta tarvitaan hankkeille, joilla saadaan suuria päästövähennyksiä, Koskinen painotti.

Koskinen myös toivoi valtiolle vahvempaa roolia yhteisten käytäntöjen luomisessa sekä liikenteen päästöjen vähentämisessä.

– Lainsäädännön pitäisi olla linjakasta ja konkreettisiin tekoihin ohjaavaa.

Rohkeutta ja tekoja tarvitaan

Myös Kuntarahoituksen vastuullisuuspäällikkö Kalle Kinnunen painotti yhteisten puitteiden luomista ja valtion ohjauksen tärkeyttä ilmastotyössä. Ilmastolakiin sisältyvä vaatimus kuntien ilmastosuunnitelmille on Kuntarahoituksen kannalta erityisen keskeinen muutos laissa.

– Rahoitussektorille on tulossa paljon tiedonantovaatimuksia, joita varten tarvitsemme tietoa rahoitetuilta kohteilta. Ilmastolaki ohjaa kuntia raportointiin, Kinnunen sanoi.

Rahoitusala sekä tukee vihreää siirtymää että huomioi siirtymästä ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvat riskit.

– Rahoitusalan vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset: rahoittamamme tahot voivat vaikuttaa päästöihin enemmän, ja siksi yhteistyö on tärkeää. Rahoitusala voi ohjata investointeja kestäviin kohteisiin, mutta varsinaiset toimenpiteet tapahtuvat reaalitalouden puolella, Kinnunen jatkoi.

Lopuksi osallistujilta kysyttiin, miten ilmastotyön esteitä voisi purkaa. Ministeri Ohisalo korosti ilmaston huomioimista kaikessa toiminnassa sen sijaan, että sitä ajatellaan yhtenä politiikan lohkona. Koskinen painotti rohkeutta tehdä myös vaikeita päätöksiä.

– Jos Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035, on pystyttävä tekemään myös vaikeita päätöksiä, joita kaikki eivät kannata. Keinot ja teknologiat on olemassa, teot ja rohkeus ovat tällä hetkellä pahin pullonkaula, Koskinen sanoi.



Ilmasto & kunnat: ilmastostrategiasta käytäntöön 30.9.2022 – osallistu tapahtumaan verkossa!

Ilmastotapahtumasarjamme päätösosassa pohditaan parhaita keinoja kunnan ilmastostrategian jalkauttamiseksi. Miten varmistetaan ilmastotavoitteiden toteutuminen käytännössä? Kuinka ilmastostrategian pitäisi näkyä hankkeiden kilpailutuksessa?

Ilmoittaudu tapahtumaan täällä!

IlmiötKuntarahoitusVastuullisuus

Riku Lumiaro: Ei elinvoimaa ilman luontoa

Kuntaliitto on selvittänyt, mitä asioita kuntalaiset pitävät tärkeimpinä tekijöinä asuinpaikkaa valitessaan. Tärkeimpänä kuntalaiset pitävät hyvää asuinympäristöä, toisena hyviä palveluita, ja kolmantena luonnonläheisyyttä. Viime vuosina lähiluonnon arvostus on kasvanut kohisten: korona-aikana suomalaiset liikkuivat luonnossa lähes viidesosan enemmän kuin ennen pandemiaa. Fyysisen kunnon lisäksi luonnossa ylläpidetään henkistä hyvinvointia, rentoudutaan ja hiljennytään. Trendi tuskin kääntyy, sen takaa maailman meno.

Kuntien kaavoitusmonopoli varmistaa, että niiden päätökset sanelevat viime kädessä sen, miltä kuntalaisten arvostama lähiluonto näyttää. Maankäyttö on suurin lajeja uhkaava tekijä – rakentaminen kolmanneksi suurin. Kuntalaisten silmissä ei ole yhdentekevää, onko lähiseudun viheralue yhtenäinen kymmenien hehtaarien metsä vai pienten palstojen mosaiikki. Rikas, hyvinvoiva luonto on kaikkein arvokkainta, niin viihtyisyyden kuin terveysvaikutusten kannalta.

Ilmastotoimet alkavat olla kunnissa arkipäivää. Niistä on tehty järjestelmällinen osa kaikkea päätöksentekoa. Teot luonnon monimuotoisuuden eteen ovat kuitenkin vielä hajanaisia, ja lepäävät liian usein muutaman avainhenkilön harteilla. Silti hyviäkin esimerkkejä on: esimerkiksi Lahden kaupunki, jossa luonnon monimuotoisuuden tilaa on parannettu vuosikymmenien ajan. Vesijärven kunnostaminen aloitettiin jo vuonna 1987. Lahti on myös kokeillut ekologista kompensaatiota ensimmäisenä kaupunkina Suomessa. Siinä lisärakentamisen haitat hyvitetään rauhoittamalla arvokkaita luontoalueita muualla.

Luonnon monimuotoisuus on monimutkaista. Siksi työ sen edistämiseksi vaatii valtavasti tietoa ja sitoutumista lähestulkoon kaikilta kuntaorganisaation aloilta: hallinnosta ja maankäytöstä teknisiin palveluihin, sivistys-, ympäristö- ja luonnonsuojelutoimea unohtamatta. Usein vahinkoja nimittäin sattuu, kun tieto ei leviä toimijalta toiselle. Kotikunnassani moottoritien varteen rakennettiin näyttävät meluvallit, joiden yläosa oli lasia. Lopputulos oli visuaalisesti miellyttävä, mutta alueen linnustolle kuolettava.  Lähialueella pesivä kanahaukkapari lensi päin lasia ja poikaset kuolivat pesään. Vallien lasiosiin päädyttiin lisäämään teippejä, jotta linnut huomaisivat lasireunuksen.

Monimuotoisuustyö lähtee liikkeelle luonnon monimuotoisuusohjelmasta, jossa määritellään, miten luontoarvot huomioidaan arkisessa luonnossa: talousmetsissä ja rakennetun ympäristön lomassa. Monimuotoisuutta ei nimittäin turvata suojelualueilla. Ne ovat työn ydin, mutta todellinen vaikutus syntyy, kun luonnon monimuotoisuus on jokaisen kaavoittajan, suunnittelijan ja rakentajan työpöydällä. Liikkeelle pääsee liittymällä SYKE:n Luontokunnat-verkostoon, josta saa valmiita malleja ja parhaita käytäntöjä päätöksenteon tueksi.

Ennustan, että lajikadon kiihtyessä rikas luonto nousee arvoon arvaamattomaan. Ihmisillä kun on tapana arvostaa asioita turhan myöhään. Joten kunnat, huolehtikaa luonnon hyvinvoinnista. Ilman sitä ei ole elinvoimaa.

Riku Lumiaro
Kirjoittaja on biodiversiteettiasiantuntija Suomen ympäristökeskuksessa ja yksi Ilmasto & kunnat: kunnat luonnon monimuotoisuuden vartijoina -tapahtuman puhujista.


Riku Lumiaron vinkit luonnon monimuotoisuustyöhön kunnissa:

  1. Liity Luontokunnat-verkostoon. Sieltä saat tukea työn käynnistämiseen.
  2. Aloita luonnon monimuotoisuusohjelman valmistelu. Se on työn kulmakivi.
  3. Panosta työhön: rekrytoi ympäristösihteeri tai ympäristöjohtaja. Perusta poikkihallinnollinen työryhmä. Se säästää aikaa ja rahaa.
  4. Nosta luontoasiat kunnan päätöksentekoon valtuuston ja hallituksen kokouksissa. Jos tarve vaatii, lähde liikkeelle pienin askelin. Korosta työn merkitystä, eritoten elinvoimaa.
  5. Ryhdy hommiin ja ota kuntalaiset mukaan. Suomalaisilla on vahva talkoohenki, luonnosta halutaan huolehtia.


Ilmasto & kunnat: kunnat luonnon monimuotoisuuden vartijoina

Kuinka vihreät edelläkävijäkunnat ehkäisevät luontokatoa? Uuden tapahtumasarjamme ensimmäisessä osassa perehdytään kuntien tärkeään rooliin luonnon monimuotoisuuden vartijoina. Mukana keskustelemassa:

  • Pekka Timonen, kaupunginjohtaja, Lahden kaupunki: Suomen johtavan ympäristökaupungin monimuotoisuustyö
  • Riku Lumiaro, biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija, SYKE: Käytännön esimerkkejä Luontokunnat-verkostosta
  • Mikko Noronen, Sustainability Analyst, Kuntarahoitus: Rahoitussektorin rooli luonnon monimuotoisuustyössä

Ilmoittaudu verkkotapahtumaan 31.5. klo 12–13.30!

NäkökulmatTapahtumatVastuullisuus

Rankkasateita, tulvia ja vellovia vesimassoja – miten muuttuvaan ilmastoon pitäisi varautua?

Suomen ilmastopaneeli julkaisi syyskuussa pysäyttävän raportin ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomessa. Päästövähennykset näkyvät viiveellä, ja ilmasto muuttuu lähivuosikymmeninä vääjäämättä. Raportin mukaan Suomessa suurin muutos nähdään vesimäärissä: talvet ovat sateisempia, rankkasateet voimistuvat ja tulvariskit kasvavat.

– Lämmin ilma sitoo enemmän kosteutta. Jossain vaiheessa sen on pakko tulla sateena alas, kertoo johtava vesitalousasiantuntija Antti Parjanne maa- ja metsätalousministeriöistä.

Maa- ja metsätalousministeriön johtava vesitalousasiantuntija Antti Parjanne.
Antti Parjanne on tutkinut tulvariskejä Suomen ympäristökeskus SYKEssä 12 vuotta. Nykyisin hän toimii johtavana vesitalousasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä.

Etulinjassa etelärannikon suuret kaupungit

Vaara kasvaa eniten etelärannikolla. Etulinjassa ovat Suomenlahden isot kaupungit, kuten Helsinki, Espoo, Hamina, Kotka, Loviisa ja Turun seutu. Länsirannikolla maankohoaminen hillitsee rannikkotulvariskejä, mutta helpotuksesta ei voida huokaista missään. Riskit kasvavat idästä länteen, etelästä pohjoiseen.

– Lapissa voidaan nähdä suurempia kevättulvia, jos talvet ovat sateisempia, mutta lämpötila pysyy pakkasen puolella. Sateet tulevat lumena, joka sulaa keväällä kerralla pois. Vesistötulvien ennakoidaan yleistyvän myös Saimaan, Päijänteen, Kokemäenjoen ja Kemijoen alueilla, Parjanne luettelee.

Parjanne tutki tulvariskejä Suomen ympäristökeskus SYKEssä 12 vuotta. Ministeriön tehtäviin hän siirtyi vuoden alussa.

– Jos riskeihin ei varauduta, tulvavahinkojen todennäköisyys kasvaa arviolta kaksin- tai kolminkertaiseksi vuosisadan loppuun mennessä.

Pohjoisilla alueilla ilmasto lämpenee kaksin verroin nopeammin kuin maailmanlaajuisesti. Päästövähennyksillä on suuri vaikutus siihen, miten tulvariskit kehittyvät tulevina vuosikymmeninä. Rakentamisessa ja kaavoituksessa suunnitelmat pitäisi ulottaa vuosisadan loppuun. Ennakoida pitää, mutta kuinka paljon?

– Se on todella hankala kysymys. Ei varmasti kannata rakentaa varmuuden vuoksi 10–15 metriä yli nykyisten tulvakorkeuksien, mutta ei myöskään voi olla tekemättä mitään, Parjanne pohtii.

Parasta varautumista on jättää vaara-alueet rakentamatta

Tulvariskien toteutumisesta on nähty varoittavia esimerkkejä Suomessakin. Maan historian pahin hulevesitulva tapahtui Porissa vuonna 2007. Kolmessa tunnissa kaupunkiin satoi enemmän vettä kuin koko kuussa keskimäärin. Viemäriverkosto täyttyi nopeasti ja kadut alkoivat tulvia. Yli tuhat kiinteistöä, niiden irtaimisto ja suuri määrä ajoneuvoja kärsi vesivahingoista. Taloudelliset vahingot kasvoivat yli 20 miljoonaan euroon.

Tulvavahingoilla on usein myös pitkä häntä. Elokuun 2019 rankkasateissa vettä pääsi Helsingin Rautatientorin metroasemalle, ja metroliikenne katkesi. Tulva vaurioitti pääkaupungin vilkkaimman metroaseman hissejä pahasti. Asema oli suljettuna kaksi päivää, mutta hissien korjaaminen vei yli puoli vuotta.

– Monelle liikuntarajoitteiselle tai lastenrattaiden kanssa kulkevalle tämä tarkoitti, että koko asema oli pois käytöstä, Parjanne muistuttaa.

Miten kasvaviin tulvariskeihin sitten pitäisi varautua? Parjanne suosittelee sopeutuvia toimenpiteitä ja täydentäviä suojautumisratkaisuja.

– Riskialueille voidaan rakentaa pysyvää suojausta, esimerkiksi tulvapengertä. Ainakin pitäisi varmistaa, että jotain on tehtävissä, jos tulva iskee. Rakennuksissa pitäisi olla hiekkasäkkejä tai muovisuojia.

Vaihtoehtona on myös antaa tulvan tulla.

– Etenkin kellarien pitäisi olla sellaisia, että ne kestävät kastumista. Lämpökattila kannattaa siirtää korkeammalle remontin yhteydessä. Ja kyllä asuinkerroksissakin sietää näitä asioita pohtia. Voiko esimerkiksi pistorasioita tai kodinkoneita siirtää ylös lattiatasosta? Nämä ovat pieniä päätöksiä, mutta pidemmän päälle niistä voi olla suuri ilo, Parjanne vinkkaa.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin kaavoitus. Parjanne vetoaa päättäjiin: ohjatkaa rakentamista pois tulvariskialueilta.

– Rakentamatta jättäminen on parasta varautumista. Jos alue tulvii, mutta siellä ei kukaan asu, jäävät vahingot pieniksi.

Jos vaara-alueelle rakennetaan tai on jo rakennettu, tulee kasvaviin riskeihin varautua.

– Pitäisi välttää pintoja, joista vesi ei pääse läpi. Asfaltin sijaan kannattaa suosia vaikkapa laatoitusta, joka läpäisee paremmin vettä. Piha-alueille on myös tärkeää jättää riittävästi painanteita, joihin vesi voi keräytyä ja imeytyä maaperään. Ei riitä, että vesi ohjataan putkia pitkin muualle. Kaavoittajat ja arkkitehdit miettivät usein esteettisiä arvoja, mutta näitä asioita pitäisi pohtia kokonaisvaltaisemmin, Parjanne kehottaa.

Kuntarahoituksen Sustainability Manager Kalle Kinnunen
Ilmastonmuutos maksaa joko varautumisena tai vaurioina, muistuttaa Kuntarahoituksen vastuullisuuspäällikkö Kalle Kinnunen.

Säilyykö riskikohteiden rahoitus- ja vakuutuskelpoisuus?

Ilmastonmuutoksen riskit näkyvät jo pankkien ja rahoituslaitostenkin toiminnassa. Kuntarahoituksen omassa ESG-riskikartoituksessa tulvariskien kohoaminen nousi selvästi esiin.

– Pankeille ja rahoituslaitoksille tämä on riskibisnestä. Tulvariskit voivat vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi kohteen vakuusarvoon, sanoo Kuntarahoituksen vastuullisuuspäällikkö Kalle Kinnunen.

Ilmastonmuutoksen edetessä kohteiden rahoittaminen ja vakuuttaminen riskialueilla tulee entistä kalliimmaksi. Esimerkiksi Pohjanmaalla on jo alueita, joita ei voida tulvariskin vuoksi vakuuttaa. Maailmalla tilanne on pahempi.

– Aihe on ajankohtainen jo nyt. Ei tarvitse katsoa viime kesää kauemmas muistaakseen tuhoa aiheuttaneet Keski-Euroopan tulvat, Kinnunen huomauttaa.

Myös EU-taksonomia ja muu uusi sääntely ajavat finanssialaa sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon. Sääntely velvoittaa pankit ja muut rahoitusalan toimijat julkistamaan tietoja lainakantojensa ja sijoitustensa kestävyydestä sekä kestävyysriskeistä. Taksonomiasääntely ohjaa pääomia ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen sekä neljään muuhun ympäristötavoitteeseen.

– Ilmastonmuutos tulee joka tapauksessa maksamaan: joko niin että sen vaikutuksiin varaudutaan tai siten, että kohteita vaurioituu muun muassa tulvissa ja rankkasateissa. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten pystymme minimoimaan näitä kustannuksia. Myös suomalaisten kuntien olisi hyvä arvioida, millaisia ilmastoriskejä ne kohtaavat ja miten niihin kannattaa varautua, Kinnunen summaa.

Mallia Alankomaiden jättipadoista ja Kiinan pesusienikaupungeista

Vaikka riskit kasvavat, on syytä muistaa, että maailman mittapuulla Suomi selviää vähällä. Järvet pidättävät vettä, ja tasaisilla pinnanmuodoilla hulevedet jakautuvat laajemmille alueille. Maankohoaminen hillitsee meritulvien vaikutusta.

– Sekin auttaa, että Suomi on melko harvaanasuttu maa. Lääniä riittää, eikä riskialueille ole niin kova paine rakentaa, maa- ja metsätalousministeriön Parjanne lisää.

Maailmalla tulvariskien kanssa on eletty pitkään ja niihin varautuminen on paikoin huippuluokkaa. Parjanteen katse kääntyy Alankomaihin, joka on tunnettu tulvaosaamisestaan. Maa on jaettu yli 30 pengeralueeseen, ja hulevedet johdetaan pois laajoilla kanava- ja pumppujärjestelmillä. Valtavat padot suojaavat tärkeää infrastruktuuria, ja jokien väliin on jätetty tulva-alueita hallittua tulvimista varten. Patojärjestelmä on mitoitettu kestämään kerran 10 000 vuodessa toistuvat tulvat.

– Padot ovat laajoja penkereitä, ja niitä voi myös korottaa, jos ilmastonmuutos kiihtyy, Parjanne lisää.

Kuten ilmastokeskustelussa yleisesti, myös tulvien hallinnassa painopiste siirtyy torjunnasta sopeutumiseen. Parjanne kertoo Kiinan ”pesusienikaupungeista”, jotka suunnitellaan imemään vettä. Sen sijaan, että hulevedet johdettaisiin pois, ne pyritään pidättämään muodostumispaikoilla ja imeyttämään maaperään. Myös Ruotsissa on hyviä kokemuksia tämänkaltaisesta luonnonmukaisesta hulevesien hallinnasta.

Euroopassakin opetellaan elämään tulvien kanssa. Kaikkia pelimerkkejä ei enää satsata torjuntaan.

– Alankomaissa tulvastrategian nimi on ”Room for the river”, tilaa joelle, Parjanne kertoo.


Teksti: Roope Huotari
Kuvat: iStock, haastateltavat

IlmiötVastuullisuus

Kesätöissä Kuntarahoituksessa: Dina Fattah analysoi ilmastonmuutoksen riskejä

Esittelisitkö itsesi?

”Olen Dina Fattah, 20-vuotias taloustieteiden opiskelija Mannheimin yliopistosta. Olen asunut koko ikäni Saksassa, mutta äitini on suomalainen ja vietän usein kesät täällä. Tällä hetkellä asun Helsingissä ja suoritan kuukauden mittaista harjoittelua Kuntarahoituksessa.”

Mitä työsi pitää sisällään?

”Pääsääntöisesti analysoin ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja sitä, miten ne vaikuttavat asiakkaisiimme. Kuntarahoitukselle on tärkeää tietää, millaisia riskejä asiakkaamme tulevaisuudessa kohtaavat, ja miten voimme auttaa heitä niihin varautumaan. Työssäni etsin tapoja pienentää kuntien hiilijalanjälkeä ja osaltani tuen Suomen hiilineutraaliustavoitteita – todella mielenkiintoista!”

Mikä sai sinut hakemaan Kuntarahoitukselle?

”Uskon, että tekemällä oppii parhaiten. Opiskelu yliopistossa antaa valtavan määrän tietoa, mutta tarjoaa valitettavan vähän tilaisuuksia soveltaa oppimaansa. Rahoitusala ja kestävä kehitys ovat aina kiinnostaneet minua, ja siksi Kuntarahoitus tuntui sopivalta työympäristöltä. Olen jo oppinut valtavasti Suomen poliittisesta kentästä ja kuntien roolista suomalaisessa yhteiskunnassa – sijoittamisesta, rahoituksesta ja riskienhallinnasta puhumattakaan. Harjoittelun myötä opin varmasti paljon myös itsestäni ja siitä, mihin haluan työllistyä valmistumisen jälkeen.”

Mikä on ollut parasta työssäsi?

”Pidän siitä, että saan tehdä työtä yhteisen hyvän eteen. Koen, että teen jotain aidosti merkityksellistä, kun työskentelen kestävän kehityksen projekteissa. Vaikka olenkin harjoittelija, työpanoksestani on todellista hyötyä ja sitä arvostetaan.”

Mitä vinkkejä antaisit muille, jotka etsivät harjoittelupaikkaa finanssialalta?

”Moni jättää hakematta avoimiin paikkoihin, koska ei koe tuntevansa alaa tarpeeksi perinpohjaisesti tai täyttävänsä kaikkia vaatimuksia. Maailma kuitenkin muuttuu vauhdilla, ja koulussa opitut asiat vanhenevat tai menettävät merkitystään. En usko, että korkeakoulussa oppii mitään aihetta niin läpikotaisesti, että olisi mestari valmistuessaan. Siellä opitaan perusteet ja töissä loput. Jos ura finanssialalla kiinnostaa, kannattaa laittaa hakemusta rohkeasti vetämään.”

Miten näet finanssialan tulevaisuuden? Entä oman urasi?

”Kestävien rahoitusratkaisujen, kuten vihreän ja yhteiskunnallisen rahoituksen, suosio varmasti jatkaa kasvuaan. Näen myös itseni työskentelemässä vastuullisuusasioiden parissa tulevaisuudessa – ehkä jopa täällä Suomessa.”

Mitä harjoittelustasi on jäänyt päällimmäisenä mieleen?

”Ensinnäkin se, miten hyvä työkulttuuri Suomessa on. Töissä on rentoa, ja ihmiset arvostavat työn ja vapaa-ajan tasapainoa. Silti työt tehdään kunnolla, ja asiat hoituvat sutjakkaasti. Yllätyin myös siitä, miten hyvin pärjäsin töissä suomeksi, vaikka en ole koskaan asunut täällä tai lukenut suomen kieltä. Vastaanotto oli todella lämmin, eikä minun tarvinnut jännittää sitä, puhunko aina täydellistä suomea. Voisin hyvin kuvitella työskenteleväni Suomessa ja suomalaisella rahoitusalalla tulevaisuudessa, etenkin täällä Kuntarahoituksessa.”


Kuva: haastateltavalta

KuntarahoitusMeillä töissäVastuullisuus

Rakennusmateriaalien ilmastovaikutukset – miten niitä voidaan vähentää?

Suomen kunnianhimoinen tavoite on olla EU-jäsenvaltioista ensimmäisenä täysin hiilineutraali vuonna 2035. Rakennusten päästöissä huomio on tähän asti kohdistunut ennen kaikkea energiatehokkuuteen, mutta tulevaisuudessa on kiinnitettävä aiempaa enemmän materiaalien aiheuttamiin päästöihin. Miten erilaiset rakennusmateriaalit vaikuttavat ilmastoon? Onko kierrätysmateriaalien käyttäminen taloudellisesti järkevää? Lisääkö uudistuva sääntely rakentamisen kustannuksia?

Näitä asioita kysyimme erityisasiantuntija Matti Kuittiselta ympäristöministeriöstä, vanhemmalta erityisasiantuntijalta Jessica Karhulta Green Building Council Finlandista sekä kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtaja Jyri Seppälältä Suomen ympäristökeskuksesta.

Uudistuva lainsäädäntö huomioi ilmastotavoitteet

Ympäristöministeriössä valmistellaan maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta. Vanha, 90-luvulta voimassa ollut laki on puutteellinen ja jo useasti paikkailtu, joten uudistus on tarpeellinen ja valtiotasoltakin hoputettu.

Uusi lakiesitys huomioi esimerkiksi kansalliset ilmastotavoitteet ja vähähiilisyyden. Lakiesityksessä käsitellään myös kiertotaloutta, rakennusten elinkaariominaisuuksia ja kokonaisuutta läpileikkaavia digitaalisia muutoksia.

Vuosi sitten julkaistiin eurooppalaisiin standardeihin pohjautuva rakentamisen hiilijalanjäljen arviointimenetelmä, jonka pohjalta ympäristöministeriö työstää omia laskelmiaan.

– Vuoteen 2025 mennessä rakennuksille on tarkoitus asettaa hiilijalanjäljen raja-arvot, jotka rakennuslupaa hakiessa täytyy laskennallisesti osoittaa, erityisasiantuntija Matti Kuittinen ympäristöministeriöstä kertoo.

Ministeriö kerää parhaillaan vertailuaineistoa suomalaisesta rakennuskannasta ja arvioi, mihin raja-arvot tulisi asettaa.

– Olemme käyneet jo lähes 500 rakennuksen elinkaarenaikaiset päästöt läpi sekä lähes 4 000 rakennusta energiatehokkuuden ja energiatodistusten näkökulmasta. Tästä aineistosta saadaan ensimmäiset viitearvot esimerkiksi tavallisen koulun tai vaikkapa kerrostalon hiilijalanjäljestä. Aineiston perusteella voidaan siis tutkia, montako prosenttia arvoja voidaan pienentää eri ratkaisuilla, Kuittinen avaa.

Tärkeää uutta rakentaessa on määrittää tarkkaan materiaali- ja kulumäärä, jotta ylijäämää ei tule ja näin tuhlata neitseellisiä materiaaleja.

Materiaalivalintojen merkitys korostuu tulevaisuudessa

Eri materiaalien vastakkainasettelun sijaan olisi hyvä suunnitella materiaalien hiilijalanjälki mahdollisimman pieneksi koko rakennuksen elinkaaren ajaksi. Materiaalit, joiden päästöt valmistusvaiheessa ovat suhteellisen alhaisia, voivat osoittautua haitallisiksi, jos niitä joudutaan uusimaan usein. Hiilijalanjälkeen vaikuttaa myös rakentamisen kesto, esimerkiksi käytetyn energian määrässä.

Ympäristön ja ilmaston kannalta hyviä ominaisuuksia materiaaleissa ovat alhaisten valmistuspäästöjen lisäksi pitkäikäisyys, huollettavuus, uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuudet sekä lämpö- ja äänieristysominaisuudet.

Rakennusmateriaalien käytössä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Puun käyttö lisääntynee tällä vuosikymmenellä, sillä tulevien hallitusten odotetaan edistävän puurakentamista. Nykyisin rakennuskannastamme noin 81 % luokitellaan valtarakennusmateriaalin mukaan puutaloiksi ja puukerrostalojen suosio on kasvussa.

– Materiaalivalinnoissa on tärkeää kiinnittää huomiota niiden hiilijalanjälkeen ja energiatehokkuuteen koko rakennuksen elinkaaren ajalta. Vielä nyt tilanne on se, että rakennusten käyttövaiheen päästöt ovat selvästi suuremmat kuin rakennusmateriaalien valmistuksen. Materiaalivalintojen merkitys kuitenkin korostuu tulevaisuudessa, kun energiatuotannon päästöt painuvat merkittävästi alaspäin, Jyri Seppälä kertoo.

Rakennusten resurssitehokkuutta ei mitata yhdellä selkeällä mittarilla. Yleensä seurataan käytönaikaista energiankulutusta sekä koko elinkaaren mittaista materiaalimäärää ja sen hiilijalanjälkeä. Myös rakennuksen kestoikä on yksi selkeästi mitattava kohta.

– Uudisrakennuksissa voidaan arvioida myös käytettyjen rakennusmateriaalien kierrätettävyyttä ja uudelleenkäyttöä rakennusta purettaessa, vaikka sen arviointi onkin vielä haasteellista. Tulevaisuudessa tämä helpottunee. Digitaalinen dokumentointi tulee auttamaan materiaalien kierrätystä ja uusiokäyttöä, Seppälä jatkaa.

Seppälän mukaan valtaosa syntyneestä jätteestä, 57 prosenttia, muodostuu korjausrakentamisessa. Rakennusten purkamisesta syntyneen jätteen osuus on 27 prosenttia ja uudisrakentamisen 16 prosenttia.

Materiaalivalinta ei ole mustavalkoinen juttu 

Päästöjen lopputulemaa täytyy tarkastella monelta kantilta, eivätkä nämäkään asiat ole mustavalkoisia. Kaikissa materiaaleissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Puurakenteet eivät välttämättä ole niin kestäviä ja pitkäikäisiä kuin esimerkiksi betoni ja teräs, jolloin kohteen elinkaari on lyhyempi. Materiaalien kierrättämismahdollisuuksia pitää tarkastella myös taloudellisesta näkökulmasta. 

– Ei ole yksioikoista sanoa, että toinen rakennusmateriaali olisi ympäristöystävällisempi kuin toinen, koska asiaa täytyy tarkastella monelta eri kantilta. Vaikka puu on materiaalina luonnollisesti ympäristöä vähemmän kuormittava, rakennuksen elinkaarta tarkastellessa betoni voi olla pitkäikäisempi. Tärkeää on, että koko tuotantokaaressa ja rakennuksen elinkaaressa ympäristöasiat otetaan yhä perusteellisemmin huomioon ja asioita muutetaan parempaan suuntaan, vanhempi erityisasiantuntija Jessica Karhu Green Building Council Finlandista kertoo.

Green Building Council Finland edistää kestävien rakennusmateriaalien käyttöönottoa ja jakaa tietoa tavoista pienentää rakentamisen hiilijalanjälkeä taloudellisista näkökulmaa unohtamatta.

– Lisäksi haluamme edistää kiertotaloutta ja kierrättämistä – miten rakennusmateriaalia voidaan hyödyntää sen elinkaaren lopussa tai miten vältetään neitseellisten materiaalien tuhlaamista, Karhu jatkaa.

Kierrätys kehittyy

Vuonna 2012 asetetun valtioneuvoston asetuksen mukaan 70 prosenttia rakennusjätteistä tuli voida kierrättää tai hyödyntää uusiomateriaalina vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteeseen ei aivan päästy, mutta rakennusmateriaalien kierrätys työmailla on parantunut. Arvion mukaan jätteen hyödyntämisaste on tällä hetkellä noin 60 prosenttia. Kierrättäminen onnistuu oikeiden lajitteluvälineiden ja keräyspisteiden avulla.

Kierrätys tulee kasvamaan myös rakennusmateriaalien tuotannossa. Prosessit ovat vielä pitkiä ja haasteellisia, minkä vuoksi kierrätysmateriaalien kustannukset nousevat korkeammaksi kuin neitseellisten, uusien materiaalien. Teknologian kehittyessä myös kierrättämisen menetelmät muuttuvat paremmiksi ja tehokkaammiksi ja materiaalit edullisemmiksi.

– Tulevaisuudessa purkumateriaaleja kierrätetään käyttöön yhä enemmän. Niiden haasteena on vielä materiaalien laadun ja turvallisuuden takaaminen ja hintakilpailu neitseellisten CE-merkittyjen materiaalien kanssa. Kierrätykseen on kehitetty uusia innovaatioita esimerkiksi betonimurskeen lajittelussa ja uudelleenkäytössä, Karhu kertoo. 

Puurakentaminen on päästöiltään sekä hiilijalanjäljeltään suhteellisen vähäistä, ja sitä onkin lisätty viime vuosina runsaasti myös suurhankkeissa. Puu mielletään materiaalina myös terveelliseksi.

– Olisi hienoa, jos Suomessa rakennettaisiin enemmän puusta ja nimenomaan kotimaassa tuotetusta sertifioidusta puusta. Kotimaisen puun käyttö tukee suomalaisia yrityksiä ja ympäristön kannalta kuljetusten hiilijalanjälki jää pienemmäksi. Toisaalta metsämme ovat meidän tärkein hiilinielumme, josta pitää huolehtia. Meille tuodaan paljon rakennusmateriaaleja, vaikka niitä olisi myös omasta takaa. On nurinkurista, että esimerkiksi kierrätetyn kivimurskeen sijaan meille tuodaan katukiveysmateriaali Kiinasta, koska se on edullisempaa, Karhu summaa.

Karhun mukaan materiaalien kuljetuksenaikaisiin päästöihin pitää puuttua pikaisesti.

–  Jotta pysymme 1,5–2 asteen skenaariossa ilmaston lämpenemisessä, kierrätys- ja purkumateriaaleihin täytyy siirtyä yhä useammin.

Ympäristöministeriön yhteistyöryhmä on saanut myös valmiiksi kansallisen muovitiekarttahankkeensa, johon on koottu keskeisiä toimia muovin aiheuttamien haasteiden ja ongelmien ratkaisemiseksi. Muovin tiekartalla ennakoidaan myös EU:n tulevia muovistrategian toimia. Rakennusmateriaaleissa ahkerasti esiintyvää muovia kehotetaan korvaamaan muulla materiaalilla, kierrättämään oikein, vähentämään ja jopa suorastaan välttämään. Mutta onko muovi mahdollista jättää kokonaan pois uusissa rakennuksissa? – Muovia pyritään välttämään joskus esimerkiksi päiväkotien rakentamisessa, mutta siihen ei aktiivisesti vielä pyritä. Suurin osa muovista tuotetaan tänä päivänä fossiilisista materiaaleista, kuten öljystä, ja jätemuovin päätyminen luontoon on toki suuri ongelma. Jos kaikki rakennustyömailta kerätty muovi kierrätettäisiin ja uusiokäytettäisiin, sen käyttöä ei tarvitsisi kuitenkaan välttää. Muovitiekartta on hyvä työkalu muovin haasteisiin ja jatkokäsittelyyn. Muovi on pitkäikäinen ja se on suhteellisen helposti kierrätettävä materiaali, Karhu muistuttaa.


Teksti: Elisa Korhonen
Kuvat: haastateltavilta

IlmiötVastuullisuus

Hae mukaan ilmastojohtamisen ohjelmaan!

Ilmava on uusi kuntien ilmastotavoitteita tukeva valmennus kuntien ylimmälle johdolle. Se kokoaa kuntien tueksi ilmasto- ja kuntajohtamisen parhaat asiantuntijat. Kuntarahoitus on yksi ohjelman mahdollistajista.

Valmennus koostuu orientaatiosta, kuntakohtaisesta työskentelystä, vertaisoppimisesta ja asiantuntijasparrauksesta. Yhteisten valmennustavoitteiden rinnalla jokainen osallistuja syventyy kuntakohtaisessa sparrauksessa yhteen itse valitsemaansa ilmastotyön viheliäiseen ongelmaan. Lähijaksoja on kolme, lähipäiviä yhteensä neljä.

Vuonna 2021 Ilmava järjestetään yhteistyössä Lahden ympäristöpääkaupunkivuoden kanssa.

Valmennukseen hakevilla kunnilla tulee olla valtuustossa asetettu ilmastotavoite sekä käynnissä sellaista ilmastotyötä, jossa helpot ja haastavat tavoitteet erottuvat toisistaan. Ensimmäiseen valmennukseen otetaan mukaan 10–15 kuntaa.

Ohjelmassa on huomioitu kevään 2021 kuntavaalit. ILMAVA-valmennus tarjoaa työkalut tehokkaaseen ja tavoitteelliseen ilmastotyön starttiin uudella valtuustokaudella. Valmennuksen alkupuoli on suunnattu osallistujakuntien ylimmälle virkajohdolle (esim. kunnanjohtaja, johtoryhmän jäsen, toimialajohtaja), jälkipuoli virkajohdolle ja uuden kauden poliittiselle johdolle.

Valmennukseen haetaan kuntana. Vuonna 2021 valmennukseen valitaan 15 kuntaa. Hakuvaiheessa kuntia pyydetään kertomaan ilmastotyönsä nykytilasta ja hahmottelemaan niitä haasteita ja viheliäisiä ongelmia, jotka on ratkaistava.

Hakuaika on 1.8.–30.9.2020. Kunnan omarahoitusosuus on 2000 euroa.

Hae mukaan valmennukseen tästä!

Valmennuksen järjestämistä tukevat Kuntarahoitus, ympäristöministeriö, Sitra ja Kestävä Lahti -säätiö.

Lue lisää ilmastojohtamisen ohjelmasta Kuntaliiton sivuilta.

Vastuullisuus

Innovatiivisia ilmastoratkaisuja

Nuorten ääni kuului maaliskuun alussa järjestetyssä Meidän ilmasto 2030: Nuorten ilmastokokous -tapahtumassa, johon osallistui yli 500 ilmastoaktiivia. Kuntarahoitus antoi nuorille mahdollisuuden kertoa ilmastohuolensa kuntapäättäjille kirjoittamalla ilmastopoliittisia odotuksiaan ja vaatimuksiaan koti- ja asuinkunnilleen.

Nuoret jakoivat valtavan määrän ideoita sekä fyysisellä seinällä että sosiaalisessa mediassa. Vastauksissa kolme aihealuetta – ruokailu, kaupunkisuunnittelu ja liikenne – nousivat ylitse muiden. Huomisen tekijät tarttui nuorten eniten esiin nostamiin aiheisiin ja keräsi niihin ratkaisuja asiantuntijoilta sekä ilmastohaasteeseen tarttuneilta kunnilta.

Kunnat ruokatuotannon suunnannäyttäjiä

Elintarviketieteiden ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri Viivi Wanhalinnan mukaan ruoka, asuminen ja liikkuminen muodostavat jopa kolme neljäsosaa keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä. Leijonanosa ruoan hiilijalanjäljestä syntyy alkutuotannossa.

Vahvan kouluruokailuperinteen ansiosta julkishallinnon rooli ruokailutottumuksien määrittäjänä on meillä suurempi kuin maailmalla. Kouluruokailu voi ohjata lasten ja nuorten ruokailutottumuksia pysyvästi parempaan suuntaan tarjoamalla runsaasti erilaisia terveellisiä, ympäristöystävällisiä ja maukkaita vaihtoehtoja.

– Julkisessa ruokahuollossa ilmastovaikutukset tulee huomioida toiminnan joka tasolla: reseptisuunnittelussa tulee suosia enemmän kasviperäisiä proteiininlähteitä ja keittiön energia- ja vesitehokkuutta tulee parantaa. Esimerkiksi hävikkiruuan myyminen kuluttajalle kotiin vietäväksi on helppo ja yksinkertainen tapa vähentää niin julkisen tarjoajan kuin yksittäisen kuluttajan ruokailun ilmastovaikutuksia, kertoo Wanhalinna.

Helsinki on asemoitunut Suomessa kasvisperäisen ruokailun edelläkävijänä. Kaupungin tavoitteena on puolittaa lihan- ja maidonkulutus julkisessa ruokahuollossa vuoteen 2025 mennessä.

Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otso Kivekäs uskoo pääkaupungin uudistusten luovan pohjaa muulle maalle. Lihankulutuksen puolittamalla Helsingin kaupungin vuotuinen hiilijalanjälki pienenisi Kivekkään mukaan arviolta 10 000 – 20 000 tonnia vuodessa.

– Kyseessä on oikeastaan melko maltillinen muutos. Tarkoitus ei ole pakottaa ketään syömään kasvisruokaa, vaan tarjota ihmisille parempia, ravinteikkaampia ja ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, joita he haluavat syödä. Puolittamalla lihankulutuksen nykyisestä olemme samalla tasolla kuin 80-luvulla. Silloinkin voitiin ihan hyvin, Kivekäs muistuttaa.

Uusia teknologioita ja päästökauppaa

Liikennepäästöistä leijonanosa – yli 60 prosenttia – syntyy yksityisautoilusta. Korvaajaa perinteisille bensiini- ja dieselkäyttöisille polttomoottoreille on viime vuosina etsitty esimerkiksi sähköstä.

VTT:n johtava tutkija Juhani Laurikko uskoo sähköautoilun tulevaisuuteen, mutta näkee vielä mutkia matkassa: läpimurto valtavirtaan edellyttää harppauksia niin latausverkon kuin akkuteknologian saralla. Monimutkaiseen ongelmaan tuskin löytyy yksinkertaista vastausta.

– Haasteet johtuvat pitkälti siitä, että olemme hirttäytyneet yhteen käyttövoimateknologiaan, raakaöljyjalosteisiin. Tulevaisuuden energiakeskustelussa ei saa etsiä vain yhtä vaihtoehtoa, vuodesta 1985 liikenteen päästöihin erikoistunut Laurikko painottaa.

Käyttövoimateknologioiden monipuolisen soveltamisen lisäksi Laurikko peräänkuuluttaa rohkeaa liikennesuunnittelua. Tulevaisuuden liikenteessä avainsana on tehokkuus.

– Liikkumistarpeiden minimointi tulee olla lähtökohtana kaikessa liikennesuunnittelussa. Se osuus liikenteestä, jota ei voida poistaa, tulee toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti, Laurikko tiivistää.

Lahden kaupunki rohkaisee asukkaitaan tekemään ympäristöystävällisempiä liikkumisvalintoja henkilökohtaisen päästökaupan avulla. Maailmanlaajuisesti ainutlaatuisessa CitiCAP-hankkeessa jokaiselle käyttäjälle lasketaan yksilöllinen päästökiintiö LUT-yliopiston kehittämän laskentalogiikan avulla. Päästökiintiön alittuessa sovellus palkitsee käyttäjän virtuaalieuroilla. Palvelun täysmittaisen lanseerauksen jälkeen käyttäjät voivat vaihtaa virtuaalieuroja esimerkiksi kaupungin liikunta- ja kulttuuripalveluihin.

Lahden kaupungin kestävän liikkumisen projektipäällikön Anna Huttusen mukaan liikennepäästöjen leikkaaminen on osoittautunut muita ympäristötyön osa-alueita haastavammaksi. Yli kahden kilometrin matkoilla auto on edelleen lahtelaisten suosituin kulkuväline.

– Lahti on erittäin autovaltainen paikkakunta. Jos kehityskulku ei muutu, vuonna 2030 jopa 80 prosenttia kaupungin kokonaispäästöistä syntyy liikenteestä.

Vaikka päästöteknologia kehittyy, kunnianhimoisiin tavoitteisiin ei päästä ilman yksityisautoilun vähenemistä. Ihmisten päiden kääntämisessä Huttunen uskoo porkkanan olevan keppiä voimakkaampi: tavoitteena on tehdä kestävistä valinnoista helppoja ja miellyttäviä vaihtoehtoja yksityisautoilulle.

Iissä ekologisuus tuo euroja

Älykäs kaupunkisuunnittelu tarvitsee rinnalleen vahvat kiertotalouden periaatteet ja elinkaarimallin lainalaisuudet. Sitran Hiilineutraali Kiertotalous -teeman johtavan asiantuntijan Nani Pajusen tavoitteena on edistää ratkaisuja, joissa yhdistyvät luonnonvarojen kestävä käyttö, materiaalien tehokas kierto ja tuotteiden pitkä elinikä.

– Uskon, että nämä teemat ymmärretään Suomessa paremmin kuin monessa muussa maassa, mutta eri juttu on se, onko asioita myös sisäistetty ja kiertotalouden ratkaisuja otettu käyttöön. Moni kokee edelleen, että ympäristö- ja ilmastoasiat eivät kuulu minulle, vaan joku tulee ja hoitaa kaiken puolestani, Pajunen sanoo.

Pajusen mukaan suomalaiset kunnat ovat tehneet hienoa työtä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja olleet aktiivisesti mukana kiertotaloustyössä. Yksi esimerkki aktiivisuudesta on pohjoispohjanmaalainen Iin kunta, jossa ilmastotyö on muutettu euroiksi ja työpaikoiksi. Kunta on muun muassa luopunut fossiilisista polttoaineista kiinteistöjensä lämmityksessä ja rakentanut yhden Suomen suurimmista tuulivoimakeskittymistä.

Kunnassa suositaan paikallisia yrittäjiä, mikä on luonut uusia työpaikkoja alueelle. Ekologisten valintojen ansiosta kunnan kassaan kilahtaa yli kaksi miljoonaa lisäeuroa.

Kunta saa ympäristöasioissa aktiivista tukea ja konsultointia Iissä toimivalta kehitysyhtiö Micropolikselta. Kehitysyhtiön toimitusjohtajan Leena Vuotoveden mukaan Ii tuottaa jo tällä hetkellä 10 kertaa enemmän energiaa kuin kuluttaa – ja nimenomaan uusiutuvaa energiaa, mutta työ ei ole vielä lähelläkään maalia.

Ennen kaikkea tarvitaan luottamusta, asennetta ja vahvaa tahtoa toimia kiertotalouden ehdoilla.

– Tavoitteena on 80 prosentin päästövähennys vuoteen 2020 mennessä. Samalla Ii haluaa olla sekä täysin muoviton että jätteetön kunta.


Lue Ilmastohaaste-juttusarja kokonaisuudessaan:


Teksti: Pihla Hakala & Roope Huotari

Vastuullisuus

Sparraaja vauhdittaa ilmastotyötä Keski-Suomessa

Keski-Suomen liitossa oltiin viime vuonna uudenlaisen tilanteen edessä. Ilmastostrategia 2020 oli vastikään päivitetty ilmasto-ohjelma 2030:ksi, ja erilaisten sidosryhmätilaisuuksien perusteella ilmassa oli toive siitä, että alueen eri kunnat voisivat hyödyntää yhteisiä resurssejaan ilmastotyössä.

– Keski-Suomessa on paljon pieniä kuntia, joiden resurssit ovat niukat. Kunnilla on myös paljon yhteisiä haasteita, joten ajattelimme, että voisimme hyvin yhdistää voimavaramme ilmastotyössä, kertoo Keski-Suomen liiton projektipäällikkö Suvi Bayr.

Työpajoista vauhtia yhteistyölle

Hanke polkaistiin käyntiin työpajoilla, joita on tähän mennessä ehditty järjestää yhteensä kolmessatoista Keski-Suomen kunnassa. Työpajoihin on kutsuttu mukaan ihmisiä kunnan eri sektoreilta, ja niissä käydään SWOT-analyysin avulla läpi kunnan ilmastotyön vahvuuksia, heikkouksia sekä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Yksi tärkeä osa työpajoja on myös herätellä osallistujia ajattelemaan, mitä kaikkea hienoa ilmastotyötä kunnissa jo valmiiksi tehdään.

– Työpajoissa on tullut esiin ilahduttavan paljon sellaisia ajatuksia, että meillähän tehdään jo vaikka mitä! Monessa kunnassa onkin herätty siihen, että näistä asioista voisi viestiä vieläkin vahvemmin, Bayr kertoo.

Konneveden kunta on yksi niistä Keski-Suomen kunnista, jotka ovat jo ehtineet olla mukana aloitustyöpajassa.

– Kunnissa tehdään jo paljon erityyppistä ilmastotyötä, mutta emme ehkä ole mieltäneet kaikkea tekemäämme ilmastotyöksi tai emme ole tienneet, mitä muut osastot tekevät. Itse olen töissä teknisellä puolella, joten siellä tapahtuvat projektit ovat tuttuja. En kuitenkaan tiedä niin hyvin, mitä esimerkiksi ravintokeskuksessa on tehty vaikkapa jätteiden määrän vähentämiseksi, kertoo Konneveden kunnan ympäristönsuojelusihteeri Johanna Mykkänen.

Työpajat on otettu kunnissa vastaan hyvin, ja niihin onkin osallistunut laajalla skaalalla kunnan palveluksessa olevia henkilöitä aina kiinteistönhuollosta ja rakennustarkastuksesta ruokapalveluihin ja koulujen henkilökuntaan.

– Kunnilla on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, kun puhutaan esimerkiksi alueiden käytön ja liikenteen suunnittelusta, energiantuotannosta ja -käytöstä sekä yhdyskuntien jätehuollon järjestämisestä. Kuntien tekemällä ilmastotyöllä on suuri merkitys kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, toteaa Jämsän kaupungin ympäristöpäällikkö Piia Koski,joka on myös ehtinyt jo osallistua yhteen hankkeen tiimoilta järjestettyyn työpajaan yhdessä muiden kaupungin viranhaltijoiden kanssa.

Nuorten ääni kuuluviin

Ilmastohankkeen tiimoilta Keski-Suomen liitto on myös palkannut 16-vuotiaan Saimi Kunnaksen kuntien ilmastosparraajaksi. Tässä roolissaan Kunnas pääsee kertomaan asiantuntijoille, miltä ilmastotyö ja kuntien ilmastoratkaisut näyttävät nuorten näkökulmasta. Tähän mennessä Kunnas on avannut ajatuksiaan kuntien tekemästä ilmastotyöstä esimerkiksi blogikirjoitusten kautta. Ilmastosparraajan rooliin kuuluu myös olennaisena osana oman kunnan kannustaminen aina vain parempiin ilmastotoimiin. Kunnas peräänkuuluttaa vahvasti yksilön vastuun lisäksi myös kuntapäättäjien roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa.

– Joukkoliikenteen parantaminen ja uusiutuvan energian käytön lisääminen tulevat ensimmäisinä mieleen isoista asioista, joihin voidaan kuntatasolla vaikuttaa. Yksilötasolla jokainen voisi miettiä, tarvitseeko joka paikkaan välttämättä mennä autolla, vaan voisiko matkan taittaa esimerkiksi bussilla tai polkupyörällä? Päättäjillä taloudellinen näkökulma on luonnollisestikin vahvasti mukana ilmastopäätöksiä tehdessä, mutta on tosiasia, että kunnilla on paljon suuremmat mahdollisuudet vähentää päästöjä kuin mitä yksittäisten kuntalaisten henkilökohtaisilla toimilla voidaan saada aikaan, Kunnas toteaa.

Konneveden kunnan ympäristönsuojelusihteeri Johanna Mykkänen painottaa vuorostaan valtion tasolta tulevien päätösten tärkeyttä.

– Kunnilla on paikallistason toimijana merkittävä rooli ilmastotyössä, mutta kaikkea työtä ei tietenkään voida sälyttää pelkästään kuntien vastuulle. Kuntien toiminta on kuitenkin niin vahvasti sidottu poliittiseen päätöksentekoon, Mykkänen muistuttaa.

Ilmastohankkeen tulevaisuudessa siintävät keväällä käynnistyvät täsmätoimet ja erilaiset koulutukset, joista jokainen kunta voi valita itselleen hyödyllisimmät. Suunnitteilla on myös opintomatka, jonka aikana osallistujat tutustuvat sellaisiin kuntiin, joissa ilmastotyötä tehdään jo suuremmassa mittakaavassa. Hanke aikoo myös palkata keväällä ulkopuolisia asiantuntijoita auttamaan sellaisissa haasteissa, jotka ovat yhteisiä useille kunnille sekä tätä kautta löytämään ratkaisuja näihin solmukohtiin.

– Suurimpina haasteina kuntien ilmastotyölle ovat vähäiset käytettävissä olevat resurssit ja sitouttaminen. Toisaalta ydinhenkilöt vaikuttavat innostuneilta asiasta eli uskoisin, että etenemme pienillä askelilla kohti yhteistä päämäärää, summaa Jämsän ympäristöpäällikkö Piia Koski.

Haasteina erityisesti pienissä kunnissa ovat myös esimerkiksi liikenteen ja asumisen päästöt. Konneveden kunnan Johanna Mykkänen heittääkin ilmoille ajatuksen siitä, kuinka paljon pienissä kunnissa tavaraa ja ihmisiä kuljetetaan autoilla paikasta toiseen. Yhtenä konkreettisena ehdotuksena hän väläyttääkin mahdollisuutta näiden kyytien yhdistelyyn.

– Olisi mukava pystyä asumaan maalla tuntematta suurta syyllisyyttä omasta ilmastorepustaan, Mykkänen kiteyttää.


Teksti: Anne Laiho
Kuva: Saimi Kunnas

Vastuullisuus

Ilmastohaaste osa 3: Miten kunnissa ja kaupungeissa vastataan ilmastotyön haasteisiin?

Maaliskuussa järjestetyssä Nuorten ilmastokokouksessa nuoret kirjoittivat Kuntarahoituksen ilmastoseinään ilmastopoliittisia odotuksiaan koti- ja asuinkunnilleen. Vastauksissa kolme aihealuetta – ruokailu, kaupunkisuunnittelu ja liikenne – nousivat ylitse muiden.

Älykäs kaupunkisuunnittelu tarvitsee rinnalleen vahvat kiertotalouden periaatteet ja elinkaarimallin lainalaisuudet. Miltä tilanne näyttää kokonaisuudessaan Sitran asiantuntijan silmin?

Sitran Nani Pajunen

– Ennen kaikkea tavoitteena on, että jokainen suomalainen kotipaikkakunnastaan tai taustastaan riippumatta ymmärtää, mistä kiertotaloudessa on kyse, ja mitä nämä asiat tarkoittavat oman elämän kannalta, summaa Sitran Hiilineutraali Kiertotalous -teeman johtava asiantuntija Nani Pajunen.

Sitrassa Pajusen tavoitteena on edistää ratkaisuja, joissa yhdistyvät luonnonvarojen kestävä käyttö, materiaalien tehokas kierto ja tuotteiden pitkä elinikä.

– Uskon, että nämä teemat ymmärretään Suomessa paremmin kuin monessa muussa maassa, mutta eri juttu on se, onko asioita myös sisäistetty ja kiertotalouden ratkaisuja otettu käyttöön. Moni kokee edelleen, että ympäristö- ja ilmastoasiat eivät kuulu minulle, vaan joku tulee ja hoitaa kaiken puolestani, Pajunen jatkaa.

Suomesta puhutaan usein kestävän kehityksen edelläkävijämaana, tai ainakin yhtenä niistä. Missä asioissa olemme onnistuneet?

– Haluan nostaa hattua kunnille ja kaupungeille, jotka ovat tehneet hienoa työtä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kaupungit ovat olleet erittäin aktiivisesti mukana kiertotaloustyössä, monessa paikassa on laadittu omia tiekarttoja kiertotalouden edistämiseksi ja tehty erilaisia kokeiluhankkeita.

Yhtenä käytännön toimena Pajunen mainitsee kierrätysmaamassojen käytön teiden pohjarakenteissa.

– Helsingin kaupunki on hyvä esimerkki kierrätysmaamassojen koordinoinnista. Kaupungilla on toiminut maamassakoordinaattori jo muutaman vuoden ajan.

Helsingin kaupungin maamassakoordinaattorin tehtävänä on juuri pohtia, miten sekundääriset maa-alueet saadaan tehokkaammin käyttöön ja turhaa kuljettamista vähennettyä.

– Maamassakoordinaatiolla on saatu huimia hiilidioksidipäästövähennyksiä aikaiseksi ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että liikenne tämän työn myötä vähenee niin selvästi. Samalla on säästetty neitseellisiä luonnonvaroja, Pajunen sanoo.

Hieno tekniikka ei yksin riitä

Pajunen haluaa muistuttaa elinkaariajattelumallin merkityksestä.

– Silloin kun aloitimme Sitrassa kiertotaloustyön, meiltä kyseltiin ensisijaisesti vain jätteistä ja kierrätyksestä. Oikeasti kiertotalous on mukana läpi materiaalin ja tuotteen koko elinkaaren, kuten vaikka rakentamisen suunnittelusta ja kaavoituksesta aina tontin luovutukseen, rakennusvaiheeseen ja rakennusten varsinaiseen käyttöön asti. Pelkät hienot talotekniikkaratkaisut eivät riitä, vaan rakentamista pitää ajatella kokonaisuutena ja rakennettuna ympäristönä, hän toteaa.

Onko kiertotalouden mukainen elämäntapa mahdollinen tulevaisuuden rakennetussa ympäristössä ja rakennuksissa?

– Kiertotaloudessa kyse on asioiden kokonaisuudesta. Sen toteutumiseen vaikuttavat ihmisten asenteet ja teot.

Yhteisöllisyys kannattelee ilmastotyössä

Pienessä pohjoispohjanmaalaisessa Iin kunnassa ilmastotyö on muutettu euroiksi ja työpaikoiksi. Jos kunnan ilmastotoimia pitäisi kuvailla kolmella sanalla, olisivat ne yhteisöllisyys, asenne ja rohkeus.

Kuvailut eivät kuulosta lainkaan liioittelulta, jos tutkaillaan kymmentä viime vuotta juuri ilmastotekojen kautta: kunta on esimerkiksi luopunut kokonaan fossiilisista polttoaineista kiinteistöjensä lämmityksessä. Tilalle on otettu joustavasti uusiutuvan energian ratkaisuja.

Hiilidioksidipäästöjen osalta Ii on jopa puolittanut osuutensa vuosien 2007 ja 2015 välillä, mistä kiitos kuuluu ainakin osittain paikallisten kierrätyskeskusten laajentamiselle sekä sähköautoille, joilla kunnan henkilöstö taittaa merkittävän osan matkoistaan.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä ilmastotoimien laajasta kirjosta.

Mikä tärkeintä, kunnan ei tarvitse toimia yksin. Se saa ympäristöasioissa aktiivista tukea ja konsultointia kehitysyhtiö Micropolikselta, joka toimii Iissä, kuntalaisten kanssa kylki kyljessä. Yhtiön toimitusjohtaja Leena Vuotovesi osaa heti kättelyssä mainita sen käänteentekevän hetken, joka muutti kunnan suunnan ilmastoasioissa.

– Se oli ehdottomasti tuulivoiman tulo 90-luvulla. Pikkuhiljaa tekemällä ja rakentamalla saimme aikaiseksi yhden Suomen suurimmista tuulivoimakeskittymistä, josta olemme erittäin ylpeitä.

Muutosta ei kannata jättää yhden kortin varaan. Tuulivoiman myötä kunnassa alettiin myös perusteellisesti pohtia öljylämmityksen tuomia hyötyjä alueelle. Lista jäi kovin tyngäksi.

– Näin kärjistetysti voidaan sanoa, että öljyllä lämmittämisestä jäi kuntaan pelkkiä päästöjä ja paikalliselle huoltoasemalle pari euroa öljyrekan kuljettajan juomasta kahvista. Siksi kelkkaa lähdettiin rivakasti kääntämään kohti kestävämpiä ratkaisuja, jotta eurot saadaan aidosti pysymään omalla alueella ja omassa taloudessa.

Yhteisöllisyys näkyy esimerkiksi siinä, että kunnassa suositaan aina paikallisia yrittäjiä, mikä on mahdollistanut uusien työpaikkojen synnyn alueelle. Käytännön tasolla puhutaan noin 80 työpaikasta, mutta noin 10 000 asukkaan kunnassa luku on varsin merkittävä.

Micropoliksen toimitusjohtaja Leena Vuotovesi Iin kunnanjohtajan Ari Alatossavan kanssa valmistautumassa Iin ensimmäiseen ilmastokelluntaan.

Kunnon tavoitteilla eteenpäin

Myös kunnan kassa kiittää ekologisista valinnoista – Leena Vuotoveden mukaan puhutaan vuosittain yli kahdesta miljoonasta lisäeurosta. Pelkästään tuulivoimasta kertyy verotuloja noin 1,2 miljoonaa euroa. Kuntaverokin on ilmastotoimien ansiosta noin prosentin pienempi.

– Kyse ei ole missään tapauksessa pelkästään rahasta, mutta toki haluamme tehdä taloudellisestikin kannattavia päätöksiä. Ne vievät meitä eteenpäin jokaisella rintamalla, hän sanoo.

Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka vaatii kunnon tavoitteet, joita Iissä riittää nykyhetkestä pitkälle tulevaisuuteen. Ii tuottaa jo tällä hetkellä 10 kertaa enemmän energiaa kuin kuluttaa – ja nimenomaan uusiutuvaa energiaa, mutta työ ei ole vielä lähelläkään maalia.

Ennen kaikkea tarvitaan luottamusta, asennetta ja vahvaa tahtoa toimia kiertotalouden ehdoilla.

– Tavoitteena on 80 prosentin päästövähennys vuoteen 2020 mennessä. Samalla Ii haluaa olla sekä täysin muoviton että jätteetön kunta. 

Kaikki lähtee asenteesta

Kunnan päätöksenteon pitää olla kaiken toiminnan läpileikkaavaa, jotta kestävä kehitys saadaan aidosti osaksi kuntastrategiaa. Iin kunnassa jopa talousarvio ja tilinpäätös on kiinnitetty ilmastotyöhön. Tärkeää on myös asukkaiden oma motivaatio ja asenne.

– Meillä ilmastotoimiin ovat sitoutuneet kaikenikäiset ihmiset, jopa varhaiskasvatus on innolla mukana. Päiväkodeissa ja kouluissa lapset esimerkiksi itse mittaavat rakennuksen sähkön- ja lämmönkulutusta ja pyrkivät omilla toimillaan vaikuttamaan kulutuksen vähenemiseen. Koululaiset onnistuivat säästämään sen verran, että koululle saatiin hankittua oma biljardipöytä, Vuotovesi kertoo.

Vuotoveden mukaan lapset ja nuoret ovat valveutuneempia kuin ehkä koskaan aiemmin.

– Asenneilmapiiri on selvästi muuttunut. Kun lapset kasvavat jo pienestä pitäen osaksi ilmastotyötä, siitä tulee automaattisesti osa heidän maailmankatsomustaan.



FAKTA: Mikä on Nuorten ilmastokokous?

Maaliskuussa 2019 yli 500 nuorta ilmastoaktiivia kokoontui Helsingin Finlandia-talolle pohtimaan ratkaisuja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Nuorten Agenda2030 -ryhmän ja Sitran yhteistyönä järjestämä Nuorten ilmastokokous huipentui julkilausumaan, joka toi suomalaisten nuorten näkemykset osaksi kansallista ilmastokeskustelua.

Myös Kuntarahoitus oli mukana tukemassa Suomen nuoria ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tapahtumassa nuoret kirjoittivat Kuntarahoituksen ilmastoseinään ilmastopoliittisia odotuksiaan koti- ja asuinkunnilleen. Ilmastohaaste-juttusarjassa käsittelemme nuorten toiveita kolmen esiin nousseen aihealueen – ruokailun, kaupunkisuunnittelun ja liikenteen – kautta.

Teksti: Pihla Hakala
Kuvat: haastateltavilta

Lue myös:

IlmiötVastuullisuus