VTT päivitti asuntotuotantotarvelaskelmat Rakennusteollisuus RT:n, ympäristöministeriön, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n, Kuntarahoituksen ja Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimeksiannosta. Vuoden 2016 alussa tehtiin edellinen vastaava ennuste, joka jäi alakanttiin toteutuneeseen tarpeeseen nähden.
Suomen väkiluku ei enää juurikaan kasva, ja Tilastokeskuksen alueellisessa väestöennusteessa sen arvioidaan kääntyvän laskuun 2030-luvun alussa. Asuntotuotantotarpeen kasvu johtuu kaupunkien luonnollisesta väestönkasvusta, maahanmuutosta, yhden aikuisen talouksien yleistymistä ja nuorten itsenäistymisen aikaistumisesta. Perhekoon kutistumisella on ollut kahdenkymmenen viime vuoden aikana suurempi vaikutus asuntotuotantotarpeeseen kuin muuttoliikkeellä.
– Asumisen suuri rakennemuutos on viime
vuosikymmeninä ollut yksinasumisen ja yhden aikuisen talouksien määrän kasvu. Tämä
trendi tulee todennäköisesti vahvistumaan entisestään tulevina vuosikymmeninä,
mikä kasvattaa asuntotarvetta, sanoo tutkimuksesta vastannut VTT:n
erikoistutkija Terttu Vainio.
Vuotuinen tarve 30000–35000 uudelle asunnolle
Tuoreessa tutkimuksessa
asuntotuotantotarpeelle onkin laadittu kaksi skenaariota, jotka eroavat
toisistaan juuri kotitalouksien koon kehityksen osalta. Trendiennusteessa
perherakenne pysyy nykyisellä tasolla ja kutistuvat kotitaloudet -skenaariossa yksin
asuminen yleistyy entisestään.
Tutkimus arvioi vuosittaisen
lisärakentamisen tarpeen Manner-Suomessa olevan vuositasolla vähintään 30 000
asuntoa. Jos nuorten aikuisten irtaantuminen lapsuudenkodeistaan kuitenkin
aikaistuu ja yhden aikuisen kotitalouksien määrä jatkaa kasvuaan, asuntoja on
rakennettava vuosittain 35 000. Parilla edellisellä vuosikymmenellä
toteutunut asuntotuotantomäärä on ollut keskimäärin noin 32 000 asuntoa
vuosittain, mutta vuosivaihtelut ovat olleet suuria.
Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana
uusia asuntoja tarvittaisiin jopa yli 700 000, josta entistä isompi osuus,
lähes 90 prosenttia kohdistuu neljälletoista suurimmalle kaupunkiseudulle. Yksin
Helsingin seutukunnan osuus olisi melkein puolet.
Suuriin kaupunkiseutuihin on
tutkimuksessa laskettu työssäkäyntialueet, joiden väestö on noin 100 000
asukasta tai enemmän. Alueellisessa tutkimuksessa keskityttiin
asuntotuotantotarpeen kehityksen arviointiin näillä seutukunnilla. Tutkimuksen
lähtökohtana ovat olleet Tilastokeskuksen syksyn 2019 alueellinen väestöennuste
ja toukokuussa 2020 julkaistut asumisen tilastot.
Riskinä patoutuva kysyntä ja tempoileva tuotanto
Tutkimuksessa on arvioitu koronapandemian vaikutusta asuntotuotantotarpeeseen. Asuntotuotanto oli vuosina 2015–2019 huomattavasti ennakoitua vilkkaampaa ja sen arveltiin tasaantuvan selvästi vuosina 2021–2025. Pandemian aiheuttaman taloussuhdanteen heikkenemisen vuoksi pudotus uusien asuntojen aloitusmäärissä on kuitenkin jyrkkenemässä.
– Asuntotarve ei katoa mihinkään, mutta uhkana on, että koronakriisin talousvaikutusten seurauksena asuntotuotanto romahtaa samalla tavalla kuin finanssikriisin aikaan. Tällöin kysynnän jumiutuminen ja patoutuminen voi nostaa asumisen hintaa ja vaikeuttaa muun muassa nuorten muuttamista omilleen. Tuotannossa äkkipudotusta seuraa yleensä aikanaan äkkinousu, mikä ei ole kenenkään etu, Vainio sanoo.
Tutkimusraportissa arvioidaan, ettei koronakriisi
jätä pysyvämpiä jälkiä asuntotarpeeseen eikä vuoteen 2040 ulottuvaa ennustetta
ole sen vuoksi muutettu.
– Joissain arvioissa koronan on nähty
muuttavan ihmisten asuinmieltymyksiä niin, että kysyntä siirtyy kaupunkien
keskustoista väljempiin ympäristöihin. Toisaalta kaupungistumisen juurisyyt
eivät katoa pandemian vuoksi mihinkään, ja työpaikkojen hupeneminen
syrjäseuduilta voi saada ihmisiä hakeutumaan kasvaviin kaupunkeihin.
Vaikutukset voivat siten olla plus miinus nolla, arvioi Rakennusteollisuus RT:n
pääekonomisti Jouni Vihmo. Vihmo
toimi Asuntotuotantotarve 2020–2040 -tutkimuksen tilanneita tahoja edustavan
ohjausryhmän puheenjohtajana.
Lue raportti
Asuntotuotantotarve 2020–2040. VTT Technical Research Centre of Finland, 2020. 35 p. (VTT Technology; No. 377)
Taustatietoja tutkimuksesta
Tutkimuksen on toteuttanut VTT ja sen tilaajia ovat Kuntarahoitus, Rakennusteollisuus RT, ympäristöministeriö, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ja Suomen Hypoteekkiyhdistys.
VTT:n
Asuntotuotantotarve 2020–2040 -tutkimuksessa on käytetty laskentamallia, joka
ottaa huomioon asuntokysyntään vaikuttavat tekijät eli väestökehityksen, maan
sisäisen muuttoliikkeen ja perhekoon muutokset sekä asuntotarjonnan, jossa on
mukana olemassa oleva rakennuskanta, varauma eli tyhjät asunnot, poistuma ja asuntojen
sijoittuminen suhteessa kysyntään.
Tutkimuksessa on tehty seutukohtainen tarkastelu neljäntoista suurimman
kaupunkiseudun osalta. Näiden joukkoon kuuluvat Helsingin metropolialue,
Tampereen, Turun ja Oulun seudut sekä kymmenen keskisuurta kaupunkiseutua,
joiden väestö on noin 100 000 asukasta tai enemmän.
Tutkimus
on tarkoitettu tukemaan etenkin valtion ja kuntien yhdyskuntarakenteen
kehittämistä ja työkaluksi rakennuttajille.
VTT teki edellisen
ennusteen asuntotuotantotarpeesta vuonna 2016, jolloin se pohjautui vuoden 2015
väestöennusteeseen.
Lisätietoja:
Terttu Vainio, erikoistutkija, VTT p. 040508 0983
Timo Vesala, pääekonomisti, Kuntarahoitus, puh. 050 5320 702
Aku Dunderfelt, johtaja, rahoitus, Kuntarahoitus, puh. 050 336 3914