Yksintyöstä yhteistyöhön

Luulen, ettei kovin moni palannut muisteloissaan matikan tiistaitunnille.

Yhteistyöstä ja sen tärkeydestä puhutaan paljon työelämässä. On kuitenkin olemassa aliarvostettu yhteistyömuoto, jota sallisi hyödynnettävän laajemminkin – nimittäin yhteistyö koulujen ja oppilaitosten kanssa.

Jokainen meistä on kuluttanut koulunpenkkiä ja varmasti jossain vaiheessa tuskaillut sitä, mitä tosielämän hyötyä opituilla asioilla on. Ja varmasti moni on myös työelämässä tuskaillut, kun uusien näkökulmien, kokeilujen tai työn merkityksellisyys puuttuu. Samaan aikaan kun työelämässä puuhaillaan neljän seinän sisällä, koulumaailmassa puuhaillaan neljän seinän sisällä. Tästä yksintyöskentelyn asetelmasta on rationaalista pyrkiä pois.

Koulumaailman ja työelämän yhteistyöllä saavutetaan hyötyjä, joita ei yksin saataisi. Tapoja toteutukseen on lukemattomia: työpajasta innovointikilpailuun tai teemapäivästä yritysvierailuun.

Työelämässä hyödytään tuoreista ajatuksista, näkemyksellisyydestä ja innokkaista tekijöistä. Koulu- ja oppilaitosyhteistyön kautta voi saavuttaa jopa mainetta ja kunniaa ja lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan. Koululaiset ja opiskelijat hyötyvät saadessaan konkretiaa oppikirjasisältöihin, työelämäkontakteja ja -kokemusta. Arvokas hyöty on myös tunne oman aherruksen merkityksellisyydestä.

Toinen asia, jonka puolesta liputan, ovat vierailijaluennot. Nämä voivat olla suunnattuja mille tahansa koulutusasteelle aina ala-asteesta yliopistoon ja korkeakouluun. Käytännön toteutus voi olla esimerkiksi oppiainekohtainen luento tai vierailu opotunnilla. Kolmas mielenkiintoinen mahdollisuus yhteistyöhön on mentorina toimiminen opiskelijoille.

Näistä kaikista yhteistyön keinoista on arvokasta hyötyä ja oppimisen iloa niin opiskelijoille kuin mukaan ryhtyvälle ammattilaiselle tai yritykselle. Vai kuinka monta kertaa on jälkikäteen todettu, ettei yhdessä tekeminen ja keskustelu kannattanutkaan?

Käytännössä yhteistyö voi olla esimerkiksi tällaista: Kuntarahoitus on mukana Yrityskylä-toiminnassa sekä tekee aktiivisesti yhteistyötä yliopistojen kanssa. Uutukaisena esiin voi nostaa Helsingin yliopiston kanssa toteutettavan kokonaisuuden, johon kuuluu tutkijatyöpajoja, opiskelijoiden kanssa järjestetty monitieteinen hackathon ja lukuvuoden kestävä yhteiskehittämisohjelma, jossa opiskelijat ratkovat tulevaisuuden Suomen hyvinvoinnin elementtejä.

Haluan myös antaa kontribuutioni. Ajatuksenani on mennä joskus puhumaan ja vierailemaan omiin opinahjoihini, esimerkiksi pikkuiseen kyläkouluun Kautialan ala-asteelle ja Kangasalan lukioon – siellä ei tosin vielä tiedetä aikeistani vierailla. Myös yliopiston alumnitoiminta kiinnostaa.

Mitä työelämän ja koulumaailman yhteistyö voi siis parhaimmillaan ja eri muodoissa toteutettuna antaa? Uusia ajatuksia, arvokasta kokemusta, näkyvyyttä, konkretiaa, positiivista mielikuvaa, tulevia työntekijöitä ja paljon muuta. Tiivistettynä: yhdessä tekeminen koululaisten ja opiskelijoiden kanssa kannattaa – ovathan juuri he huomisen tekijöitä. Mahdollisuuksia on runsaasti, kunhan kääntää kiviä, käyttää mielikuvitusta ja uskaltaa uskaltaa. Mikä voisi olla sinun tai työpaikkasi tapa yhteistyöhön?

Eeva Toivonen

Kirjoittaja työskentelee analyytikkona Kuntarahoituksen yhteiskuntavastuutiimissä.


Kriisikuntakriteerien uudistus on tervetullut

­– Kriisikuntakriteerien uudistaminen on tervetullutta, sillä vanhat kriteerit eivät kuvaa kuntien taloutta riittävästi esimerkiksi rahoituksen riittävyyden näkökulmasta, Kuntarahoituksen rahoituksesta vastaava johtaja Jukka Helminen kiittelee.

Uudessa esityksessä kunnan velkaantumisen tarkastelussa on pyritty huomioimaan sekä pidempää että lyhyempää aikajännettä. Ehdotettu kertynyt alijäämä -kriteeri kuvaa pääsääntöisesti hyvin kunnan taloutta pidemmällä aikajänteellä. Se ei tunnuslukuna välttämättä kuitenkaan anna oikeaa kuvaa kunnan nykytilasta. Lisäksi erilaiset yhtiöittämiseen liittyvät järjestelyt vaikuttavat tämän tunnusluvun arvoon, vaikka ne eivät välttämättä vaikuta kunnan taloudelliseen tilaan.

Kuntien ja rahoitusmallien tasa-arvoinen kohtelu varmistettava

Suurin haaste uudistusehdotuksessa liittyy siihen, miten eri rahoitusmalleja käsitellään konsernitilinpäätöksen lainojen ja vuokravastuiden määrää tarkasteltaessa. Ehdotuksessa kiinteistöleasingvastuut katsotaan vuokravastuueräksi, mutta esimerkiksi PPP-hankkeisiin, erilaisiin kumppanuussopimuksiin tai elinkaarihankkeisiin liittyviä, tosiasiallisesti rakennuksiin kohdistuvia sopimusvastuita ei uudistusehdotusta koskevassa luonnoksessa ole selkeästi rinnastettu vuokravastuueriksi. Tällaisena uudistusehdotus asettaisi lainoja ja vuokravastuita koskevaa tunnuslukua laskettaessa paitsi erilaiset rahoitusmallit myös kunnat tulkinnallisesti eriarvoiseen asemaan, koska erilaisiin rahoitusmalleihin sisältyvät kunnan vastuut saattavat olla suuruudeltaan erittäin merkittäviä.

– Huolenamme on, että laskennallisten tunnuslukujen ulkopuolelle ”muina sopimusvastuina” katsottaisiinkin kuuluvan myös tosiasiallisesti rakennusten vuokravastuiksi katsottavissa olevia eriä. Tämä asettaisi kiinteistöleasingin eriarvoiseen asemaan verrattuna esimerkiksi erilaisen palvelumaksun sisältäviin kumppanuussopimuksiin, elinkaarihankkeisiin tai PPP-hankkeisiin. Vuokravastuun kriteereitä pitääkin jo valmisteluvaiheessa varsinaiseen lakitekstiin täsmentää, jotta tätä tunnuslukua laskettaessa rakennuksiin tosiasiallisesti kohdistuvia vastuita ja rahoitusmalleja kohdellaan samalla tavoin, Helminen painottaa.

Vuokravastuiden kuntakohtaisia tietoja ei vielä ole kattavasti kerätty, joten uuden konsernitilinpäätöksen lainojen ja vuokravastuiden määrä -tunnusluvun toimivuus herättää tältäkin osin kysymyksiä. Pienemmissä kunnissa isot rakennushankkeet tai muut yksittäiset suuremmat investoinnit aiheuttavat merkittäviä vuositason poikkeamia. Uusi tunnusluku mahdollistaisi esimerkiksi kunnan velkaantuneisuuden pidemmän aikavälin kehityksen analysoinnin vasta kun tunnuslukuja on kertynyt riittävän pitkältä aikaväliltä.

Suhdanteet ja sote-uudistus huomioitava aikataulussa

Uudistuksessa on myös tärkeää pitää huoli siitä, että raja-arvoja ei aseteta liian tiukoiksi. Nyt on ehdotettu, että uudistus toteutettaisiin vuosin 2016 ja 2017 konsernilukujen perusteella, jotka ovat olleet kunnille hyviä vuosia. Uudistuksen ajoituksessa on myös huomioitava maakunta- ja soteuudistuksen aikataulu.

– Mikäli maakunta- ja soteuudistus toteutuu, kuntien luvut saattavat näyttää hyvin erilaisilta sen jälkeen. Tämä voisi johtaa raja-arvojen ja mahdollisesti myös arviointikriteerien uudelleen määrittämiseen, Helminen huomauttaa.

Valtiovarainministeriön lausuntopyyntö sekä lausunnot ovat luettavissa täällä.

Markkinakatsaus 11/2018

Maailmantalouden kasvuhuippu on ohitettu

  • Euroalueen ostopäällikköindeksin (PMI) laskeva trendi päätyi lokakuun lopussa tasolle 53,1. Se oli hieman odotusten yläpuolella, mutta:
    • Euroalueen BKT:n kasvuvauhti hidastui vuositasolla 1,9 prosenttiin. Saksan talous supistui ensi kertaa yli kolmeen vuoteen ja BKT jäi 0,2 prosenttia pienemmäksi kuin edellisellä vuosineljänneksellä. Myös kauppasodan uhka sekä öljyn hinnan nousu vaikuttivat kasvun supistumiseen.
  • Euroalueen inflaatio on kiihtynyt johtuen lähinnä energian hinnan ja erityisesti öljyn kallistumisesta. Inflaatio on pysynyt kahden prosentin tuntumassa ja oli lokakuun lopussa 2,2 prosenttia. Pohjainflaatio on pysynyt hyvin alhaisena (lokakuu 1,10 prosenttia) ja voisi olla perustelu koronnostojen lykkäämiselle.
  • EKP:n arvioidaan nostavan korkoja vuoden 2019 lopulla ja toisen kerran vuonna 2020.
  • Määrällisen keventämisen (QE) ohjelmaan kuuluvat arvopapeiden netto-ostot ovat supistuneet 15 miljardiin kuukaudessa ja ensi vuonna EKP lopettaa netto-ostot kokonaan.
  • Euroalueen huolia lisää poliittinen levottomuus, jotka liittyvät Brexitiin ja Italian uuteen hallitukseen, joka ei halua noudattaa euroalueen finanssipolitiikkaa sääteleviä periaatteita ja lisää systeemiriskin mahdollisuutta alueella.
    • Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous, jolla on yli 130 prosenttia bkt:stä käsittävä julkinen velka.
  • USA:ssa finanssipolitiikan kevennysten nopeuttama talouskasvu ja kiihtyvä inflaatio ovat lisänneet Fedin paineita nostaa ohjauskorkoja.
    • Fedin ennustetaan nostavan korkoja kolme kertaa vuonna 2020, minkä lisäksi Fed jatkaa taseensa supistamista.

Euroalueen talousnäkymät

Lähde: Bloomberg

Euroalueen talouskehitystä ennakoiva ostopäällikköindeksi eli PMI päätyi lokakuun lopussa tasolle 53,1 .

Tuotannon kasvu hidastui eniten Saksassa, Italiassa ja Irlannissa, mutta piristyi eniten Ranskassa ja Espanjassa.

EMU PMI ostopäällikköindeksi seuraa tuotanto- ja palvelualojen trendiä (kysely 5000 yritykselle, 60% tuotanto/40% palvelu).  Se toimii hyvänä indikaattorina talouskasvusta.

PMI > 50 : BKT:n odotetaan kasvavan
PMI < 50: BKT:n odotetaan supistuvan

Lähde: Bloomberg

Euroalueen talousluottamusta mittaavan ESI-indikaattorin lasku lokakuun aikana johtui pääsääntöisesti heikentyneestä luottamuksesta teollisuuden ja palvelujen sekä erityisesti vähittäiskaupan sektoreilla. Mittari on kuitenkin korkeammalla kuin kertaakaan vuoden 2012 jälkeen. 

European Economic Sentiment – indikaattori on Euroopan Komission teollisuuden ja kuluttajakyselyyn perustuva mittari. Sen pitkän ajan keskiarvo on 100.

Euroalueen korot

Lähde: Bloomberg

Euroalueen pitkät korot ovat nousseet maltillisesti kesästä lähtien. Kymmenen vuoden korko on nyt 0,957 prosenttia ja viiden vuoden korko on 0,353 prosenttia. 6 kk:n kuluttua tasojen ennustetaan olevan noin 10 korkopistettä korkeammalla tasolla.

3kk euribor muistuttaa kuolleen aivokäyrää ja oli lokakuun lopussa -0,365%.

Korkojen odotetaan nousevan maltillisesti seuraavien vuosien aikana. 

Lähde: Bloomberg

Koronnosto-odotukset (Euribor forwards) ovat maltillistuneet suhteessa viime kevääseen. 

EKP:n odotetaan edelleen aloittavan koronnostot vuoden 2019 syksyllä ja jatkavan nostoja vuonna 2020.

Euroalueen korot (pitkä historia vs forward)

Lähde: Bloomberg

Vastuunrajoitus

Tämä esitys on Kuntarahoitus Oyj:n tuottama markkinakatsaus. Materiaali on tarkoitettu vain yksityiseen käyttöön ja sen levittäminen tai kopioiminen ilman Kuntarahoitus Oyj:n kirjallista lupaa ei ole sallittua. Tämän katsauksen sisältö perustuu ulkopuolisiin lähteisiin ja vain sellaiseen informaatioon, jota Kuntarahoitus Oyj pitää luotettavana. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että esitetyt tiedot eivät kaikilta osin olisi täydellisiä tai virheettömiä.

Kuntarahoitus Oyj ja sen palveluksessa oleva henkilöstö eivät vastaa tästä katsauksesta saatavan informaation perusteella mahdollisesti tehtyjen sijoituspäätösten taloudellisesta tuloksesta tai muista vahingoista, jotka mahdollisesti aiheutuvat Kuntarahoitus Oyj:ltä saadun informaation käytöstä. Asiakas vastaa itse sijoituspäätöstensä taloudellisesta tuloksesta. Tätä Kuntarahoitus Oyj:n tuottamaa materiaalia ei tule pitää sijoitusneuvona, sijoitustutkimuksena, sijoitussuosituksena, sijoitusstrategiasuosituksena, sijoitusstrategiaehdotuksena eikä tarjouksena tai kehotuksena ostaa tai myydä arvopapereita tai muita rahoitusvälineitä.

Tätä esitystä tai sen kopioita ei saa levittää Yhdysvaltoihin eikä yhdysvaltalaisille sijoittajille vastoin Yhdysvaltojen laissa asetettuja rajoituksia. Myös muiden maiden lait ja säännökset voivat rajoittaa tämän esityksen levittämistä.

Ilmastonmuutoksen hillintä on noussut vahvasti koko rahoitusalan agendalle

Yhteistyön ja sitoutumisen tarve todettiin moniäänisesti mutta yksimielisesti kestävän rahoituksen konferenssissa Helsingissä 9.11.2018. Tilaisuutta isännöi Finanssiala yhdessä latvialaisen sisarjärjestönsä Finance Latvia Associationin kanssa. Mukana järjestelyissä oli myös Euroopan komissio. Konferenssiin kokoontui noin 140 rahoitusalan asiantuntijaa eri puolilta Pohjoismaita ja Baltiaa.

Konferenssin keskustelu keskittyi pitkälti rahoituksen ilmastovaikutuksiin. Osassa puheenvuoroja nostettiin kuitenkin esiin rahoituksen mahdollisuudet edistää myös muita kestävän kehityksen tavoitteita kuten yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tai tasa-arvon kehittymistä.

Osana konferenssiohjelmaa vieraat tutustuvat Kuntarahoituksen toimintaan konkreettisena esimerkkinä siitä, mitä vastuullinen rahoitus käytännössä tarkoittaa. Kuntarahoitus oli vuonna 2016 Suomen ensimmäinen vihreän bondin liikkeeseenlaskija.

– Sijoittajien keskuudessa kysyntä vihreille bondeille on valtavan suurta ja jatkuvasti kasvussa. Myös kotimaiset laina-asiakkaamme ovat ottaneet vihreän rahoituksen hyvin vastaan. Tarjoamme vihreille hankkeille marginaalialennuksen, koska haluamme rohkaista asiakkaitamme tekemään ympäristöinvestointeja, kertoi konferenssin paneelikeskusteluun osallistunut Joakim Holmström, joka vastaa Kuntarahoituksen toiminnasta kansainvälisillä pääomamarkkinoilla.

Riittääkö talousteoria, kun arvioidaan asumisen tukemista käytännössä?

– Minulla nousee verenpaine.

Haastattelua on kulunut vasta muutama minuutti, kun Y-Säätiön toimitusjohtaja Juha Kaakinen turhautuu. Syy ovat paljon julkisuutta saaneet taloustieteelliset tutkimukset ja kannanotot, jotka käsittelevät kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Esimerkiksi VATTin tutkijat ovat todenneet kohtuuhintaisen asuntotuotannon olevan asumistukea näkymättömämpi tulonsiirto, joka voi asettaa pienituloisimmat eriarvoiseen asemaan sen mukaan, kuka sattuu saamaan kohtuuhintaisen asunnon ja kuka ei.

Kaakinen ei sinänsä väitä, että taloustutkijat olisivat väärässä. Kyse on näkökulmasta ja siitä, mahtuuko siihen teorian lisäksi käytäntö.

– Jos asioita tarkastellaan puhtaasti ekonomistisen teorian pohjalta, eihän haarukkaan osu kaikkia asioita, joilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta, Kaakinen sanoo.

Onko näin? Huomisen tekijät pyysi Kaakista, tulevaisuuden asumisen asiantuntijaa Kimmo Rönkää, Kuntarahoituksen osastonjohtajaa Sari Sistosta ja Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professoria ja ARAn johtokunnan varapuheenjohtajaa Mari Vaattovaaraa vastaamaan kohtuuhintaista asuntotuotantoa koskeviin väitteisiin.

1. Keskustelua asumisen tukemisesta vaikeuttaa se, että kohtuuhintaisen asuntotuotannon hintalappu on näkymätön. Markkinahintaa alhaisempi vuokratulo ei näy julkisen sektorin menona.

Vaattovaaran mielestä asia ei ole näin yksioikoinen. Asuntomarkkinoilla vaikuttaa monenlaisia tukia, esimerkiksi käynnistys- ja korjausavustuksia, hän sanoo.

– Minusta asumisen hintaa voisi pyrkiä avaamaan sekä sosiaalisen että kovan rahan asuntotuotannon osalta.

Y-Säätiön Kaakinen korostaa, että valtion takaus on ainoa ”tosiasiallinen” tuki kohtuuhintaisessa asuntotuotannossa. Hän muistuttaa asumistuen noin kahden miljardin euron vuosittaisista kustannuksista.

– Sosiaalisessa asuntotuotannossa päästään huomattavasti suurempaan ennakoitavuuteen sekä siinä, paljonko tuki valtion kannalta käytännössä kokonaisuudessaan on, että asukkaiden kannalta. Kaakinen uskoo, että jos kohtuuhintainen asuntotuotanto lopetettaisiin, asuntojen hinnat nousisivat suhteessa enemmän, mikä tarkoittaisi entisestään kasvavaa asumistukipottia.

– En näe mitään edes yhteiskuntataloudellista syytä siihen, että järjestelmäämme muutettaisiin vielä enemmän asumistukipainotteiseksi.

Myös Sistonen korostaa kokonaiskustannusten kehitystä.

– Kun vuokra on itsessään jo halvempi, se pienentää kokonaisasumistuen määrää, hän sanoo.

– Korkotaso on niin alhaisella tasolla, että korkotukikaan ei ole piilokustannus siellä, koska asiakas maksaa markkinakorkoa.

Röngän mielestä koko lähestymistapa on vanhentunut termejä myöten. Hän puhuisi mieluummin yhteiskunnallisesta kuin sosiaalisesta asuntotuotannosta ja elämisestä eikä asumisesta. Asuminen ei ole koskaan vain numeroita ja siihen liittyy myös arvoja, jotka ovat kaupunkitaloustieteen vastaisia, hän perustelee.

Rönkä ottaa esimerkiksi asunnon koon: jos kaupunkia rakennettaisiin ja siellä elettäisiin vain sen mukaan, mikä on taloudellisesti tehokkainta, ihmiset pystyisivät ehkä asumaan noin kahdeksan neliön ”kopeissa”.

– Mutta eihän meidän yhteiskuntamme toimi niin. Meillä on arvoja ja tavoitteita, joista yksi on se, että ihmiset voivat hyvin ja heillä on oikeus väljään asumiseen.

2. Asumistuki on kohtuuhintaista asuntotuotantoa reilumpi tukimuoto, koska kaikki saavat sitä selkeiden kriteerien mukaan tasapuolisesti.

Kuntarahoituksen Sistonen painottaa, että tulotaso on tärkeä kriteeri myös kohtuuhintaisissa asunnoissa. Hänestä on vain hyvä, että kohtuuhintaisten asuntojen myöntämisessä on mahdollista pureutua myös yksilön asunnon tarpeeseen ja sen kiireellisyyteen.

Helsingin yliopiston Vaattovaaran mielestä yhdenvertaisuus on niin ikään tärkeä näkökulma, mutta kun puhutaan asumisesta, hän ei usko, että tukien täydellinen tasajako johtaa yhdenvertaisuuteen.

– Ovatko ihmiset yhdenvertaisia, jos kaikki saavat satasen? Vai onko niin, että hyvinvointiyhteiskunnan pitää määrittää rajoja ja käyttää monenlaisia keinoja, ettei esimerkiksi asumisen osalta mikään väestöryhmä jää ulkopuolelle?

Y-Säätiön Kaakinen on samoilla linjoilla. Hänestä asumistuen ongelma on kasvottomuus: se ei tunnista ihmisiä ja näiden tilanteita yksilötasolla. Yksityinen vuokranantaja valitsee vuokralaisensa ensisijaisesti vuokralaisen maksukyvyn mukaan, ja esimerkiksi luottotietonsa menettäneen ja joidenkin maahanmuuttajaryhmien voi olla vaikea saada asunto vapailta markkinoilta.

– Kohtuuhintaisella asumisella on isoja sosiaalipoliittisia sekä hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä vaikutuksia, minkä takia se on syytä pitää tietyllä tasolla.

Kaakinen nostaa esimerkiksi Irlannin, jossa katuasunnottomuus on lisääntynyt sen jälkeen, kun sosiaalinen asuntotuotanto on vähentynyt.

– Se on kauhean hieno teoria, mutta missään maassa markkinat eivät ole hoitaneet sitä, että vuokra-asuminen olisi markkinaehtoisesti kohtuuhintaista.

Kaakinen ja Rönkä korostavat kumpikin, että kysyntätuen ongelma on myös sen valuminen vuokriin ja asuntosijoittamiseen. Röngän mielestä kohtuuhintaisten asuntojen tuotannolla on lisäksi tärkeä tehtävä tehdä vuokra-asumisesta ylipäätään houkuttelevampaa.

Hän näkee asian näin: vuokra-asumisen kalleus kannustaa omistusasumiseen, joka taas sitoo ihmisten varallisuutta seiniin. Se sopii joillekin, mutta ei kaikille. Asunnossa kiinni olevat eurot ovat pois jostain muusta, ja esimerkiksi kynnys ryhtyä yrittäjäksi nousee.

– Edullinen vuokra-asuminen on loistava tapa saada Suomeen enemmän yrittäjiä, Rönkä sanoo.

– Toinen tekijä on liikkuvuus: jos on omistusasunto, kyllä se on aika vaivalloista lähteä muualle töihin.

3. Panostukset kohtuuhintaiseen asumiseen eivät ole ratkaisu siihen, että etenkin pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista, koska kaavoitus rajoittaa rakentamista.

Vaattovaaran mielestä kohtuuhintainen asuntotuotanto ei ole ainoa ratkaisu, eikä sen pidäkään olla. Monimuotoisessa kaupungissa on hänestä hyvä olla paljon ja erilaisia asuntoja, myös arvokkaita ja yleviä.

Kaavoituksen ja sääntelyn oikeaa tasoa on Vaattovaaran mukaan syytä pohtia, mutta on myös muita pullonkauloja, kuten osaavien rakennustyöntekijöiden saatavuus ja asuntomarkkinoiden suurten toimijoiden ”harvainvalta”.

Kaakinen on täysin samaa mieltä siitä, että asuntoja on liian vähän.

– Mutta kohtuuhintaisen asumisen tarve ei pelkästään täyty sillä, että pelkästään tehdään lisää asuntoja, hän sanoo.

Se, että rakennetaan enemmän, ei siis Kaakisen mukaan ratkaise ongelmaa, jos ei pidetä huolta siitä, että rakennettavat uudet asunnot ovat kohtuuhintaisia.

Sistonen allekirjoittaa sen, että kunnilta ja kaupungeilta vaaditaan toimia kaavoituksen ja tonttien suhteen. Hän näkee, että asumisen tarpeita voitaisiin ennakoida paremmin pitkän tähtäimen suunnitelmilla, joissa otettaisiin laaja-alaisesti huomioon eri tekijät: väestöennusteet, työllisyystilanne, työvoiman saatavuusennusteet, kaavoittaminen ja niin edelleen.

– Ehdottomasti olen sitä mieltä, että suunnittelukauden pitäisi olla pidempi kuin vain hallituskausi.

Rönkä katsoo kaupunkiasumisen – tai siis kaupunkielämisen – kehitystä jälleen laajempana teemana kuin vain kustannuskysymyksenä. Hän puhuu korttelien ”palveloinnista” eli siitä, millaisia mahdollisuuksia valtion tukemaan asuntotuotantoon kätkeytyy erilaisten yhteiskäyttötilojen ja -palvelujen muodossa.

Kaupungin vuokrataloihin voitaisiin sijoittaa esimerkiksi kuntosalit, hän visioi.

– On yhteiskunnallisesti vaikuttavaa, että ihmiset pitäisivät itsestään huolen. Kuntosalit voitaisiin palveloida niin, että myös korttelin omistusasumisasukkaat saisivat ne käyttöön.

4. Sosiaalisella asuntotuotannon yksi tavoite on ehkäistä segregaatiota, mutta tässä ei ole täysin onnistuttu.

Kaakinen korostaa, että segregaatio on Suomessa verrattain vähäistä. Hänen mielestään sen ehkäisemisessä tärkeintä on asuinalueiden moninaisuus.

– Jos tehdään vain bulkkituotantoon perustuva kerrostalolähiö ja sinne jokin kioski, eihän se ole miljöö, joka sosiaalisesti integroisi ihmisiä ja tarjoaisi mahdollisuuksia järkevään tekemiseen, mielekkääseen elämiseen ja kohtaamisiin, hän sanoo.

Sosiaalinen asuntotuotanto on kuitenkin Kaakisen mukaan ainoa toimiva keino edistää myös talokohtaista sekoittumista. Ja jos kohtuuhintainen asuntotuotanto ei ole vähentänyt segregaatiota riittävästi, tämä johtuu Kaakisen mukaan siitä, että kohtuuhintaista asuntotuotantoa ei ole ollut riittävästi. Tällä hetkellä MAL-sopimusten tavoitetaso ARA-tuotannolle on 20 prosenttia, mutta rajoitusten vapautuminen vähentää todellista osuutta.

– Minun on vaikea nähdä, että sijoittajavetoisen, voittoa tavoittelevan asuntotuotannon ja asuntosijoittamisen motiivina tai tavoitteena olisi mitenkään segregaation ehkäisy.

Kuntarahoituksen Sistonen korostaa kaavoituksen merkitystä, mutta kun puhutaan rakentamisesta, sosiaalinen asuntotuotanto on hänestäkin paras keino lisätä sekoittumista ja vähentää segregaatiota.

Rönkä kehuu Helsingin kaupungin asuntotuotannon rahoitus- ja hallintamuotojakaumaa, joka määrittää valtion tukemalle vuokra-asuntotuotannolle, niin sanotulle välimuodon asuntotuotannolle ja vapaarahoitteiselle, sääntelemättömälle asuntotuotannolle omat osuutensa.
Rönkä kutsuu tätä termillä ”Helsinki Mix” ja toivoo, että siitä luotaisiin kansainvälinen brändi, joka linkittäisi yhteiskunnallisen asumisen kestävän, tasa-arvoisen, toimivan ja hauskan kaupungin kehittämiseen.

Segregaation ehkäisemisen osalta hän palaa korttelien palvelointiin ja asumisen arvontuottoon, joka ei viittaa pelkästään euroihin.

– Pitää lähteä aina alueen omista resursseista. Raha ei ole kaikki, vaan jakamistaloudessa on myös esimerkiksi naapuriapua.

Vaattovaara taas näkee, että asuntopolitiikan mahdollisuudet vaikuttaa segregaatioon ovat kaiken kaikkiaan rajalliset. Hallintamuotojakaumasta ja monipuolisuustavoitteista huolimatta näyttää, että segregaatio lisääntyy.

– Pääsääntöisesti avaimet löytyvät yhteiskunnasta: koulutus- ja työllisyyspolitiikasta.

Ei mikään perinteinen koulu – Kyyjärven uusi koulukeskus on modernin oppimisympäristön edelläkävijä

Tilanne on tuttu monessa Suomen kunnassa: vanhat, pääosin 60- ja 70-luvuilla rakennetut koulurakennukset ovat tulossa elinkaarensa päähän ja sisäilmaongelmat puhuttavat niin arkipäivän keskusteluissa kuin valtakunnan medioissakin. 

Keski-Suomessa sijaitsevassa Kyyjärven kunnassa tilanne oli sama vielä neljä vuotta sitten: useat korjausyritykset eivät tuottaneet tulosta, eikä pienen kunnan ainoa peruskoulu ollut enää turvallinen oppimispaikka pienille koululaisille. Vuonna 2014 tehtiin päätös uuden koulukeskuksen rakentamisesta.

Uuden koulun suunnittelun ytimessä on ollut alusta asti yhteisöllisyys. Suunnitteluvaiheessa kuunneltiin tarkalla korvalla koulutilojen käyttäjiä. Kyyjärveläiset lähtivät suunnittelu-urakkaan tarmolla. 

– Halusimme tehdä käyttäjiensä näköisen koulun. Ajatus oli alusta alkaen se, että tämä koulu ei ole perinteinen koulu, vaan siinä on oltava jotain uutta, sanoo Kyyjärven kunnanhallituksen puheenjohtaja Jouko Huumarkangas.

Suunnitelmat ja monet toiveet kuitenkin paisuttivat koulua sekä neliöiltään että kustannuksiltaan.

– Ensimmäisten suunnitelmien tuloksena syntyi luonnos varsin perinteisestä koulusta, jonka kustannuksiksi arvioitiin 8 miljoonaa euroa, Huumarkangas muistelee projektin alkutaivalta.

Kunnan talouden neuvonantaja

Oli otettava askel taaksepäin ja arvioitava kriittisesti kunnan talouden kantokykyä. Kuntarahoitus tuli mukaan projektiin poikkeuksellisen varhaisessa vaiheessa, jo ennen uuden suunnitelman valmistumista. Kuntarahoituksen analyysin tulos asetti uudet reunaehdot kouluhankkeelle.

– Uusi koulukeskus on aina iso investointi. Kyyjärvellä investointi oli vuosien varrella kasvanut ja olisi kahdeksan miljoonan euron suuruisena rasittanut Kyyjärven taloutta kohtuuttomasti. Yhdessä Kyyjärven kunnan päättäjien kanssa ryhdyimme miettimään uusia vaihtoehtoja, kertoo Kuntarahoituksen rahoituspäällikkö Daniel Eriksson.

Samoihin aikoihin Opetushallitus oli valmistellut uuden yhdessä oppimista ja toiminnallisuutta painottavan opetussuunnitelman, josta Nopolan koulukeskuksen suunnittelu sai uutta pontta. Tilojen suunnittelussa otettiin huomioon erityisesti niiden monikäyttöisyys ja hyödyntäminen myös koulun aukioloajan ulkopuolella.

– Tuntui, että nyt olemme menossa oikeaan suuntaan. Yksi huomionarvoinen seikka oli se, että usein koulutilojen käyttöaste on hyvin matala. Rakennusliike suunnitteli nämä asiat mielessä neliömäärältään paljon pienemmän, mutta toimivan nykyaikaisen koulun, jota voidaan hyödyntää monipuolisesti myös vapaa-ajan toiminnassa. Suunnitelmista puuttui koulurakennuksille tyypillinen perinteinen labyrinttimainen kompleksisuus, Huumarkangas sanoo.

Toteutuneessa ratkaisussa koulukeskuksen neliöt ovat tehokkaassa käytössä ilman hukkaneliöitä.

– Tehokkaalla tilankäytöllä koulukeskuksen neliömäärää pystyttiin oleellisesti pienentämään ilman, että 145 oppilaalle suunnitellun koulukeskuksen toiminnallisuus kärsi. Toteutunut versio tuli lopulta yli puolet edullisemmaksi aikaisempaan suunnitelmaan verrattuna ja on hyvin linjassa suhteessa Kyyjärven kunnan talouden kantokykyyn, Eriksson jatkaa.

Kiinteistöleasingilla joustavuutta lainan takaisinmaksuun

Perinteinen ei myöskään ollut hankkeen rahoitusmuoto. Taselainan sijaan Kyyjärvellä päädyttiin joustavaan kiinteistöleasingiin. Kiinteistöleasing-mallissa Kuntarahoitus on kohteen omistaja ja rahoittaja myös rakentamisen aikana. Kyyjärven kunta puolestaan vuokraa Nopolan koulukeskusta Kuntarahoitukselta ja vastaa sen ylläpidosta.

Kiinteistöleasingin suosio yhteiskunnallisten projektien, kuten koulujen ja päiväkotien, hankinnassa on kasvanut nopeasti. Kyyjärvellä ratkaisua puolsi investointiin liittyvien kustannusten jaksotus.

– Emme halunneet laittaa niin sanotusti kaikkia munia yhteen koriin. Pienen kunnan talouden kannalta näimme järkevämmäksi vaihtoehdoksi jaksottaa kustannuksia pidemmälle aikavälille, Huumarkangas kertoo.

Projektin lopullinen hinta asettui alle puoleen alkuperäisestä arviosta, 3,5 miljoonaan euroon. Miten se on edes mahdollista?

– Tarkalla laskemisella ja analysoinnilla – numerot eivät valehtele. Kyse on myös tekemisen tavasta. Koemme suurta vastuuta tarjoamiemme ratkaisujen kestävyydestä. Leasing-rahoituksessa kustannukset jakautuvat pitkälle aikavälille, eikä investointi rasita kunnan tasetta toisin kuin taselainalla rahoitettaessa, sanoo Kuntarahoituksen kehitysanalyytikko Janne Karaus.

Kompromisseista ei syntynyt kompromissiratkaisua

Nopolan koulukeskus toivotti tervetulleeksi kunnan 145 oppilasta elokuussa. Modernissa koulussa on avoimet tilat ja kiertävät paikat. Työpareina toimivat opettajat opettavat tasoryhmissä, jolloin jokainen oppilas saa oman tasonsa mukaista opetusta. Uudet tilat ja toimintatavat ovat vaatineet sopeutumista sekä opettajilta että oppilailta, mutta palaute on ollut erittäin positiivista.

– Vaikeuksien kautta voittoon. Tämä projekti oli kaiken kaikkiaan hyvä oppimiskokemus. Koko kunta on elänyt ja hengittänyt hanketta – Nopolan koulu on koko kunnan koulu, Huurmarkangas iloitsee.

Uusi koulu on vetovoimainen myös Kyyjärven kunnan ulkopuolella.

– Haluamme pitää Kyyjärven virkeänä ja elinvoimaisena, ja luoda näin lapsiperheille terveen ja turvallisen paikan elää. Iloksemme toivotimme tänä syksynä tervetulleeksi myös kaksi vieraspaikkakuntalaista oppilaista kouluumme, Huumarkangas kertoo.

Oulu otti sijoituksensa hallintaan Apollon avulla

Apollo-palvelua kehitetään  asiakkaiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Yksi esimerkki tästä on alun perin lainasalkun hallintaan kehitetyn Apollo-palvelun laajentuminen sijoitusten hallintaan. Sijoitussalkun hallintapalvelu on suunniteltu vastaamaan kuntien tarpeisiin, riippumatta sijoitussalkun koosta tai niiden määrästä. Sijoitussalkun hallintasovelluksen myötä kunnat pystyvät nyt hallitsemaan taseen molempia puolia yhdestä ja samasta palvelusta.

”Pystymme palvelun avulla vaivattomasti peilaamaan salkkujamme esimerkiksi sijoitustoimintaa ohjaaviin periaatteisiimme ja raportoimaan tästä. Apollo tuo valtavasti lisäarvoa ja helpotusta myös tilinpäätösten tekoon ja tilintarkastajien työhön”, kertoo Oulun kaupungin rahoituspäällikkö Veli-Matti Keloneva.

Katso videolta lisää siitä, miten Apollo on auttanut Oulun kaupungin sijoitussalkkujen hallinnassa ja raportoinnissa.

Apollo – Sijoitussalkun hallintapalvelu from Kuntarahoitus on Vimeo.

Lainasalkkusovellus mullisti rahoituksenhallinnan Vihdissä

Vihdin kunnassa havaittiin tarve modernille lainasalkun hallintapalvelulle, joka vastaisi konsernin raportoinnin haasteisiin. ”Lainasalkkusovellus osoittautui kustannustehokkaaksi ratkaisuksi, josta kuntakonserni saa kaikki lainasalkkuun sekä takauksiin liittyvät tiedot yhdestä paikasta peruskunnan ohella myös tytäryhteisöjen osalta”, kertoo Vihdin kunnan talouspäällikkö Erkki Eerola. Samasta palvelusta kunta pystyy myös paitsi analysoimaan salkkua kokonaisuutena ja siihen sisältyviä riskejä, myös simuloimaan vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Katso videolta lisää Eerolan kokemuksia sovelluksesta.

Apollo – Lainasalkun hallintapalvelu from Kuntarahoitus on Vimeo.

Klash-kuntakisaan ilmoittautui 65 kuntaa haasteineen – työ jatkuu yhteistyökumppaneista muodostetun asiantuntijaraadin arvioinneilla

Kilpailu tarjoaa kunnille mahdollisuuden kehittää kuntakenttään soveltuvia ratkaisumalleja sekä tekee osallistuvia ratkaisijoita tutuksi kuntakentälle potentiaalisina yhteistyökumppaneina.

Kilpailun jatko

Kilpailun ensimmäisessä vaiheessa kunnista etsittiin ongelmia, joihin halutaan ratkaisuja. Seuraavaksi kilpailun yhteistyökumppaneista koostuva asiantuntijaraati valitsee kuntien ehdotuksista neljästä kuuteen ongelmaa, joihin etsitään ratkaisuja haastekilpailun kautta.

Tammikuussa 2019 haastekilpailu avataan erilaisille tiimeille ja työryhmille, kuten pk-yrityksille, start up-yrityksille, yhdistyksille ja opiskelijoille. Tämän vaiheen päätteeksi valitaan jatkoon 8-12 kilpailijaa ratkaisuehdotuksineen.

Jatkoon päässeille ratkaisijoille Klash-yhteistyökumppanit tarjoavat loppukilpailuun valituille kilpailijoille mentorointia ideoiden jalostamisen tueksi. Voittajat julkistetaan joulukuussa 2019. Voittaneiden ratkaisujen jatkokehittämiseen ja käyttöönottoon on varattu jopa miljoonan euron tuki.

Kisan etenemistä voi seurata Twitterissä@kunta_klash ja tunnuksella #kuntaklash sekä verkkosivuilla osoitteessa klash.fi.

Santeri Simonen seurasi Esa Kallion työpäivää nuorena varjona

Santeri Simonen seurasi Esa Kallion työpäivää nuorena varjona | Kuntarahoitus

19-vuotias Simonen on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt moneen. Taustaa löytyy niin oppilaskunta- kuin tutoropiskelijan tehtävistä, isosen roolista, partiosta ja partiojohtamisesta sekä useampien vuosien ajalta myös nuorisovaltuustosta.

– Nuorisovaltuusto on hyvä kanava osallistua ja vaikuttaa. Tässä kohtaa puoluepolitiikka ei ole vielä ajankohtainen asia minulle, mutta nuorisovaltuuston kautta olen päässyt tutustumaan ja osallistumaan laajasti kunnalliseen päätöksentekoon. Haminassa nuorisovaltuusto on valtakunnallisestikin vertailtuna erittäin aktiivinen toimija. Nuoret ovat kaupungissamme tuomassa esiin nuorten näkökulmia kaikissa valiokunnissa, valtuustossa sekä erilaisissa työ- ja ohjausryhmissä. Tämän lisäksi osallistutaan seminaareihin, tehdään seutuyhteistyöstä sekä verkostoidutaan ja sitä rataa, Simonen kertoo.

Kaiken muun ohella nuorisovaltuusto on tuottanut Haminassa myös omaa Normipäivä-festaria, valtakunnallisen Aktiivipäivät ABC -koulutustapahtuman sekä Nuoruus ympyröillä -näyttelyn.

– Hamina on pieni paikka, joten sana kiertää. Kiinnostavia osallistumismahdollisuuksia tarjotaan enemmän kuin mihin on ehtinyt tarttua, Simonen selittää aktiivisuuttaan.

Tapahtumien tekijä

Tällä hetkellä Simonen työskentelee Haminan kaupungin vetovoimapalveluissa tuotannon assistenttina. Tehtävät vaihtelevat roudaamisesta tapahtumaturvallisuuteen ja markkinointiin liittyviin tuotantotöihin.

– Aloitin näissä hommissa varmaankin noin 12-kesäisenä: ensi ääni- ja DJ-hommilla koulun discoissa ja juhlissa. Kasiluokalla hain TET-harjoitteluun erääseen paikalliseen tapahtumatekniikkayritykseen ja huomasin lopulta olevana siellä keikkamiehenä töissä, omana tonttina erityisesti valotekniikka. Sittemmin on tullut positiivisessa mielessä ajauduttua myös tapahtumien tuotantopuolelle eli niihin tehtäviin, joita olen tehnyt jo leipätyökseni sekä myös vapaaehtoistyönä.

– Koen, että olen saanut todella hienoja kokemuksia. Olen saanut olla mukana tuottamassa jo muutamaan otteeseen kansainvälistä sotilasmusiikkifestivaalia Hamina Tattoota, joka on yksi Suomen suurimpia festivaaleja. Olen päässyt tuotantojen kautta mahdollistamaan sellaisten rock-legendojen kuin Toton ja Deep Purplen esiintymisiä ja toiminut useampien suomalaisten isojen starojen kanssa. Kaikenlaista on tullut tehtyä tapahtumien eri kokoluokissa. Siinä sivussa on tullut tavattua ja tutustuttua koviin tekijöihin myös tuotantopuolelta.

Tapahtumien maailma on Simosen mukaan tehokas opettaja.

– Pitää olla valmis tekemään kaikkea mahdollista kirjaimellisesti paskahommista aina edustustehtäviin. Siinä oppii ja kasvaa paljon, kun pääsee tekemään niin monenlaisia juttuja ja joutuu todella ennalta arvaamattomiin tilanteisiin. Jokaisen palikan on toimittava ja jokainen tekijä on paletissa yhtä arvokas, muuten kokonaisuus ei toimi.

Verkostoituminen kannattaa

Yrittäjyys kiinnostaa Simosta. Ysiluokkalaisena hän osallistui Nuori Yrittäjyys ry:n Vuosi yrittäjänä -ohjelmaan. Hänen NY-yrityksensä MediaWorks NY:n neljän hengen tiimi valokuvasi, videoi, tuotti somesisältöjä, rakensi verkkosivuja ja tuotti tapahtumia – ja pääsi lopulta myös Vuosi yrittäjänä -kilpailun finaaliin Helsinkiin. Se avasi ovia tärkeisiin verkostoihin samanhenkisten nuorten kanssa Suomessa ja muualla Euroopassa. Simonen on nykyisin itse NY-alumnien hallituksen jäsen.

– Sillä on hirveän suuri merkitys nykypäivänä, että saa hyviä mentoreita ja kontakteja. Olen ollut onnekas, kun minulla on ihmisiä, joiden kanssa keskustella ja joilta kysyä. Se on parasta, kun molemmat osapuolet saavat toisiltaan aina joitain.

– Mitään ei saa yksinään aikaan. Minulla mielestäni on ikäisekseni laajat verkostot moneen suuntaan. Pitää vain asettua alttiiksi ja mennä omalle epämukavuusalueelle. Aina kun eteen tulee kiinnostava mahdollisuus, niin kannattaa mennä mukaan – toki tilanteen mukaan aina.

Kuntarahoituksen edelläkävijyys yllätti

Kuntarahoituksen toimitusjohtajan Esa Kallion varjostajana Simonen yllättyi Kuntarahoituksen toiminnan modernista otteesta.

– En ollut ymmärtänyt, kuinka edistyksellinen Kuntarahoitus on: monessa mielessä finanssialan kärjessä. Nimi ei herätä juuri sellaisia ajatuksia, vaan enemmänkin tulee mieleen joku vanhanaikainen valtion laitos. Kuntarahoitus on koko Suomen kannalta merkityksellinen yhtiö. Kunnilla on kovat investointipaineet, varsinkin nyt kun rakennukset ja infra lahoavat pystyyn, Simonen kuvaa.

Santeri Simonen viihtyi hyvin Esa Kallion seurassa.

– Esan kanssa on ollut miellyttävää olla. Uskon että hän on pidetty johtaja, jota henkilökunnan on helppo lähestyä. Esa on nähnyt kaikenlaista ja selvinnyt monesta. Hän on hyvin kartalla siitä mitä maailmalla sekä tietysti hänen omalla alallaan ja sen liitännäisillä tapahtuu, niin kuin tällaisessa tehtävässä on oltava.

Simonen kannustaa kaikkia nuoria mukaan NY-toimintaan ja johtajien varjostajiksi.

– Tekee hyvää poistua omista tutuista ympyröistään, se avaa ihan uusia ajatusmaailmoita. On myös hyvä tajuta, etteivät johtajat eivät ole muita ihmisiä kummempia. He ovat ansainneet paikkansa kovalla duunilla.

Simonen aikoo ehdottomasti tilanteen tullessa hyödyntää Kuntarahoituksessa saamiaan kontakteja.

– Jos minulla on kontakti, jolta voi kysyä konsultaatiota, niin totta hitossa kysyn! Kysyminen ei maksa mitään ja kannattaa aina.

– Nuorilla olisi vanhemmille ikäluokille opetettavaa nopeasta ja vahvasti tulevaisuuteen toiminnassa. Esimerkiksi kunnissa päätöksenteko on toisinaan välillä tolkuttoman hidasta sekä raskasta. Päätös se on huonokin päätös, ja usein kannattaa toimia ja kokeilla.

Vuodenvaihteessa Santeri Simonen suuntaa armeijaan Hämeenlinnaan varusmiessoittokuntaan, tekemään tavallaan samoja tapahtumatuotanto- ja markkinointitehtäviä, joita hän on muutenkin viime vuosina tehnyt. Armeijan jälkeen Simosta kiinnostaa tällä hetkellä niin tapahtumien maailma kuin myös kaupallinen ala.

– Ainakin toistaiseksi olen kiinnostunut AMK-koulutuksesta. Pärjäsin ihan hyvin lukiossa ja arvostan korkeakouluopintoja, mutta uskon että parhaiten oppii tekemällä. Kun johonkin asiaan on palo, oppii parhaimmillaan kuin huomaamatta. Saattaa olla, että joskus myöhemmin haluan suorittaa vaikkapa KTM-tutkinnon. Siitä olen varma, että koulun penkkiä kulutetaan vielä paljon erilaisissa muodoissa – toki duunin ohella ja jaksoittain – olipa tulevaisuudessa kourassa mitkä paperit hyvänsä.  Maailma ei toimi enää niin että kerran valmistut ja se oli sitten siinä, Simonen sanoo.

Lisätietoja Nuori Yrittäjyys ry:n job shadow -päivästä >