Investointien rahoitus mietittävä uudessa soteratkaisussa

Kun sote-uudistusta sorvataan uuteen uskoon, on uusi mahdollisuus kiinnittää huomiota investointien rahoitukseen. Tähän asti on keskusteltu lähes pelkästään käyttötalouden menoista, investointien rahoitus on unohdettu kokonaan.

Nyt, kun kunnat vielä vastaavat sotepalveluista, myös soteinvestoinnit on voitu rahoittaa tuloksekkaasti kuntien yhteisen varainhankintajärjestelmän eli Kuntarahoituksen ja Kuntien takauskeskuksen muodostaman järjestelmän puitteissa. Malli on osoittanut toimivuutensa myös hyvin vaikeissa markkinaolosuhteissa.

Riippumatta siitä, mikä taho tulevaisuudessa palveluista vastaa, täytyy tulevaisuudessakin sairaaloita rakentaa ja remontoida sekä kalliita sairaalalaitteita uusia. Näiden investointien rahoitukseen sopivaa, olemassa olevaa ja täysin toimivaa järjestelmää kannattaisikin kehittää niin, että se palvelisi myös mahdollisia uusia julkisia sotetoimijoita. Edellisessä soteratkaisussa, jossa maakunnat olisivat olleet sotepalvelujen järjestäjiä, Kuntarahoitus suljettiin pois rahoittajavaihtoehdoista ja tehokas, jo olemassa oleva järjestelmä hylättiin. Sote-valmistelussa on huomioitava, että rahoituksen saajana oleva uusi sotetoimija on voitava lukea pankkien vakavaraisuussääntelyssä niin sanottuun nollariskiluokkaan, jotta sen rahoittaminen pystytään hoitamaan mahdollisimman edullisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimijoilla on oltava mahdollisuus saada lainoilleen riittävä takaus, tai että toimijoilla on verotusoikeus.

Kuntien takauskeskuksesta annettua lakia tulisi kehittää niin, että kuntien yhteisen varainhankintajärjestelmän kautta voitaisiin rahoittaa myös mahdollisia uusia sotetoimijoita. Nyt Kuntarahoitus voi lain mukaan rahoittaa kuntia, kuntayhtymiä tai näiden määräysvallassa olevia yhteisöjä.

Ratkaisuja on pian saatava aikaan, jotta sotepalvelut saadaan järjestettyä järkevästi ja tehokkaasti sellaisissakin paikoissa, joissa alueen kunnat eivät vapaaehtoisesti saa sovittua palveluiden järjestämistä. Uudistus ja palvelujen järjestäminen eivät herätä kiinnostusta pelkästään Suomessa. Ulkoiset tarkkailijat kuten luottoluokittajat ja kansainväliset sijoittajat maailmalla seuraavat tarkasti uuden eduskunnan ja hallituksen tavoitteita ja niiden toteutumista, kuten ne tekivät jo edellisen hallituksen aikana.

Mikäli luottoluokittajat eivät vakuutu hallituksen rakenteellisiin muutoksiin liittyvistä tavoitteista, voi edessä olla Suomen luottoluokituksen laskeminen ja sen myötä lainarahan kallistuminen. Kuntarahoituksen varainhankinnan luottoluokitukset ovat vahvasti sidoksissa Suomen valtion luottoluokitukseen. Lainarahan kallistuminen ei luonnollisestikaan ole toivottavaa Kuntarahoitukselle eikä Suomen valtiollekaan, etenkin kun talouskasvun ennustetaan hidastuvan lähivuosina alle yhteen prosenttiin.

Esa Kallio
Kirjoittaja on Kuntarahoituksen toimitusjohtaja.

Koulutus – vanha lääke uuteen vaivaan?

Ajat ovat melkoisesti muuttuneet sitten Kuntarahoituksen perustamisvuoden 1989. Suomi oli 1970- ja 1980-luvuilla kasvanut kehitysmaasta talousmaaksi. Vietettiin nousukauden juhlaa. Pian 1990-luvun alun talouskriisi kuitenkin syöksi Suomen syviin vesiin.

Tuolloin talouden elvytyskeinovalikoima oli toisenlainen kuin tänään. Meillä oli oma valuutta, pystyimme itse päättämään korkotasosta. Vaikeassa tilanteessa kyettiin myös tekemään tiukkoja päätöksiä, ja vientiteollisuuden vetämänä talous ja Suomi saatiin uuteen nousuun. Taisi mukana olla hitunen onneakin.

Talouden imussa myös Kuntarahoitus kehittyi nopeasti ja tasaisen kasvun tietä jatkui aina vuoden 2008 talouskriisiin asti. Kriisi iski kovalla kädellä myös suomalaiseen pankkisektoriin. Kuntasektorin ja valtion tukeman asuntotuotannon oli vaikea saada pankeilta edes lyhytaikaista lainaa. Tässä ahdingossa Kuntarahoituksesta tuli entistä merkityksellisempi tekijä julkisen rahoituksen ylläpitämisessä.

Juhlavuodet tarjoavat tilaisuuden kurkata menneeseen, mutta vielä tärkeämpää on katsoa eteenpäin. Nykyisessä maailmantalouden horjuvassa tilanteessa ja toimintaympäristön nopeassa kehityksessä tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Olosuhteet voivat muuttua nopeasti, ja laineet rantautuvat Suomeenkin väistämättä.

Britanniaa uhkaava sopimukseton Brexit, suurvaltasuhteiden kiristyminen ja maailmantalouden kasvun hidastuminen piirtävät suuria kysymysmerkkejä lähitulevaisuuteen. Kotimaassa sote-epävarmuus jatkuu, mutta varmaa on, että takaisin lähtöpisteeseen ei palata. Monet kunnat ovat jo miettineet vaihtoehtoisia ratkaisuja yhteistyön lisäämiseksi.

Sekin on näkyvissä, että asiakaskuntamme uudistuu. Ohjaksiin on jo osittain astunut uusi sukupolvi, joka on tottunut käyttämään toisenlaisia työkaluja kuin edeltäjänsä. Tähän muutokseen ja yhä kasvavaan tehokkuuden tarpeeseen vastaamme kehittämällä hartiavoimin uusia palveluja ja ratkaisuja. Niitä työstävät myös monet muut toimijat ja asiakkaamme itse. Pidämme aihetta säännöllisesti esillä tässä verkkolehdessä.

Mutta miten Suomi selviää myös tulevaisuudessa maailmalta vyöryvistä talouden heilahteluista ja muista myllerryksistä? 1990-luvun lamasta selviämiseen vaikutti osaltaan myös panostaminen inhimilliseen pääomaan. Koulutusjärjestelmän korkea taso säilytettiin ja innovaatiopolitiikkaan satsattiin. Yhdenvertaiset mahdollisuudet hankkia koulutusta säilytettiin.

Voisiko koulutuksen korkeassa tasossa ja innovoinnissa olla avain myös tulevista kriiseistä selviämiseen ja suomalaisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen? Niin me uskomme.

Olemme jo usean vuoden ajan olleet mukana Yrityskylä-toiminnassa ja Nuori yrittäjyys -ohjelmassa. Juhlavuonna huomioimme lapsia ja nuoria aiempaakin enemmän ja autamme heitä pyrkimään kohti omia unelmiaan. Vuoden mittaan kerromme tästä lisää aihetunnisteella #huomisentekijät.

Pysykää kanavilla!

Esa Kallio
toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj

"Kehittäjäporukasta lentää pois heti, jos suusta tulee 'ei voi'"

1. Luovuus käyttöön

Kun Raikko Törönen aloitti Imatran kaupungin kehittämiskoordinaattorina vuonna 2013, hän löysi uuden työhuoneensa pöydältä kaupungin talousarvion, tilinpäätöksen ja osavuosikatsauksen. Hän selaili opuksia ja yritti löytää osavuosikatsauksesta yhtymäkohtia talousarvioon. Se oli vaikeaa.

Törönen mietti, miksei tietoa voisi koota digitaalisesti yhteen paikkaan siten, että samalla kerrottaisiin, miten toteuma vastaa tavoitetta.

Törönen ei tiennyt ohjelmoinnista mitään, mutta se ei häntä haitannut.

–Viikonloppuna harjoittelin ohjelmointikielen, ja maanantaina oli kolmen sivun ohjelmademo valmiina. Siitä se sitten lähti.

Alusta on Törösen mukaan tärkein. Imatran tapauksessa sen olla avoin ja responsiivinen eli skaalautua kaikkiin näyttöpäätteisiin. Ja sitten sen piti tietysti olla halpa. Sopiva alusta löytyi Googlesta hakemalla ja kokeilemalla.

Alustan päälle rakentui lopulta neljä ohjelmaa, jotka mahdollistavat tarvittavat toiminnallisuudet. Rakentamisessa auttoi tietojohtaja Kari Perälä, joka kehotti myös myymään idean ensin sisäiselle tarkastukselle ja tarkastuslautakunnalle ja vasta sitten päättäjille. Se tepsi.

Nyt Imatran päättäjät voivat seurata kaupungin talouden kehittymistä mobiilisti kuukausittain päivittyvistä luvuista. Tavoitteiden toteutuminen päivitetään kolmesti vuodessa. Manuaalisesti tuotetun osavuosikatsausten julkistamista edeltänyt ”kahden viikon ryntäily” on Törösen mukaan jäänyt historiaan. Havaittuihin poikkeamiin ehditään reagoimaan nopeammin kuin ennen.

Imatran taloushallinnon digitalisoiminen onnistui pitkälti yhden innostuneen ideanikkarin voimin, mutta nykyisin talous- ja rahoitussuunnittelupäällikkönä työskentelevä Törönen tietää, että pienissä kunnissa resurssit ovat vähissä. Pelle Pelottomien palkkaaminen on investointi, mutta ilman ”luovaa hulluutta” kunta ei kehity, hän sanoo.

Toisaalta työntekijöistä jo löytyvän luovuuden esteiden raivaaminen ei maksa mitään. Esimerkiksi kun aletaan ideoida jotain ihan uutta, kriitikoille pitää näyttää ovea, Törönen sanoo.

–Kehittäjäporukasta lentää pois heti, jos suusta tulee ”ei voi”.

2. Kanavat auki tietoturva-avulle

Muutama vuosi sitten Solitan Cloud and Security Specialist Iiro Uusitalo valmisteli luentoa siitä, miten esimerkiksi Googlella voi etsiä digijärjestelmistä haavoittuvuuksia. Hän löysi vahingossa eräältä kunnalta haavoittuvuuden ja sitä kautta ”vähän isompiakin” tietoturvaongelmia.

Uusitalo ilmoitti löydöstä Kyberturvallisuuskeskukselle, mutta ajatus jäi kytemään. Uusitalo on mukana Team ROTissa, valkohattuhakkereiden ryhmässä, joka auttaa organisaatioita kehittämään tietoturvaansa. Mitä jos Team ROT auttaisi kuntia? Yhdenkin haavoittuvuuden löytämisellä voisi olla iso vaikutus, koska kunnat käyttävät usein samoja sovelluksia.

Syntyi #kuntahaaste-kampanja: kunnat saivat hakea avoimesti mukaan, ja muutama valittiin hakkerien tietoturvasyyniin. Hakkerit löysivät kaikkiaan yhdeksän haavoittuvuutta, kolme niistä kriittisiä.

Uusitalon mukaan kuntien tietoturva on huonolla tolalla. Rahaa on vähän, järjestelmiä ei välttämättä ole testattu riittävän hyvin eikä kuntien palkkalistoilta yleensä löydy haavoittuvuuksien etsimiseen erikoistuneita henkilöitä.

Yksi isoimmista haasteista on Uusitalon mielestä kuitenkin jo se, ettei kunnissa usein ole edes kanavaa, johon löytyneestä tietoturvaongelmasta voisi ilmoittaa, ja ihmisiä on vaikea saada kiinni. Uusitalon mukaan kuntien kannattaisikin aloittaa ilmoituskanavan luomisesta ja miettiä prosessit valmiiksi. Vinkkejä löytyy Tietoturvailmoitus.fi-sivulta.

Etsimiseen voi myös kannustaa – esimerkiksi Espoon kaupunki on valjastanut tähän lukiolaisiaan. Edistyneempi versio olisi niin kutsuttu bug bounty -järjestely, jossa kunta maksaisi hakkereille aukkojen löytämisestä. Kunnilla on valtava määrä kriittistä dataa, joka ei saisi päätyä vääriin käsiin, Uusitalo sanoo.

–Veikkaan, että bug bounty palvelisi koko yhteiskuntaa aika hyvin.
Sitä odotellessa Team ROTin hyväntekeväisyys saa jatko-osan nimeltään kouluhaaste, jossa kohderyhmänä ovat lukiot, ammattikoulut, ammattikorkeakoulut ja yliopistot.

3. Ikä ei ole ongelma, jos niin päätetään

Digihype on herättänyt myös huolta siitä, pysyvätkö kaikki kyydissä. Miten käy esimerkiksi ikääntyneiden ja vammaisten, kun sosiaali- ja terveyspalveluja digitalisoidaan?

Hyvin, jos heidän osallistaminen vain pidetään mielessä palveluja kehitettäessä, sanoo Tampereen ammattikorkeakoulun sote-muutokseen erikoistunut lehtori ja asiantuntija Taru Lehtimäki.

–Hyvinkin iäkkäät ihmiset pystyvät ottamaan kantaa, jos menetelmä on suunniteltu sellaiseksi, että sillä on tarkoitus pystyä itse ottamaan kantaa asioihinsa.

Lehtimäki on ollut mukana hankkeissa, joissa on tarkasteltu sote-palvelujen digitalisaatiota erityisryhmien näkökulmista. Hänen mukaansa digipalvelujen kehittäminen esimerkiksi ikääntyneille tyssää usein jo ennakkoluuloihin siitä, ettei ”meidän äiti” osaa käyttää tietokonetta tai älypuhelinta.

–Vähitellen alkaa olla aika hyvää näyttöä siitä, että ikäihmiset voivat olla joissain digitaalisissa palveluissa jopa suurin käyttäjäryhmä. Eli meillä ei voi ikäkategorisoida.

Ikää huolestuttavampana tekijänä Lehtimäki pitää sitä, onko kaikilla varaa nettiyhteyteen tai älypuhelimeen.

Digitaalisuus voi tuoda myös vammaisille uudenlaisia osallistumisen mahdollisuuksia, jos esimerkiksi palveluja visualisoidaan kuvin. Puhumattakaan siitä, jos robotti oppii tulkitsemaan vammaista ja auttaa häntä ilmaisemaan itseään.

Lehtimäen mielestä on selvää, että erityisryhmät eivät ole kaupallisten toimijoiden näkökulmasta kiinnostavia.

–Meidän pitäisi nähdä kasvava volyymi ja varmaan osittain julkisin rahoin pystyä tukemaan palveluiden kehittämistä ja nimenomaan kantaa ottamisen mahdollisuutta.

Lehtimäki korostaa, että digitaaliset sote-palvelut eivät koskaan täysin korvaa perinteisiä, eikä se ole tarkoituskaan. Pitkällä tähtäimellä digitalisoiminen voi mahdollistaa perinteisten sote-palvelujen tuottamisen entistä paremmin, mutta ensin täytyy varmistaa, että resurssit riittävät jatkossakin edes nykyiseen tasoon, hän sanoo.

–Meillä ei ole sellaista vaihtoehtoa, että pidetään meidän hyvinvointipalvelumme sellaisina kuin ne ovat nyt. Siihen ei raha riitä eivätkä ihmiset.

Tästä huolimatta kuntien pitäisi Lehtimäen mukaan olla nyt kriittisiä digipalvelujen ostajia: arvioida niiden vaikuttavuutta ja käytettävyyttä tarkasti ja välttää tekemästä liian pitkiä sopimuksia, jotta kunnat pääsevät liittymään esimerkiksi tulevaisuuden maakuntien yhteisiin palveluihin.

–Kyllä kuntien näkökulmasta yhteistyössä on nyt voimaa.

4. Digi murtaa maantieteellisiä rajoja

Uudenlaisesta yhteistyöstä on saatu hyviä kokemuksia kuntien rakentamisen lupapalveluissa, joista suurin osa kulkee nykyään Lupapisteen läpi.

Lupapiste on digipalvelu, jonka kautta voi hakea rakennetun ympäristön lupia ja hoitaa niihin liittyvän viranomaisasioinnin sähköisesti. Palvelu sai alkunsa valtakunnallisesta sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmasta. Nykyään kunnat ostavat palvelun Evoltalta, ja mukana on lähes 200 kuntaa.

Evoltan liiketoimintajohtaja Ilkka Mattilan mukaan vielä paperimaailmassa elävät ovat enimmäkseen pienimpiä kuntia, joissa lupahakemuksia tulee hyvin vähän. Vähänkään isommissa kunnissa keskitetyn palvelun hyöty tulee Mattilan mukaan siitä, että kaikki rakennuslupiin liittyvä tieto on saatavilla yhdessä paikassa ja asiakaspalvelu siten helpompi organisoida. Kustannushyötyjä saadaan esimerkiksi siitä, piirustusten käsittely ja arkistointi tehdään sähköisesti.

–Kaikki näkevät asiat, mitä siellä on keskusteltu, mitä materiaalia on toimitettu, mitä on luvattu ja pyydetty. Kaikki on siellä sen sijaan, että ne olisivat tarkastajien omissa sähköposteissa.

Lupapisteen kaltaisella digitaalisella yhteistyöllä on myös syvällisempiä, kuntien resurssien tehostamiseen liittyviä mahdollisuuksia. Mattila ottaa esimerkiksi Keski-Uusimaan, jonka kunnat ovat päättäneet tiivistää yhteistyötään rakennusvalvonnassa. Hyvinkää ja Järvenpää käytännössä jakavat jo työvoimaansa kummankin kiireen ja hankkeiden vaativuuden mukaan.
Evolta on kannustanut yhteistyöhön järjestämällä tapaamisia ja verkostofoorumeja. Mattilan visiossa siintää jo aika, jolloin rakennuslupien käsittely ei seisahtuisikaan heinäkuun lomasesongin takia.

–Ehkä jonain päivänä pystyttäisiin järjestämään se niin, että kunnat olisivatkin vähän eri aikaan lomilla ja pystyisivät hoitelemaan toistensa lupia.

Vetovoimainen Jyväskylä satsaa liikuntaan

Miten Jyväskylän kaupungilla menee?

Meillä menee aika hyvin, monellakin mittarilla. Kaupungin vetovoima on erittäin kova. Viime vuonna maan sisäistä muuttovoittoa tuli noin 900 henkilöä, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Kaupungin väkiluku kasvoi yli 1 200 hengellä eli lähes prosentilla.

Myös uusia asuntoja valmistui kaupunkiin ennätysmäärä, noin 2 000 kappaletta. Tämä kertoo aikamoisesta rakentamisen aktiivisuudesta.

Kaupungin talous on ollut kahdessa edellisessä, vuosien 2016 ja 2017 tilinpäätöksessä tasapainossa. Tasapaino näyttäisi jatkuvan 2018 tilinpäätöksessä ja kuluvan vuoden talousarviokin on tasapainoinen.

Yksi suurimmista hankkeistamme eli liikunnan ja hyvinvoinnin osaamiskeskittymä Hippos2020 etenee suunnitellusti. Nyt näyttää siltä, että useamman vuoden kestävät rakennustyöt voisivat alkaa ensi syksynä.

Mitkä ovat Jyväskylän vahvuudet?

Yksi Jyväskylän ehdottomista vahvuuksista on opiskelijavaltaisuus. Oppilaitoksemme, Jyväskylän yliopisto, ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia ovat suosittuja ja tuovat hyvää sykettä kaupunkiin. Opiskelijoiden suuri osuus väestöstä leimaa kaupunkia ja sen tunnelmaa, täällä on eloisa ilmapiiri.

Jyväskylä on sopivan kokoinen kaupunki, ei liian suuri eikä liian pieni. Muuttohalukkuustutkimuksissa kaupunki on ollut kärkipäässä. Jyväskylää pidetään hyvänä kaupunkina.

Myös liikunta ja urheilu kuuluvat ehdottomasti vahvuuksiimme. Yksi kaupunkimme strategian neljästä kärjestä on olla Suomen liikuntapääkaupunki, ja tämän tavoitteen arvoisia pyrimme jatkossakin olemaan. Hippos-osaamiskeskittymän lisäksi kaupungin tavoitteena on lisätä asuinympäristöjen liikkumismahdollisuuksia, luoda mahdollisuuksia elinikäiseen liikkumiseen sekä kehittää uudenlaisia yhteistyö- ja palvelumalleja.

Mitkä ovat Jyväskylän suurimmat haasteet?

Talous on jatkuva haaste, rahareikiä on nähtävissä joka puolella. Talouden tasapainossa pysymisen eteen on tehtävä paljon töitä yhdessä päättäjien kanssa.

Työttömyysluvut ovat Jyväskylässä melko korkeat, kuten monella muullakin paikkakunnalla. Meillä opiskelijoiden suuri osuus kaupunkimme väestöstä vaikuttaa myös varmasti työttömyyslukuihin. Vihdoin työttömyys on hieman taittunut laskuun. Usein opiskelijat haluaisivat jäädä töihin Jyväskylään, mutta kaikki eivät valitettavasti työllisty kaupunkiin.

Myös Jyväskylän liikenteellinen asema aiheuttaa päänvaivaa. Kaupungin maantieteellinen sijainti on hyvä, mutta liikenneyhteyksiä pitäisi kehittää nopeammiksi. Tunnin juna Tampereelle olisi erittäin tarpeellinen!

Lisäksi kohtuuhintaisten asuntojen puute vaivaa Jyväskylääkin. Markkinat tuntuvat tuottavan vain sijoitusasuntoja ja yksiöitä. Mistähän tähän löytyisi lääke?

Miten Jyväskylässä varaudutaan maakunta- ja sote-uudistuksen kiemuroihin?

Olemme olleet aktiivisesti mukana soten valmistelussa. Seuraamme tietysti tarkasti tilannetta ja valmistaudumme siihen, ettei sote toteudukaan suunnitellussa aikataulussa. Olemme pohtineet myös vapaaehtoista kuntayhtymää yhtenä vaihtoehtona.

Jyväskylään on valmistumassa uusi sairaala, johon on tulossa myös perusterveydenhuollon sairaansijoja. Niiden käsittely riippuu siitä, mitä koko sote-uudistukselle tapahtuu. Lakien läpimenosta riippumatta paljon konkreettisia asioita on ratkaistavana.

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi? 

Ylioppilaaksi tulon jälkeen kävin Lahdessa maanviljelyskoulun ja valmistuin maanviljelysteknikoiksi. Sen jälkeen opiskelu alkoi kiinnostaa ihan uudella tavalla. Valmistuin Jyväskylän yliopistosta ja olin onnekas, että sain jäädä tänne töihin. Opintojen jälkeen tein Jyväskylän kaupungille päivähoidon tarveselvityksen, silloin kunnallinen päivähoito oli vasta alkamassa. Tämän jälkeen olin sairaanhoitopiirillä eri taloustehtävissä noin kymmenen vuotta, minkä jälkeen siirryin kaupungin leipiin. Ensin toimin terveyskeskuksen talouspäällikkönä, sitten kaupungin taloussuunnittelupäällikkönä ja talousjohtajana 2000-luvun alkupuolelta asti.

Minkä kirjan luit tai minkä elokuvan katsoit viimeksi? 

Jonkun verran tulee luettua. Viimeksi luin joululahjaksi saamani kirjan, Mikko Paasin Sukellus valoon. Kirja oli erittäin mielenkiintoinen, koska itsekin harrastan sukellusta. Siksikin se oli ihan pakko lukea!

Kenet kollegasi haluaisin nähdä haastateltavana seuraavassa Huomisen tekijöissä?

Seuraavaksi haluaisin nähdä palstalla Tampereen kaupungin talousjohtajan Jukka Männikön. Suuret kaupungit tekevät melko tiiviisti yhteistyötä, hän on sitä kautta minulle tuttu mies.

Määrätietoisuus vahvistaa kuntalaisten luottamusta tulevaan

Koko uransa julkisen sektorin parissa työskennellyt Tuomas Aho on viime vuodet keskittynyt kuntasektorin juridisiin haasteisiin. Tällä hetkellä miestä työllistävät eniten maakunta- ja sote-uudistukseen liittyvät kilpailutukset ja ulkoistukset, potilastietojärjestelmiin liittyvä juridiikka, erilaiset kiinteistöjärjestelyt sekä julkisen rakentamisen hankkeet.

– Olen saanut viime vuosien aikana hyvin läheltä seurata, minkälaista epävarmuutta sote-uudistuksen pitkittyminen on tuonut kuntiin ja sairaanhoitopiireihin sekä niiden päätöksentekoon. Kaikkien toiveissa on, että asiaan saataisiin pian joku selkeys, Aho sanoo.

Ahon mukaan huoli on suurin maakuntien pienissä kunnissa, jotka pelkäävät joutuvansa uudistuksessa säästöjen kohteeksi. Pitkään jatkunut epätietoisuus on avannut markkinoita yksityisille palveluntarjoajille.

– ­Pienillä paikkakunnilla pelätään palvelujen kaikkoamista maakuntien keskuskaupunkeihin. Peruspalvelujen säilyminen lähellä on haluttu varmistaa ainakin joksikin aikaa eteenpäin tekemällä sopimuksia yksityisten palveluntuottajien kanssa. Tämä on kuntalaisten näkökulmasta ymmärrettävää.

Pitkään jatkunut sotevellonta tuskastuttaa myös Ahoa.

– Useat soteen linkitetyt uudistukset olisi voitu toteuttaa jo nykyisen lainsäädännön puitteissa. Muutoksia olisi voitu tehdä myös vapaaehtoisesti, niiden tarve on ollut tiedossa. Nyt olisi tärkeää varmistaa, että julkinen sotepalvelujen tuotanto saadaan järjestettyä tehokkaasti, sanoo Aho, joka kertoo myös pohtineensa julkisomisteisen soteyhtiön mallia.

Uusille sopimusmalleille on tarvetta

Soteen liittyvän juridiikan lisäksi kunnissa on viime aikoina kaivattu runsaasti apuja kiinteistöihin ja rakentamiseen liittyvissä sopimuksissa. Uutisotsikoiden kestoaiheeseen, sisäilmaongelmiin, etsitään ratkaisuja ympäri Suomen. Ongelmat eivät rajoitu vain vanhoihin rakennuksiin, uusienkaan rakennusten laatu ei aina ole toivotulla tasolla. Aho näkee kasvaneen korjausvelan ja sisäilmaongelmien yhdeksi syyksi myös säästöt kunnossapidossa. Uusissa rakennuksissa laatuongelmiin johtaa usein kiire.

– Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tilaaja joutuu aina maksajaksi, vaikka ongelma olisi rakentamisessa. Siksi kaivattaisiin uusia sopimusmalleja, joilla osaoptimointi saataisiin eliminoitua ja löytyisi laadukas ja kohtuuhintainen tapa rakentaa. Allianssimalli on esimerkki tällaisesta, sitä pitäisi kehittää myös pienempiin julkisiin urakoihin soveltuvaksi.

Päättäjiä uudet rahoitus- ja toteutusmallit saattavat epäilyttää, jos niistä ei ole riittävästi tietoa.

– Aikaisemmasta poikkeavat mallit, joissa yritys kantaa aiempaa suuremman vastuun rakennuksen kunnossapidosta voidaan tulkita yksityistämiseksi, mistä ei ole kysymys. Uusia malleja kannattaisi ottaa rohkeasti käyttöön, Aho kannustaa.

Yksi uusimmista julkisen hankintamenettelyn muodoista on innovaatiokumppanuus, joka kannustaa tiiviiseen yhteistyöhön tilaajien ja tarjoajien välillä. Mallissa tilataan ensi vaiheessa kehitystyötä, joka tähtää sellaiseen tuotteeseen, palvelukonseptiin tai jopa uuteen rakennushankkeeseen, jota ei sellaisenaan tiedetä löytyvän markkinoilta.

– Innovaatiokumppanuus on hyvä esimerkki uudenlaisista julkisen kilpailuttamisen malleista. Haluaisin löytää myös uusia, innovatiivisia sopimusjuridisia malleja, joilla ongelmiin voitaisiin puuttua, kertoo Aho, joka teki taannoin Tekesille (nyk. Business Finland) Innovaatiokumppanuutta koskevan käsikirjan.

Turha epäröinti pois!

Suomi ja sen paikkakunnat ovat viimeisen viiden vuoden aikana tulleet Tuomas Aholle tutuksi – hänen asiakkaanaan on kuntia Etelä-Karjalasta Lappiin. Usein matkaseurana on Kuntarahoituksen tytäryhtiö Inspiran toimitusjohtaja Anssi Wright.

– Joitain vuosia sitten tunnistimme, että meillä on Inspiran kanssa toisiamme täydentävää osaamista; Inspira tuo projekteihin taloudellisen osaamisen, me juridisen. Lisäksi meitä yhdistää sotesektorin tuntemus ja toiminnan valtakunnallisuus, Aho kertoo yhteistyöstä.

Hän kokee olevansa etuoikeutettu voidessaan tehdä työtä kuntien kanssa ympäri Suomen ja tutustua eri paikkakuntien arkeen ja päätöksentekoon. Mitä hän sitten ajattelee päätöksenteosta suomalaisissa kunnissa?

– Kunnissa epäröidään usein turhaan. Päätöksenteossa pitäisi luottaa hyvään valmisteluun ja edetä määrätietoisesti. Tunnistettuja, kuntaa hyödyttäviä asioita täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti, jotta luodaan kuntalaisille uskoa tulevaisuuteen. Kuntien kannattaisi panostaa entistä enemmän elinvoimaan. Siellä on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Olisi myös tärkeää, että kaikilla alueilla olisi riittävästi käytössään osaamista.

Myös yhteistyössä olisi Tuomas Ahon mielestä kehittämisen varaa.

– On harmillista, että energiaa kuluu paljon turhaan vastakkainasetteluun pienten ja suurien, etelän ja pohjoisen välillä. Vastakkainasettelun sijaan pitäisi yrittää löytää vahvuuksia ja viedä asioita eteenpäin yhdessä.

Turun T3 – Uuden ajattelun sairaalamaailma valmistuu 2021

”Kestää junan törmäyksen”, uutisoi Yle kesäkuussa 2018. Puolitoista vuotta aiemmin uutisten sävy oli toinen: Helsingistä Turkuun johtavan rauta- ja moottoritien päälle rakennettavan uuden T3-sairaalan betonikannen perustus- ja pystyrakenteissa oli huomattu virheitä. Betoni oli liian haurasta, eikä sen lujuuden arvioitu enää kestävän mahdollisen törmäyksen aiheuttamaa rasitusta. Purku- ja korjaustyöt aloitettiin heti, mutta lujuusongelmaista betonia oli ehditty valaa jo lähes 3 000 kuution edestä. Rakentamisessa jouduttiin ottamaan aimo loikka taaksepäin.

”Kertaalleen tehtyjen rakenteiden purkaminen ja uudelleenrakentaminen viivyttää valmistumista noin kymmenellä kuukaudella. Urakoitsija vastaa purkamisen ja uudelleenrakentamisen kustannuksista, mutta viivästyksestä syntyy myös sairaanhoitopiirille merkittäviä kustannuksia. Tapaus on tietenkin harmillinen, mutta saimme onneksi neuvoteltua kustannuksia ja joustavan rahoituksen”, kertoo hankejohtaja Timo Seppälä.

Nyt työmaalta kuuluu jälleen hyviä uutisia. Uusi betonikansi on tarpeeksi luja ja paikallaan, ja uusi sairaala valmistuu syksyllä 2021. Uudisrakennukseen sijoitetaan huonokuntoisen, 1960-luvulta asti palvelleen U-sairaalan keskeisiä toimintoja, kuten lasten ja nuorten sairauksien hoito, synnytykset ja naistentautien hoito, korva-, nenä- ja kurkkutautien hoito sekä sairaanhoidollisia tukipalveluita, kuten kliininen neurofysiologia ja kuvantaminen.

Kiinteistöleasingilla joustavaa rahoitusta

Alkuperäinen hankesuunnitelma uudesta T3-rakennuksesta sai hyväksynnän vuonna 2014. Jättihankkeessa on mukana useita yhteistyökumppaneita. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirille kuuluva projekti sijaitsee Turun kaupungin maalla. Uuden sairaalan alta kulkevat puolestaan rautatiekiskot ja vilkas Turku-Helsinki moottoritie.

Kolme vuotta sitten yhteistyöhön tuli mukaan myös Kuntarahoitus hankkeen rahoittajana. T3-sairaala on poikkeuksellinen hanke paitsi arkkitehtuurinsa myös rahoituksensa näkökulmista. Se päädyttiin rahoittamaan joustavalla kiinteistöleasingilla.  

Turun T3 - Uuden ajattelun sairaalamaailma

”Vuonna 2012 käynnistyneessä talouden vakauttamisohjelmassa sitouduimme sairaanhoitopiirissämme 200 miljoonan lainakannan maksimiin. Suuren investointiohjelmamme vuoksi velkaantumisasteemme oli jo varsin korkea. Halusimme pienentää jälleenrahoitukseen liittyvää hintariskiä, mutta pitää rahoitusmallin kuitenkin vertailukelpoisena oman taseemme rahoitukseen nähden. T3-sairaalahanke oli välttämätöntä aloittaa, ja siksi valitsimme Kuntarahoituksen tarjoaman joustavan kiinteistöleasingin”, kertoo sairaanhoitopiirin johtaja Leena Setälä.

T3-sairaalahanke on Kuntarahoituksen ensimmäinen kiinteistöleasingilla toteutettu sairaalahanke.

Kiinteistöleasing on joustava vaihtoehto perinteiselle taselainalle. Leasing-rahoituksella kustannukset jakautuvat pitkälle aikavälille, eikä investointi rasita tasetta, kuten taselainalla rahoitettaessa.

”Toimimme käytännössä T3-sairaalan rahoittajana ja omistajana. Sairaanhoitopiiri on kilpailuttanut kohteen rakentamisesta vastaavan urakoitsijan ja vuokraa meiltä leasing-sopimuksella kohteen sen valmistuttua”, avaa Kuntarahoituksen osastonjohtaja Kirsi Räbinä.

T3-sairaalan kaltaisen pitkän rakennusaikavälin hankkeessa myös rahoitus on pohdittava pitkällä tähtäimellä. Kahdeksankerroksinen, kokonaispinta-alaltaan noin 55 000 neliömetrin uudisrakennuksen vastikään päivitetty hintalappu on noin 190 miljoonaa euroa.

Hankesuunnitelmassa projektin kustannukset on arvioitu vuoden 2014 tarjoushintaindeksin mukaisesti. Rakentamisen kustannustaso oli tuolloin kuitenkin täysin erilainen kuin mitä se tulee olemaan vuonna 2021, johon asti T3-sairaalan rakentaminen ja rahoitus jatkuvat. Rakennuskustannusten ennakoitua nopeamman nousun ja betoniongelmasta johtuvan sairaalan valmistumisaikataulun pitkittymisen vuoksi hankkeen rahoitusta oli tarkasteltava uudelleen. Kesällä 2017 seurasi budjettineuvottelu.

”Kävimme läpi hankkeen kustannuksia, rakennuskustannusindeksien kehittymistä tulevina vuosina ja lisäkustannuksia aiheuttaneet tekijät, kuten betoniongelmat. Joustava rahoituksen uudelleenneuvottelu oli voitto hankalassa tilanteessa”, Setälä kiittelee.

Puuttuva palanen yhdistää kokonaisuudeksi

Suomen sairaalakanta on tullut vaiheeseen, jossa se vaatii myös rakennusteknisesti uusia ratkaisuja. Uudet tekniset mahdollisuudet ja tarpeet vaativat tarkkaa suunnittelua ja hieman myös ennustajan lahjoja.

”Sairaalan on kestettävä aikaa, ja sen on kyettävä palvelemaan paitsi tämänhetkisiä myös tulevaisuuden terveydenhoidon tarpeita. Suunnittelussa on otettu huomioon demografisia tekijöitä, tulevaisuuden sairauksia ja tilojen toimivuutta”, Setälä sanoo.

Uuden T3-sairaalan kunnianhimoinen ja näyttävä sijainti ei ole vain arkkitehtoninen intohimo. Nopeiden kulkuyhteyksien päälle sijoitettu sairaala helpottaa pääsyä sairaalaan ulkoa tuleville, mutta tuo myös sairaalan sisällä synergiaetuja. T3 muodostaa jatkumon sairaalan muiden osien kanssa. Samassa pihapiirissä komeilevat 1930-luvulla rakennettu A-sairaala sekä Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tilat eli niin sanottu Medisiina D. Tuleva kampusalue mahdollistaa muun muassa opetuksen ja tutkimuksen kiinteän yhteistyön sekä tilojen jakamisen opiskelijoiden ja sairaalan välillä.

”Siinä missä aiemmin rauta- ja moottoritie halkoi sairaala-aluetta ja erotti yksiköitä toisistaan, nyt ne yhdistyvät toimivaksi kokonaisuudeksi”, toiminnallisen suunnittelun hankejohtaja Riikka Aaltonen kertoo.

Suunnittelun lähtökohtana ovat olleet eri toiminallisuuksien synergiaedut.

”Haemme toiminnallisia uudistuksia, jotka vähentävät esimerkiksi tarpeetonta tavara- ja ihmisliikennettä. Uusi yhteys mahdollistaa esimerkiksi leikkaussalien toimimisen samassa talossa yhtenä leikkausosastona. Tämä hyödyttää sekä potilaita että henkilökuntaa”, Aaltonen jatkaa. 

Yhdistyminen on merkittävä asia paitsi toiminnallisuuden myös symboliikan näkökulmasta: T3 on sairaala-alueen puuttuva palanen.

Miltä uuden ajattelun sairaala näyttää?

Sairaalakokonaisuutta on ohjannut kolmen t:n periaate. Rakennuksen pitää olla terve, turvallinen ja toimiva. Tämän lisäksi on haluttu haastaa se, miltä sairaala näyttää ja tuntuu. Uuden sairaalan halutaan olevan myös visuaalisesti kaunis ja viihtyisä.

Arkkitehti Mikko Sinervo arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy:stä vastaa sairaalan visuaalisesta ilmeestä. Suunnittelu lähti tarinasta, jonka Sinervo loi yhdessä sairaalahankkeen taidehankinnoista vastaavan TaT Matti Tainion kanssa.

Turun T3 - Uuden ajattelun sairaalamaailma

Valmistuvan sairaalan tarina perustuu saaristomaisemaan, jossa sairaala on saari ja alla vilisevä moottoritie on virtaavaa vettä. Talon huipulta ympäristöä valaisee majakka. Sairaalan katolle rakennettava konehuone valaisee ympäristöä.

Tarina jatkuu sisätiloissa, ja siihen kuuluvat saaren eläimet. Tunnuseläimillä on kahdenlainen tehtävä: ne antavat mukavaa ajateltavaa ja toimivat opasteina. Talossa on rakenteellisesti kaksi isoa valoaulaa, jotka ovat lattiasta kattoon lasia.

”Miksi sairaalan pitäisi näyttää sairaalalta? T3 mullistaa ja rikkoo monia raja-aitoja. Uudet tilat mahdollistavat myös taidetta ja kulttuuria eli juuri niitä asioita, jotka tekevät paikasta viihtyisän sekä työntekijöille että potilaille”, Aaltonen summaa.

Minna Karhunen luotsaa Kuntaliittoa monien muutosten edessä

Minna Karhunen valittiin marraskuussa Kuntaliiton uudeksi toimitusjohtajaksi. Valinnan perusteina olivat vahva kuntaosaaminen sekä julkishallinnon tuntemus. Karhusta perusteellisemmin ei juuri kunta-alaan ja julkishallintoon voisi perehtyäkään. Hän on toiminut urallaan niin kunnassa, kuntayhtymässä kuin valtiolla sekä luottamushenkilön että virkamiehen roolissa.

Kuntaliittoon Karhunen siirtyi Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan tehtävästä ja on ensimmäinen nainen liiton johdossa. Karhunen haki tehtävään, sillä hän näkee Kuntaliiton toimitusjohtajan työn suomalaisessa yhteiskunnassa ja paikallisyhteisöjen näkökulmasta merkityksellisenä.

– Olen pohjimmiltani ja sielultani kuntaihminen. Kulunutta neljää vuotta ja kansanedustaja-aikaa lukuun ottamatta olen tehnyt lähes koko urani kuntapuolella. Kunta-asiat ovat minulle tärkeitä ja Kuntaliiton toimitusjohtajana voin hyödyntää kaikkea kokemustani minulle tärkeiden asioiden eteen.

Kehittyviä palveluita kentän eriytyviin tarpeisiin

Kuntaliiton rooli on Karhusen mukaan muutoksessa, johon vaikuttavat paitsi kuntakentän eriytyminen, myös maakunta- ja soteuudistuksen tuleva kohtalo. 

–  Tietysti me kaikki jännitämme, miten maakunta- ja soteuudistuksen kanssa käy. Se määrittelee pitkälti kuntakentän ja Kuntaliiton tulevaisuutta. Maakuntien Suomi olisi hyvin erilainen kuin tämän päivän kuntien Suomi, Karhunen sanoo.

Uudistuksen toteutuessa yksi ratkaistava seikka on myös se, miten mahdollisten maakuntien edunvalvonta ja asiantuntijatuki tulevaisuudessa järjestetään ja mikä on Kuntaliiton suhde tuleviin maakuntiin.

– Se on ristiriitainen kysymys, johon en ole halunnut ottaa vielä kantaa. Toisaalta olisi hölmöä hukata se osaamispohja, mikä on tehty maakuntien sosiaali- ja terveyspalveluita varten, mutta on myös pohdittava, onko kunnilla ja maakunnilla kovin erilaiset intressit, Karhunen miettii.

Maakunta- ja soteuudistuksen ohella jo pitkään jatkunut kuntakentän eriytyminen tuo haasteita Kuntaliiton tehtävään edunvalvojana. Esimerkiksi julkisuudessa on noussut keskusteluun se, ajaako Kuntaliitto enää kaikkien jäsentensä asiaa.

Karhunen näkee, että Kuntaliiton olemassaololla on vain yksi tavoite: palvella jäseniä mahdollisimman hyvin. Jotta tämä toteutuisi, tarvitaan uudistumista, jolla varmistetaan, että tarjottavat palvelut vastaavat entistä paremmin toimintaympäristön vaateisiin ja kuntakentän erilaisiin tarpeisiin.

– Meidän on muututtava, jotta voimme palveluillamme tuottaa lisäarvoa jokaiselle kunnalle. Ei ole järkevää luopua kuntien yhteistoiminnasta ja asiantuntijuuden rakentamisesta Kuntaliittoon, mutta asiakaspalvelun tavat tulevat olemaan tulevaisuudessa hyvin erilaisia.

Karhunen painottaa, että Kuntaliiton uudistus- ja kehitystyö tehdään yhdessä kuntien kanssa. Hän nimeääkin tärkeäksi tulevaisuuden tehtäväkseen dialogin lisäämisen.

– Tarvitaan keskustelua jäsenien kanssa siitä, mitä he haluavat. Me haluamme tarjota Suomen parhaan asiantuntemuksen niihin haasteisiin, joita kunnat tulevaisuudessa kohtaavat. Välillä on tunne, että kunnat unohtavat, että Kuntaliitto on yhtä kuin kunnat. Jos toimintaamme ollaan tyytymättömiä, sitä pitäisi muuttaa sisältä päin, hän muistuttaa.

Karhunen katsoo, että esimerkiksi kuntaverkostot ovat tulevaisuudessa yksi avain Kuntaliiton palveluiden kehittämiseen kuntien erilaisia haasteita vastaaviksi.

– Kuntaliitto toimii jo nyt suurten kaupunkien, seutukaupunkien, kehyskuntien ja maaseudun kuntien muodostamien kuntaverkostojen fasilitaattorina. Tätä toimintaa tulemme tulevaisuudessa vahvistamaan ja palvelemaan erilaisia verkostoja, hän selventää.

Hyvinvointi luodaan lähellä ihmistä jatkossakin

Puhuttaessa kuntasektorin tulevaisuudesta, Karhunen innostuu, sillä hän näkee kuntien tulevaisuuden valtavan mielenkiintoisena. Monien kuntaihmisten ripotellessa maakunta- ja sotetuhkaa päälleen, antaa mahdollinen uudistus Karhusen mielestä kunnille myös resursseja panostaa elinvoimaisuuteen ja kuntalaisten hyvinvointiin sekä tilaa mielenkiintoisten paikallisyhteisöjen kehittymiselle.

– Jos ajatellaan, että suomalainen elinvoima ja hyvinvointi on rakennettu kunnissa, niin se rakennetaan mielestäni niissä vastakin. Ihmisten, erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointi luodaan kunnissa, lähellä ihmistä. Peruskunnassa tehtävät ratkaisut perheiden tukemisessa, osaamisen kehittämisessä, yhdyskuntasuunnittelun, -tekniikan ja infrastruktuurin kysymyksissä ovat kauhean tärkeitä koko Suomen tulevaisuuden kannalta. Kyllä kuntapäättäjille siis jatkossakin löytyy mielenkiintoisia haasteita, Karhunen vakuuttaa.

Myös globaalit muutokset heijastuvat suomalaiseen kuntasektoriin. Karhunen viittaa Ruotsin vastikään uudelleenvalitun pääministerin Stefan Löfvenin hallitusohjelmaa esittelevään puheeseen, jossa hän nimesi maan hallituksen suurimmiksi haasteiksi ilmastonmuutoksen ja maahanmuuton kysymykset.

– Nämä haasteet ovat isoja myös meillä Suomessa ja ne ratkotaan nimenomaan kunnissa. Jos ajattelemme esimerkiksi ilmastokysymyksiä, ne liittyvät vahvasti infrastruktuuriin, rakentamiseen ja liikenteeseen. Niiden ratkaisut ovat kuntien käsissä esimerkiksi kaavoituksen, joukkoliikenteen ja ympäristöluvituksen kautta.

Samoin pakolaisuuden ja työperäisen maahanmuuton kysymyksiin voidaan Karhusen mielestä vaikuttaa kotouttamisen ja osaamisen kehittämisen kautta ratkaisevasti juuri kunnissa.

– Reunaehdot kaikelle tälle luo tietysti elinkeinoelämän ja työllisyyden tilanne globaalissa taloudessa, jotka määräävät sen, millaisia työpaikkoja ja verotuloja kuntiin kehittyy, hän huomauttaa.

Tulevaisuudessa tarvitaan rohkeita päätöksiä

Karhusen mielestä kunnissa pitää pystyä tekemään tulevina vuosina esimerkiksi ilmastonmuutosta ajatellen sellaisia vaikeita päätöksiä, jotka ovat välttämättömiä, ja joita ihmiset odottavat.

– Olen itse kriittinen kuluttaja, mutta odotan, että siellä missä ratkaistaan isoja kysymyksiä, pystytään tekemään vielä vaikuttavampaa ympäristötyötä, kuin mitä itse teen pienillä valinnoilla arjessa. Oikeasti maailma pelastetaan siellä, missä syntyy teollinen tuotanto ja yhdyskuntarakenteen sekä liikkumisen ratkaisut.

Muutenkin Karhunen peräänkuuluttaa kuntapäättäjiltä lisää rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka eivät välttämättä miellytä kaikkia.

– Esimerkiksi kustannusrakenteemme ei kestä sitä, että kaikissa kunnissa on tulevaisuudessa kaikki palvelut, vaan palvelurakenteen pitäisi pystyä joustamaan sen mukaan, millainen väestötilanne on. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, eikä helppoja päätöksiä ole luvassa, hän sanoo.

Myös valtakunnan päättäjille Karhunen lähettää samoja terveisiä.

– Mikäli maakunta- ja soteuudistus toteutuu suunnitellusti, toivon, että se myös toimii suunnitellusti ja vähentäisi palveluiden kustannuksia.

Tämä vaatii hänen mukaansa rakennemuutosten ohella myös vastuullista päätöksentekoa. – Kyllä ihmisillä, jotka ovat lähteneet viemään maakunta- ja soteuudistusta eteenpäin, on myös iso vastuu tavoitteiden toteutumisessa. Ne eivät toteudu pelkkiä rakenteita muuttamalla, vaan vaativat kipeitä päätöksiä.

Yhteistyöllä kohti parempaa ymmärrystä

Karhusen mukaan yhteistyö kuntia palvelevien organisaatioiden välillä on tärkeää, sillä eri tavoitteisiin perustetuilla kuntakentän toimijat ovat toisilleen elintärkeitä.

– Kuntaperhe on juuri oikea termi kuvaamaan kuntia palvelemaan perustettuja organisaatioita, sillä kaikkien työ on sidoksissa toisiinsa. Yhteistyön on kuitenkin oltava aitoa, rehellistä ja luottamukseen perustuvaa, hän painottaa.

Tulevaisuudessa yhteistyön kuntakentän toimijoiden välillä korostuu etenkin tiedon ja osaamisen jakamisessa.

– Meidän on toimittava samansuuntaisesti. Yhdessä pystymme tukemaan toisiamme, tunnistamaan tulevaisuuden haasteita sekä rakentamaan käsityksen toimintaympäristön muutoksesta, Karhunen pohtii.

 

Aistit auki maailmalle, fokus omassa kentässä

Yhdysvaltojen taloudella menee lujaa, mutta kasvun odotetaan hidastuvan. Vaikka oppositiopuolue demokraatit saavutti marraskuisissa vaaleissa enemmistön edustajainhuoneessa, tämä tuskin saa presidentti Trumpia muuttamaan linjaansa. Poliittiseen maailmanrauhaan liittyvä epävarmuus kasvaa siis todennäköisesti edelleen. Rahan hinta seuraa rauhattomuutta ja korkotaso tullee nousemaan.

Eurooppaan epävakautta tuo velkainen Italia, jonka budjettiehdotuksen Euroopan komissio hylkäsi lokakuussa liian suuren alijäämän vuoksi. Korkeampi velkasuhde euroalueen maista on vain valtavat hätälainat saaneella Kreikalla. Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous. Mikäli Italia ei pysty löytämään EU:ta tyydyttävää ratkaisua, markkinat saattavat reagoida voimakkaasti, mikä heijastuisi väistämättä myös Suomeen.

Toinen suuri kysymysmerkki Euroopassa on Brexit. Vielä ei ole varmuutta, saadaanko sopimus EU:n kanssa aikaan ennen kuin ero Euroopan unionista maalikuussa koittaa. Mahdollinen ero ilman sopimusta heijastuu suomalaistenkin vientiyritysten toimintaan, kun kauppaan vaikuttaisivat WTO:n sääntöjen mukaiset tullit, mikä aiheuttaisi yrityksille lisää kuluja. Brittiyritykset ovat jo varautuneet hintojen nousuun ja jotkut niistä etsivät tuontituotteille kotimaisia vaihtoehtoja.

Kotimaassakin jännitysmomentteja riittää. Epävarmuus maakunta- ja soteuudistuksen toteutumisesta jatkuu. Vaikka sote menisi läpi nykyisellä ehdotuksella, kuntien investointitarve pysyy lähes ennallaan.

Kasvavien keskusten tarve panostaa kaupunkisuunnitteluun ja infraan ei vähene, päinvastoin.

Asuntoja, myös kohtuuhintaisia tarvitaan, jotta yritysten työvoiman saatavuus turvataan. Kaavoituksella ja varmistamalla monipuolinen asumisrakenne voidaan myös ehkäistä alueiden eriarvoistumista kasvavissa kaupungeissa. Yhdenvertaisuudesta ponnistavassa Suomessa asuinalueiden ympärille ei kaivata muureja.

Talouskasvu tehdään kunnissa ja kaupungeissa, jotka luovat edellytykset yritysten toiminnalle – yritysten menestyksestähän Suomen taloudellinen menestys pitkälti riippuu. Kaiken epävarmuuden keskellä tulee varmistaa, että kunnat pystyvät jatkamaan investointejaan, pitämään huolta elinvoimastaan ja yritysten toiminnan edellytyksistä. Näihin asioihin voimme vaikuttaa – synkältä näyttävä tilannekin voidaan nopealla reagoinnilla ja oikeilla strategisilla valinnoilla muuttaa valoisaksi, kuten tässä lehdessä kerrottu Oulun esimerkki osoittaa.

Kiitän asiakkaitamme, yhteistyökumppaneitamme ja henkilökuntaamme antoisasta ja menestyksekkäästä vuodesta 2018. Tulevaisuudessa on paljon kysymysmerkkejä, mutta me jatkamme työtämme yhdessä hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamiseksi myös ensi vuonna.

 

Esa Kallio
toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oyj

Kriisikuntakriteerien uudistus on tervetullut

­– Kriisikuntakriteerien uudistaminen on tervetullutta, sillä vanhat kriteerit eivät kuvaa kuntien taloutta riittävästi esimerkiksi rahoituksen riittävyyden näkökulmasta, Kuntarahoituksen rahoituksesta vastaava johtaja Jukka Helminen kiittelee.

Uudessa esityksessä kunnan velkaantumisen tarkastelussa on pyritty huomioimaan sekä pidempää että lyhyempää aikajännettä. Ehdotettu kertynyt alijäämä -kriteeri kuvaa pääsääntöisesti hyvin kunnan taloutta pidemmällä aikajänteellä. Se ei tunnuslukuna välttämättä kuitenkaan anna oikeaa kuvaa kunnan nykytilasta. Lisäksi erilaiset yhtiöittämiseen liittyvät järjestelyt vaikuttavat tämän tunnusluvun arvoon, vaikka ne eivät välttämättä vaikuta kunnan taloudelliseen tilaan.

Kuntien ja rahoitusmallien tasa-arvoinen kohtelu varmistettava

Suurin haaste uudistusehdotuksessa liittyy siihen, miten eri rahoitusmalleja käsitellään konsernitilinpäätöksen lainojen ja vuokravastuiden määrää tarkasteltaessa. Ehdotuksessa kiinteistöleasingvastuut katsotaan vuokravastuueräksi, mutta esimerkiksi PPP-hankkeisiin, erilaisiin kumppanuussopimuksiin tai elinkaarihankkeisiin liittyviä, tosiasiallisesti rakennuksiin kohdistuvia sopimusvastuita ei uudistusehdotusta koskevassa luonnoksessa ole selkeästi rinnastettu vuokravastuueriksi. Tällaisena uudistusehdotus asettaisi lainoja ja vuokravastuita koskevaa tunnuslukua laskettaessa paitsi erilaiset rahoitusmallit myös kunnat tulkinnallisesti eriarvoiseen asemaan, koska erilaisiin rahoitusmalleihin sisältyvät kunnan vastuut saattavat olla suuruudeltaan erittäin merkittäviä.

– Huolenamme on, että laskennallisten tunnuslukujen ulkopuolelle ”muina sopimusvastuina” katsottaisiinkin kuuluvan myös tosiasiallisesti rakennusten vuokravastuiksi katsottavissa olevia eriä. Tämä asettaisi kiinteistöleasingin eriarvoiseen asemaan verrattuna esimerkiksi erilaisen palvelumaksun sisältäviin kumppanuussopimuksiin, elinkaarihankkeisiin tai PPP-hankkeisiin. Vuokravastuun kriteereitä pitääkin jo valmisteluvaiheessa varsinaiseen lakitekstiin täsmentää, jotta tätä tunnuslukua laskettaessa rakennuksiin tosiasiallisesti kohdistuvia vastuita ja rahoitusmalleja kohdellaan samalla tavoin, Helminen painottaa.

Vuokravastuiden kuntakohtaisia tietoja ei vielä ole kattavasti kerätty, joten uuden konsernitilinpäätöksen lainojen ja vuokravastuiden määrä -tunnusluvun toimivuus herättää tältäkin osin kysymyksiä. Pienemmissä kunnissa isot rakennushankkeet tai muut yksittäiset suuremmat investoinnit aiheuttavat merkittäviä vuositason poikkeamia. Uusi tunnusluku mahdollistaisi esimerkiksi kunnan velkaantuneisuuden pidemmän aikavälin kehityksen analysoinnin vasta kun tunnuslukuja on kertynyt riittävän pitkältä aikaväliltä.

Suhdanteet ja sote-uudistus huomioitava aikataulussa

Uudistuksessa on myös tärkeää pitää huoli siitä, että raja-arvoja ei aseteta liian tiukoiksi. Nyt on ehdotettu, että uudistus toteutettaisiin vuosin 2016 ja 2017 konsernilukujen perusteella, jotka ovat olleet kunnille hyviä vuosia. Uudistuksen ajoituksessa on myös huomioitava maakunta- ja soteuudistuksen aikataulu.

– Mikäli maakunta- ja soteuudistus toteutuu, kuntien luvut saattavat näyttää hyvin erilaisilta sen jälkeen. Tämä voisi johtaa raja-arvojen ja mahdollisesti myös arviointikriteerien uudelleen määrittämiseen, Helminen huomauttaa.

Valtiovarainministeriön lausuntopyyntö sekä lausunnot ovat luettavissa täällä.

Espoon menestys kasvaa verkostoissa

Miten Espoon kaupungilla menee?
Viime vuosien talouden käänne on ollut Espoon kannalta mieluisa. Maksamme kuitenkin koko valtakunnan skaalassa melkoista verotulojen tasausta muulle maalle, ja samaan aikaan sekä investointitahti että käyttötalouden menot kasvavat hurjaa vauhtia. Vuoteen 2030 asti investointibudjettimme on keskimäärin 280 miljoonaa euroa vuosittain. Erityisen vilkasta investointitahti on lähivuosina koulujen rakentamisen ja peruskorjausten sekä Länsimetron rakentamisen ja siihen liittyvien kaavoitustöiden takia.

Vaikka meillä menee yleisesti ottaen hyvin, niin tässäkin tilanteessa on oltava nöyrä. Ennakoimme jatkuvasti tulevaisuuden kehitystä ja varaudumme erilaisiin vaihtoehtoihin. Talous on pidettävä omissa käsissä myös siinä tilanteessa, että korot lähtisivät nousemaan.

Talouden ennustaminen pitkällä aikajänteellä on Espoon kaupungille melko uutta. Toimivan ennustemallin rakentaminen on aika työläs operaatio. Kaikki vaihtoehdot eivät toteudu, mutta ennustekehikko on osoittautunut tarpeelliseksi tavaksi rakentaa suunnitelmia ja tarkentaa niitä säännöllisesti.

Talouden osalta on myös hyvä tarkastella peruskaupungin sijaan konsernilukuja. Espoossa investoinnit ja velka kasautuvat tytäryhtiöihin, muun muassa Länsimetroon, ja Espoon sairaalan sekä Espoon toimitilojen kiinteistöyhtiöihin. Konsernin taloudelliset tunnusluvut ovat siten paljon huonommat kuin peruskaupungin.

Mitkä ovat Espoon vahvuudet?
Espoo on tutkitusti Euroopan kestävin kaupunki ja vuonna 2018 Espoo valittiin myös maailman älykkäimmäksi yhteisöksi datan käyttäjänä. Olemme sitoutuneet kestävään kehitykseen niin kulttuurisesta, ekologisesta, sosiaalisesta kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Innovatiivisuus kaiken kaikkiaan on Espoolle leimallista: olemme menestyksekkäästi panostaneet paljon koulutukseen. Korkea osaaminen on Espoon tavaramerkki.

Espoossa strategia on kiteytetty kaupungin tarinaksi, Espoo-tarinaksi, ja siinä keskeistä on edelläkävijyys. Espoossa asioita tehdään verkostoitumalla, yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Täällä yritykset ja ihmiset saavat ympärilleen yhteisön, joka tuottaa hyötyjä. Verkostoitumiseen ja yhteisöjen rakentamiseen keskittyminen johtuu siitä, että se on ainoa tapa menestyä: laitamille ei voi jäädä. Kansainväliset tunnustukset osoittavat, että tässä onnistuminen on noteerattu myös muualla.

Mitkä ovat Espoon suurimmat haasteet?
Rahoitusjohtajan vinkkelistä toivon, että taloudellinen tilannetaju paranisi. On hienoa että kaupungilla on hyvä draivi, mutta on tärkeää myös tiedostaa, että tekemisiä pitää priorisoida. Kiinteistöjen osalta olemme luvanneet saada lähivuosina kaikki koulut kuntoon. Investointikustannuksia on kuitenkin painettava alaspäin muun muassa tyyppikoulujen ja -päiväkotien avulla. Käyttötalouden menojen viimeaikainen kasvu hirvittää. Menot eivät voi pysyvästi kasvaa tuloja nopeammin.

Miten Espoossa varaudutaan sote- ja maakuntauudistuksen kiemuroihin?
Sote-valmistelussa ei ole otettu huomioon kovan investointitahdin suuria kaupunkeja: meillä on huikeat investointitarpeet sekä infra- että palvelusektorilla. Seuraavaa hallitusohjelmaakin ajatellen on aivan olennaisen tärkeää, että suurten kaupunkien investointimahdollisuudet varmistetaan. Jos meidän kasvukykymme ei säily, meidän ongelmastamme tulee koko hallituksen ja Suomen ongelma.

Sote- ja maakuntauudistuksessa on monta perustavanlaatuista ongelmaa, kuten se, kannattaako ideologisista syistä luoda 18 maakuntaa. Moni suunniteltu maakunta lähtee liikkeelle todella heikoista lähtökohdista. Jos tehdään uudistus, niin tehdään siitä hyvä. Uudistuksen alkuperäisten taloudellisten ja muiden tavoitteiden tulisi toteutua.

Mitä olet tehnyt työurallasi?
Aloitin työurani Kansallis-Osake-Pankissa kesäharjoittelijana vuonna 1985. Valmistumiseni jälkeiset kymmenen vuotta työskentelin KOPissa ja sen seuraajassa Merita Pankissa rahoitusmarkkinoiden asiantuntija- ja johtotehtävissä.

Vuonna 1998 siirryin FIMiin vuosikymmeneksi varainhoitajaksi, minkä jälkeen Gerakon sijoitusjohtajana työskennellessäni toimin samaan aikaan myös kaupunginhallituksen puheenjohtajana – se oli ajankäytöllisesti haastavaa aikaa. Espoon rahoitusjohtajana aloitin vuonna 2015. Pitkä rahoitusalan ja luottamushenkilökokemus on tässä tehtävässä erinomainen tausta. Toimintakenttä on niin laaja, että sen hallitsemista auttaa, kun tuntee avainhenkilöt sekä rahoitusmaailmasta että päättäjien keskuudesta. Ymmärrän poliittisen päätöksenteon ja valmistelun dynamiikan. Talouden ei tarvitse olla poliitikon ydinosaamista, mutta jonkinlainen kyky ymmärtää talouden lainalaisuuksia olisi tarpeen. Rahoitusjohto tukee päätöksentekoa esittämällä taloustilanteen ja talouden reunaehdot päättäjille kristallinkirkkaina.

Minkä kirjan luit tai minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Pöydällä on tällä hetkellä kirja, jonka aloitan uudestaan ja uudestaan: Sixten Korkmanin Väärää talouspolitiikkaa. Se on erittäin mielenkiintoinen, mutta se pitäisi pystyä lukemaan yhteen menoon, ja siihen aika ei ole vielä riittänyt.

Loppuun asti olen lukenut viimeksi Tuomas Kyrön romaanin Mielensäpahoittajan Suomi: 100 tavallista vuotta. Lomalla luen paljon ja lukisin mielelläni muulloinkin enemmän, mutta työn ohella suoritettavat EMBA-opinnot vievät tällä hetkellä suurimman osan lukemiseen käytettävissä olevasta ajasta. Talouteen liittyvät jutut kiinnostavat eniten.

Olen ruotsalaisten, saksalaisten ja brittiläisten tv-dekkarien intohimoinen suurkuluttaja. Myös Sisiliaan sijoittuva dekkari Montalbano koukuttaa, samoin kaikki Bondit on tullut katsottua moneen kertaan.

Kenet kollegasi haluaisit nähdä haastateltavana seuraavassa Huomisen tekijöissä?
Haastan seuraavaksi mukaan Lahden kaupungin konsernipalvelujohtaja Mika Mäkisen.