Timo Vesala: Terveys on nyt tärkeintä – silti talouden sairastuminenkin on huomioitava

Talouden sairastumistakin pitää hoitaa, kirjoittaa Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala blogikirjoituksessaan. Syvä taantuma aiheuttaa suuria hyvinvointitappioita, vaikkei välittömästi henkeä uhkaakaan.

Koronaviruksen vastaisessa taistelussa juuri nyt on tärkeintä hidastaa epidemian etenemistä, jotta sairaalahoitoa samanaikaisesti vaativien potilaiden määrät kyetään pitämään riittävän pieninä. Jokaisella kansalaisella on suuri vastuu annettujen määräysten, suositusten ja ohjeistusten noudattamisessa.

Päättäjät joutuvat tekemään ratkaisuja suuren epävarmuuden vallitessa. Onneksi he ovat myös parhaiten ja laajimmin informoituja. Työtaakka on silti valtava. Akuutissa terveyskriisissä kansalaiset odottavat päättäjiltä ensisijaisesti hoivaa ja suojelua. Samanaikaisesti hallitus joutuu pitämään katseen myös siinä, miten yhteiskunnan nopea toipuminen voidaan varmistaa, kun epidemian akuutti vaihe menee aikanaan ohi. Talouden sairastumistakin pitää hoitaa, koska syvä taantuma aiheuttaa suuria hyvinvointitappioita, vaikkei välittömästi henkeä uhkaakaan.

Taantumaa ei voi estää, mutta tuotantokyvystä on yritettävä pitää huolta

Hyvinvointi syntyy työstä – siitä, että tuotamme tavaroita ja palveluita itsellemme ja toisillemme kulutettavaksi. Koronavirus on iskenyt tähän talouden perusfunktioon. Erityisesti monilla palvelusektorin toimialoilla virus on estänyt hyvinvointia synnyttävän työnteon.

Nämä tuotantomenetykset lienevät suurelta osin peruuttamattomia, koska palvelukokemukset ovat usein ainutkertaisia. On epätodennäköistä, että kaikki nauttimatta jääneet aamulatet tai elokuvissakäynnit täysimääräisesti kompensoituvat normaalia suurempana kulutuksena, kun yhteiskunta palautuu normaaliin päiväjärjestykseen. Toki osa kulutuksesta korvautuu jo akuutin kriisin aikana alhaisemman arvonlisän tuotteilla: esimerkiksi aamulaten sijaan nautimmekin kupin itse keitettyä suodatinkahvia. Yhtä kaikki, arvonlisää jää syntymättä ja talouteen syntyy lovi.

Hyvä uutinen toisaalta on, että palvelusektorilla on myös hyvät edellytykset toipua rivakasti. Kun koronarajoitusten jälkeen ihmiset alkavat jälleen käyttää matkailu-, ravintola- ja viihdepalveluja, kysyntätilanne voi nopeastikin normalisoitua.  

Väliaikaiseen taantumaan johtavia tuotantomenetyksiä emme siis voi estää, koska läheskään kaikkia reaalitalouden normaaleja liiketoimia ei nyt poikkeusoloissa yksinkertaisesti voida toteuttaa. Siksi päähuomio talouden tukemisessa on pistettävä tuotantokyvyn varjelemiseen. Parhaassa tapauksessa talouden perusrakenteet, yritykset ja työpaikat, saadaan säilymään epidemian yli suunnilleen samanlaisessa iskussa kuin koronakriisiin tultaessa.

Millaista talouden tukea nyt tarvitaan?

Talous yritetään ikään kuin väliaikaisesti nukuttaa ja kiikuttaa sitten nopeasti heräämöön, kun kansanterveydelliset olosuhteet sen sallivat. Mitkä tukitoimet tätä tavoitetta parhaiten edistäisivät?

Talouden häiriöissä viranomaisten nopein selkäydinreaktio on yleensä lainarahan virtaamisen turvaaminen reaalitalouteen. Keskuspankkien rooli on tässä keskeinen, mutta usein valtiotkin lisäävät kapasiteettia taata avoimen sektorin luottoja. Näin on nytkin toimittu: keskuspankit ovat lisänneet erittäin voimakkaasti rahatalouden elvytystä ja muun muassa Suomen hallitus todennut, että ”Finnvera takaa ja pankit jakaa”.

Normaalissa taantumassa nämä ovatkin tehokkaita toimia. Nyt ei kuitenkaan olla tekemisissä normaalin taantuman, vaan talouden ennennäkemättömän äkkipysähdyksen kanssa. Vieläpä niin, että suurin isku kohdistuu pieniin ja keskisuurin palvelusektorin yrityksiin, joilla on pienet puskurit ja vähän pelivaraa. Tämän tuotantorakenteen ja sen työpaikkojen säilyttäminen ei pelkästään velkaa lisäämällä onnistu. Ja vaikka onnistuisikin, kasvanut velkalasti heikentäisi näiden yritysten investointi- ja kehitysnäkymiä ja levittäisi koronakriisin negatiivisia vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen.

Siksi nyt tarvitaan ensisijaisesti yrityksiä ja kotitalouksia suoraan tukevia toimia. Onneksi näitä päätöksiä on jo tehty ja niitä varmasti tullaan tekemään lisää. Kotitalouksien kannalta hyvinvointivaltion sosiaaliturva toimii varsin hyvin. Tärkeä päätös oli sisällyttää pienyrittäjät työttömyysturvan piiriin. Yritysten akuuttia tilannetta helpottavat myös verojen ja muiden maksujen lykkäykset.

Yritysten kannalta suomalainen lomautusjärjestelmä on näissä oloissa erityisen kullanarvoinen mekanismi: sen avulla yritykset säilyttävät kontaktin tärkeimpään resurssiinsa eli työntekijöihinsä, mutta voivat väliaikaisesti vapautua palkkakustannuksista. Järjestelyn toimeenpanoa on lisäksi pyritty joustavoittamaan. Tärkeää on myös huolehtia, että lomautetut työntekijät saavat heille kuuluvat etuudet mahdollisimman kitkatta. Tanskassa lomautusidean virtaviivaistaminen on viety huippuunsa, kun sikäläinen hallitus on lupaamassa kattaa automaattisesti 75 % yritysten palkkakuluista niiltä työntekijöiltä, joiden työt ovat koronaviruksen vuoksi loppuneet.

Yrityksillä on toki muitakin kiinteitä kuluja, kuten vuokria ja lainanlyhennyksiä, jotka vaikeuttavat kriisistä selviämistä. Näissä kysymyksissä ollaan toistaiseksi pitkälti pankkien ja vuokraisäntien neuvotteluhalukkuuden varassa.

Tukitoimet ovat välttämättömiä, mutta ilmainen lounas ne eivät ole

Julkisen talouden on nyt kannettava päävastuu koronan aiheuttaman talouskriisin tappioista, koska viruksen puhkeaminen ei ole yksityisen sektorin holtittomuuden vika. Valtioiden velkakapasiteetti on myös yksityistalouksiin verrattuna ylivertainen. Julkisen talouden rahoitusasema tuleekin tässä rytäkässä heikkenemään rajusti ja velkasuhde kääntymään voimakkaaseen nousuun.

Kuntatalous on erityisen kovassa paineessa, koska terveyskriisin akuutti hoito on pääosin niiden harteilla, mutta talouden sairastuminen rapauttaa nopeasti niiden tulopohjaa. Kuntaliiton tuoreen arvion mukaan koronakriisi merkitsee noin 1,5 miljardin iskua kuntatalouteen. Valtio joutuu yritysten ja kotitalouksien lisäksi tukemaan voimakkaasti myös kuntia.

Tulevaisuudessa, kun taloudella on jälleen kovaa maata jalkojen alla, julkinen talous pitää taas tasapainottaa. Ne ovatkin haastavat talkoot, koska koronakriisin aiheuttaman laskun lisäksi julkisessa taloudessa on merkittävä rakenteellinen kestävyysvaje.

Pistäkäämme tämäkin asia merkille, mutta älkäämme murehtiko sitä nyt.

Timo Vesala

Kirjoittaja on Kuntarahoituksen pääekonomisti.

Lue Timon aiempia kommentteja ja blogikirjoituksia: