Ota yhteyttä Kirjaudu Avautuu uuteen välilehteen
Hae sivustolta

Basel III -sääntelyn ei ennakoida vaikuttavan Kuntarahoituksen luotonantokykyyn

Euroopan komissio julkisti lokakuun lopussa esityksensä lopullisten Basel III -pankkisääntelystandardien toimeenpanemisesta EU:ssa. Uudistus vaikuttaa pankkien vakavaraisuuslaskentaan ja uhkaa nostaa suomalaistenkin pankkien pääomavaateita erityisesti luottoriskien osalta. Kuntarahoituksen luottoriskeille laskettavaan pääomavaatimukseen uudistus ei vaikuta.

– Pääomavaatimusten muutokset koskevat sellaisia pankkeja, joissa käytetään sisäisiä malleja tai muuta kuin nollariskipainoa luottoriskeille allokoitavan pääoman laskennassa. Kuntarahoituksen liiketoimintamalli perustuu tällä hetkellä vain nollariskiluokituksen saavaan luotonantoon eikä tähän ole tulossa muutoksia Basel III -paketin toimeenpanossa. Siksi uudistus ei vaikuta meidän luotonantomme pääomavaatimuksiin tai luotonantokykyymme, Kuntarahoituksen lakiasioista ja viestinnästä vastaava johtaja Mari Tyster sanoo.

Jälleen uusi, järkälemäinen sääntelypaketti lisää pankkien työmäärää ja tulee vaikuttamaan Kuntarahoituksenkin laskentamenetelmiin ja viranomaisraportointiin.

– Viime vuosina regulaatio on lisääntynyt ja kiristynyt jatkuvasti. Sääntely on välttämätöntä, mutta vaatimuksiin vastaaminen vaatii yhä enemmän työtä ja nostaa toiminnan kustannuksia. Mikäli Basel III toimeenpannaan komission nyt ehdottamalla tavalla, se kohtelee eriarvoisesti pankkeja EU:n sisällä ja epäreilusti suomalaisia pankkeja, joiden vakavaraisuus on vahva, Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio jatkaa.

Suomalainen finanssiala on tuonut esiin huolen Basel III -sääntelyn vaikutuksista pankkien asunto- ja yritysluottoihin. Uudistus ei Baselin komitean toimeksiannon mukaan saisi merkittävästi nostaa pankkien pääomavaatimuksia. Arvioiden mukaan pääomavaatimusten nousu Suomessa olisi kuitenkin jopa 15–10 prosenttia.

Kuntarahoitus

Brexit hämmentää – Kuntarahoituksen asiakkailla ei syytä huoleen

Kuntarahoituksen brexit-työryhmä on seurannut tiiviisti brexitin käänteitä ja pitänyt huolen siitä, että liiketoiminnan jatkuvuus on turvattu, vaikka Britannia eroaisi EU:sta ilman sopimusta.

– Olimme varautuneet siihen, että brexit olisi tapahtunut 29. maaliskuuta. Tällä hetkellä kukaan ei tiedä, miten ero tapahtuu ja milloin. Olemme valmistautuneet eroon niin, että Kuntarahoituksen toiminta ja rahoituksen saatavuus asiakkaillemme on kaikissa vaihtoehdoissa turvattu, Kuntarahoituksen pääomamarkkinoista vastaava johtaja Joakim Holmström kertoo.

Ensin Britannia sai EU:lta lisäaikaa 11.4. asti. Lisäaikaa jatkettiin viime tipassa lokakuun loppuun saakka. Tilanne Britanniassa on sekava, eikä brexitistä ole päästy sopimukseen maan sisällä. EU ja Iso-Britannia ovat joka tapauksessa sopineet vuoden 2020 loppuun asti jatkuvasta siirtymäajasta, jonka loppuun asti Britannia jatkaa EU-oikeuden soveltamista ja Britanniassa toimivien yritysten asema säilyy ennallaan.

Markkinat odottavalla kannalla

Brexitiin on ollut aikaa valmistautua jo useampi vuosi, mutta edelleen sen vaikutuksia markkinoihin on hankala arvioida.

– Jos brexit toteutuu pahimman skenaarion mukaan, ilman sopimusta, volatiliteetti markkinoilla todennäköisesti lyhytaikaisesti lisääntyy. Osakkeiden hinta ja korot luultavasti laskevat ja punta heikkenee. Pidemmällä aikavälillä rahan hinta voi nousta kasvavien riskipreemioiden myötä, Holmström kertoo.

Sopimuksettoman eron vaikutukset olisivat suurimmat Britannian talouteen: joidenkin arvioiden mukaan maan bruttokansantuote putoaisi jopa 5 prosenttia muutaman vuoden aikana. Britannian osuus EU:n taloudesta on niin suuri, että vaikutukset ulottuvat vääjäämättä myös muihin maihin.

– Kaikkien osapuolten toiveena on, että jonkinlainen sopimus saataisiin aikaan. Talouskasvu Euroopassa on hidastumassa ja se on jo valmiiksi huteralla pohjalla. Jos brexit toteutuu ilman sopimusta, sillä voi olla talouteen laajoja negatiivisia vaikutuksia, Holmström arvioi.

Kuntarahoitus tilanteen tasalla

Millaisia vaikutuksia brexitillä sitten on Kuntarahoituksen toiminnalle?

– Brexitillä tulee todennäköisesti olemaan vaikutuksia Kuntarahoituksen pääomamarkkinoihin liittyviin toimintoihin. Se ei kuitenkaan vaikuta asiakkaille tarjoamiimme palveluihin, Holmström painottaa.

EU:n ja Ison-Britannian välisissä kauppasopimusneuvotteluissa ratkaistaan se, mitä Kuntarahoituksen toiminnalle merkityksellisille finanssisektorin palveluille tapahtuu. Sopimus ratkaisee muun muassa sen, millaisia palveluita Kuntarahoituksen Isoon-Britanniaan sijoittautuneet pääomamarkkinavastapuolet voivat tarjota EU:ssa.

– Finanssisektorin toimijat ovat jo siirtäneet toimintojaan Lontoosta muualle EU:hun, pääasiassa Frankfurtiin, Pariisiin ja Dubliniin. Me olemme jo hyvissä ajoin neuvotelleet uudet sopimukset näiden pääomamarkkinavastapuolten kanssa turvataksemme rahoituksemme saatavuuden siinäkin tilanteessa, että brexit toteutuu ilman sopimusta, Holmström sanoo.

Talous

Joensuu on vuoden vihreä edelläkävijä

Palkinnon Joensuulle luovuttivat ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sekä Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio.

– Palkinnolla haluamme nostaa esiin toimijoita, jotka ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita ja ovat esimerkillisesti integroineet ympäristöajattelun kaikkeen toimintaansa, Kuntarahoituksen toimitusjohtaja Esa Kallio perusteli palkintoa.

Joensuulla on kokonaisvaltainen ote ympäristöajattelussa. Ympäristötavoitteet on kirjattu kaupungin strategiaan, ilmasto huomioidaan kaikessa suunnittelussa ja toiminnassa. Ympäristöajattelu konkretisoituu myös kaupunkilaisten arjessa vihreää teknologiaa hyödyntävissä ja Kuntarahoituksen vihreällä rahoituksella rahoitetuissa uusissa päiväkodeissa ja kouluissa.

Kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen mukaan ympäristövaikutukset huomioidaan laajasti julkisissa hankinnoissa.

– Joensuulla on kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2025. Tämä vaatii konkreettisia toimia. Investoimme rakentamiseen joka tapauksessa, joten miksi emme huomioisi siinä tilatarpeiden lisäksi myös ympäristövaikutuksia? Sama ajattelu toistuu julkisissa hankinnoissamme. Viime vuonna huomioimme ympäristökriteerit yli 90 prosentissa kaupunkimme kaikista kilpailutuksista.

Palkintona vihreästä edelläkävijyydestä Kuntarahoitus lahjoittaa Joensuun kaupungille ympäristötaideteoksen näkyvälle paikalle kaupungin ydinkeskustassa. Teos valmistuu kesällä 2019 Joensuun torin lähettyvillä sijaitsevalle leikkipaikalle kävelykadun varrelle. Kohteen suunnittelusta vastaa luovaan ympäristösuunnitteluun erikoistunut suomalainen Berry Creative.

Vilkasta keskustelua rakentamisen ympäristövaikutuksista

Vihreän edelläkävijän palkinto luovutettiin Joensuulle Kuntarahoituksen järjestämässä vähähiilisen rakentamisen seminaarissa 23.1. Tilaisuudessa käytiin vilkasta keskustelua rakentamisen ja rakennetun ympäristön ympäristövaikutuksista.

Ministeri Kimmo Tiilikainen totesi avauspuheenvuorossaan, että talkoiden aika ilmastoon liittyvissä kysymyksissä on ohi, nyt myös rakennusalalla on totisen työnteon aika.

Kommuninvestin Björn Söderlundh loi katsauksen länsinaapuriin, jossa 90 % kunnista on ilmastoon liittyvät tavoitteet, ja kunnat kilpailevat saavutuksilla keskenään. Kuntarahoituksen Antti Kontio korosti valtion, kuntien ja yritysten välisen yhteistyön olevan ainoa keino päästä asetettuihin ilmastotavoitteisiin.

Energisessä paneelissa ruodittiin muun muassa kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen roolia ilmastovaikutusten vähentämisessä, materiaalien roolia ja mahdollisuuksia sekä normien tarpeellisuutta valintoja ohjaavana tekijänä.

Lahden ympäristöjohtaja Saara Vauramo loi katsauksen Lahden tavoitteisiin ja siellä tapahtuneeseen muutokseen. Lahti ottaa tänä vuonna ensimmäisenä kaupunkina käyttöön kaupunkilaisten päästökaupan mahdollistavan sovelluksen.

Aktiivisesti osallistunut yleisö äänesti rakennusten elinkaareen vaikuttamisen tärkeimpänä ilmastovaikutuksia aiheuttavana tekijänä rakentamisen ja rakennetun ympäristön ylläpidossa.

Lue myös: Vihreää voimaa rakentamiseen

AsiakastarinatKestävä kuntaKuntien asiakastarinatVastuullisuus

Hyvien päätösten analyyttiset taustajoukot

Kuntarahoituksen käytävällä vastaan astelee hyväntuulinen kolmikko Joona Torniainen, Tommi Karvinen ja Teo Hall, jotka työskentelevät talossa riskianalyytikkoina. Miehet tekevät töitä sekä rahoituslaitoksen oman varainhankinnan että asiakkaiden luottotarpeita koskevien analyysien parissa. Torniaisen, Karvisen ja Hallin työ on läsnä merkittävissä pöydissä, sillä heidän tekemänsä analyysit toimivat pohjana niin oman talon johdon kuin asiakkaidenkin päätöksenteossa.

Riskianalyytikot työskentelevät Kuntarahoituksessa kahdessa tiimissä, riskienhallinnan ja analytiikan, sekä luottoriskianalyysien parissa.

– Riskienhallinnan ja analytiikan tiimissä tuotamme tietoa myös valvontaviranomaisille eli Euroopan keskuspankille ja Finanssivalvonnalle, Karvinen kertoo.

Torniainen työskentelee luottoriskianalyysitiimissä, jossa arvioidaan asiakkaan kokonaistaloudellista tilannetta ja välillä myös yksittäisten investointien kannattavuutta sekä taloudellista kantokykyä.
Hall kuuluu Karvisen tavoin riskienhallinnan ja analytiikan tiimiin, mutta vaihtaa tarvittaessa lennosta markkina- ja korkoriskien arvioinnista asiakasanalyysien pariin.

Data-analytiikkaa kansainvälisessä työympäristössä

Tiedon tuottaminen kulloisiinkin tarpeisiin perustuu pitkälti kvantitatiiviseen työskentelyyn, jossa avainasemassa ovat lukujen seuranta ja jatkuva datan analysointi. Torniainen, Karvinen ja Hall hyödyntävät työssään sekä talon sisäistä tietokantaa että ulkopuolisten markkinalaitosten tietokannoista saatua dataa. Luottoriskianalyyseissa pohjana on myös asiakkaalta tullut tieto.

Vaikka Kuntarahoituksen sisäinen työkieli on suomi, on riskienhallinta hyvin kansainvälistä, mikä on yllättänyt positiivisesti.

– Kaikki rahoitus tulee käytännössä ulkomailta, mikä on loogista, mutta mitä en osannut tänne tullessa ajatella, Hall kertoo.

– Erittäin harvoin esimerkiksi lähetämme talon ulkopuolelle työsähköposteja suomeksi. Myös suurin osa konsulteista, joita tapaamme projektien merkeissä, tulevat Suomen ulkopuolelta, Karvinen täydentää. 

Ongelmanratkaisu haastaa ja palkitsee

Kuntarahoitukseen nuoret miehet päätyivät harjoittelusta, josta heille avautui ovi vakinaiseen työhön rahoitusalalla. Ensimmäisessä työpaikassaan he ovat päässeet alusta alkaen mukaan monipuolisiin projekteihin oppimaan ja kehittymään, mistä he ovat kiitollisia. Vastuualueet ovat lisääntyneet sitä myöten kun omat valmiudet niiden hallintaan ovat kehittyneet, mikä on lisännyt työn mielekkyyttä.

– Odotin työelämältä sitä, että pääsen käytännössä käyttämään oppimaani ja syventämään osaamistani itseäni kiinnostavissa aiheissa. Kuntarahoituksessa nämä odotukset ovat täyttyneet ja olen ollut erittäin tyytyväinen, kertoo viimeisimpänä taloon tullut Hall.

Työ riskianalyytikkona ei ole käynyt tylsäksi, sillä päivästä toiseen toistuvia rutiineja ei vauhdikkaassa työssä juuri ole.

– Yleensä päivälle tehdyt työsuunnitelmat vaihtuvat uusiin lennossa, miehet naurahtavat.

Tämä ei kuitenkaan haasteista syttyvää kolmikkoa haittaa. Mielenkiintoinen työ on sopivasti vaativaa ja antaa mahdollisuuden kehittyä. Välillä tulee vastaan ongelma, jota kukaan ei ole aiemmin ratkaissut, eikä valmiita sapluunoita ole. Tällöin ratkaisu on löydettävä itse.

– Työssämme ei selvitetä kädestä pitäen mitä tehdä, vaan ongelmien ratkaiseminen vaatii omaa ajattelua. Ajoittain työ on haastavaa, mutta samalla myös erittäin opettavaista ja palkitsevaa, Torniainen toteaa.  

Samoissa tekijöissä piilee kolmikon mukaan myös työn suola.

– Palkitsevinta on, kun saan tuotettua hyödyllistä ja laadukasta analyysiä ja huomaa oman asiantuntemuksensa kasvavan työn mukana.

Vaikka työ edellyttää itsenäistä ajattelua, tiukan paikan tullen apua on aina saatavilla.

– Riskien hallinnassa on hyvä henki ja porukka. Työkavereiden ja esimiehen apuun voi aina luottaa, Karvinen sanoo.

Kehuja kolmikolta saa myös Kuntarahoituksen palautekulttuuri.

– Meillä kiitoksia onnistumisista ei onneksi säästellä.

KuntarahoitusTöihin meille

Kriisikuntakriteerien uudistus on tervetullut

­– Kriisikuntakriteerien uudistaminen on tervetullutta, sillä vanhat kriteerit eivät kuvaa kuntien taloutta riittävästi esimerkiksi rahoituksen riittävyyden näkökulmasta, Kuntarahoituksen rahoituksesta vastaava johtaja Jukka Helminen kiittelee.

Uudessa esityksessä kunnan velkaantumisen tarkastelussa on pyritty huomioimaan sekä pidempää että lyhyempää aikajännettä. Ehdotettu kertynyt alijäämä -kriteeri kuvaa pääsääntöisesti hyvin kunnan taloutta pidemmällä aikajänteellä. Se ei tunnuslukuna välttämättä kuitenkaan anna oikeaa kuvaa kunnan nykytilasta. Lisäksi erilaiset yhtiöittämiseen liittyvät järjestelyt vaikuttavat tämän tunnusluvun arvoon, vaikka ne eivät välttämättä vaikuta kunnan taloudelliseen tilaan.

Kuntien ja rahoitusmallien tasa-arvoinen kohtelu varmistettava

Suurin haaste uudistusehdotuksessa liittyy siihen, miten eri rahoitusmalleja käsitellään konsernitilinpäätöksen lainojen ja vuokravastuiden määrää tarkasteltaessa. Ehdotuksessa kiinteistöleasingvastuut katsotaan vuokravastuueräksi, mutta esimerkiksi PPP-hankkeisiin, erilaisiin kumppanuussopimuksiin tai elinkaarihankkeisiin liittyviä, tosiasiallisesti rakennuksiin kohdistuvia sopimusvastuita ei uudistusehdotusta koskevassa luonnoksessa ole selkeästi rinnastettu vuokravastuueriksi. Tällaisena uudistusehdotus asettaisi lainoja ja vuokravastuita koskevaa tunnuslukua laskettaessa paitsi erilaiset rahoitusmallit myös kunnat tulkinnallisesti eriarvoiseen asemaan, koska erilaisiin rahoitusmalleihin sisältyvät kunnan vastuut saattavat olla suuruudeltaan erittäin merkittäviä.

– Huolenamme on, että laskennallisten tunnuslukujen ulkopuolelle ”muina sopimusvastuina” katsottaisiinkin kuuluvan myös tosiasiallisesti rakennusten vuokravastuiksi katsottavissa olevia eriä. Tämä asettaisi kiinteistöleasingin eriarvoiseen asemaan verrattuna esimerkiksi erilaisen palvelumaksun sisältäviin kumppanuussopimuksiin, elinkaarihankkeisiin tai PPP-hankkeisiin. Vuokravastuun kriteereitä pitääkin jo valmisteluvaiheessa varsinaiseen lakitekstiin täsmentää, jotta tätä tunnuslukua laskettaessa rakennuksiin tosiasiallisesti kohdistuvia vastuita ja rahoitusmalleja kohdellaan samalla tavoin, Helminen painottaa.

Vuokravastuiden kuntakohtaisia tietoja ei vielä ole kattavasti kerätty, joten uuden konsernitilinpäätöksen lainojen ja vuokravastuiden määrä -tunnusluvun toimivuus herättää tältäkin osin kysymyksiä. Pienemmissä kunnissa isot rakennushankkeet tai muut yksittäiset suuremmat investoinnit aiheuttavat merkittäviä vuositason poikkeamia. Uusi tunnusluku mahdollistaisi esimerkiksi kunnan velkaantuneisuuden pidemmän aikavälin kehityksen analysoinnin vasta kun tunnuslukuja on kertynyt riittävän pitkältä aikaväliltä.

Suhdanteet ja sote-uudistus huomioitava aikataulussa

Uudistuksessa on myös tärkeää pitää huoli siitä, että raja-arvoja ei aseteta liian tiukoiksi. Nyt on ehdotettu, että uudistus toteutettaisiin vuosin 2016 ja 2017 konsernilukujen perusteella, jotka ovat olleet kunnille hyviä vuosia. Uudistuksen ajoituksessa on myös huomioitava maakunta- ja soteuudistuksen aikataulu.

– Mikäli maakunta- ja soteuudistus toteutuu, kuntien luvut saattavat näyttää hyvin erilaisilta sen jälkeen. Tämä voisi johtaa raja-arvojen ja mahdollisesti myös arviointikriteerien uudelleen määrittämiseen, Helminen huomauttaa.

Valtiovarainministeriön lausuntopyyntö sekä lausunnot ovat luettavissa täällä.

Talous

Kriisinratkaisumekanismi turvaa rahoitusmarkkinoiden vakautta

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi kaatoi pankkeja ja johti luottolaitosten uudelleenjärjestelyihin myös Euroopassa. Valtiot ja veronmaksajat joutuivat pankkien pelastajiksi. Tämän ei haluttu toistuvan, joten pankkien valvontaa alettiin kehittää, ja pankkiunionin kriisinratkaisuviranomainen SRB (Single Resolution Board) eli yhteinen kriisinratkaisuneuvosto aloitti toimintansa Brysselissä vuoden 2015 alussa.

SRB on vastuussa Euroopan keskuspankin EKP:n suoraan pankkivalvontaan kuuluvien pankkiryhmien kriisinratkaisun suunnittelusta ja toteuttamisesta. Kriisinratkaisuneuvosto pyrkii varmistamaan pankkien hallitun kriisinratkaisun ja näin turvaamaan rahoitusmarkkinoiden vakauden ja estämään veronmaksajien joutumisen kaatuvien pankkien maksumiehiksi. Rahat toimenpiteisiin otetaan yhteisestä kriisinratkaisurahastosta.

Varat rahastoon finanssialalta

Kriisinratkaisurahaston varat kerätään EKP:n valvonnassa olevilta pankeilta vakausmaksuina.

Kuntarahoitus, kuten muutkin euroalueen pankit, joiden tase on yli 30 miljardia, kuuluvat EKP:n valvontaan. EKP:n valvonnassa ovat myös euroalueen valtioiden kolme suurinta pankkia taseen koosta riippumatta. Kuntarahoitus on velvollinen osallistumaan myös yhteiseen kriisinratkaisurahastoon (Single Resolution Fund, SRF) eli maksamaan SRB:n määrittelemän vuosittaisen vakausmaksun.

Niitä euroalueen pankkeja, jotka eivät kuulu EKP:n valvontaan, valvoo maan kansallinen kriisinratkaisuviranomainen, Suomessa Rahoitusvakausvirasto.

Elvytys- ja kriisinhallintasuunnitelmilla varaudutaan ongelmiin

Kuntarahoitus eroaa liikepankeista siinä, että Kuntarahoituksella on oma kriisinhallintamekanismi – Kuntien takauskeskus, joka takaa Kuntarahoituksen varainhankinnan. Likviditeettikriisi on Kuntarahoitukselle siis erittäin epätodennäköinen. Kuntarahoituksen tulee kuitenkin muiden EKP:n valvonnassa olevien pankkien tavoin esittää EKP:lle tehtävässä ja jatkuvasti ylläpidettävässä elvytyssuunnitelmassa, mitä muita keinoja yhtiöllä on toimintansa vakauttamiseen niin, että viranomaistoimenpiteitä ei tarvita. Näitä muita keinoja voivat olla esimerkiksi yhtiön pääomittaminen omistajien toimesta.

Mikäli jokin pankki kuitenkin elvytyssuunnitelmista huolimatta joutuu ongelmiin, kriisinratkaisuviranomainen ryhtyy tarvittaviin toimiin. Jos viranomainen katsoo, että pankin konkurssiin päästäminen horjuttaisi rahoitusmarkkinoiden vakautta, pankille voidaan tehdä uudelleenjärjestelyjä tai osia siitä voidaan esimerkiksi myydä. Tätä varten SRB tekee jokaiselle pankille kriisinhallintasuunnitelman (resolution plan).

Banco Popular Españolille ensimmäinen kriisinratkaisumenettely

Kriisinratkaisuneuvosto joutui tositoimiin kesäkuussa 2017, kun EKP:n pankkivalvonta totesi Banco Popular Españolin olevan kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa. Todettiin, että pankki ei pysty lähitulevaisuudessa maksamaan velkojaan tai suorittamaan muita vastuitaan eräpäivään mennessä maksuvalmiuskriisistä johtuen. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston harkinnan mukaan kriisinratkaisun ehdot täyttyivät. Pankin pääomainstrumentit alaskirjattiin ja pankki myytiin Banco Santanderille yhden euron hintaan.

Talous

Kunnan takaus kuntayhtiölle – 80 % vai 100 %?

Kuntarahoituksen edellytys kuntayhtiöiden rahoittamiselle on kunnan tai kuntayhtymän täysimääräinen (100 %) omavelkainen takaus koko luotolle. Usein kuitenkin ajatellaan, ettei Kuntarahoitus voi olla rahoittamassa kuntien yhtiöitä, koska EU-komission takaustiedonanto rajaa kunnan takauksen pääsääntöisesti 80 prosenttiin.

Näin ei kuitenkaan ole, sillä Kuntarahoituksen toimintaa säätelee Euroopan komission päätös, joka taas ei koske liikepankkeja vaan vain kuntien yhteistä varainhankintajärjestelmää. Laki kuntien takauskeskuksesta määrittää rajat Kuntarahoituksen myöntämälle rahoitukselle.

Mikäli kunnanvaltuustossa on jo tehty päätös 80 prosentin takauksesta, ei Kuntarahoitukselta voi enää hakea rahoitusta. Tämä voi joissain tapauksessa nostaa rahoituksen hintaa tai vaikeuttaa sen saatavuutta toivotuin ehdoin.

Myös kuntien yhtiöitä voidaan rahoittaa

Yhtiömuoto ei ole este kunnan täysimääräiselle takaukselle ja Kuntarahoituksen rahoitukselle. Rahoitusta arvioitaessa tarkastellaan rahoituskohdetta riippumatta siitä järjestääkö sen esimerkiksi yhtiö, yhdistys tai säätiö.

– Rahoitusta hakevan yhtiön on oltava kunnan yli 50-prosenttisesti omistama ja kunnan määräysvallan alaisena. Lisäksi investoinnin tulee kuulua kunnan lakisääteiseen toimialaan tai paikallisten erityisolosuhteiden tulee olla sellaiset, että investoinnilla turvataan välttämättömien palvelujen saatavuus tai tehokas tuottaminen. Rahoitettu investointi ei saa vääristää kilpailua, Kuntarahoituksen apulaisjohtaja Terhi Vainikkala kertoo.

Tilanne on selkeä, kun rahoitusta haetaan esimerkiksi kuntayhtiön toteuttamalle päiväkoti-investoinnille. Varhaiskasvatus kuuluu kuntien vastuulle ja täten kunta voi myöntää 100 prosentin takauksen, ja Kuntarahoitus voi rahoittaa investointia. Selkeitä ovat myös ne tapaukset, joissa kunnan määräysvallassa oleva yhtiö toimii vapailla, kilpailuilla markkinoilla. Tällöin kunta ei voi taata luottoa täysmääräisesti eikä Kuntarahoitus rahoittaa kohdetta.

Hankkeet arvioidaan tapauskohtaisesti

Tapauskohtaista harkintaa vaaditaan erityisesti tilanteissa, joissa rahoitettava investointi on joku muu kuin kunnalliseen toimintaan eli kuntien julkiseen palvelutehtävään liittyvä palvelu. Etenkin kasvukeskusten ulkopuolella saattaa olla tilanne, jossa jotain palvelua ei paikallisten olosuhteiden vuoksi ole tarjolla tai yksityisen palveluntarjoajan ei ole mahdollista saada sitä tehokkaasti tuotettua.

– Esimerkki tällaisesta tapauksesta voisi olla toimitilat yrityksille. Toimitilojen järjestäminen on kilpailtua toimintaa eikä kuulu julkiseen palvelutehtävään. Jos toimitiloja ei kuitenkaan ole tarjolla ellei kunta niitä esimerkiksi kuntayhtiön kautta järjestä, on alueella markkinapuute. Tällöin kunta voi myöntää kuntayhtiön lainalle täysimääräisen takauksen ja investointi voi saada rahoitusta meiltä, Vainikkala selventää.

Palvelun saatavuutta ja kilpailutilannetta arvioitaessa tarkastellaan aina laajempaa aluetta, ei pelkkää kuntaa, johon investointia suunnitellaan. Tämä saattaa Pohjois-Suomessa tarkoittaa myös Pohjois-Norjaa ja -Ruotsia. Joskus katsotaan riittäväksi, että palvelu on saatavilla lähikunnassa.

Keskustelu auki ennen takauspäätöksen tekoa

Kuntarahoituksen asiantuntijaan kannattaa olla yhteydessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jo ennen takauspäätöksen viemistä kunnanvaltuustoon. Tällöin asiakkaan kanssa voidaan yhdessä keskustella rahoituksen mahdollisuudesta ja takauspäätökseen saada riittävät perustelut.

– Jotta voimme myöntää rahoitusta, takauspäätöksessä on oltava riittävät perustelut sille, miksi kunnan täysmääräinen takaus on mahdollinen. Päätöksessä täytyy kertoa, miten tehtävä kuuluu kunnan toimialaan ja osoittaa, ettei toiminta vääristä kilpailua tai että palvelu on välttämätön kuntalaisille, jos yksityistä toimintaa alueella ei ole, Vainikkala kertoo.

Vainikkala haluaa kuitenkin korostaa, että kunta itse tuntee parhaiten oman alueensa olosuhteet ja pystyy parhaiten arvioimaan täysimääräisen takauksen edellytysten täyttymisen.

Lue lisää Kuntarahoituksen rahoituksen edellytyksistä täältä.

Talous

Taistelu tasapainosta

Umpipöllö uudistus. Iso harppaus menneisyyteen. Vaarantaa koko maan uudistumisen. Olisi parempi perua koko homma.

Muun muassa näin Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) on kuvaillut sote- ja maakuntauudistusta julkisuudessa.

Kun Vapaavuoren puoluetoverit sattumoisin istuvat hallituksessa ajamassa uudistusta läpi, Helsingin herran linjaa on kutsuttu milloin sooloiluksi, milloin kapinaksi. Vapaavuoren mukaan kyse on kuitenkin jostain sellaisesta, joka on paljon ikävämpi hyväksyä: matematiikasta.

Vapaavuori on toki kritisoinut reippain sanavalinnoin myös uudistuksen laatimisen prosessia. Hän on todennut, että maan historian suurinta hallintouudistusta on runnottu eduskunnassa eteenpäin kiireellä, niukalla enemmistöllä ja puoluepoliittiset laput silmillä. Mutta pohjimmiltaan hänen kritiikkinsä on aina palannut siihen, että kaupunki on mallintanut uudistuksen vaikutuksia erilaisilla työkaluilla nyt kahden vuoden ajan, eivätkä luvut toistaiseksi ole antaneet Helsingille aihetta juhlaan.

Vapaavuori näkee asian näin: 

– Kun uudistus heikentää kaupungin taloudellista asemaa ja kasvavan kaupungin mahdollisuuksia investoida, on vaikea löytää siitä mitään hyvää.

Kaksi vuotta sote-matematiikkaa

Helsingin kaupunginkanslian talous- ja konserniohjausyksikön sote-matematiikkaharjoitukset alkoivat toden teolla keväällä 2016. Kun sote- ja maakuntauudistuksen rahoitusmuutoksen käytännön toteutustavat alkoivat hahmottua, valtioneuvosto antoi pääkaupunkiseudun kunnille mahdollisuuden esittää pääkaupunkiseudun erillisratkaisua sote-palvelutuotannon järjestämiseen.

– Samalla täytyi mallintaa, mitä rahoitusmuutos tarkoittaa ja miten se tulee kuntien talouteen vaikuttamaan, jos se toteutuisi ilman erillisratkaisua, sanoo johtava suunnittelija Ari Hietamäki.

Pääkaupunkiseudun erillisratkaisu ei lopulta mennyt läpi, koska hallituksen mukaan siinä oli perustuslaillisia ongelmia. Sote-laskuharjoitukset kuitenkin jatkuivat.

Matkan varrella laskelmia on tehty paitsi yhdessä naapurikaupunkien, myös muiden suurimpien kaupunkien kanssa. Lisäksi muun muassa Kuntarahoitus on kehittänyt omaa laskentatyökalua kaikkien kuntien käyttöön, ja Helsinki on ollut mukana mallinnustyökalun pilottihankkeessa. Ennen kaikkea Helsingin talous- ja konserniohjausyksikkö on panostanut omiin skenaariomalleihinsa ja laskentajärjestelmiinsä.

Talouden mallintamisessa ei tietenkään ole yksikölle mitään uutta: yksikön päätehtävä on pitää Helsingin kaupungin talous tasapainossa, laatia talousarviot ja tilinpäätökset. Uudistuksen vaikutusten arvioiminen on kuitenkin ollut vähintäänkin haastavaa.

Ensinnäkin uudistus on valtavan laaja kokonaisuus, jota on valmisteltu paloittain. Mallin yksityiskohdat ovat tarkentuneet hitaasti.

– Vieläkin on ihan ratkaisevia elementtejä, joista ei ole selkeyttä, Hietamäki sanoo.

Toiseksi tietoa laskelmien pohjaksi on ollut saatavilla rajoitetusti.

– Varmaan siinä, miten tietoa on jaettu, on ollut hyvä tarkoitus, mutta ei siihen erityisen paljon resursseja ole käytetty, Hietamäki muotoilee diplomaattisesti.

Vapaavuori toteaa suorasukaisemmin, ettei hallitus ole ”juuri edes yrittänyt” arvioida uudistuksen vaikutuksia kaupunkien talouteen. Helsingin pormestaristo ja hallituksen edustajat ovat vääntäneet aiheesta keväällä myös Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Päivi Nergin ja osastopäällikkö Jani Pitkäniemen mukaan kuntatalouslaskelmia on tehty kattavasti, ja valtio on myös valmis esimerkiksi hiomaan valtionosuusjärjestelmää, jos vaikkapa suurten kaupunkien tilanteessa on havaittavissa ongelmia.

Tarkennettu arviointi uudistuksen vaikutuksista kuntatalouteen käynnistetään hallituksen mukaan kuitenkin vasta eduskunnassa olevien maakunta- ja sote-uudistuksen lakien hyväksynnän jälkeen.

– On lähes pöyristyttävä ajatus, että kokonaisuudesta päätetään ennen kuin sen vaikutukset arvioidaan, Vapaavuori sivaltaa.

Investointikyky vaarassa

Millaisia tuloksia Hietamäen ja kumppanien Excel-taulukoista sitten on putkahtanut?

Vuonna 2019 Helsingin toimintamenot ovat arviolta 4,4 miljardia, toimintatulot 1,3 miljardia ja verotulot noin 3,5 miljardia. Uudistuksen myötä menoista poistuu noin kaksi miljardia, tuloista noin 200 miljoonaa ja verotulokertymästä noin 1,8 miljardia.

Kuntasektori saa tällä hetkellä 31,5 prosenttia yhteisöverotuloista, valtio loput. Kuntien osuudesta leikataan uudistuksen yhteydessä noin 10 prosenttiyksikköä valtiolle.

Laskelmien mukaan investointitaso laskee kuitenkin verrattain vähän, 720 miljoonasta 700 miljoonaan. Suurin osa kasvavan kaupungin investointitarpeista liittyy muuhun kuin soteen.

Sitten on vielä se, mitä Hietamäki kutsuu harmaaksi alueeksi. Sillä hän viittaa tehtäviin, joiden järjestämisvastuun on määrä siirtyä maakunnille, mutta joiden kustannusten siirtymisestä ei vielä ole varmuutta. Käytännössä ei siis tiedetä, kuka tehtävät jatkossa tekee vai tekeekö kukaan.

Joka tapauksessa mallinnuksen tulokset viittaavat siihen, että Helsingin vuosittainen verotulokasvu on sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen olennaisesti pienempi kuin nyt, mutta investointeihin pitäisi silti löytää lähes saman verran rahaa.

Hankepäällikkö Juha Viljakainen korostaa, että tarvittavat investoinnit ovat kaupungin kasvun kannalta merkittäviä: pitäisi rakentaa asuntoja ja asuinalueita, pikaratikkaa ja niin edelleen.

Esimerkiksi asuntotuotantotavoite on tällä hetkellä 6000 vuodessa, ja 2019 vuonna se pitäisi saada nostettua 7000:een.

Helsingin kaupunki on jo viilannut taloudenpitoaan varovaisemmaksi laskelmien takia. Kaupungin arvion mukaan yhtälö tulee silti tarkoittamaan investointien priorisointia eli joidenkin hankkeiden viivästymistä, kaupungin velkaantumista – tai helsinkiläisten veroprosentin nousua.

Jostain rahat yhteiskunnan kannalta tarpeellisiin investointeihin on kerättävä, Viljakainen toteaa.

– Lopultahan siinä mennään kuntalaisen lompakolle.

Mitä tuleman pitää

Istuvan hallituksen tavoitteena on ollut, että eduskunta päättäisi sote- ja maakuntauudistuslaeista kesäkuussa ja lait vahvistettaisiin kesä-heinäkuun aikana. Kiirettä pitää, sillä maakuntavaalit pitäisi järjestää jo lokakuussa. Jos kaikki menee niin kuin hallitus toivoo, uudistukset astuvat yhtä kaikki voimaan vuoden 2020 alusta.

Helsingin kaupungin talous- ja konserniohjausyksikön väki vaikuttaa suhtautuvan tulevaan muutoksen hieman kuin vuodenaikoihin: muuttui ilma kylmemmäksi tai lämpimämmäksi, muutos tulee joka tapauksessa. Vaikka laskelmia hyödynnetään kaupungin edunvalvonnassa, Hietamäen mukaan mallinnuksen ensisijainen tavoite on selvittää mahdollisimman objektiivisesti, millaisia vaikutuksia uudistuksella on.

Mikä sitten selittää sen, että Helsingin kaupungin ja maan hallituksen näkemykset uudistuksen vaikutuksista ainakin jollain tasolla eroavat toisistaan?

Hietamäki pitää valtiovarainministeriön työkalujen haasteena sitä, että kuntien käytännön toimijat eivät ole olleet tiiviisti mukana tekemässä niitä. Vapaavuoren mielestä eroja syntyy myös siitä, että maakuntien rahoituksen määräytymisen periaatteita ei ole riittävällä tavalla avattu.

Lopulta kaikki palaa siihen, että pitkän aikavälin arvioihin liittyy aina riskejä. Talous- ja työllisyyskehityksen ennustaminen on aina ennustamista. Lisäksi pieneltäkin vaikuttavat yksityiskohdat voivat vaikuttaa arvioihin merkittävästi: esimerkiksi kuntien vero- ja valtionosuustulojen siirtolaskelmien onnistuminen riippuu pitkälti siitä, kuinka tarkkaa tietoa kunnat ilmoittavat laskelmien pohjana käytettävään Tilastokeskuksen Kuntataloustilastoon.

Kun Hietamäeltä, Viljakaiselta ja erityissuunnittelija Mari Paanaselta kysyy, miltä uudistuksen eteneminen poliittisine turbulensseineen heistä tuntuu, he pysyvät virkamiesmäisen tyyninä.

– Onhan meillä kuitenkin velvollisuus tehdä kaikki työ aina objektiivisen arvion mukaisesti, Paananen sanoo.

Isompi kuva

Vapaavuori painottaa, ettei kyse ole pelkästään Helsingistä. Suurten kaupunkien myönteinen kehitys ja kyky investoida ovat elinehto koko Suomen menestykselle, hän sanoo, ja siksi uudistus vaarantaa nykyisellään ”koko maan uudistumisen, vetovoiman ja kilpailukyvyn”.

Hänen mielestään kritiikki on silti mennyt kuuroille korville.

– Kritiikki on ymmärretty vastakkainasetteluna kaupunkien ja maaseudun välillä tai sitä on jopa viekkaasti kutsuttu kaupunkikapinaksi.

Vapaavuori ei tunnista väitteitä.

– Talous ei ole nollasummapeliä ja edellytysten luominen maan isoimpien kasvukeskusten menestymiselle ei ole vastakkainasettelua. Päinvastoin, hän sanoo.

– Mitä paremmin Helsinki menestyy, sitä enemmän tästä potista kanavoidaan erilaisina tulonsiirtoina koko Suomen hyväksi.

Tähän liittyy myös Vapaavuoren väite siitä, että maakuntauudistus kurkottaa tulevaisuuden sijaan menneisyyteen. Kaupungistuminen vahvistuu, ja kaupunkien elinkeinopolitiikka vaatii kaupungin eri toimialoilta tiivistä yhteistyötä, hän sanoo.

Hallituksen kaavailema maakuntauudistus vie Vapaavuoren mukaan kehitystä päinvastaiseen suuntaan, koska se ”pirstoo tehtäviä ja vastuita usealle hallinnontasolle”. Sitä hän ei kiistä, etteikö maakuntamalli voisi soveltua osaan maata. Huhtikuun alussa Vapaavuori kertoi julkisuuteen yrittäneensä alkuvuodesta vielä kertaalleen ajaa läpi ehdotusta pääkaupunkiseudun omasta maakunnasta, jotta pääkaupunkiseudun erillispiirteet voitaisiin ottaa paremmin huomioon.

Helsingin Sanomien mukaan virkamiesarvio ei tällä kertaa löytänyt ehdotuksesta merkittäviä perustuslaillisia ongelmia. Hallitus arvioi kuitenkin, ettei ehdotusta voitaisi toteuttaa erityisesti aikataulusyiden takia.

Vapaavuori joutui pettymään ja jatkamaan jo tutuksi tullutta kritiikkiään.

– Maakuntamallin keskeiset heikkoudet ovat sen irrallisuus kaikista moderneista kehitystrendeistä ja yritys yhden ratkaisun survomisesta koko maahan, joka kuitenkin koostuu monista erilaisista alueista omine vahvuuksineen ja erityispiirteineen.

Kaupunkilähtöisempää kaupunkipolitiikkaa

Mitä pidemmälle sote- ja maakuntauudistuksen valmistelu on edennyt, sitä enemmän Vapaavuoreen henkilöityvä kritiikki on kuitenkin herättänyt myös kysymyksen: jos uudistus kokonaisuudessaan todella on niin kehno kuin minä Vapaavuori sitä pitää, mitä se oikeastaan tarkoittaa? Eikö valtakunnan politiikassa ymmärretä kaupunkien merkitystä? Onko suurilla kaupungeilla liian vähän valtaa vai eivätkö ne vain ole onnistuneet käyttämään sitä?

– Kansallisen tason agendalla kaupunkipolitiikkaan ei juuri törmää eikä kaupunkien merkitystä ymmärretä, Vapaavuori aloittaa.

Hän myöntää kuitenkin, että kaupunkien täytyy myös katsoa peiliin: kaupunkipolitiikan näkymättömyys valtakunnan agendalla on myös kaupunkien oman aktiivisuuden puutetta.

Tätä aktiivisuutta vuosi sitten kesällä pormestarina aloittanut Vapaavuori onkin pyrkinyt edistämään. Syksyllä hän isännöi Suomen 21 suurimman kaupungin johtajien kokouksen, jossa päätettiin muodostaa niin sanotusta C21-verkostosta kaupunkien pysyvä edunvalvoja.

– Se piti perustaa, koska kaupunkipoliittinen keskustelu on erityisesti viime vuosina ollut maassamme varsin ohutta, ellei jopa olematonta, Vapaavuori sanoo.

Helmikuisen kokouksensa yhteydessä verkosto julkisti kannanoton, jossa kaupungit korostivat sote- ja maakuntauudistuksen heikentävän niiden investointikykyä. Kannanotto pohjautui kuuden suurimman kaupungin yhteiseen laskelmaan, jonka mukaan näiden investointien rahoituspohja leikkautuisi kumulatiivisesti yli 1,5 miljardilla eurolla seuraavien kymmenen vuoden aikana. 

Verkoston pidemmän aikavälin tavoitteena onkin ”kaupunkilähtöisemmän kaupunkipolitiikan
sisältöjen rakentaminen”.

Käytännössä tavoitteena on, että suuret ja pienemmätkin uudistukset tehtäisiin tulevaisuudessa niin, etteivät ne olisi valtion tai suurten kaupunkien johdon mielestä umpipöllöjä.

– Kaupunkivaikutuksia pitäisi entistä systemaattisemmin arvioida kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, Vapaavuori sanoo.

AsiakastarinatKunta-/aluevaikuttaja

Kuntien vahva talous ilahduttaa

Kuntien vuosikate oli vuonna 2016 lähes 2,7 miljardia euroa plussan puolella, mikä on noin 800 miljoonaa euroa edellistä vuotta enemmän. Tämä on näkynyt myös Kuntarahoituksen lainakysynnässä. Kasvusuhdanteessa asuntotuotanto vetää hyvin, mutta muihin investointeihin kunnat ovat tarvinneet viime vuotta vähemmän lainaa.

Kunnat hyötyvät tasapainottuneesta taloudestaan monin tavoin. Velkaantumispaine vähenee ja taseet vahvistuvat, mikä parantaa kuntien kykyä investoida tulevaan kasvuun. Rahoittajan näkökulmasta pienentynyt lainakysyntä ei yleensä ole eduksi, mutta kuntaomisteiselle Kuntarahoitukselle asiakkaiden vahva taloustilanne on hyvä uutinen. Suomalaisen kuntasektorin erinomainen maine takaa meille hyvän luottoluokituksen ja pitää yllä sijoittajien kiinnostusta: nämä ovat varainhankinnalle otolliset olosuhteet. Siksi Kuntarahoitus pystyi jälleen alkuvuonna samaan aikaan sekä kilpailemaan rahoituksen hinnalla että tekemään vahvaa tulosta.

Kuntarahoitus ei keskity liikepankkien tavoin voiton maksimointiin, mutta pankkisääntelyn vakavaraisuusvaatimusten täyttämiseksi Kuntarahoituksen omistajat – kunnat, Keva ja valtio – ovat määritelleet yhtiön tavoitteeksi kerätä pääomia tulosta tekemällä. Tämä on välttämätön edellytys toiminnan jatkumiselle, ja siitä hyötyvät ennen kaikkea asiakkaat ja lopulta veronmaksajat. Kuntien velkaantuminen ei missään olosuhteissa ole Kuntarahoituksen etu. Yhtiömme koko olemassaolon tarkoituksena on palvella kuntia ja valtion tukeman asuntotuotannon toimijoita. Se tarkoittaa kuntien talouden vakauden edistämistä.

Investoinnit kuitenkin ovat välttämätön edellytys kuntalaisten hyvinvoinnille ja kuntien kasvulle. Meidän tehtävänämme on paitsi tarjota kilpailukykyistä rahoitusta, myös auttaa asiakkaitamme arvioimaan erilaisten investointien hyödyllisyyttä ja sitä, miten investoinnit on järkevintä rahoittaa.

Viime vuonna kunnat investoivat lähes 3,5 miljardin euron arvosta, minkä seurauksena niiden yhteenlaskettu lainakanta kasvoi 570 miljoonalla eurolla. Velkaantumisen kasvu hidastui silti selvästi, sillä vuonna 2015 kasvua oli yli 800 miljoonaa euroa. Se kertoo kuntien vastuullisuudesta ja hyvästä taloushallinnosta.

Esa Kallio
vt. toimitusjohtaja
Kuntarahoitus Oy

NäkökulmatVastuullisuus

Digitalisaatio muovaa rahoitusalaa uusiksi

Digitalisaatio lyö nyt läpi koko rahoitusalan. Karkeasti ottaen kaikki alan kehityshankkeet liittyvät siihen tavalla tai toisella.

Suomen PwC:n partnerin Jan Bäckströmin mukaan ei kannattaisi puhua digitalisaatiosta sinänsä, vaan laajemmin epävarmaan tulevaisuuteen varautumisesta. Kun kauas eteenpäin on vaikea nähdä, sen seurauksena esimerkiksi pankkien kehitysprojektit ovat aikaisempaa lyhytkestoisempia ja ketterämpiä.

Finanssitoimialan konsultointiin erikoistunut Bäckström nostaa esimerkiksi pankkipalveluiden integroimisen muihin palveluihin. Verkossa ostoksia tehdessään kuluttaja haluaa keskittyä itse ostamiseen, ei ostokseen liittyvien mahdollisten rahoitusmallien ja -tuotteiden miettimiseen. Asiakkaan tilanteeseen sopivan rahoituksen pitäisi hoitua ikään kuin siinä sivussa.

Sama koskee yrityksiä: niille tärkeää on saada omiin tarpeisiin sopivaa rahoitusta, ei tuntea kaikki erilaiset rahoitustuotteet. Digitalisaation kautta kulloinkin asiakkaalle parhaiten sopivien ratkaisujen tarjoaminen helpottuu.

Digitalisaatio vaikuttaa sekä kuluttajille suunnatussa vähittäispankkitoiminnassa, mutta mullistaa myös yritysten ja yhteisöjen rahoitusta.

Pankkien ja muiden rahoituslaitosten sisällä digitalisaatio muuttaa prosesseja ja yleisemmin työn tekemisen tapoja.

Rutiinitehtävät automatisoituvat yhä enemmän, ja ihmisten työpanos keskittyy niiden sijaan enemmän harkintaa ja arviointia vaativiin toimiin.

Yksi keskeinen muutos on rahoitusalan suhtautuminen riskiin. Pankkitoiminta on perinteisesti ollut riskiä välttävää, mutta epäselvän tulevaisuuden edessä pankkien on Bäckströmin mielestä pakko kokeilla uusia asioita. Kokeiluista osa varmasti epäonnistuu, mitä pitäisi oppia sietämään rahoitusalalla.

– Uudenlaiseen kulttuuriin pääseminen on vaikeaa, koska perinteisesti riskiä välttävässä kulttuurissa epäonnistumisista on rankaistu. Hieman kärjistäen: jos mokaat, niin toimilupa lähtee, Bäckström sanoo.

Sääntely vauhdittaa muutosta

Rahoitusalan sääntely eli regulaatio on kiristynyt huomattavasti viime vuosina. Regulaation tarkoituksena on varmistaa hyvät ja toimivat rahoitusmarkkinat, mikä on sekä rahoitusta tarjoavien että tarvitsevien etu.

Monet rahoitusalan toimijat pitävät lisääntyneen regulaation tuomia uusia pääomavaatimuksia ja raportointivelvoitteita taakkoina, jotka vaativat työvoimaa, kasvattavat kiinteitä kuluja ja pienentävät toiminnan katteita. Jan Bäckströmin mukaan regulaatio kannattaisi mieluummin nähdä luontevana mahdollisuutena uudistaa pankin toimintaa.

– Pankeissa kannattaisi miettiä, miten regulaatiota voi hyödyntää oman liiketoiminnan kehittämisessä. Osa alan toimijoista on jo tarttunut mahdollisuuteen, Bäckström sanoo.

– Regulaatio ja digitalisaatio kulkevat käsi kädessä ja vievät samaan suuntaan, niitä on vaikea erottaa toisistaan. Yhdessä ne varmistavat, että pankit ovat jatkossa kilpailukykyisiä, mikä taas auttaa niitä kohtaamaan tulevaisuuden yllättävät tilanteet. Sama koskee vakuutusyhtiöitä ja muita rahoitusalan toimijoita, hän jatkaa.

Lisääntyneen sääntelyn ja kiristyneen kilpailun myötä rahoituslaitokset joutuvat myös yhä tarkemmin miettimään, millaisessa toiminnassa niiden kannattaa olla mukana. Se voi johtaa erikoistumiseen.

Enemmän ja parempaa tietoa asiakkaista

Digitalisaation myötä asiakkaista on saatavilla yhä enemmän, yhä tarkempaa ja yhä totuudenmukaisempaa tietoa. Myös regulaatio ajaa täsmällisemmän asiakastiedon hankintaan, koska tietojen keruu liittyy riskien ja asiakkaan osaamisen arvioimiseen. 

Tiedonkeruuseen pohjautuva, ennakoiva riskien arvioiminen korostuu jatkossa.

Yritysten kohdalla maksukäyttäytymisen perusteella voidaan päätellä yrityksen rahoitusasema ja -tilanne, mikä auttaa ennakoimaan mahdollisia talousvaikeuksia. Yksityisasiakkaiden kohdalla kulutuskäyttäytyminen kertoo siitä, miten yksittäisen ihmisen taloudessa menee. Jos joku ostaa aina loppukuusta edullista ruokaa, se saattaa kertoa siitä, että hänen rahansa ovat tiukoilla.

– Eräät rahoituslaitokset tarjoavat rahoitusta asiakkaan some-käyttäytymisen mukaan. Asiakas antaa pankille luvan tutkia kaiken hänen sosiaalisen median käyttönsä, pankki analysoi sen ja arvioi asiakkaan riskiaseman analyysin tulosten perusteella, Jan Bäckström antaa esimerkin uudesta tiedonkeruusta.

Pankeille tarkan asiakastiedon saaminen on tärkeää myös sen vuoksi, että perinteiseen toimintamalliin perustuva asiakkaan tuntemus on rapistumassa pankkien konttoriverkostojen supistuessa. Sitä kautta pankkien mahdollisuus myydä asiakkaille muita rahoitustuotteita asiakastapaamisten ja asiakassuhteen kautta vähenee, mikä taas tietää pankeille tulojen menetystä. Uusien välineiden kautta kosketuspinta asiakkaaseen on mahdollista säilyttää.

– Tietosuojakysymykset liittyvät asiakastietojen keruuseen rahoitustoimialalla aivan kuten muillakin toimialoilla. Kukaan asiakas ei halua luovuttaa pankille kaikkia tietojaan niin, että pankki voisi käyttää niitä jatkossa mihin tahansa, Bäckström sanoo.

– Pankkien pitää nyt etukäteen miettiä, miten asiakkaista kerättävää tietoa voitaisiin käyttää tulevaisuudessa ja millaista liiketoimintahyötyä kerättävästä datasta voisi olla.

Pankit pyrkivät esimerkiksi palvelumuotoilun keinoin kehittämään toimintaansa, jotta erilaisille asiakkaille pystytään tarjoamaan sellaista palvelua, jota he todella tarvitsevat. Bäckströmin mukaan pankkien toimintamalli muuttuu tuote- ja palvelukeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen, ja asiakkaiden valinnanvapaus lisääntyy.

Uusia toimijoita mukaan

Vaikka rahoitusalan tulevaisuus on hämärän peitossa, Bäckströmin arvion mukaan perinteiset rahoituslaitokset ovat jatkossakin vahvoilla. Syynä on se, että niillä on kolme rahoitusalalla menestymisen avaintekijää: ne ovat suuria, luotettavia ja lähellä asiakasta.

Uusina toimijoina rahoitusalalle on tulossa Googlen ja Applen kaltaisia teknologiajättejä. Niilläkin on edellä mainitut kolme perusedellytystä, mutta rahoitusalan toimialaosaaminen puuttuu toistaiseksi.

Fintech on digitalisaatioon ja rahoitusalan murrokseen liittyvä, nopeasti kasvava ilmiö. Uusia fintech-yrityksiä on syntynyt paljon, ja isot pankit ovat ostaneet alan start-upeja runsaasti. Pankit toivovat start-upeista löytyvän ratkaisuja, jotka auttavat viemään rahoitustalot menestyksekkäästi uuteen aikaan. Pienille start-upeille pääsy rahoitusmarkkinoille taas on omin voimin hankalaa, joten ison toimijan kanssa toimiminen avaa ovia.

Digitalisaation ja kiristyneen regulaation myötä rahoitusalalle on syntynyt myös varjopankkeja. Ne keskittyvät korkean riskin rahoitustoimintaan ja tarjoavat rahoitusta esimerkiksi sellaisille tahoille, joille rahoituksen saaminen pankeista on vaikeaa. Varjopankkitoiminta on suurta esimerkiksi Kiinassa, ja alaan liittyy isoja riskejä, jotka toteutuessaan heijastuisivat talouteen laajemmin.

Jan Bäckström arvioi, että ajan myötä varjopankit tulevat vähitellen regulaation piiriin eikä rahoitusalalle jää pysyviä varjomarkkinoita. Regulaatio tulee aina hieman rahoitusalan kehityksen perässä.

– Jo nyt on merkkejä siitä, että regulaattorit ovat muuttamassa toimintaansa ja tarjoavat sääntelyn ulkopuolella oleville toimijoille mahdollisuutta kokeilla sääntelyn mukaan toimimista. Tarjotaan siis porkkanaa eikä keppiä, Bäckström sanoo.

Huomio pk-yritysten tarpeisiin

Suuret, hyvän luottoluokituksen yritykset ja yhteisöt saavat rahoitusta hyvillä ehdoilla, mutta pienempien tilanne on hankalampi. Pankit saattavat nähdä etenkin pienet ja keskisuuret yritykset liian riskialttiina rahoituskohteina.

– Pk-yritykset ovat pankkien taholta alipalveltuja Pohjoismaissa, ja nyt muun muassa tälle sektorille suunnataan runsaasti tuotekehitystä. Pk-yritysten mahdollisuus saada rahoitusta paranee huomattavasti jatkossa, Jan Bäckström arvioi.

Edellä oleva koskee Bäckströmin mukaan myös pieniä kunnallisia toimijoita. Jatkossa niille ja pk-yrityksille voi löytyä rahoitusta esimerkiksi peer-to-peer- eli vertaisrahoituksen kautta. Se tarkoittaa, että esimerkiksi pk-yritykset voivat joukolla rahoittaa toisia pk-yrityksiä. Suomessa kehitystä jarruttaa se, että maan rahoitusmarkkinoilla on vielä liian vähän toimijoita.

Rahoituslaitosten roolina voisi jatkossa olla paitsi rahoituksen tarjoajana, myös vertaisrahoituksen välittäjänä ja kokoajana toimiminen.

Suurten yritysten ja yhteisöiden rahoituksessa digitalisaation tuoma automaatio ei välttämättä näyttele yhtä suurta roolia kuin kuluttajabisneksessä. Yritysten tilanteet ovat hyvin erilaisia, mikä vaatii rahoittajilta laaja-alaisempaa palvelua ja asiakkaan tarpeiden ja riskien tarkkaa arviointia. Siinä asiantuntevan ihmisen työpanos on edelleen tärkeä, vaikka analysointiin sopivat sovellukset kehittyvät jatkuvasti.

TalousVastuullisuus