Näkökulma: Asunto on keskeinen keino ehkäistä nuorten syrjäytymistä
Asunnolla on merkittävä rooli nuoren itsenäistymisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Vuokrasopimus on monelle nuorelle ensimmäinen sopimus, jonka he allekirjoittavat. Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, itsenäinen elämä vasta toden teolla alkaa. Se tuo mukanaan uudenlaisia vapauksia ja vastuita, sekä osalle myös haasteita.
Yksinasuminen on yleistyvä trendi, ja kasvukeskuksissa kilpaillaan kohtuuhintaisista asunnoista. Moni nuori on valmis tinkimään asuinneliöistä säästääkseen vuokrakuluissa. Sijaintikin on tärkeä, sillä töihin, harrastuksiin ja kavereiden luo kuljetaan usein ilman omaa autoa. Nuoren asema asuntomarkkinalla on erityisen haastava silloin, kun asunnolle on kiireellinen tarve.
– Väliaikainen asunnottomuus voi koskettaa nuoren elämää, kun hän muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle tai jos kumppanin kanssa tulee ero. Tällöin nuori saattaa majoittua väliaikaisesti kaverin tai vanhemman luona, josta käsin on haastavampaa järjestää omaa elämää ja ylläpitää arkea, Tiina Irjala, Nuorisoasuntoliitto NAL Ry:n kehittämispäällikkö kertoo.
Nuorten asunnottomuus jää tilastoissa piiloon
Pitkäkestoisena jatkuva asunnottomuus syrjäyttää valitettavan tehokkaasti. Se voi aiheuttaa häpeää, vaikeuttaa avun piiriin hakeutumista tai johtaa muihin ongelmiin. Tukialus-hankkeen projektipäällikkö Robert Koski puhuu piiloasunnottomuudesta eli asunnottomuudesta, joka ei tilastoidu.
– Piiloasunnottomuutta on monenlaista. Nuori voi olla edelleen kirjoilla vanhempien tai entisen kumppanin asunnossa, mutta ei ole todellisuudessa tervetullut heidän luoksensa. Oikeasti nuori saattaa asua toisella paikkakunnalla, kaverin sohvalla tai yöpyä kadulla tai hätämajoituksessa, Koski kertoo.
Päihde- tai mielenterveysongelmat voivat olla syy tai seuraus pitkään jatkuneelle asunnottomuudelle. Kun kriisiytyneestä elämäntilanteesta tulee normi, kaikki aika kuluu seuraavasta haasteesta selviytymiseen: missä tänään nukkua, syödä, peseytyä tai pestä vaatteita.
– Ilman asuntoa minkäänlainen toipuminen on mahdotonta, sillä nuori ei yksinkertaisesti kykene järjestämään asioitaan seuraavaa hetkeä pidemmälle. Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta pelkkä asunto ei takaa toipumista, vaan nuori tarvitsee myös yksilöllistä tukea elämänhallintaan, Koski jatkaa.
Asunnoton nuori jää usein ilman hänelle kuuluvaa tukea
Kosken ja Irjalan mukaan se, minkälaista apua ja tukea nuori tarvitsee, on aina yksilöllistä. Osalle asumisneuvonta auttaa asunnottomuuden ehkäisyssä. Jos nuorella on esimerkiksi maksuhäiriömerkintä, neuvonta ja muistutukset ennaltaehkäisevät häätämistä ja sitä myötä myös asunnottomuutta.
– Kun asunnoton nuori saa oikeanlaista tukea asumiseen, se maksaa nopeasti itsensä takaisin. Kärjistyneiden ongelmien hoitaminen on terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle kallista, huomattavasti kalliimpaa kuin oikea-aikainen ja oikeanlainen tukeminen, Koski sanoo.
– Tukipalveluihin pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti kiinni, sillä odotustaikana tilanteet menevät poikkeuksetta huonompaan suuntaan. Mielenterveyspalveluiden kohdalla haaste on suuri, sillä palveluiden saamisen ehtona on usein päihteettömyysvaatimus, Irjala lisää.
Asuntoja ja asunnottomien palveluja pitää olla tasavertaisesti saatavilla
Jotta nuorten asunnottomuutta ja sen seurauksia saataisiin minimoitua, kohtuuhintaisia asuntoja tulee olla riittävästi ja asumismahdollisuuksia tulee järjestää myös haastavassa elämäntilanteessa oleville ihmisille. Kohtuuhintaisten ja erityisryhmille suunnattujen asuntojen määrä ja asukasvalintakäytännöt vaihtelevat kunnittain ja toimijoittain.
Kuntarahoitus on merkittävä nuorten asumisen rahoittaja. Sen rahoittamiin kohteisiin kuuluu opiskelija-asuntoja ja nuorille suunnattuja asuntoja, kuten esimerkiksi NAL Asuntojen kohteita. Lisäksi nuoria asuu myös kuntien ja kaupunkien vuokra-asuntoyhtiöiden kodeissa. Monet tuoreista kohteista on rahoitettu yhteiskunnallisella rahoituksella, jota myönnetään yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä, hyvinvointia tai alueen elinvoiman toteutumista edistäville kohteille. Asumisen kohteissa yhteiskunnallisen rahoituksen perusteena ovat usein panostukset yhdenvertaisuuteen ja yhteisöllisyyteen.
– On tärkeää pohtia, mitä yhteisöllisyys nuorille käytännössä merkitsee. Tilojen suunnittelulla voidaan luoda kohtaamispisteitä, mutta yhteistilat ovat usein vähällä käytöllä. Hyvää palautetta on saatu esimerkiksi talotutortoiminnasta. Talotutor toivottaa asukkaat tervetulleeksi ja järjestää kevyttä toimintaa, Irjala kertoo.
Asunnottomien nuorten tilanne luisuu huonompaan suuntaan
Koski kertoo olevansa huolissaan nuorista ja lapsista. Jos asunnottomuuden seurauksiin ja lieveilmiöihin ei vastata rakenteellisesti, se tulee kalliiksi koko yhteiskunnalle.
– Tilanne luisuu hitaasti huonompaan suuntaan. Nuoria kiinnittyy katupäihdekulttuuriin ja rikollisuuteen jo vuosia ennen täysi-ikäistymistä. Se kertoo siitä, että nykyinen järjestelmä on epäonnistunut useammassa kohtaa heidän tukemisessaan. Kun yhä enemmän nuoria ja toimintakykyisiä ihmisiä kasvaa sisään katupäihdekulttuuriin, ongelmat kohdistuvat väistämättä myös ympäröivään väestöön, Koski sanoo.
– Helsingissä on tälläkin hetkellä vapaita asuntoja, joita voisi tarjota kodittomille, mutta uuden elämän rakentaminen vaatii muutakin kuin asunnon. Jättääkseen päihteet ja rikollisen alakulttuurin, ihminen tarvitsee muita ihmisiä ja jotain, mihin kuulua. Ilman tukea nuori saattaa palata takaisin kadulle ainoan tuntemansa yhteisön luokse, Koski lisää.
Teksti: Sara Pitzén
Kuvat: Diakonissalaitos ja Sami Lamberg
